Taidan nyt kuulua niihin jotka eivät millään meinaa sopeutua tähän tinnitukseen. Vaikkakin ollut jo kuukausia niin nytkin niin kamala ahdistus päällä että vaan tärisen ja itken miehelleni. Olen käynyt useasti lääkärillä myös psykoloilla mutta ovat tuoneet vain hetkellistä helpotusta. Joitain hoitoja on myös kokeiltu tuloksetta tosin, kiropraktikko, purennan korjausta, akupunktiota. Kaipaan hiljaisuutta niin maan pirusti että ihan sattuu. Yritän kovin päästä asian kanssa sinuiksi ja tottua tähän, välillä muutama päivä menee hyvin mutta taas alkaa ahdistuspäivät jotka kestää ja kestää. Tuntuu että olen ihan umpikujassa eikä kukaan voi auttaa. Mieheni on ollut ainoa tukeni ja lapsien takia on pakko jatkaa elämää. Helppohan jonkun on ajatella että miten joku vinkuna noin pahalta kuulostaa mutta kyllä se vaan psyykkeen päälle ottaa kun sitä 24h kuuntelee. kaipaan sitä ihanaa hiljaiseloa jota vielä puolisenvuotta sitten oli, kunnen tämä yks kaks vain alkoi flunssan myötä. Vain toinen korva sirisee/vinkuu, se jollapuolella oli poskiontelontulehdus.
kaipaan vertaistukea
epätoivoinen...
6748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
toinen jolla tinnittää vain onneksi toinen korva, on tinnittänyt jo vuosia mutta kaksi kuukautta sitten flunssan myötä paheni ja nyt vinkuu ja kohisee oikeastaan ihan koko ajan. viikonloppuyönä oli pakko yöllä lähteä sängystä kun tasainen kamala vinkuna meinasi tehdä hulluksi. Minulla on välillä parempiakin päiviä, eli on hiukan hiljaisempaa. Jospa tuo sinun tinnituksesi vielä häipyisi koska se on tullut flunssan seurauksena?!Sinun täytyy vain ajatella että se parempikin päivä tulee joskus. Itse pelkään koko ajan että kuinka sitten pärjään jos tämä tästä vieläkin pahenee, itse olen myös äiti että on vain pakko jaksaa, ahdistukohtaukset ovat minullakin arkipäivää. Lohtu on se että kun tätäkin palstaa selaa taaksepäin niin melkein kaikki kyllä sanovat että ääneen tottuu vuosien saatossa. Voimia sulle, eiks muuten olekin kamalaa kun sanoo jollekin että on tosi paha tinnitus korvassa, niin vastaus on yleensa "ai ja, vai sellaista" , sen huomaa siis että kukaan muu ei voi tajuta mitä tää on kun toinen joka kärsii tästä. Voimia sulle!!
sitä tukea on todellakin vaikeaa saada, ja myönnän itsekin jos joku olisi mulle tullut vuosi sitten itkemään samaista vaivaa niin vaikeaa olisi ollut sanoa mitään, en silloin kylläkään edes vielä tinnyt mitä koko tinnitus on. Että näin tynnyrissä olen elellyt. Itsekin pelkään kokoajan jos tämä vielä pahenee. Nyt viikon verran soinut kovempaa kuin ennen, ilman mitään syytä ja pelottaa niin pirusti. Tajusin tänään, että viimeiset puolivuotta on mennyt korvan takia märehtiessä ja siinä sivussa nuorempi tyttömme on jo kasvanut hurjasti (nyt kohta 2v) ja tämä aika jotenkin jäänyt sumuun multa. Kamalaa kun tämä viekin näin paljon eneriaa. Oon koittanut tikittäviä kelloja ja vaikka mitä radiojippoja öisin mutta ne vaan ärsyttää enemmän. Mistä itse olet onnistunut samaan tämän vaivan? Kiitos viestistäsi. Helpottaa kun saa kirjoittaa jonkun samaa kokevan kanssa. Mitäs ääniä sulla muuten on?
aikuisiällä monta korvatulehdusta, ja lisäksi mulla samalla puolella tehty tosi hankala juurihoito hampaaseen ja lopulta se hammas vedetty, itse ainakin uskon että näillä asioilla on ollut osuutta tinnitukseen. Mulla lähinnä vinkuu korkealta ja kovaa ja lisäksi välillä kaikuu kaikki äänet ja kohinaakin on, itse koen sen jatkuvan vinkunan tosi rassaavana. Miehelleni olen selittänyt että tämä vie tosiaankin kaiken energian ja keskittymiskyvyn, kyllä hän on kovasti myötätuntoinen, mutta välillä varmaan hermostuu mun marinaani, hyvää yötä sulle!
Nyt on hieman parempi olo taas kun sain ihmeen hyvin nukutuksi. Miten itse saat nukuttua? Kuuletko äänen myös päivällä eli onko niin voimakasta?
Mulla on nyt asenteessa kanssa vikaa koska tiedän että mitä enemmän murehdin ja vatvon tätä asiaa sen pahemmalta tuntuu, mutta kun se vaan on se päälimmäinen asia koska sen KUULEE. Mä pelkään sitä ääntä vaikka niin ei saisi olla??
kyllä kuuluu aina kun on ihan hiljaista, niin ihan selkeesti vinkuna kuuluu. olen saanut onneksi ihan hyvin nukuttua, paitsi joskus täytyy nousta vähän jaloittelemaan , jos vinkuna on pahana. Töissä ei oikeastaan ehdi kamalasti ajattelemaan tinnitusta, ja se on ihan hyvä asia, uskon että kotona tulisi varmasti "kuunneltua " enemmän. Mutta kyllä tämä minuakin ahdistaa ajoittain, täytyy vain elää päivä kerrallaan ja uskoa että tähän tottuu pikku hiljaa. Tuo äänen pelkääminen on ihan totta, koska se tavallaan hallitsee ihmistä, koska ääntä ei pysty omasta tahdosta lopettamaan.
Vuodesta -99 vasen korva suhissut enemmän tai vähemmän. Aluksi sain nukuttua vain lääkkeiden turvin ja olin 3 kk sairaslomalla. Sitten vain tulta päin ja töihin! En ole kertaakaan ollut töistä vinkumisen takia poissa, vaikka alussa se oli tosi paha. Kaikkein pahinta on jäädä yksin hiljaisuuteen ja alkaa surra kohtaloaan. Rauhallinen, keskittymistä vaativa harrastus on suositeltavaa. Ihminen ei pysty keskittymään tinnitukseen, jos suuntaa huomionsa muualle. Joku suojelee korviaan ja hakee täydellistä hiljaisuutta - se on suurin virhe, koska ihmisen elimistö ("vainu") pitää täydellistä hiljaisuutta luonnottomana. Silloin kuulohermo herkistyy entisestään. Tämä on lääkärien tutkimusta eikä mitään minun maallikkoteoriaani.
Ensiksi: hyväksy tinni osaksi elämääsi. Hyväksy, että varsinkin aamulla herätessäsi pääsi suhisee tai vinkuu...älä välitä vaan aloita normaalit aamurutiinit. Huomaat, että jos et anna murehtimiselle ja voivottamiselle valtaa, et huomaa sitä touhutessasi päivän töitä. Älä jää tuijottelemaan tyhjyyteen ja kuulostelemaaan ääniä. Ihmisen aivot eivät voi käsitellä havaintoja määräänsä enempää: jos siis näet jotain, keskityt johonkin tiukasti, kuulet taustahälyä, aivosi eivät rekisteröi tinniä lainkaan. Itselleni oli pelastus mennä töihin: aluksi oli vaikeaa pari viikkoa mutta sitten helpotti. Parin kuukauden jälkeen huomasin, että minulla ei ole töissä tinnitusta lainkaan, koska työ vie huomioni! Tämä on totta! Kun tulen kotiin väsyneenä, päässä voi vähän suhista, mutta lepäilen vähän enkä välitä siitä. ihmeesti energiaa antaa huomio, että "minä pystyin taas ihan normaaliin päivään".
Jos on niskajäykkyyttä (niin kuin minulla), hieronta yleensä auttaa, ja minä teen helppoja joogaliikkeitä päivittäin. Monet saaneet apua avantouinnista! Itse käytin jonkin aikaa lieviä mielialalääkkeitä, mutta jätin ne aika pian pois. Luulen, että ne vievät monelta ahdistuksen pois.
Voin sanoa, että alussa olin lähellä itsaria, mutta oireet ovat lieventyneet ja vakuutan, että oireen kanssa oppii elämään ihan tavallista elämää. Muista: jos on "huono päivä", ajattele, että tämä on tätä, mutta huomenna on taas varmaan paremmin. Yleensä onkin!
P.s. Jos äänet tuntuvat pahalta korvassa (lusikan kilahdus tms.), kuulohermo on herkistyneessä tilassa. silloin kannattaa välttää melua; minulla näin oli alussa ja käytin välillä korvatulppaakin esim. autolla ajaessani - yleensä tämä herkkyys menee viikkojen tai kuukausien jälkeen ohi.