Ylitin tänään saman joen,
joen piripintaan asti täyden
kuin sydämemme silloin,
lastattuina, täynnä.
Niin verkkaan virtas silloin
se, kuin helteen tainnuttama
käärme, laiskan kylläinen;
viimeinen sammakkokin tuskin nielty.
Se laiska joki tänään
nopeaan virtasi, kylmänä
ja mustana kuin hiili,
kaiken olleen haudaten.
Sinua ajatttelin, onko myöskin
sinun rakkautes mennyt
ajan kylmän virran myötä,
kadonnut sen liejuun sameaan.
joen piripintaan asti täyden
kuin sydämemme silloin,
lastattuina, täynnä.
Niin verkkaan virtas silloin
se, kuin helteen tainnuttama
käärme, laiskan kylläinen;
viimeinen sammakkokin tuskin nielty.
Se laiska joki tänään
nopeaan virtasi, kylmänä
ja mustana kuin hiili,
kaiken olleen haudaten.
Sinua ajatttelin, onko myöskin
sinun rakkautes mennyt
ajan kylmän virran myötä,
kadonnut sen liejuun sameaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joesta ja siirry sinäkin eteenpäin. Ei kannata surra menetettyä rakkutta aikaansa enempää. Siihen voi jäädä kiinni eikä näe elämää ja mahdollisuuksia ympärillään. Kokemusta on.
Yksi ongelma rakkaudessa onkin se, ettei se seuraa järjen eikä juuri muitakaan määräyksiä. Silloinkin, kun mitään toivoa ei oikeastaan ole, toivoa nähdään joissain ystävällisissä sanoissa tai teoissa.
Kiitän sinua kuitenkin, jos sitäkautta päähäni kasvaisi järkeä.