Liikaa rajoja

Mua on jo kauan ärsyttänyt mun vanhempien käyttäytyminen..tuntuu että ne koittaa rajoittaa kaikkea mun tekemisiä.Ne ei haluu että mulla on poikaystävää ja ne ei haluu että vietän iltaa kavereitten kanssa..Niiden ainainen rajojen vetäminen on tehnyt musta niitä kohtaan kyynisemmän ja saanut musta piilotettua ne herttasemmat luonteenpiirteet.Toivoisin että mulla olisi toisenlaiset vanhemmat..tuntuu ettei mun nuoruudessa oo mitään ilonaihetta,kun kaikkee koitetaan vaan rajoittaa.Mun vanhemmat ei näköjään luota muhun sen vertaa että osaisin tehä ite omia päätöksiä.
Ja mä en todellakaan ole sellanen joka kaipaa vaan ryyppäämistä ja kymmeniä suhteita,vaan tiedän kyllä mitä teen ja mihin ryhdyn..mutta mun ei anneta vaan tehdä mitään itse.
Haluaisin kovasti lähteä au-pairiksi ulkomaille ja sitäkin koitetaan niin paljon estellä.Ensin pitäs hankkii ammatit jne..mutta olenhan kuitenkin silloin täys-ikäinen.
Mun vanhemmat on mun mielestä turhan tiukkoja ja vanhanaikaisia..
Ja en ymmärrä miksi mun vanhemmat on niin paljon ulkomaalaisiakin vastaan..vaikka itse haluaisin ulkomaalaisen poikakaverin.. :/ Ja mitä väliä jos teen joskus virheitä,jokainen tekee ja niistä vain oppii.
En tiedä,pitäisikö mun tehdä vaan niin kuin itse haluan ja kuunnella vain itseäni?
Ja vähitellen irrottaa itseni pois tästä..vaikka vaikeaa se kyllä on..
Auttakaa mua ja antakaa neuvoja!