Olen kyllästynyt suremaan ja
huolehtimaan,
elämään viikatteesi varjossa.
Haluan iloita ja elää,
kuin iloinen leski konsanaan.
Vaikken sellainen olekaan.
Olla välittämättä katseista,
puheista.
Mikä on oikein taikka väärin.
Mikä olet minut tuomitsemaan?
huolehtimaan,
elämään viikatteesi varjossa.
Haluan iloita ja elää,
kuin iloinen leski konsanaan.
Vaikken sellainen olekaan.
Olla välittämättä katseista,
puheista.
Mikä on oikein taikka väärin.
Mikä olet minut tuomitsemaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun tasollasi Leidi
irrotetaan liekanaru
atsteekkien tapaan.
Hän joka on katsonut
syvälle silmiisi
jää kiitollisuuden velkaa
uhallakin
että kohtaisi Sinut
poutapilven päällä
Tiedäthän
se toinen ulottuvuus
aika hyvin sanottu, mielenkiintoisesti :))
Se alimittainen ajatus
että jäisit
sypressipuidesi siimekseen
ilman runokirjaa
Onko jo tulossa
vai nousetko
taas tuntureille
keväällä innoittumaan?
mihin päin tässä nyt kääntyisi? Josko vain venyttelen ja käännän kylkeä, kehrään hiljaksiin ja tuijotan taivaalle. Teroitan kynsiä ;) :)) ja isken taas yllättäen :))
Hitsi..oikeasti, että joku sitkeästi lukea kun itsestä tuntuu että takkuaa.
Kiitos :)
olipas loppu tökerösti sanottu, noh ei se mitään. Mutta ei tässä vielä ihan talviunille kömmitä. Hitaasti mutta varmasti jotain aina ilmestyy :)