Äitini kuoli tapaturmaisesti heinäkuussa ja veljeni pari päivää sitten rakas pikku veli tuntuu että tämä ei ole totta tuntuu siltä kuin en olisi enään läsnä täällä. minulta rupeaa paristo olemaan aika tyhjä mutta onneksi hautajais järjestelyt menee rutiinilla. jos joku haluaa jutella niin kiitos sillä ystäville ja lääkäreille se ei onnistu. hyvää joulua ja sen odotusta kaikille. T: Haudankaivaja
miksi minun pitää jaksaa elää?
reissuvihko
9872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rankasti sinua on koeteltu. Otan osaa ahdinkoosi ja suruusi.
Elämässä ei vaan aina saa vastauksia, miksi jotain tapahtuu tai on tapahtumatta, ei kaikkea voi ymmärtää järjellä ja tunne ei seuraa senkään vertaa.
Yritä kuitenkin poimia ne hyvät asiat, miksi tämä tie kannattaa kohdallasi kulkea. Sinä olet elämäsi expertti loppupeleissä kuitenkin.
Ei meillä kenelläkään ole mitään varmuutta mistään, elämä kun ei anna takuita, mutta paljon elämässä on hyviä asioita, kun osaa ja jaksaa katsoa.
Kun tästä läpi pääset, osaat varmasti auttaa toisia ihmisiä, jotka samantapaisia suruntunteita ja taakkoja mukanaan kantavat.
Yksi parhaista keinoista täyttää oma sisäinen tyhjyytensä, on toisten auttaminen ja opettaminen siinä, minkä itse jo tietää ja osaa.
Voimia ja anna itsellesi mahdollisisuus kaikkeen siihen, mitä Sinä olet ja mihin pystyt. Ainutkertainen Sinä.
Toivon sinulle jaksamista,se ottaa koville mutta
siitä huolimatta koeta jaksaa.anna elämällesi vielä tilaisuus vaikka se tuntuu
pahalta.
Hyvää Joulun odotusta sinulle
Hei. Menetit äitisi ja pikkuveljesi vain muutaman kuukauden sisällä.
Todella surullista.
Ethän kuitenkaan halua aiheuttaa enää enempää murhetta muille läheisillesi lopettamalla oman elämäsi?
Toivoisin voivani jotenkin auttaa Sinua. Tiedän kuitenkin, ettei siihen toistaiseksi kukaan luojanluoma pysty.
Olin äitini omaishoitaja vuosikausia. Hän kuoli, mutta sairauteen. Omistan myös ihanan kaksoissiskon, joka on minulle todella rakas ihminen.Hän on vaikeasti liikuntarajoitteinen. Selkä leikattu seitsemän kertaa ja vatsa kadesti. Joka kerta on vedetty kroppa auki koko pituudeltaan. Hänellä todettu syöpä, kronin tauti ja paljon muitakin vakavia juttuja. En tiedä, kauanko vielä saan auttaa häntä ja kauanko pitää lähelläni.
Osaan vain toivoa Sinulle jaksamista. Sitä toivon itsellenikin.Ajattelen Sinua lämmöllä.Vanha klisee, että aika hiukan auttaa, on totta.
Itse menetin isoveljeni 15-vuotiaana; hän lähti oman käden kautta vakavasti sairastuttuaan. Olimme niin läheisiä, että saatoimme kävelylenkillä alkaa vihellellä samaa melodiaa samaan aikaan; kuin mielemme olisivat yhtä.
Veljen kuoleman jälkeen en oikeastaan tuntenut mitään ja minua pidettiin kylmänä; ympäristö ei ymmärtänyt. En itkenyt, totesin vain että hän teki ratkaisunsa ja tavataan sitten kun tavataan.
Kuitenkaan en ole kylmä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta jos on kiinnikasvanut, niinkuin kiinnikasvetaan perheenjäseneen, niin vaikka hän on kuollut, hän tuntuu olevan läsnä ajatuksissa; tiedän mitä hän sanoisi mistäkin tilanteesta, aivan samoin kuin aloimme vihellellä samaan aikaan. En tiedä onko se siunaus vai kirous, hyvä vai paha asia. Tunnen edelleen olevani TYNKÄ , vaikka menetyksestä on 14 vuotta. Kuin osa itsestäni olisi amputoitu. Mutta totesin viileään tapaani jo silloin 15-weenä, että elämästäni on jäljellä nyt jotain 50 % , ja sillä pitää pärjätä.
En tiedä, onko perheenjäsenten menetykseen lääkettä. Itse en ole löytänyt. Alkoholia olen juonut, mikä on huono lääke; ERITTÄIN huono. (Kumpa vain isoveli olisi ärähtämässä ja ottamassa niskasta kiinni ja kieltämässä ryyppäämästä :( )
Itse olen sitä mieltä, että "amerikkalainen" ajattelutapa, jonka mukaan elämä tulisi "aloittaa alusta" menetysten jälkeen, on väärä. Elämä kirjoitetaan mustekynällä, ei lyijykynällä; kokemuksia ei voi peruuttaa; menetettyä perheenjäsentä ei voi unohtaa (enkä haluaisikaan!) eikä surutyön jälkiä koskaan saa pois. Arvet jäävät. On parempi alusta asti sopeutua siihen tosiasiaan, että elämäni piirtyi nyt näin että jouduin kokemaan nämä menetyxet ja muistot ja kuolleitten perheenjäsenten minuun jättämät vaikutteet ja ajattelutavat säilyvät minussa.
-T.T.
kiitos lohduttavista sanoista. minä toivon sinulle ja siskollesi kaikkea hyvää koita jaksaa. ja niin kuin äitini sanoi elämää pahempaa helvettiä ei ole olemassa. hyvää joulua ja uutta vuotta.
En osaa vastata kysymykseesi. En edes tiedä, miksi aloin kirjoittamaan tätä viestiä. Ehkä siksi, koska olen monesti miettinyt juuri samaa kysymystä kuin sinä. Monesti olen miettinyt, että kunpa päättyisi tämä kurja maallinen vaellus ja pääsisi pois...
Olen psyykannut itseäni sillä, että katsotaan mitä kaikkea maailma tuo tullessaan, eikä jätetä asiaa kesken.
laita postia osoitteeseen [email protected] tai voit lisätä myös messengeriin. En ole mikään ihmeidentekijä, mutta voin kuunnella, ja ehkä osaan sanoa jotakin.
Hei sinä joka kysyit miksi sinun pitäisi elää. Minulla on sinulle vastaus. Tämä voi tuntua vaikealta uskoa, mutta sinulla on eräs, jonka vuoksi elää.Hän on Jeesus.Hän on ainoa,joka sinua voi todella auttaa ja jonka avulla voit nousta surustasi.Tällä traagisella käänteellä elämässäsi on tarkoitus,jota et vielä pysty ymmärtämään,mutta Jeesus rakastaa sinua AINA ja auttaa jos vain pyydät hänen apuaan.Minun elämän hän muutti täydellisesti.Voimia sinulle rakas ystävä.
vaikka se myöhässä tulleeki. ja voimia vaan sulle elämän jatkamiseen. =o(