Linnulleni

Sairaalan valkoisissa lakanoissa,
nukkuu unta
levotonta,
minun lintuni,
minun rakkaani..

Sinä kauan jaksoit yrittää
selvitä ja meille näyttää,
että pärjäät.. kykenet
hoitamaan työt arkiset.

Teit niin paljon,
liikaakin!
Uskottu ois
vähemmälläkin..

Sinä tahtonut et satuttaa,
mieltä muiden pahoittaa.
Luulit, että paras niin,
ettei silmät kyyneliin
tule ystävien, rakkaitten..
Siksi yksin kärsit,
itkien.

Tuli päivä jota pelkäsit,
yksin kauan odotit.
Sillä tiesit sen tulevan,
sinut silloin murtavan..

Yöllä soi puhelin
ja kun siihen vastasin,
äänesi kuulin ja itkun sen,
enkä voinut olla vihainen.
Vaikket minulle aijemmin kertonut,
etkä auttaa antanut.

Kun selitit sen sitten näin,
vielä silloinkin niin pystypäin..
On sinulla syöpä ja enää et jaksa
liian kova on kipujen taksa.

Ensiavun aulassa halattiin
ja kumpikin kai itkettiin.
ja kuiskasit hiljaa..
älä yksin jätä pimeään,
vaan luonani ole
kunnes valon nään..