nimistä

Niin se vain menee, että muutamien kymmenien vuosien kuluttua nousevat aina vanhat nimet uudestaan käyttöön. Muistan ajan, jolloin Riikka ja Mari olivat kauheita mummonimiä. Tai tätini Laura Kustaava ja Kaisa Fredriika voivottelivat, miten kauheat nimet heillä on. Tänä päivänä käytetään jokaista noista nimistä ja hyviä ovat.

Sitten on niinkin, että on hirveää, jos samalla luokalla on 5 Villeä ja 4 Emmaa, siksi vanhemmat haluavat lapselleen nimen, joka erottelee lapsen juuri häneksi ilman lisänimiä tyyliin pitkä-Ville.
Se, miten lapsi itse kokee nimensä, riippuu hyvin pitkälle siitäkin, miten hyvä itsetunto hänellä on. Jos itsetunto on kohdallaan, pienet irvailut eivät haittaa, ne sivuutetaan ja unohdetaan. Ja jos lapsi tietää nimensä "tarinan", hän voi olla nimestään ylpeä (olen mummoni kaima taikka äiti ja isä valitsivat kauneimman tietämänsä nimen tms.).
Ihan toinen juttu on sitten se, että nimilain mukaan Suomessa pitäisi käyttää suomen kielen mukaisia nimiä. Mutta onko kirjoitusasu suomalainen, jos sinne tungetaan vierasperäisiä kirjaimia....
Kaikki nimet ovat syntyneet joskus, on sanottu ulkomaisia nimiä suomalaisittain (Elisabeth -> Liisa, Bengt -> Pentti) tai on keksitty luontoon tai muuhun vastaavaan liittyviä nimiä (Ritva, Tuuli). Miksi siis ei nykyäänkin voisi keksiä uusia?
Suvaitsevaisuutta, kiitos!

Yleensä vanhemmat haluavat sellaisen nimen lapselle jota ei ole joka toisella vastaan tulijalla.:) Ja lisäksi vanhemmat haluavat kuitenkin että nimi ei ole varsin tavallinen ja suosittu, kuin esimerkiksi: Iida, Aino, Elina...jne. He tahtovat että nimi ei ole tavallinen, mutta erikoinen, mutta ei liian erikoinen ja ne harvat nimet on myös osat erittäin nättejä.