Mistä tämä kyynel tuli?
Se putosi kuumana sieluni ylle.
Se polttelee sisintäni,
eikä se ollut ensimmäinen pisara,
joka sieluni kastelee
se oli yksi niistä tuhansista.
Pelkään sieluni hukkuvan suruunsa,
joka on paisumassa suunnattomaksi.
Enkä voi tehdä mitään,
sillä tunnen
kuinka rakkaus lipuu läpi sormieni,
vaikka pidin kiinni kaksin käsin.
Minä todellakin pidin.
Halusin olla palavan rakkautesi kohde
tai edes rakkautesi kohde
ja ehkä olinkin
sen hetken,
mutta yhä vahvemmin
tunnen sen voimakkaan virran,
joka tuli kylmänä väliimme
jo silloin.
Emme vain antaneet periksi
vielä silloin,
mutta nyt ymmärrän
vastavirtaan on turha uida.
Virta vie sinua nopeasti
loittonet aina vain kauemmaksi
ja minä katson voimattomana vieressä.
Tein silloin kaikkeni
enää en jaksa.
Annan virran viedä,
annan sen kietoa sinut
kylmiin pyörteisiinsä.
Mene sinne minne se vie.
Toivon että joskus rantaudut
oikealle rannalle
ja löydät onnesi.
Ehkä minäkin joskus
löydän elämälleni suunnan
sen rauhan jota vailla
sieluni on elänyt vuosikaudet,
sen onnen josta taistelin kynsin ja hampain
näkemättä siitä silti vilaustakaan.
Se putosi kuumana sieluni ylle.
Se polttelee sisintäni,
eikä se ollut ensimmäinen pisara,
joka sieluni kastelee
se oli yksi niistä tuhansista.
Pelkään sieluni hukkuvan suruunsa,
joka on paisumassa suunnattomaksi.
Enkä voi tehdä mitään,
sillä tunnen
kuinka rakkaus lipuu läpi sormieni,
vaikka pidin kiinni kaksin käsin.
Minä todellakin pidin.
Halusin olla palavan rakkautesi kohde
tai edes rakkautesi kohde
ja ehkä olinkin
sen hetken,
mutta yhä vahvemmin
tunnen sen voimakkaan virran,
joka tuli kylmänä väliimme
jo silloin.
Emme vain antaneet periksi
vielä silloin,
mutta nyt ymmärrän
vastavirtaan on turha uida.
Virta vie sinua nopeasti
loittonet aina vain kauemmaksi
ja minä katson voimattomana vieressä.
Tein silloin kaikkeni
enää en jaksa.
Annan virran viedä,
annan sen kietoa sinut
kylmiin pyörteisiinsä.
Mene sinne minne se vie.
Toivon että joskus rantaudut
oikealle rannalle
ja löydät onnesi.
Ehkä minäkin joskus
löydän elämälleni suunnan
sen rauhan jota vailla
sieluni on elänyt vuosikaudet,
sen onnen josta taistelin kynsin ja hampain
näkemättä siitä silti vilaustakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttu tunne vuoden takaa.
Parempi luovuttaa tyhjä rakkaus
pitkän taistelun jälkeen.
Vaikka vaikeaa se on.
mutta elämä on kai niin,
rakkauksia tulee ja menee.
Ja sitten.
Rakkaus tulee etsimättä,
suuri onni ei jää löytymättä.
Jos sydämessään rakastaa,
silmät auki vaeltaa,
itseänsä arvostaa.
MJ
on hyvä purkaa tunnetta...
Ehkä minunkin täytyy antaa virran viedä...antaa elämän kuljettaa kerrankin haluamaansa suuntaan eikä pullikoida vastaan!
Ehkä se onni joskus löytyy matkan varrelta :) Toivoa kuitenkin vielä on...
Kiitos ajatuksista...
Varmasti, sillä sinä olet vielä nuori,
ja kun vielä tällainen ukon köriläskin
voi vielä rakastua,
niin mikä ettei sinun kannata pitää
vain silmiäsi auki rakkauden suhteen.
Yhden suhteen päättyminen on kuin
pieni kuolema,
mutta kuolemassa on yksi hyvä puoli,
vaikka muuten se hyvin surullinen lie.
Kuolema antaa tilaa uudelle elämälle.
Synkkyyden takaa pääsee elämän aurinko
jälleen paistamaan sydämeen.
Sieltä kasvaa se uuden rakkauden siemen.
Nosta pääsi, katso eteenpäin.
Iloitse, avaa silmäsi rakkaudelle.
Anna itse rakkautta,
saat sitäkin enemmän.