kun katsoit

Mutta vastaan siitä huolimatta:
Ensimmäisellä kerralla ajattelin että wau, oletpa ihana.
Nyt ajattelen että wauwau, olet tosiaan iiiiihana.

Aamupuuro mahaan ja lenkille. Liikunta auttaa onneksi hajoaviin ajatuksiin(i).
Hyvää sunnuntaita kaikille.

itseni tuntea niin.

ajattelin. Ihastuin kai heti. Tänään tiedän, että olet lisäksi rohkea ja vahva. Siitä huolimatta herätät minussa valtavaa hellyydentunnetta ja suojelunhalua. Hassua, mutta niin vain on.

tuntuu vain jotenkin hukatulta..niin se menee..

Eka kerran katsoessasi porauduit silmistäni sisään, hiivit hiljaa sydämen sopukkaan, raapustit nimikirjaimesi naavoittuneeseen pintaan, suljit hiljaa oven perässäsi. Tatuoiduin sinusta.

Mutta nyt vasta saatkin aikaan jotakin. Sanat jotka kuvaavat tunnetta nyt minussa tuntuvat avattuina niin banaaleilta. "Näytä minulle kuva, koska en tunne enää sanoja." Sinun kuvasi.

kaiken muun mä unohdin.. ja kun tänään katsoin sinuun, melkein onnesta sekosin.. tuskimpa oli mulle tarkotettu mutta.. saahan sitä silti kertoa=)

..ensimmäisellä, tai toisella tai kolmannellakaan kerralla ajattelin, mutta siitä ajan kuluessa katsees sai sisuskalut kääntymään ympäri..

Nyttemmin ei olla enää viikkoihin nähty. Nyt pelkkä ajatus susta saa saman fiiliksen aikaan, kuin silloin kun nähtiin melkein päivittäin.

Tämä ei ole vastaus aloittajan kysymykseen, vaan tuskani vuodatus siitä, kuinka paljon kaikkea kaunista ja hyvää kätkemme sisäämme. Miltäköhän tuntuisi - puolin ja toisin - joskus unohtaa itsensä ja omat toiveensa ja vain lähestyä toista: katsoa silmiin ja ilman pyyteitä kertoa, että hän on erityisen tärkeä...

vihainen ja hiukset pörrössä. Silmäsi saivat polveni notkahtamaan. Maaginen tunne.

Nyt. Välttelen katsettasi.En tahdo nähdä sinua.