Jos saisit

Minä haluaisin sen mielelläni heti. Ja haluaisin tutustua sinuun täysin rauhassa ilman muita ajatuksia kuin vain meistä kahdesta.

Haluaisin istua vieressäsi ja kuulla tarinasi... Haluaisin tietää, mikä tekee Sinut iloiseksi, mistä unelmoit, mikä saa Sinut liikuttumaan... Haluaisin koskettaa ja saada kosketuksen siihen ihmiseen, jonka olen tavoittavinani silmissäsi ja katseessasi. Haluaisin kohdata Sinut näin yhä uudelleen ja uudelleen...

kainaloosi, katsoa sinua silmiin, silittää hiuksiasi, tuntea tuoksusi...ja äänesi haluasin kuulla. Ikävä.

Vain jos olisit "minun sinäni", haluaisin viettää kanssasi iltapäivän ihan millä tavoin tahansa. Mutta sinun kanssasi en sitä haluaisi tehdä ihan siitä syystä, että olet ihan vieras ;)

tapauksessa lähtisin kyllä pelaa biljardia poikien kans!

Koska hullaannun ja roihuan jo pelkästään fyysisestä läsnäolostasi, niin sinä saisit päättää mitä tehdään!

En halua sitä ollenkaan. Vietä se pulskiintuvan äijäs kaa. Joko se on kaljukin?

Haluaisin kävellä heinikossa puiden lomassa, istahtaa viltille, hipaista kättäsi, katsoa silmiisi ilman että tarvitsee mitään peitellä. Haluaisin antaa sinun kantaa eväskorin ja hätistellä ampiaisen hiuksistani. Haluaisin silittää ohimoasi ja olla sinulle hellä, antaa sinun tietää kuinka ihana olet. Sillä et taida tietää sitä...

Pyytäisin sinut viereeni istumaan. Silittäisin varovasti hiuksiasi, poskeasi, niskaasi. Ja kun näkisin miten nautit siitä tulisin hiukan lähemmäs. Saisin lopultakin tuntea ihosi tuoksun ihan läheltä, niin läheltä että huulilla koskettaminen olisi aivan helppoa. Tuntisit hengitykseni kaulallasi ja minä kuulisin sinun kiihtyneen hengityksesi. Hipaisisin poskeasi huulillani. Tuntuisit niin lämpimältä ja suloisen pehmeältä että melkein pyörtyisin. Poskillasi olisi suloinen puna ja silmäsi olisivat kiinni... lopultakin tietäisin, että haluat tätä yhtä paljon kuin minä. Painaisin huuleni hitaasti sinun huuliasi vasten ja kuulisin, miten inahdat vähän. Suutelisin sinua varovaisemmin kuin ketään koskaan ja sinä vastaisit suudelmaani. Olisimme siinä ikuisuuden toisiamme tutkien. Kuiskaisin korvaasi, että kaikki on hyvin ja että kukaan ei enää saisi löytää meitä. Siinä hetkessä se olisi totta. Illalla ottaisin sinut viereeni peiton alle ja pitäisin hellästi sylissäni koko yön.

Menisimme syömään tunnelmalliseen merenrantaravintolaan. Kesäinen iltapäivä olisi houkutellut paikalle hyväntuulisia ihmisiä. Tunnelma olisi eloisa, mutta kuitenkin hillityn rauhallinen ja kiireetön. Katseeni vaeltaisi silmistäsi takaisin silmiisi. Yrittäisin kuvitella jäänviileitä, onnistumatta kuitenkaan. Naapuripöydän pilkkeisen myötätuntoisista hymyistä päätellen onneni paistaisi läpi... ei siis katseesi poltteelta pelastavaa kiinnekohtaa sieltäkään suunnalta ;)

Illan tullen kulkisimme rantsuun, tietenkin. Kävelytie myötäilisi kalliomuodostelmia ja pieniä hiekkapoukamia. Haluaisit kahlata rantavedessä, niin minäkin. Housunlahkeet käärittyinä seisoisimme vedessä ja kuuntelisimme, kuinka tuuli kulkee heinikossa. Kaikki muu katoaisi, kaikki olisi niin tässä ja nyt.

Istahtaisimme päivänlämpöiselle hiekalle laittamaan kenkiä jalkaan. Olisin sinua nopeampi ja nojautuisin hieman taaksepäin käsieni varassa. Tekisit samoin. Aalto kulkisi lävitseni, kun tuntisin hiekansekaisilla sormillani sormesi. Et tekisi elettäkään siirtääksesi kättäsi, vaikka tietäisin sinun tuntevan, että ne ovat omieni lomassa riittävän tiukasti, jotta ymmärtäisimme molemmat, mistä se kertoo...

Mutta kun se iltapäivä ei riitä, haluaisin illan, yön, seuraavankin päivän... koko elämän! Haluaisi paljon, saa niin vähän.