Tämän palstan kaikki kirjoittajat ovat joko
1. Tarkkailijoita, jotka seulovat hullut
2. Hulluja
Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Minä voin auttaa, laita kommentti alle, niin kerron.
1. Tarkkailijoita, jotka seulovat hullut
2. Hulluja
Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Minä voin auttaa, laita kommentti alle, niin kerron.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Rakastan Natsaa ja hän on aina täysin oikeassa.
Nuolen lisäksi hänen varpaitaan. Olen väistämättä valittujen joukossa!
Niin minäkin... mikäli hän on nainen.
Todistaja : Ehdottomasti seinähullu.
Nymfopoika : Toinen samanlainen.
Ja eikun lisää arvioitavia.
Tuonne kaltereiden toiselle puolelle on suljettu niin paljon ihmisiä elämään harmaata elämäänsä, mutta minulle on suotu täysi ylöspito, luksus-huoneeni seinätkin on pehmustettu. Kyllä nyt kelpaa!
Vastauksenihan oli:
"Rakastan Natsaa ja hän on aina täysin oikeassa".
Arvioit minut seinähulluksi. Joten, kun minä kerroin sinun olevan aina täysin oikeassa, on se katsottava hullun puheeksi.
Arvostelussasi et siis ole oikeassa.
Saat vielä muuttaa mieltäsi.
Pääsenkö kanssasi samalle osastolle. Olen kyllä melko hullu. Olen pehmustettu-seinähullu!
Et tunnista edes naista! Voisiko tuollainen olla viisaan puhetta...?
Hullu mikä hullu, ja vielä pahempi sekopää...RAKASTUNUT HULLU!
*punoo päätään*
Ja mitä tulee oikeassa olemiseen, niin hullun puheitahan ei lasketa HIH! Olen siis täysin oikeassa tässäkin arviossani, väitteissäsi on vaan ristiriitaisuuksia...No, minkäs hullun väitteille tekee?
sinne vaan kaikki samaan koppiin...
Joko alkoi taas silmissä ufot välkkyä ja päässä pörrätä? Varmaan se oli se marsin vihreän miehen viesti...
Pyydän sydämettömästi sori. Erehdyin sukupuolessa ja -polvessa. En vain kehdannut katsoa sinua sillä tavalla. No nyt kun tarkemmin katson niin: wau... mikä sielu. En enää haluaisikaan sinne pehmeään koppiin.
*kauhistuu*
Oh, mitä minä puhun! Olenko hullu? Me emme saisi....! Äääh... menenkö koskeen? Uuuh... vesihän on kylmää!!!
(et viitsisi vetää minua rannalle???) *suihkuttaa vettä suukustaan*
Voisin ottaa pehmustetun kaksion porealtaalla, jos tulet mukaani.
Yhtään ei ufot pörrää... miiitä ne on!! *pyörittelee silmiään siihen malliin, että ei olisi koskaan kuulutkaan aiheesta*
Heilasta sä vaan Nymfopojan kanssa, *tönäisee oven lukkoon*
Hyviä poreita :) ja muutakin kivaa...
Tää sielu keskittyy nyt tarkkailutehtäviin...
Tähänkö se nyt loppui? Miksi jätit minut Nymfiksen kanssa altaalle lotraamaan?
*mulkaisee Nymfopoikaa*
No... ole nyt sitten tarkkana, ettei tule vahinkoa.
*katsoo kaihoisasti horisonttiin*
Kutsukaamme hoitsumme harmaasta maailmastaan iloitsemaan kanssamme hienoihin tiloihimme myöhemmin, kun hänen kotitähdistönsä on otollisemmassa linjassa.
Käyttööni saamani ihmisruumis on niin hullunkurinen! Niin monta nikamaa.. Muutenkin.. pitäisikö tällä uida, lentää, ryömiä vai kontata?
"Käyttööni saamani ihmisruumis on niin hullunkurinen! Niin monta nikamaa.. Muutenkin.. pitäisikö tällä uida, lentää, ryömiä vai kontata? "
Pitäisi, mutta älä tee kaikkia yhtä aikaa.
Niin... hoitolassahan on hoitsuja sääret väärällään. Ei muuta kuin porealtaaseen.
*loiskis*
Muistinko kertoa että porealtaassa on sitten aika voimakasta happoa, viimeviikkoiset ufot sulattivat siinä kasan porsaita, jotka olivat varastaneet lentoaluksellaan ...(Juttu 7.päivää lehdessä...) Venäjältä.
Niin että jos iho kesii ja muutenkin kuplii, niin syynä voi olla muukin kuin vain hoitsujen voiteet...
TV. Tervemenoa seinikset, Natsa
Ei täällä mitään happoja ole, muuta kuin se iloliemi jota me hoitsujen kanssa juodaan.
No kaulassa on vähän punaisia jälkiä, mutta laitetaan huivi päälle.
Nymfis alkaa oleman jo aivan kuitti. Minä se vielä porskutan!
Tule tänne.... on sinussakin sen verran hullun vikaa!
Nyt se on nähty sen sanonnan taika
"Mikäs se pahan tappaisi"...
Ei ole valitettavasti niin paljon hullun vikaa että epikuroksen porsaiden pitoihin tulisin...
Ja mitä tulee huiviin, sido se myös niin ylös, että suukin peittyy...pääsevät läheiset vähemmällä..?
Umphhh!!! Se on tuo huivi suuni edessä!
Aino sitten, jollet sinä pääse! Kyllä Ainokin kelpaa, mutta uskon että juokset kipin, sekä kapin tänne, kun Aino soittaa ja kertoo miten kivaa täällä on.
Hohhoijaa... tuokaa lisää kaviaaria"!
*kohottelee kulmakarvojaan ja läpsäisee hovineitiä*
kuinka yksi hullu taas hiljennettiin...
Ei tarvittu kuin hiukan kärsivällisyyttä!
Vai vielä kaviaaria; aivan selvästi purkin kyljessä lukee : "kenkälankkia". Ette ikinä usko miten hassun näköinen tuo pikku hulluressukka on, sillä on naama ihan mustassa töhnässä ja nukkuu kuin lapsi tuossa pakkopaidassaan. *Pus* söpö hullu.
*hiipii poispäin* kuiskaa "nuku hyvin"
Aaaaaah! Ihana pusi! *muikistelee hurmaavia huuliaan*
Siinä purkissa olikin mustikkahilloa. Mustaksipa tuli suukku. Nam. *lipaisee*
Mutta miksi neiti Natsankin suu on mustikkahillossa? Neiti Natsa kääntyy
pikku yöpaitulissaan ja solahtaa "hulluressukan" peiton alle. *huokaa*.
"Ei se mitään vaikka kohta kaikki paikat ovat sotkussa". Ei niin...................*slurps*
Kyllä hullunpäivät ovat lutuiset.
vaan se on vaan unta pettävää...
Kiristääkö pakkopaita kun irvistelet unessa?
Ja eikun uusi satsi rauhottavaa olkavarteen...
vaan se on vaan unta pettävää...
Kiristääkö pakkopaita kun irvistelet unessa?
Ja eikun uusi satsi rauhottavaa olkavarteen...
Kun aika on, niin saavuthan
luo hullujen, Natsa pienoinen, sinut silloin nään, kun aika on
mä silloin saan, tään pienen pakkopaitulinkin
aukeemaaan.
Kun aika on, niin saavuthan
luo hullujen, Natsa pienoinen, sinut silloin nään, kun aika on
mä silloin saan, tään pienen pakkopaitulinkin
aukeemaaan.
kolmas...
No nyt paljastui...
ethän sä olekkaan tavallinen hullu, vaan RUNOILIJA ja kuten tiedetään, siinä joukossa EI tervepäisiä löydy.
Saat anteeksi tällä palstalla olon ja saat anteeksi kaikki muutkin syntisi, saat kaiken anteeksi sillä
Kohtalosi oli luettu jo syntymähetkelläsi :
"viisaaksi kasvetaan mutta runoilijaksi synnytään"
eihän sinua voi siitä syyttää.
Vapauttavaa. Runoilija saa höpötellä mitä aivo suuhun heittää. On tämä hienoa.
*paukuttelee henkseleitään ja pasteerailee ympäri kirjastoa*
Mutta kuka muistaa Nymfopoikaa... onko hän satusetä?
Taidanpa kirjoittaa pari kirjaa tuossa yön aikana. Ensimmäisen nimi on: Lyriikkaa laitoksessa. Toinen on: Mielisairaalani Rakastettuni. *kaihoa*
Onko muuten best selleri juures?
Kyllä mullakin välillä pulpahtelee, mutta en tiedä mitä hoitsu näistä sanoo. Kuinka monta piikkiä hän haluaa minuun vielä pistää? Miten pitkään saan sähköshokkeja? Auttaako sittenkin vain lobotomia?
Takaisin
Kirjoittanut: Nymfopoika, 23.1.2003 klo 23.37
Hiljaisuus painoi rakennelmat kasaan, nosti hiekan harjuihin, täytti kaivokset kalkilla, palautti kivet kallioihinsa, täytti puilla pellot. Haavat kuroutuivat umpeen, öljy valui kotiinsa, metsä valtasi aavikot, elämä asutti erämaat. Muinaiset tulivat ja uudet katosivat, taivaan sydämet irtosivat ja veivät veden mennessään. Vuoret laskeutuivat, mantereet yhdistyivät, kaikki leijui pölynä kohti synnyttäjien komeaa kuolemaa. Äitien loiste himmeni, liike lakkasi, tyhjyys täytti kaiken ensimmäisellä ajatuksella häipyen tuntemattoman huokailemaan hiljaisuuteen.
Pienet kädet
Kirjoittanut: Nymfopoika, 15.1.2003 klo 00.37
Pienet näkymättömät kädet nostavat verhon syrjään, jolloin huomaan hänet edessäni tuntien vastustamatonta kiintymystä hänenkin poskiensa punehtuessa ja silmiensä suuretessa. Pienet kädet laskevat näkymättömän verhon meidän kahden ympärille ja uppoamme omaan ikuiseen hetkeen jossa olemme vain me kaksi, pienten käsien ohjatessa sielumme kietoutumaan hyväillen toisiinsa. Pienet kädet työntävät vaativasti meidät hellään suudelmaan ja huultemme koskettaessa kuulemme äänettömän kuiskauksen pienten lasten komentavalla äänellä; tämä hän on, te kuulutte toisillenne. Riuhtaisen itseni lumouksesta ja jatkan surullisena matkaani; olen pahoillani, tänne ei mahdu enempää, jättäisitte minut jo rauhaan.
Harmauden köynnökset
Kirjoittanut: Nymfopoika, 10.1.2003 klo 21.24
Katson mieltäni valtaavaa surua, kuinka se täyttää sen kasvattaen kaikkialle uusia versojaan kunnes mieleni on kokonaan sen uuvuttama, vailla enää minkäänlaisia voimia leikata noita harmaita köynnöksiä pois tai nyhtää niitä juurineen irti tuosta harhojen savisesta ihmisten maailmasta joka niitä ruokkii ja josta myös nämä epätoivon, vihan ja pelon harmaat ohdakkeet versovat peittäen vähitellen kaiken alleen, niinkuin tuolla syvällä savessa vielä ääneti kuiskailevan tuntemattoman.
Silloin, syvimmän epätoivon hetkellä, tuosta tuntemattomasta siroaa läpitunkeva säde kaikissa sateenkaaren väreissä joka puolelle, valaisten kaikki nuo harmaat ahdingon kasvit, joiden kauneutta en voi uusissa väreissään kuin henkeäni haukkoen ihmetellä ymmärtäen viimein niiden tarkoituksen, juuri ennen kuin ne muuttuvat ihailevasta katseestani tomuksi raikkaan kyynelsateen noustessa ja huuhtoessa ne saven mukana tyhjyyden nieluun jättäen jälkeensä vain tuon hiljaa kuiskailevan tuntemattoman, sieluni kirkkaan timantin.
Uskallatko
Kirjoittanut: Nymfopoika, 9.1.2003 klo 01.45
Uskallatko ottaa viimeisenkin askelen luokseni
katsoa sitten pelkäämättä tyyniin silmiini
avautuakseni edessäsi loputtomaksi kirjaksi
jonka tarinat poimin tummista silmistäsi
täyttäen sivuni kaikilla unelmillasi
sellaisina kuin ne ovat piiloutuneet sieluusi
odottaen että vain joku viaton ne löytäisi
Kuiskaus
Kirjoittanut: Nymfopoika, 9.1.2003 klo 02.05
Pakenen sitä joka hetki
sitä joka vainoaa minua aina
saartaen minut jos pysähtyisin
Siksi olen aina kiireinen
täytän mieleni sekaisin ajatuksin
suuren suuni turhilla sanoilla
vajavaiset aistini meluisin ärsykkein
Pelkään sen kuiskausta enemmän kuin mitään muuta
Se kuiskaisi kuka olen
mitä olen tehnyt väärin
se kuiskaisi että pakenen vastuutani
Pelkään sitä kohdatessani toisen ihmisen
pakenemme sitä ylimääräisin tekemisiin
turhiin puheisiin, nopeaan hyvästelyyn
Muuten olisimme vaivaantuneita
sen kuiskiessa salaisia asioita
puhaltaessa ympärillemme kielletyn rauhan
Nöyrryn sen suuruuden edessä
vain hetkeä ennen kuolemaani
sairasvuoteellani
pelästyessäni
rakastuessani
ollessani vielä äitini kohdussa
Silloin sen kuiskaukset saartavat minut
ne jylisevät vastustamattomalla voimallaan
se nousee syvyyksistä ja kauhistuttaa mieleni
hiljaisuuden kertoessa tarkoitukseni
Muistot
Kirjoittanut: Nymfopoika, 8.12.2002 klo 03.08
Voisinpa tuottaa iloa elämääsi
astua jälleen kutsusta unelmiisi
Enemmän kuin mitään maan päällä
toivoisin että olisit vielä täällä
Kun muistelet minua joskus oikein kovasti
tunnen sen vieläkin sydämessäni somasti
Yhteiset hetket tulvivat mieleeni
kaipaus tuo kyyneleet silmiini
Vain unissani voin sinua enää tavata
silloinkin vain varoen halata
Enemmän kuin mitään maan päällä
toivoisin että olisit vielä täällä
Kotona
Kirjoittanut: Nymfopoika, 19.1.2003 klo 23.32
Livun hiljaisuuden virtaan
kohti rauhaisaa mertaan
hyväillessä aaltojen lempeiden
sitten syvyyksien niin pehmeiden
kaukana ihmisten maailmasta
aikaa sitten tuhon omasta
Yhdessä
Kirjoittanut: Nymfopoika, 31.1.2003 klo 23.42
Tuhersin nämä pienet sanat
tuntiakseni ne suuret tunteet
jotka heräävät sisimmässäsi
syvällä omassa sielussani
Oooooo.... olen sanaton. Omat räpellykseni ovat mitättömiä. Palvon teitä, oi Mestari.
Oletko muuten julkaissut tekstejäsi missään? Hienoa työtä.
Jatka samaan malliin.
Ma olla tarkkailijjax
Niin olet, ihan oikea tarkkailija...
*taputtaa pikkuista päähän*
No niih, menhän siitä *suloinen lapsi*, älä enää tule tänne tuhmien palstoille. Ja kerro äidille heti, missä iltapäivisin olet, kun kotona ei ole ketään !
Hei - hei ! *Vilkuttaa*
No mutta Natsa... täälläkö sinä hääräilet. Älähän sinä pikku-kullittele toisia... pienempiäsi. Käy suurempien kimppuun.
Vai ollaan täällä "tyttöjen kesken"!
*nostelee kulmakarvaansa*
komensin sinut koppiisi...tosittaja
*heittää lihakimpaleen* nuih, sinne meni...
Ja eikun häkki kiinni, avaimen voi hukata...
UPS. I did it again...meren pohjaan vaan...
Aaah lihaa... ! Ei tätä reisipalaa. Pidän enemmän sisäfileestä. *iskee simmua*
Hitto kun tämä oven lukko on taas epäkunnossa. Ei pysy kiinni vaikka avaimet mereen heittäisi. Taidan lähteä kylille. *ottaa urheiluauton*
(väliaika... kahvia ja sisäfilettä kioskista)
The End.
Jatkuu! Seuraava episodi!
"aa tuuti lullaa..."
Mukavaa kun pääsit unten maille, vain viisi rauhottavaa kankkuun ja taas nukutti :)
Saathan sinä nähdä poreallasunia ja unta vaikka hoitsuista, saathan. Ei koppi tunnu niin ahtaalta ja seinät kovilta...
Tiesitko, että joudun huomenna lähtemään pois hullujenhuoneelta? Minut on armahdettu huonon käytöksen vuoksi. *katsahtaa horisonttiin*. (se on hänen autonsa merkki Talbot Horizon, joka pihalla seisoo).
Aamulla saan varastonhoitajalta tarvikkeet, jotka minulla oli mukanani tullessani hoitoon, eli Bossin liituraitapuku, pitkät ruskeat Black Horse -alushousut, Rolexin kultainen rannekello, Jaguarin avaimet, rajoittamaton luottokortti, Pirkka -sinappia ja pyyhekumi, sekä kaksi ja puoli miljoonaa euroa käteistä.
Lähtiskös kukaan ehkä mukaan?!!
*heiluttelee muka Visaa, polttelee ilma-sikaria palmun alla ja antaa ymmärtää, että esimerkiksi neiti Natsalla saattaisi olla mahiksia, jos on oikein kiltti*
se varjonsa pelkää...
Tiesitkö että sähköshokkeja annetaan taas..
Taidan lisätä annoksen ensi kerran hoitoon ainakin kaksinkertaiseksi...niin että nuo harhat alkavat pikkuhiljaa helpottaa.
Voi Tode, olet niin sairas ja kalpea, onko rauhottavaa tullut jo liikaa...*säälii*
Oh Nade... siihen on vain yksi keino joka voi auttaa... sinä tiedät sen...
*huulet optimistisesti törröllään*
Oh Nade... siihen on vain yksi keino joka voi auttaa... sinä tiedät sen...
*huulet optimistisesti törröllään*
rätti *nuih*
*pyyhkii mustikan tahraamat töröhuulet
viikonvanhalla tiskirätillä*
*laupeudentyö tehty tällekin päivälle*
Ps. pitäiskö vielä kuivata, oliko se liian märkä?
Tyytyväinen *huokailee*
Ei ollut... oli sopivan kostea. *muistelee*
Voisiko sen tehdä uudestaan? *haikailee silmät raollaan*
Tyytyväinen *huokailee*
Ei ollut... oli sopivan kostea. *muistelee*
Voisiko sen tehdä uudestaan? *haikailee silmät raollaan*
No, menehän siitä...
*snif*
YHYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYY
*huokaus* Minun on sitten mentävä. Tulen muistelemaan sinua vielä usein viinilasillisen äärellä.
*istahtaa taksin takapenkille*
Lausuu kuljettajalle:
"Viekää minut takaisin sateiseen Helsinkiin".
Hei hei
*rakastan kauniita loppuja*
Minäkin muistelen sinua (vaikka kädet tyhjinä...)
*heiluttaa takaikkunasta*
Kuljettaja kysyy: "Jäikö teiltä sinne jotakin?"
Vastaa: "Koko loppuelämä". *kääntää katseensa kohti laskevaa aurinkoa*
Kuljettaja toteaa: "Lupasivat huomiseksi sadetta".
Vastaa: "Vai niin... *vaipuu ajatuksiinsa*
Auto häipyy mutkan taakse. Tietä tuntuu kestävän loputtomasti... iäisyyden.
*heh heh*
The Endo
tai jotain.
#The Endo#
tai jotain?
Jälkinäytös
Nainen katsoo järvelle ja hymyilee. Sillan kaaret heijastuvat peilityyneen veteen. Kesäillassa tuoksuvat elokuun viimeiset kukat, kesä on ohi mutta...
Iäisyyden kestäneen matkan jälkeen mies katselee ikkunastaan, kuinka joutsenet laskeutuvat peilityynen järven pintaan. Samassa puhelin soi... ! *empii*
Olisiko se mahdollista...............
eihän sitä koskaan tiedä ?
:)kevättä:)
eihän sitä koskaan tiedä ?
:)kevättä:)
eihän sitä koskaan tiedä ?
:)kevättä:)
7-päivää lehden myyntitykki Parviainen?
Nainen ihailee illankajossa punertunutta taivaanrantaa , vesi on niin lämmintä vielä kun sitä vvarpaankärjellä koettaa.Sorsapoikue liukuu kivien lomassa...ja yhtäkkiä katsoessaan syvään siniseen veteen hän muistaa...
"Parviainen Seitsemän päivää -lehdestä... päivää. Nyt olisi kuuma tarjous....
*mies keskeyttää puheen*
"Kuulkaas nyt... kyllä tässä nyt on kyse pidemmästä ajasta, kuin vain seitsemästä päivästä. Hyvästi!"
*tuhahtaa itsekseen*
No... ehkäpä seuraavalla kerralla.
*lähtee kävelylle rantaan*
Hmmm
*odottaa jatkoa*
Hmmm
Tällä palstalla liikkuu
1.Hulluja
2.Tarkkailijoita
3.Runoilijoita
Nymfis...
Suosittelen kääntymään jonkin hyvämaineisen kirjakustantamon puoleen.
*pakkaa piikit laukkuun, irrottaa piuhat sähköshokkikoneesta*
"Kaunista mutta miksi niin surullista?"
*pyyhkii salaa kyyneleen*