Sinä aamuna tuntui hyvältä,
kun heräsin viereltäsi.
Sinä aamuna rakastuin sinuun,
olit niin kaunis nukkuessasi,
siinä lähelläni,
lämpimästi minun ihoani vasten.
Se aamu on tänään,
huomenta rakas ja hellä suudelma,
pehmeille huulillesi.
kun heräsin viereltäsi.
Sinä aamuna rakastuin sinuun,
olit niin kaunis nukkuessasi,
siinä lähelläni,
lämpimästi minun ihoani vasten.
Se aamu on tänään,
huomenta rakas ja hellä suudelma,
pehmeille huulillesi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luulen,
minäkin rakastuin..
Sinuun
tänä aamuna
ja jo aiemmin
Ja jo aiemmin,
kun katsoin sinua..
Tunsin erityistä lämpöä,
mitä toit elämääni,
koskaan aiemmin,
en ollut tuntenut vastaavaa.
Silloin kun näin,
sinut ensikertaa,
halusin jo silloin,
pujottaa kaulaasi,
rakkauden helminauhan,
tunsin niin syvästi,
sinua kohtaan.
Sen tunteen aavistin,
vastaanotin lämmön kauniin,
herkän aidon,
kuin haurainta lasia pitelin -
ei saisi se särkyä milloinkaan,
helmeksi piiloon
katseilta muiden,
sisimpääni talletin.
Sydämessä puhdas rakkaus.
Harva sen löytää,
harva sen säilyttää.
Maailman tuulet liaten,
kauniin puhtaan rakkauden.
Tuulten puhaltaessa,
oikeaan suuntaan,
tuulet lämpiminä,
hellinä kuiskauksina,
silloin sanovat,
rakkaalle korvaan,
kiitos kun olet siinä,
olet vain,
lähelläni.
Hellä on kaunis sana,
hiljainen ja
yksinkertainen
Maailman tuulet
eivät kaada sanaa
kuiskauksen
Rakkaani
olen tässä
Pysyn tässä,
vierelläsi olen
Sinua rakastan
Nyt ja aina
Lämpimät tuulet,
kuiskauksena,
hellänä,
sanojen helminauhana,
kuiskaan korvaasi rakkaani,
minäkin rakastan sinua,
Nyt ja aina,
lähellä ja kaukaa.
Sanat Rakkaan,
levottoman, villinä
laukkaavan sydämen
vastaanottaa,
rauhoittaa hiljaa
hyväillen, kuiskaten.
Syliin sulkee,
turvaansa suuren sydämen,
tanssiin Rakkauden vie
Rakkauden tanssi,
löytää oikeat askeleet,
kauniisti keinuttaa,
askeleita hellästi heiluttaa,
hiljaa, rauhallisesti,
välillä villinä kuljettaa,
kahta sydäntä,
toistensa luo.
Askeleet oikeat
tanssin niin vanhan,
uudet ja tuoreet ovat,
Rakkauden oman
Ylös tähtiin kiitää,
nousuun kirkkaaseen,
yhteen kaksi nuo liittää,
hengessään korkeuksiin,
alas vaipuen toistensa syliin,
pehmeään suvantoon
Luojaansa kiittää
Kaksi tähteä kirkkainta,
yhteen nivoutuu,
toisiinsa lämpöisesti,
tukeutuu,
otteessa pehmeässä,
toisissaan liki,
taivaan kantta,
valaisevat,
entistäkin kirkkaampana,
yhtenä yhteisenä,
omana tähtenä,
rakkauden virtaavana lähteenä.
Kaksi tähteä
taivaankannella,
liki toisiansa,
kauas maan päälle ja
taivaan tuolle puolen
yhtenä tähtenä heijastuu.
Kaukana olin,
hieman eksyksissä,
ainut airueeni,
ja toivoni,
oli tähti,
josta otin kiinnepisteeni,
ja jota kohti lähdin,
kulkemaan,
ja joka auttoi jaksamaan,
tällä joskus niin,
yksinäisellä tähtiellä,
kunnes tulin luoksesi,
ja en ollut enää yksin,
anteeksi hiljaisuuteni,
taivaalla on joskus ruuhkaa.
rakkausruno, kiitos siitä!
ollenkaan olla kajoamatta
yhtään minnekään..
joskus ehkä olisi monen mielestä
hyvä, että voisi tyytyä vain lukemaan
eikä kaikkialle omaa puumerkkiä rustaamaan
Ei pahalla, neutraalisti
Yksi lukija
sanavapaus, anteeksi tyhmyyteni mutta kuvittelin yksinkertaisuudessani että kirjoittaja haluaa kommentia ja koskaan en ole asiattoma kommentia antanut niinkuin eräät mutta heillä on kai yksinoikeus. Kiitän puheenvuorostani!
tarkoitti kenties sitä,
että kun näkee, että kun
lukijoita per runo on usein
sadoittain.. niin miksi
ihmeessä 'ketään erikseen
nyt vaikkapa mainitsematta'
eräiden on ihan pakko joka
ainut runo kommentoida
'ihanaa,voi kuinka kaunis tms.'-
hokemilla.
Enemmän paistaa vain
läpi sellainen vaikutelma,
että ihan pakko on päästä
esiin tai hakea huomiota
keinolla millä hyvänsä.
Ja se on vain valitettavasti
pitkään jatkuessa muiden lukijoiden,
jotka mielellään hiljenevät runoja lukiessaan,
kyllästyen samoihin kommentteihin päivästä toiseen(samojen kirjoittajien),
se on vain
jokseenkin luotaantyöntävää.
Joo, ei muuta.
Tämä oma mielipiteeni.
Kiitän myös puheenvuorostani.
Kiitos sinulle palautteesta:)
kyllä sitä aina on mukava kuulla positiivistä palautetta, ei sitä tässä maailmassa liikaa voi jakaa ja mukavaa illan jatkoa sinulle.