varmaa tietoa seuraavasta asiasta?
Olen nyt 29 vuotias nainen ja toivoisin saavani "synnyttää" ensimmäisen lapseni sectiolla. Pelkään aivan hirveästi synnytystä ja sen takia olenkin lykännyt lapsen hankkimista. Kolmelle jo synnyttäneelle ystävälleni kävi synnytyksessä todella huonosti ja tiedän etten itse selviäisi niistä kokemuksista koskaan, vaan masentuisin.
Eli kysymykseni on, että voinko käydä varmistamassa sairaalan pelkopolilla jo ennen raskautta, että voinko saada section? En uskalla yrittää raskautta ennen, koska stressaan asiasta jo nyt ja saisin todennäköisesti vaan keskenmenon asian vuoksi,koska pienikin stressi vaikuttaa minuun muutekin todella helposti...
Toivottavasti joku ystävällinen viittisi vastata mahdollisimman pian!
Olen nyt 29 vuotias nainen ja toivoisin saavani "synnyttää" ensimmäisen lapseni sectiolla. Pelkään aivan hirveästi synnytystä ja sen takia olenkin lykännyt lapsen hankkimista. Kolmelle jo synnyttäneelle ystävälleni kävi synnytyksessä todella huonosti ja tiedän etten itse selviäisi niistä kokemuksista koskaan, vaan masentuisin.
Eli kysymykseni on, että voinko käydä varmistamassa sairaalan pelkopolilla jo ennen raskautta, että voinko saada section? En uskalla yrittää raskautta ennen, koska stressaan asiasta jo nyt ja saisin todennäköisesti vaan keskenmenon asian vuoksi,koska pienikin stressi vaikuttaa minuun muutekin todella helposti...
Toivottavasti joku ystävällinen viittisi vastata mahdollisimman pian!
Vastaukset 15
Vanhimmat
osaisi sanoa jotain tähän asiaan, niin olisin erittäin kiitollinen!!
Pääset pelkopolille neuvolan kautta, eli ota sinne yhteyttä ja kerro asiasta tai sitten ota yhteyttä perhesuunnitteluneuvolaan. En tosin ole varma voiko ne perhesuunnitteluneuvolasta laittaa lähetettä.. neuvolasta aineskin laittavat!
edes olen raskaana vai onko pakko olla jo raskaana ennnen kuin sinne pääsee ja voikohan sitä lupausta kuitenkaan saada ennen raskautta?
sinua ei voida "pakottaa" alateitse synnyttämään (ketään ei voi), eli sektion saat synnytyspelon vuoksi.
varma, että saan sen section synnytyspelon vuoksi, joka on todella kova ja ylitsepääsemätön asia??
Jankutan vähän mutta asia vaan painaa todella paljon ja pelkään jääväni lapsettomaksi tämän asian vuoksi...:(
Kättärin pelkopolilla kävin -sain sinne lähetteen aika aikaisessa vaiheessa, kun on ollut niin kova stressi tuon synnytyspelon takia. Siellä puhuin asiallisen ja mukavan kätilön kanssa.
Mulle sanottiin, ettei ketään pakoteta synnttämään alateitse. Vaihtoehdoista ja kivunlievityksestä kerrotaan, mutta päätös on kuulemma minun. Lupasin miettiä asiaa ja olenkin tutkaillut tilannetta monelta kantilta.
Minäkin uskon vain masentuvani, jos yritän alatiesynnytystä. Pelkään, etten kestä sitä. Eli kun seuraava käynti viikon päästä tulee, kerron haluavani sektion. Ja uskon sen saavani.
Nyt jo ahdistaa se, että pitää mennä uudestaan käymään. Mulle nuo sairaalat on aina olleet niin kamalia paikkoja. Mutta ehkä tämän asian takia kannattaa.
Luulin joutuvani tappelemaan saadakseni sektion, sillä olen kuullut niin käyneen monelle synnytyspelkoiselle äidille. Ja onhan vielä se seuraava käynti edessä. Otankin mieheni mukaan, saa hän sitten puolustaa minua, jos omat henkiset voimat meinaa loppua...
Voin sitten ensi viikolla kertoa millaisen vastaanoton sain...
jos viitsisit kertoa miten käyntisi meni... :)
Minulle myös pelkkä sairaalan meno on todella ahdistavaa oli syy sitten mikä tahansa.
Kauanko meni, että sait sen ajan sinne sen jälkeen kun olit saanut lähetteen? Ei kai montaa kuukautta?
Meni varmaan noin kuukausi, että sain 1. ajan. Ja nyt maanantaina mennään uudestaan, kerron sitten, millaista oli. Varmaan taas ihan mielettömän hauskaa...
Vaikka siellä oli mukava henkilökunta, nin mulla meinas lentää laatta kun ne kuvaili lapsivettä ja muita ihan normaaleja asioita. Oon niin vieraantunut kaikesta tällaisesta =) Ja mies meinasi pyörtyä, kun selitettiin epiduraalin laitto, aikoo kuitenkin tulla mukaan sektioon. Se on kyllä hyvä, se saa mut vähän rauhoittumaan sitten itse tilanteessa.
Sairaalakammo voi olla tosi hirveä. Mulla leikattiin vatsaa keväällä ja olin silloin niin hysteerinen, että mua ei meinattu pystyä nukuttamaan. Sain kuitenkin rauhoittaviakin. Silti itkin vaan ja rohisin limaa ja olin muutenkin ihan mahtava potilas...
Vaikka moni hehkuttaa sen 'normaalin' synnytyksen puolesta, niin mulle se ei ole oikeastaan edes vaihtoehto, psyykkiset syyt on sen verran painavia. Siksi tuntuu kurjalta, kun kaikki arvostelee. Ei tarvitse murehtia synnytyksenjälkeistä masennusta, jos masentuu jo etukäteen, kun tuntee itsensä jo valmiiksi epäonnistuneeksi äitinä.
Aion kuitenkin yrittää selviytyä tästä kunnialla -vaikka sitten sen megakipeän sektiohaavan kanssa kärvistellen... Ja kun aiemminkin on vatsaa puhkottu, niin en osaa edes ajatella, että se sektiosta toipuminen voisi olla jotenkin vaikeampaa. Samat kudokset siinäkin silvotaan, luulisin =)
mukava kuulla muiden kokemuksia keisarinleikkauksen saamisesta, jos vaikka sitten uskaltaisi yrittää sitä raskautta... :)
käynyt siellä sen toisen kerran?
Mitenkä tapaaminen sujui, toivottavasti ongelmitta ja sait sen sectio lupauksen? :)
vielä vastata ja kertoa miten meni? :)
Psyykkinen pelko on myös hoidettavissa.
Synnytys on maailman upein ja kaunein kokemus mitä elämässä voi olla. En riistäisi sitä kyllä keltään pois.
En voisi naisena kuvitella luopuvani tuosta oikeudesta. Lapsen synnyttäminen maailmaan on kaiken kivun kanssa on niin koskettavaa että en valitsisi sektiota.
Sektio on monen mielestä paljon kivuliaampi tapa
lapselle on parasta luonnollinen synnytys.
Sektio arvesta voi jäädä pitkäaikaiset vaivat.
sitten se normaali synnytys voi olla myös maailman hirvein asia, josta ei pääse yli koskaan, niinkuin eräälle ystävälleni kävi. Hän synnytti normaalisti ja repeytyi todella pahasti, häntä ommeltiin kasaan todella kauan ja hän menetti verta todella paljon ja vietti sen jälkeen sairaalassa melkein kaksi viikkoa. Hänelle jäi pysyvää kipua joihinkin kohtiin ja osa paikoista jäi tunnottomaksi. Ystäväni masentui ja käy edelleenkin psykiatrilla juttelemassa asiasta! Eli kaikille se synnytyskipu ei ole se mitä pelkää vaan moni muu synnytykseen liittyvä asia, jota ei juttelemalla pystytä poistamaan, kun kukaan ei voi luvata että näin ei käy minulle!
Anteeksi nyt kun kirjotan näistä täällä, toivottavasti en lisännyt/aiheuttanut näin kenellekään ahdistusta...
Pelkosi on varmasti todellista, koska sinulla on siihen eläviä todisteita. Minullakin on ystävä, joka repesi pahasti ja synnytys kesti käynnistyksestä 30 tuntia. Joten minullakin on pelkoa tuonut ystäväni kova kokemus. On kuitenkin täytynyt järkeillä, etten voi odottaa omasta synnytyksestäni samanlaista yhtä kauheaa. Olemme persoonallisuudeltammekin niin erilaisia -ihmiset yleensä. Itse olen ottanut positiivisen asenteen mutta kuitenkin varaudun yllätyksiin.
Olen myös rukoillut paljon raskauteni aikana. Peloistani huolimatta olen ollut erittäin tyyni. Kukaan ei ole saanut minua peloteltua paniikkiin. Onkin käynyt niin, että mitä kauheampia tarinoia ihmiset ovat kertoneet, sitä tyynempi olen ollut ja olen ottanut asiat huumorimielellä. Meidän pitäisi pitää enemmän yhteyksiä yläkerran Isäntään. Rukouksella on voimaa, todella! Kannattaa kokeilla ja ottaa vaikka tavaksi! Voit yhtäkkiä löytää itsestäsi uutta. Toivottavasti tämä auttaa sinua eteenpäin ajatuksissasi. Älä kuitenkaan pyöri negatiivisten ajatusten ympärillä. Mene pelkopolille ja ota paljon selvää asioista. Anna pelon tulla, mutta rakenna samantien myös niitä positiivisia mielikuvia. Monet synnytykset ovat kuitenkin menneet hyvin, vaikka ihmiset ovat aina pelänneet kovasti. Näin jaksan uskoa omallekin kohdalle. Laskettuun aikaan enää viikko.
synnytys menee hyvin, mutta itse en kuitenkaan norm. synnytystä koita, olen kuullut ainoastaan huonoja kokemuksia ja muutenkin mulla on kauhea pelko kivun, repeytymisen ja kaikkea muuta siihen liittyvää kohtaan...