menneessä jumittaminen

"Sukulaisten mielisairaudet eivät periydy"

Ainakin skitsofrenia on jossakin määrin perinnöllinen sairaus. Mutta jos isällä on skitsofrenia, niin lapsi ei siihen välttämättä sairastu. Mutta skitsofreenikon jälkikasvu sairastuu herkemmin kuin ei skitsofreenikon. Mutta totta kai skitsofrenia voi puhjeta ilman sukurasitettakin.

Mutta kyllä se skitsofrenian varjo seuraa varmasti tervettäkin loppuelämän ajan jos lapsuus on mennyt sairasta vanhempaa hoitaessa/pelätessä.

j.ellroy kirjoitti:

"Sukulaisten mielisairaudet eivät periydy"

Ainakin skitsofrenia on jossakin määrin perinnöllinen sairaus. Mutta jos isällä on skitsofrenia, niin lapsi ei siihen välttämättä sairastu. Mutta skitsofreenikon jälkikasvu sairastuu herkemmin kuin ei skitsofreenikon. Mutta totta kai skitsofrenia voi puhjeta ilman sukurasitettakin.

Mutta kyllä se skitsofrenian varjo seuraa varmasti tervettäkin loppuelämän ajan jos lapsuus on mennyt sairasta vanhempaa hoitaessa/pelätessä.

Lue lisää

Itsekin olen taipunut tuohon sijaiskärsijä-tulkintaan. Miehen lapsuutta varjosti (mieli)sairas isä, ja asioita ei käsitelty. Oli varmasti kovin yksinäinen ja turvaton. Toivon vain kovasti, että terapeuttikin tarttuu tähän ja päästään eteenpäin. Ei sitä tukea voi samalla mitalla antaa kuin sylivauvalle ja toivoisi, että aikuinen pärjäisi vähemmällä... Mietin vain missä tilanteeaa junnaaminen on jo sairasta, vai selittääkö nämä traumat käytöksen ja päästään eteenpäin. Miten muilla on selvitty?

j.ellroy kirjoitti:

"Sukulaisten mielisairaudet eivät periydy"

Ainakin skitsofrenia on jossakin määrin perinnöllinen sairaus. Mutta jos isällä on skitsofrenia, niin lapsi ei siihen välttämättä sairastu. Mutta skitsofreenikon jälkikasvu sairastuu herkemmin kuin ei skitsofreenikon. Mutta totta kai skitsofrenia voi puhjeta ilman sukurasitettakin.

Mutta kyllä se skitsofrenian varjo seuraa varmasti tervettäkin loppuelämän ajan jos lapsuus on mennyt sairasta vanhempaa hoitaessa/pelätessä.

Lue lisää

skitsofreniasta ei osaa varmasti edes psykiatria kertoa,siis sen synnystä ja perinnöllisyydestä.Itse skitsofreenikon omaisena tiedän,että se on vaikea sairaus ja omaisille kova koulu joka ei lopu eikä palkitse.Olen aina miettinyt mikä vaikutus lapsuudella tähän on,luonteenpiirteellä ja malleilla jotka peritään vanhemmilta ongelmien ja elämäntilanteiden ratkaisuihin.Jotkut sanovat herkästi,että juopon pennusta tulee juoppo.Ei,mutta jos oppii pulloon tarttumaan vaikeissa tilanteissa ja pitämään sitä mallina ongelmien pakenemiseen koska vanhemmat ovat näin tehnyt,siinä toteutetaan opittua mallia.Aivan kuten väkivaltaisessa kodissa kasvaneet helposti kokevat väkivallan normaalina ratkaisun välineenä.Skitsofreenikot ovat herkkiä,luovia,yleensä hiljaisiaja sulkeutuneita...ja monilla on pahoja traumoja lapsuudessaan.He elävät tunteella ja ovat usein ihmissuhteissaan mustasukkaisia.Raha-asiat ovat hunningolla.Läheiseni on ainakin oppinut jo lapsuudessaan häpeämään itseään,antanut muiden kävellä päältä itseään koskevissa asioissa mm.koulut yms.Salaillut mm.seksuualista lähentelyä ja kokenut henkistä että fyysistä väkivaltaa äidiltään.Mallin hän on oppinut kotoaan.Hänen Äitinsä toimi samoin.Hänen suvussa ei ole mielisairautta,ei edes hänen äidillään...Voisin itse kyllä sanoa toisin.Äidiltään hän oppi myös valehtelun ja juoruamisen.Salailu ja itselle valehtelu koki lopun hänen avioeronsa edessä jolloin joutui psykoosiin.Eron syynä oli juuri sairaalloinen mustasukkaisuus jota ei kumppani jaksanut kolmennkymmenen vuoden jälkeen.

ihmettelevä vaimo kirjoitti:

Itsekin olen taipunut tuohon sijaiskärsijä-tulkintaan. Miehen lapsuutta varjosti (mieli)sairas isä, ja asioita ei käsitelty. Oli varmasti kovin yksinäinen ja turvaton. Toivon vain kovasti, että terapeuttikin tarttuu tähän ja päästään eteenpäin. Ei sitä tukea voi samalla mitalla antaa kuin sylivauvalle ja toivoisi, että aikuinen pärjäisi vähemmällä... Mietin vain missä tilanteeaa junnaaminen on jo sairasta, vai selittääkö nämä traumat käytöksen ja päästään eteenpäin. Miten muilla on selvitty?

Lue lisää

Niin mulla oli sellainen miesystävä joka asui lapsuutensa lastenkodissa koska hänen äitinsä hylkäsi hänet mielisairuden sekä alkoholismin takia.Pahin hänen elämässään oli sitten se,kun hänen elämänsä rakkaus hylkäsi hänet yllättäen toisen miehen takia vanhempana.Eli,äkkinäinenhylkääminen toisen rakkaan naisen johdosta toistui.Tästä johtuen miehestäni tuli varsinainen naisten pyörittäjä,paha sellainen joka aivan kuin kosti kaikille huijaamille naisilleen kokemansa vääryyden.Hän nautti kun sai nostattaa heidän toiveensa ylös ja sitten dumpata nainen helevataan.Komealla ulkonäöllä se oli helppo tehdä ja kun vielä sanasto on hallussa.Itseäni tämä mies ei sinänsä voinut huijata koska tunsin hänen toimensa enkä tulevaisuutta todellakaan halunnut hänen kanssaan.Ongelma oli juuri tollainen saman jankkaaminen,eli hän syytti minua pettämisestä,epäkunnioituksesta siis kaikesta mikä musertaisi hänen kunniaa.Olin kuullemma käynyt sekstaamassa hänen ystävänsä kanssa,veljen ja jopa veljen tyttöystävän!hänen silmänsä välttyessä.Ja yleensäkin hamuilin kaikkia miehiä oikeaan suhteeseen,paitsi häntä kuulleemma pidin pelkkänä seksikoneena.Siis,aivan kuin hänen petturi ex-tyttöystävä,pettäisin häntä hänen tuttavan kanssa.Tätä pettämistä ja sairaita kuvitelmiaan hän nalkutti minulle ja minun olisi pitänyt häntä lohdutella.Ei,ei ei.Lopuksi kuullemma minun olisi pitänyt lapsi synnyttää todisteena rakkaudesta toisiimme.Nyt hänellä on lapsi ja pettää sitäkin naista joka sen lapsen sitten synnytti.Eli,nuo lapsuuden traumat ja luottamiskysymykset ovat todella kinkkisiä,tiedä kuitenkin,että sinä et voi ratkaista hänen traumojaan.Et voi tehdä mitään niille,ja yrittäessä tuhoat itsesi.Puhukaa terapiassa ja älä säästele mitään!Voimia.

No, se (en ottanut kantaa) nyt oli varmaan aika yksinkertainen esitys. Siinä elämänvaiheessa tapahtui paljon muutakin ja ei nyt ihan prioriteettiinä ollut se tulehdusasia itsellä. Kyllä tässä on ollut itsellä paljon rankempia asioita kestettävänä kuin joku tulehduskierre. mutta en jaksa niitä käydä selvittelemään. Lähinnä toivoin vertaiskokemuksia, onko muilla ollut vastaavan tyyppistä, ja miten ihmiset on päässyt tilanteen yli.