tässä sitä taas ollaan.... vieläkään ei tärpännyt...yritetty ollaan jo puoli vuotta.. ja mitkä pahinta, taas yksi kaveri ilmoitti saavansa vauvan..en voi mitään mutta kotiin päästyäni pillahdin itkuun...miksei meille tule vauvaa??
voi itku...
sniif...
5645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en jaksa enää edes laskea kiertoja/kuukausia..
mulla se puoli vuotta oli jonkinlaine raja että sen jälkeen tähä hommaan alkoi jo turtua. Että en tiedä lohduttaako mut näköjään kaikkeen tottuu.
Tiedän jo nyt että 'punanen joulu' on tulossa. :(
Aattona alkaa jos normipitunen kierto. Yritys jäi niin vajaaks, viimesin yhdyntä kp12, että toivoo ei hirveesti oo.
Nii, ja kaveri saa vauvan joulun aikoihin...alotti samoihin aikoihin yrityksen ku mekin, no niillähän tärppäs heti toisella.
Tuskimpa tulee sinne sairaalan vauvaosastolle eksyttyä, täytys vaan keksiä joku hyvä (teko)syy miksei 'päästä' kattoon...
Meillä ollu yritystä viime tammikuusta... Eikä mitään tapahdu.
Toisaalta koko asiaa ei enää ajattele samalla lailla kun ekan puolen vuoden aikana, se tulee sit kun tulee. Turhaa stressiä tulee, jos makuuhuonepuuhat on vaan vauvan takia. Kyllä se sieltä jossain vaiheessa..
Sitä alkaa sen pahimman puolen vuoden kuumeilun jälkeen aatteleen sillain maltillisemmin ja realistisemmin. Ei enää osaa olla niin pettyny/ porata menkoista eikä kyttäile kaikenmaailman oireita.. (eihän ne oo ennenkä mitään tarkottanu).
Ja mitä siinä enää voi tehdä eikä enää jaksakaan ku tosissaanki on jo yritetty ja kaikki apukeinot kokeiltu, ja sitten mennään taas tjotilla. Ja se masennus iskee usein jo ovisvaiheessa, että sama kai se on pannaanko vai ei ku ei kuitenka mitää tapahdu...
ollaan huhtikuusta asti yritetty eikä vieläkään oo tapahtunu mitään...ja sain vasta tietää että läheinen ystävä on raskaana ja saavat kesällä esikoisen olen onnellinen heidän puolesta koska he ovat kauan kanssa yrittäneet mut silti tuli kauhea katkeruus ja itku että miksen minä saa... tämä on niin raskasta odottaa ja pettyä kuukaudesta toiseen...kun haluaa sitä niin paljon..ajatukset on lähes koko ajan vauvassa..miten saada ajatuksia muualle??
ihana huomata ettei oo yksin... helmikuusta asti yritetty eikä mitään tapahdu, joka kuukaus sama pettymys eikä oikeen jaksa ees toivoo enää. miten tää voi olla näin vaikeeta! mutta lapsiahan ei tehdä, niitä saadaan!! (ei epäilystä)