Tää on sitte ensimmäinen mun kirjottama "pitkä" juttu, että olkaa armollisia. :>
**********************************************
"Tää on sitten tämän kauden tärkein peli, että tätä teillä ei ole varaa ryssiä, tai ne on sitte tänkauden pelit pelattu!" Karon valmentaja Tapsa huusi joukkueen pukiessa jääkiekkovarusteita ylleen.
"Annetaa kyl naapurikylän nynneröille turpiin niin, että ne muistaa viel ensvuonnaki!"
Karon vieressä istunut Niklas uhosi muiden joukkuelaisten mölytessä myöntävästi.
Karo veti päälleen pelipaitansa, jonka rintapielessä komeili punainen C-kirjain merkkinä siitä, että Karo pelasi kapteenin paikkaa joukkueessa. Tapsa tuli vielä jakamaan ykkösketjulle viimehetken taktiikkaohjeita.
Lähes samantien Tapsa komensi pojat jäälle lämmittelemään lihaksiaan pelikuntoon. Tämä kuitenkin pysäytti Karon pukuhuoneen ovella, ja madalsi ääntään pahaenteisesti.
"Noilla vastustajilla on sitte uus keskushyökkääjä. Koivunen tai joku sellanen, kuulemma nopee kaveri luistimilla, ja kuulemma teknisesti helvetin taitava. Varokin perkele tyrimästä, tai tää lähtee sun paidasta." Tapsa sanoi osoittaen Karon paidassa olevaa kapteenin merkkiä.
Poika nyökkäsi varautuneena, ja jatkoi käytävää pitkin matkaansa jäälle. Jäälle päästyään hän laukoi kiekkoja niin aggressiivisesti, että laitaan osuessaan koko jäähalli kaikui.
Niklas luisteli Karon viereen, ja kysyitältä melkein kuiskaten: "Mitä se Tapsa susta halus ennen jäälle tuloa?"
Karo nielaisi kiusaantuneena, ja sulki silmänsä. "Se sano että jos me ryssitää tää, ni multa lätee kapteenin paikka." Karo sanoi katkerana.
"Se kusipää!" Niklas sähähti yrittäen hieman hillitä suuttumustaan.
"Eiks se äijä tajuu, että oot joukkueen paras pelaaja!"
"Homot hei, nyt loppu se juorukerho siel kaukalon laidalla!" ärtynyt Tapsa huusi Karolle ja Niklakselle.
"Vitunmoista jääkiekkoilua tääki." Niklas sanoi ennenkuin luisteli pois.
Karo otti kypärän päästään, ja haroi pitkiksi kasvaneita tummie kutrejaan. Hän luisteli vaihtoaitiolle, ja istui penkille kiristämään vielä luistimiaan ennen peliä. Karo vielä pyyhki kypäränsä pleksin hihaansa. Katseen nostettuaan hän huomasi vierasjoukkueen luistelevan kohti aitioita. Jengi ei edes kiinnittänyt huomiota Karoon ja tämän pelikavereihin. Luistelivat vain ohi ylimieliset virneet kasvoillaan. Viimeisenä luisteli poika selässään numero 13 ja teksti: M. Koivunen.
Poika oli pitkä ja solakka, mutta ei ehkä niin lihaksikas, kuin jääkiekkoilijalle olisi suotavaa. Sen huomasi vaikka Koivusella oli varusteet päällä. Koivunen luisteli sulavasti, ja oli varmasti vikkelä niin halutessaan. Karo arveli Koivusen olevan jonkinverran itseään lyhyempi, ja Karo arveli sen olevan etu hänelle itselleen. Karo ehti juuri laittaa kypärän takaisin päähänsä, kun tupari vihelsi ykkösketjut kentälle.
Heti ensimmäisessä alotuksessa Karo sai vastaansa Koivusen. Kuten hän aiemmin oli arvellut, Koivunen oli vikkelä. Karo ei ollut edes ehtinyt heilauttaa mailaansa, kun Koivunen jo syötti kiekkoa eteenpäin. Huolestuneena Karo katsoi vaihtoaitiolle, jossa Tapsa kiroili äänekkäästi.
Pelin aikana karo alkoi väsyä, koska Tapsa peluutti tätä melkein kokoajan ilman taukoa. Aina kun Karo ehti istua aition penkille ja hieman hengähtää, alkoi valmentaja mutista itsekseen "Saatana näistä hinttareista ole mihinkää." niin, että kaikki aitiossa olleet varmasti kuulivat.
"Lehto jäälle!"
"Mutta vastahan mä.." karo sopersi. "Turpa kiinni, kypärä päähän, ja jäälle!" Poika huokaisi syvään, mutta ei voinut muuta kun painaa kypärän takaisin hiestä märkään päähänsä.
Kolmannen erän puolivälissä maitohapot alkoivat jo poltella kipeästi karon lihaksissa. Kuitenkaan hän ei aikonut tuottaa pettymystä joukkueelleen, eikä etenkään valmentajalleen. Kuitenkin Karosta riippumatta joukkue oli jos häviöllä 1-3, eikä kymmenessä jäljellä olevassa minuutissa olisi mahdollisuutta voittoon, tai edes tasapeliin.
Samoihin lukuihin peli päättyi 10 minuuttia myöhemmin. Karo kiroili mielessään, mutta kirvelevästä tappiosta huolimatta Karo oli melkein tyytyväinen omaan pelipanokseensa. Jäähallin käytävällä kävellessöön tapsa pysäytti hänet, ja määräsi Karolle lopputreenit vartin päähän. Poika arveli, että valmentaja laittaisi hänet pienelle lenkille, ja sitten kunnon venyttelyn rankan pelin päätteeksi.
Pukuhuoneessa varusteita riisuessaan Karon ajatukset harhautuivat Koivuseen, jonka liikkuminen jäällä oli ollut sulavaa, lähes hypnoottista. Kuten muut joukkueesta, Karo ei käynyt suihkussa vielä, vaan puki verryttelypukunsa päälle, ja asteli jäähallin eteen, jossa Tapsa jo odotti tätä maastopyörän kanssa.
"Nyt tehdään pieni juoksulenkki." Tapsa sanoi Karolle omahyväinen ilme naamallaan.
"Siis mitä? Pyörällä?" Kary kysyi kohottaen kulmiaan.
"Niin. Minä pyöräilen ja sinä, Karo Lehto hölkkäät perässä." Tapsa sanoi, ja lähti pyöräilemään pylväslamppujen valaisemalle lenkkipolulle. Karo lähti rauhallisesti hölkkäämään Tapsan perään, joka kiihdytti vauhtieen kokoajan.
Muutaman kilometrin jälkeen Karo oli jo ihan poikki. Jokaiseen raajaan ja lihakseen sattui. Karo hidasti vauhtiaan, ja pysähtyi hengästyneenä lenkkipolulle valokeilaan.
Tapsa pysähtyi, ja tuli Karon kohdalle. "Nonii. Jatketaas nyt matkaa!" Tapsa karjaisi äkäisenä Karolle.
"En mä jaksa. Mun sattuu jokapaikkaan." Karo sanoi huohottaen samalla pyyhkien hikeä otsaltaan.
"Nyt saatan juokset, tai sulla ei enää kohta ole joukkuetta jossa pelata. Tiedätkö Lehto.. Susta ei oo mihinkään!" Tapsa huusi jylisten Karon tasatessa hengitystään.
Karo katsoi valmentajaansa halveksuen, ja sanomatta mitään hän lähti kävelemään takaisin tulosuuntaan. Karo ei ehtinyt kauaa kävellä, kun Tapsa otti tätä hupusta kiinni, ja läimäytti tätä suoraan kasvoihin.
Viiltävä kipu kulki Karon lävitse, ja yämä kaatui maahan voimattomian ja väsyneiden lihasten takia. Karo nosti päätään, ja katsoi Tapsaa itkuisena.
Valmentajan silmissä oli julma katse, kun tämä sanoi Karolle kylmästi: "Ainoostaan hinttarit itkee." ja sylkäisi sitten maahan ihan Karon viereen, ja jatkoi "Nonii Lehto, nostappa se persees ylös siitä, ni voidaan jatkaa matkaa."
Väsyneenä Karo nousi seisomaan, ja meinasi horjahtaa uudelleen puista pudonneiden lehtien verhoamaan maahan. Hän lähti jälleen hölkkäämään Tapsan perään hampaat irvessä, vaikka hänen kehonsa oli täysin toista mieltä.
Jäähallin pihassa Tapsa vielä muistutti Karoa tiistain harjoituksista, ja lähti pyöräilemään tiehensä, kuin pitään ei olisi tapahtunut. Karo jäi seisomaan hallin eteen kyyneleet silmissään. Hän tunsi kipua kasvoissaan, ja painoi poskipäätään verryttelytakin hihalla. Verta siitä ei tullut.
Karo käveli autiolla käytävällä, luultavasti kaikki olivat jo lähteneet kotiin.Pukuhuone oli tyhjä lukuunottamatta penkillä lojunutta Karon pelikassia. Poika pysähtyi peilin eteen, ja tarkasteli lyötyjä kasvojaan. Poskipää punoitti, ja siihen oli selvästi nousemassa ilkeän näköinen mustelma. Myös Karon silmäkulma näytti uhkaavasti siltä, että siihen nousisi mustelma. Karo kiroili hiljaa ääneen, ja kaappasi varustekassin olkapäälleen.
Pihassa hän kaivoi taskustaan nuuskaputkin, ja oli juuri avaamassa sitä, kun hän kuuli takaansa pojan äänen: "Pilaat tolla terveytes." Karo hätkähti, ja kääntyi ympäri äänen suuntaan.
Se oli se Koivunen.
"Ja mitähän vittua mun terveyteni sulle kuuluu?" karo kysyi töykeällä äänellä.
Koivunen kohautti olkapäitään, ja toisen pojan käytöksestä huolimatta hän ojensi kätensä, ja sanoi: "Mä oon Matias." Karo tarttui toisen käteen, ja esitteli itsensä.
Karo huomasi, kuinka Matias katseli hänen ruhjoutuneita kasvojaan, vaikka mustelmia oli ehkä vaikea erottaa nän pimeässä. "Mitä sun kasvoille on tapahtunu?" Matias kysyi pitkän tarkastelun jälkeen.
"Äh, ei mitään.." Karo aloitti.
"Enkai mä vaan runnonu sua pelissä?" Matias kysyi jo valmiiksi pahoittelevalla äänensävyllä.
"Ei, et.. Mut mun pitää mennä nyt." Karo sanoi, ja lähti kävelemään kotiinsa päin.
Matias otti tämän kiinni ja liittyi Karon seuraan ymmärtäen kuitenkin, että toinen ei ollut oikein juttutuulella.
Pojat kävelivät kilometrin veran, kun Karo äkisti pysähtyi. "Se löi mua." hän sanoi Matiakselle hädinstuskin kuuluvalla äänellä.
"Kuka?"
"Tapsa, meidän valmentaja. Se syytti mua siitä että me hävittiin tänään teille. se juoksutti mua ympäri metiä ja sit lopuks löi."
Matias katseli kauhistuneena karoa ja tämän puoliksi mustunutta silmäänsä. Karo yllättyi täysin, kun Matias äkisti kietoi kätensä ympärilleen, ja puristi poikaa hellästi itsään vasten. Karon mielestä siinä oli turvallinen olla. Karo vain seisoi paikallaan pystymättä tekemään mitään.
Nopeasti hän irroittautui Matiaksen halauksesta, kuin säikähtäen ja lähti kävelemään poispäin sanomatta mitään. Taas matias juoksi hänen peräänsä.
"Mee pois!" Karo sanoi. "Enhän mä edes tunne sua. Häivy!" Matias jäi seisomaan pimeään risteykseen katsomaan kuinka Karo katosi pimeälle metsäpolulle.
**********************************************
"Tää on sitten tämän kauden tärkein peli, että tätä teillä ei ole varaa ryssiä, tai ne on sitte tänkauden pelit pelattu!" Karon valmentaja Tapsa huusi joukkueen pukiessa jääkiekkovarusteita ylleen.
"Annetaa kyl naapurikylän nynneröille turpiin niin, että ne muistaa viel ensvuonnaki!"
Karon vieressä istunut Niklas uhosi muiden joukkuelaisten mölytessä myöntävästi.
Karo veti päälleen pelipaitansa, jonka rintapielessä komeili punainen C-kirjain merkkinä siitä, että Karo pelasi kapteenin paikkaa joukkueessa. Tapsa tuli vielä jakamaan ykkösketjulle viimehetken taktiikkaohjeita.
Lähes samantien Tapsa komensi pojat jäälle lämmittelemään lihaksiaan pelikuntoon. Tämä kuitenkin pysäytti Karon pukuhuoneen ovella, ja madalsi ääntään pahaenteisesti.
"Noilla vastustajilla on sitte uus keskushyökkääjä. Koivunen tai joku sellanen, kuulemma nopee kaveri luistimilla, ja kuulemma teknisesti helvetin taitava. Varokin perkele tyrimästä, tai tää lähtee sun paidasta." Tapsa sanoi osoittaen Karon paidassa olevaa kapteenin merkkiä.
Poika nyökkäsi varautuneena, ja jatkoi käytävää pitkin matkaansa jäälle. Jäälle päästyään hän laukoi kiekkoja niin aggressiivisesti, että laitaan osuessaan koko jäähalli kaikui.
Niklas luisteli Karon viereen, ja kysyitältä melkein kuiskaten: "Mitä se Tapsa susta halus ennen jäälle tuloa?"
Karo nielaisi kiusaantuneena, ja sulki silmänsä. "Se sano että jos me ryssitää tää, ni multa lätee kapteenin paikka." Karo sanoi katkerana.
"Se kusipää!" Niklas sähähti yrittäen hieman hillitä suuttumustaan.
"Eiks se äijä tajuu, että oot joukkueen paras pelaaja!"
"Homot hei, nyt loppu se juorukerho siel kaukalon laidalla!" ärtynyt Tapsa huusi Karolle ja Niklakselle.
"Vitunmoista jääkiekkoilua tääki." Niklas sanoi ennenkuin luisteli pois.
Karo otti kypärän päästään, ja haroi pitkiksi kasvaneita tummie kutrejaan. Hän luisteli vaihtoaitiolle, ja istui penkille kiristämään vielä luistimiaan ennen peliä. Karo vielä pyyhki kypäränsä pleksin hihaansa. Katseen nostettuaan hän huomasi vierasjoukkueen luistelevan kohti aitioita. Jengi ei edes kiinnittänyt huomiota Karoon ja tämän pelikavereihin. Luistelivat vain ohi ylimieliset virneet kasvoillaan. Viimeisenä luisteli poika selässään numero 13 ja teksti: M. Koivunen.
Poika oli pitkä ja solakka, mutta ei ehkä niin lihaksikas, kuin jääkiekkoilijalle olisi suotavaa. Sen huomasi vaikka Koivusella oli varusteet päällä. Koivunen luisteli sulavasti, ja oli varmasti vikkelä niin halutessaan. Karo arveli Koivusen olevan jonkinverran itseään lyhyempi, ja Karo arveli sen olevan etu hänelle itselleen. Karo ehti juuri laittaa kypärän takaisin päähänsä, kun tupari vihelsi ykkösketjut kentälle.
Heti ensimmäisessä alotuksessa Karo sai vastaansa Koivusen. Kuten hän aiemmin oli arvellut, Koivunen oli vikkelä. Karo ei ollut edes ehtinyt heilauttaa mailaansa, kun Koivunen jo syötti kiekkoa eteenpäin. Huolestuneena Karo katsoi vaihtoaitiolle, jossa Tapsa kiroili äänekkäästi.
Pelin aikana karo alkoi väsyä, koska Tapsa peluutti tätä melkein kokoajan ilman taukoa. Aina kun Karo ehti istua aition penkille ja hieman hengähtää, alkoi valmentaja mutista itsekseen "Saatana näistä hinttareista ole mihinkää." niin, että kaikki aitiossa olleet varmasti kuulivat.
"Lehto jäälle!"
"Mutta vastahan mä.." karo sopersi. "Turpa kiinni, kypärä päähän, ja jäälle!" Poika huokaisi syvään, mutta ei voinut muuta kun painaa kypärän takaisin hiestä märkään päähänsä.
Kolmannen erän puolivälissä maitohapot alkoivat jo poltella kipeästi karon lihaksissa. Kuitenkaan hän ei aikonut tuottaa pettymystä joukkueelleen, eikä etenkään valmentajalleen. Kuitenkin Karosta riippumatta joukkue oli jos häviöllä 1-3, eikä kymmenessä jäljellä olevassa minuutissa olisi mahdollisuutta voittoon, tai edes tasapeliin.
Samoihin lukuihin peli päättyi 10 minuuttia myöhemmin. Karo kiroili mielessään, mutta kirvelevästä tappiosta huolimatta Karo oli melkein tyytyväinen omaan pelipanokseensa. Jäähallin käytävällä kävellessöön tapsa pysäytti hänet, ja määräsi Karolle lopputreenit vartin päähän. Poika arveli, että valmentaja laittaisi hänet pienelle lenkille, ja sitten kunnon venyttelyn rankan pelin päätteeksi.
Pukuhuoneessa varusteita riisuessaan Karon ajatukset harhautuivat Koivuseen, jonka liikkuminen jäällä oli ollut sulavaa, lähes hypnoottista. Kuten muut joukkueesta, Karo ei käynyt suihkussa vielä, vaan puki verryttelypukunsa päälle, ja asteli jäähallin eteen, jossa Tapsa jo odotti tätä maastopyörän kanssa.
"Nyt tehdään pieni juoksulenkki." Tapsa sanoi Karolle omahyväinen ilme naamallaan.
"Siis mitä? Pyörällä?" Kary kysyi kohottaen kulmiaan.
"Niin. Minä pyöräilen ja sinä, Karo Lehto hölkkäät perässä." Tapsa sanoi, ja lähti pyöräilemään pylväslamppujen valaisemalle lenkkipolulle. Karo lähti rauhallisesti hölkkäämään Tapsan perään, joka kiihdytti vauhtieen kokoajan.
Muutaman kilometrin jälkeen Karo oli jo ihan poikki. Jokaiseen raajaan ja lihakseen sattui. Karo hidasti vauhtiaan, ja pysähtyi hengästyneenä lenkkipolulle valokeilaan.
Tapsa pysähtyi, ja tuli Karon kohdalle. "Nonii. Jatketaas nyt matkaa!" Tapsa karjaisi äkäisenä Karolle.
"En mä jaksa. Mun sattuu jokapaikkaan." Karo sanoi huohottaen samalla pyyhkien hikeä otsaltaan.
"Nyt saatan juokset, tai sulla ei enää kohta ole joukkuetta jossa pelata. Tiedätkö Lehto.. Susta ei oo mihinkään!" Tapsa huusi jylisten Karon tasatessa hengitystään.
Karo katsoi valmentajaansa halveksuen, ja sanomatta mitään hän lähti kävelemään takaisin tulosuuntaan. Karo ei ehtinyt kauaa kävellä, kun Tapsa otti tätä hupusta kiinni, ja läimäytti tätä suoraan kasvoihin.
Viiltävä kipu kulki Karon lävitse, ja yämä kaatui maahan voimattomian ja väsyneiden lihasten takia. Karo nosti päätään, ja katsoi Tapsaa itkuisena.
Valmentajan silmissä oli julma katse, kun tämä sanoi Karolle kylmästi: "Ainoostaan hinttarit itkee." ja sylkäisi sitten maahan ihan Karon viereen, ja jatkoi "Nonii Lehto, nostappa se persees ylös siitä, ni voidaan jatkaa matkaa."
Väsyneenä Karo nousi seisomaan, ja meinasi horjahtaa uudelleen puista pudonneiden lehtien verhoamaan maahan. Hän lähti jälleen hölkkäämään Tapsan perään hampaat irvessä, vaikka hänen kehonsa oli täysin toista mieltä.
Jäähallin pihassa Tapsa vielä muistutti Karoa tiistain harjoituksista, ja lähti pyöräilemään tiehensä, kuin pitään ei olisi tapahtunut. Karo jäi seisomaan hallin eteen kyyneleet silmissään. Hän tunsi kipua kasvoissaan, ja painoi poskipäätään verryttelytakin hihalla. Verta siitä ei tullut.
Karo käveli autiolla käytävällä, luultavasti kaikki olivat jo lähteneet kotiin.Pukuhuone oli tyhjä lukuunottamatta penkillä lojunutta Karon pelikassia. Poika pysähtyi peilin eteen, ja tarkasteli lyötyjä kasvojaan. Poskipää punoitti, ja siihen oli selvästi nousemassa ilkeän näköinen mustelma. Myös Karon silmäkulma näytti uhkaavasti siltä, että siihen nousisi mustelma. Karo kiroili hiljaa ääneen, ja kaappasi varustekassin olkapäälleen.
Pihassa hän kaivoi taskustaan nuuskaputkin, ja oli juuri avaamassa sitä, kun hän kuuli takaansa pojan äänen: "Pilaat tolla terveytes." Karo hätkähti, ja kääntyi ympäri äänen suuntaan.
Se oli se Koivunen.
"Ja mitähän vittua mun terveyteni sulle kuuluu?" karo kysyi töykeällä äänellä.
Koivunen kohautti olkapäitään, ja toisen pojan käytöksestä huolimatta hän ojensi kätensä, ja sanoi: "Mä oon Matias." Karo tarttui toisen käteen, ja esitteli itsensä.
Karo huomasi, kuinka Matias katseli hänen ruhjoutuneita kasvojaan, vaikka mustelmia oli ehkä vaikea erottaa nän pimeässä. "Mitä sun kasvoille on tapahtunu?" Matias kysyi pitkän tarkastelun jälkeen.
"Äh, ei mitään.." Karo aloitti.
"Enkai mä vaan runnonu sua pelissä?" Matias kysyi jo valmiiksi pahoittelevalla äänensävyllä.
"Ei, et.. Mut mun pitää mennä nyt." Karo sanoi, ja lähti kävelemään kotiinsa päin.
Matias otti tämän kiinni ja liittyi Karon seuraan ymmärtäen kuitenkin, että toinen ei ollut oikein juttutuulella.
Pojat kävelivät kilometrin veran, kun Karo äkisti pysähtyi. "Se löi mua." hän sanoi Matiakselle hädinstuskin kuuluvalla äänellä.
"Kuka?"
"Tapsa, meidän valmentaja. Se syytti mua siitä että me hävittiin tänään teille. se juoksutti mua ympäri metiä ja sit lopuks löi."
Matias katseli kauhistuneena karoa ja tämän puoliksi mustunutta silmäänsä. Karo yllättyi täysin, kun Matias äkisti kietoi kätensä ympärilleen, ja puristi poikaa hellästi itsään vasten. Karon mielestä siinä oli turvallinen olla. Karo vain seisoi paikallaan pystymättä tekemään mitään.
Nopeasti hän irroittautui Matiaksen halauksesta, kuin säikähtäen ja lähti kävelemään poispäin sanomatta mitään. Taas matias juoksi hänen peräänsä.
"Mee pois!" Karo sanoi. "Enhän mä edes tunne sua. Häivy!" Matias jäi seisomaan pimeään risteykseen katsomaan kuinka Karo katosi pimeälle metsäpolulle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihanaa... Väkeviä tunteita ja aidontuntuista kainoutta... Jatka toki! :)
samat sanat ja halusin viel sanoa, että sä et voi jättää tätä nyt tähän, koska muuten mua käy ärsyttään se, et en saa tietää, mitä pojille tapahtuu, jotta vauhdilla meille lisää jatkoa tähän!!!
Jatkathan tätä pian! Todella hyvin lähti tarina kulkemaan.
Muista vielä oikoluku, jotta ei tule näitä pienellä kirjaimella olevia "karoja" ja "tapsoja".
hyvältä tämä vaikiuttaa. Jatkappa vaan!
Ei se kyllä ihan noin menny.