eli tietäisittekö rotua joka on hyvähermoinen, itsenäinen ja rauhallinen mutta joka soveltuisi myös tokoharrastukseen. Eli ei sellaista joka vaatii koko ajan omistajan huomiota eikä stressiherkkää. Tekisin kyllä normaalin pituiset lenkit koiruuden kanssa ja harrastaisin..ja minulla on myös koirista ennestään kokemusta ja koko olisi mielellään n. 35-50cm ja ei pystykorvatyyppistä. Turkki saa olla työläskin kunhan luonne olisi kohdallaan.
rotuehdotuksia
kaivataan
18521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
www.shetlanninlammaskoirat.fi
arkuutta mutta kiitos vastauksesta. Haen vahvahermoista rotua. :)
luonteenpiirteitä josta pidän. :)
arkuus riippuu kasvatuksesta ja niistä oloista missä pentu on ollut kasvattajan luona.
vain tiettyyn rajaan asti..eli huonoa hermorakennetta ja stressialttiutta ei paraskaan ympäristö voi korvata..
itselläni on ollut sekä arka koira että rohkea ja voin sanoa että voin vaikuttaa siihen vain tiettyyn pisteeseen.
Tämä rohkea sai joskus ilotulitusraketin jalkoihinsa ja kun se pamahti minä olin siihen selin ja pomppasin metrin ylöspäin se oli tosiaan valtava pamaus ja katsoin koiraani kuinka sen kävi niin se ravisteli vain korviaan eikä mitään traumaa. Toinen taas oli ukkosen ilmalla ulkona lenkillä ja sen jälkeen pelkäsi joka rasahdusta vaikkei sillekään ollut käynyt mitenkään ...hm..eli kyllä minä kallistun geenipohjaan. Luonne määrää pitkälti miten se reagoi asioihin stressaantuuko helposti vai ottaako asiat kevyemmin jos ei käykään mitenkään mikäli oletetaan että olosuhteet sen kasvulle on ollut normaalit.
kävisikö kultainennoutaja meillä niitä on yksi mutta eihän se mitään matkimista ole ja onhan se vain ehdotukseni!!
hiukan liian iso miun makuun...kiitos ehdotuksesta.
Kokemuksesta suosittelisin australianpaimenkoiraa, mutta mieluummin sellaista "lähinnä näyttelylinjaista".. työlinjaiset suvut voivat olla liian vaativia useimmille. Tämä rotu vaatii kyllä kärsivällisyyttä omistajaltaan eritoten murkkuiässä, mutta siitä kun pääsee, niin sulla on iloinen ja ERITTÄIN tottelevainen, kiltti ja hellyydenkipeä höseltäjä. Helppo turkki. Haluaa kyllä olla kokoajan mukana, mutta kun pennusta asti totuttaa yksinoloon ei työpäivän jälkeenkään ole isommin tuhoja. Huumorintajua tämä rotu kyllä vaatii ,mutta se rajoittuu enimmäkseen murkkuikään. Osaa olla itsekseen melko pitkäänkin (tosin ei suositeltavaa), mutta vaatii vastapainoksi aivojumppaa ja reipasta liikuntaa. Temperamentiltaan melko vilkas. Vahtii aluettaan tomerasti, mutta hyväntahtoisesti. Erittäin leikkisä ja lapsirakas. Pienille (alle 5v.) ipanoille voi olla kylläkin liian ronskiotteinen, vaikkei pahaa tarkoitakaan, tottumiskysymys. Rauhallinen kotona (vaikkakin aina jaloissa..) mutta ulkona todellinen sporttihirmu: aniharva muu rotu pysyy tämän sähikäisen vauhdissa. Sitä tarmoa ei voi kuin ihailla. Aina valmis kaikkeen. Varsinainen "jokapaikanhöylä"..
ehkä kuitenkin haen pikkaisen rauhallisempaa rotua. hm..tarvii miettiä tätä ehdotusta....kiitos tutustun rotuun paremmin.
Aussie on kyllä loistorotu, mut sitä ei pitäis ehkä mennä - toisaalta tietyn haasteellisuuden, ja toisaalta alkuperäisen rotumääritelmän säilymisen takia - suosittelemaan "jokamiehen ja -naisen koiraksi". Mutta..jos tämä on tiedossa ja potentiaalisessa omistajassa on riittävästi harrastuneisuutta, liikunnallisuutta, viitseliäisyyttä ja huumorintajua, niin siitä vaan!
rotuja mutta etsin itselleni nyt rauhallista hyvähermoista rotua vaikka pärjään kyllä haasteellisemmankin kanssa. Eli ehdotuksia näihin kriteereihin otan edelleen vastaan.
En halua koko ajan huomiota kaipaavaa kuten niin monessa rodussa on enkä myöskään liian pehmeätä luonnetta vaan tasapainoisen ja vahvahermoisen rodun kakkoskoirakseni koska pidän sellaisista luonteista. Ja harrastan/lenkkeilen kyllä koiran kanssa mutta koirassa tarvii olla myös itsenäisyyttä luonteessa koska joutuu normaalin työpäivän olemaan itsekseen.
on amstaffi ja pitti. Kumpikin on erittäin hyvä hermoisia ja sopivat erinomaisesti mm. tokoon ja agiin.. :)
kyllä osaavat olla välillä erittäin rauhallisia, mutta myös todella vaudikkaita tarmonpesiä.
kuin amstaffi luonteeltaan ja energisyydessään?
Entäs tämän pittin ja amstaffin ero luonteessa?
Sopiiko nämä rodut hyvin koiralaumaankin kun sosiaalistaa hyvin? Ja onko nämä kuten terrierit erittäin peräänantamattomia?Miten niissä ilmenee terrierimäisyys? Onko hyvin dominoivia?
Itse pidän kovasti terriereistä joten kiinnostaa tietää lisää..:)
amstaffi ja pitti on kaikki hyvin samanlaisia luonteeltaan. Itselläni ei ole staffista henk. koht. kokemusta niin en sitä aluksi maininnut.. :)
pitillä ja amstaffilla en ole huomannut luonteessa minkäänlaista eroavaisuutta, ainut ero minkä olen niiden välillä huomannut on se, että amstaffi on usein hieman massiivisempi kuin pitti.
Kyseiset koirat ovat erittäin periksiantamattomia, mistä johtuu legenda "lukkiutuvista leuoista", joka on täyttä puppua, mutta se on saanut alkunsa siitä, kun koirat eivät vain millään antaneet periksi vaan pitivät leukansa kiinni vaikka mikä oli.
terrierimäisyys esiintyy varmaankin enimmäkseen erittäin vilkkaassa ja helposti innostuvassa luonteessa.
Omien kokemusten mukaan ei mitenkään erityisen dominoivia.
Kyseiset koirat eivät yleensä tule toisten samansukupuolen edustajien kanssa toimeen.
käväisepäs sivuilla www.manssi.net sekä www.bonwild.com!
toimeen myös laumassa.
myös manssiin koska haluan tosiaan koiruukisen tulevan toimeen laumassakin..se tosin on myös omistajasta kiinni ja hyvästä sosiaalistamisesta. :)
Kuinka paljon vaatii huomiota ja touhua?