Värillinen elektroninen muste syrjäyttää

Kyllä naurattaa meitä jotka on keränneet isot kirjastot paperikirjoja. Sähkövehkeillänne ei tee mitään.

kuin asiasisältönsä.

Se on esine. Keräilytavara.
Kun niitä on paljon kauniissa riveissä - jossa erottuvat toisistaan paksuuden, värin, erilaisten selkämysten ja toisistaan poikkeavin fontein painettujen selkätekstien ansiosta - katse voi mukavasti harhailla hyllyyn ja sielu kokee epämääräistä mutta tunnistettavaa mielihyvää: tuokin on minulla, tuossa.
Ja tämä yli sata vuotta vanha teos, näin hyvässä kunnossa.
Tekijän omistuskirjoituksella tämä.
Ja tähän sisältyy muistoja, Seinen rantamilla tätä lueskelin.
Tämän sain joululahjaksi pojalta.
Tässä jälkisidoksessa harvinaisen hienot nahkakannet.

Hyllystä voi sitten ottaa käteensä, selailla, lukea pienen kappaleen myhäillen, ottaa viereisen niteen, punnita hetken aikaa kourassaan, kurkistaa alemmalle hyllylle, hmmm, ehkä luenkin tänä ilta tätä, ei kun tuota, mutta hei tänään lieneekin vanhan kunnon Dostojevskin vuoro.
:-)

Virtuaalinen oheissälä ei koskaan korvaa aidon kirjan kansitaidetta ym.

Lukunautinto muodostuu monesta seikasta. Esimerkiksi siitä että kirja on omassa kädessä. Välillä laitan sen pöydälle, otan teekupin käteeni, pyöritän teelusikkaa parrassa ja jos se juuttuu jumiin, yritän saada irti, sitten huokaan helpotuksesta ettei tarvinnut koko partaa leikata ja jatkan lukemista.

Tietysti partaansa voi nyhrätä netin tai vaikka minkä vempeleen ääressä, välillä ottaa mukavamman asennon, antaa katseensa harhailla katon reunassa, jatkaa taas nautinnollisesti lukemista...
Mutta ei oo sama, ei.

Varmasti uudella keksinnöllä on saumaa. Enkä sano ettenkö tulisi tuollaista käyttämään. Keksintönä ok.
Vaan eipä korvaa sähkökirja akustista tuotetta.