Hei te naiset,älkää ikinä menkö samaan taloon anopin kanssa.Vuosikausia jaksoin odottaa sitä parempaa aikaa kunnes ymmärsin ettei se tule koskaan.
Kukaan mies ei pysty äidistään irtaantumaan jos hän elää samassa talossa, vaikka rakastaisi vaimoaan.
Minua varoitettiin mutta...rakkaus on sokea.
Nyt jäljellä on vain lapsi ja hyvä ystävä ex-mies.
Vie paljon aikaa oppia uusi elämä ja päästä (katkeruudesta)eroon.Elämän parhaat vuodet ja sadat työtunnit ilman palkkaa.Ei auta kuin elää ja ottaa opiksi, joskus kannattaa miettiä kun joku jolla kokemusta on varoittaa.Vanhanajan syytinki oikeus pitäisi kieltää LAILLA,monet liitot oisi olemassa jos sitä ei olisi ollut.
elämää on eronkin jälkeen, kun jaksaa odottaaaaaaaaaaaa
kaksi sukupolvea ei samaan taloon
helpottunut
27
2508
Vastaukset
- asiassa
oon niiin samaa mieltä kanssasi Onneksi osasin lähteä ajoissa. Ei jääny penskoja taikka ex-miehiä jalkoihin!
- hirmut anopit
Kenenkään ei pidä mennä edes miniäksi samaan pihapiiriin anopin kanssa. Maaseudulla asuvat anopit ovat hirmuhallitsijoita.
Ei pidä uskoa mitään ihania tarinoida maaseudun ja maalaistalojen anopeista.
Miniät sairastuvat henkisesti sellaisissa ankeissa olosuhteissa.- helpottunut
Niin se on kuin kirjoitit
Itsekin jouduin luopumaan entisestä elämästä ystävistä jne. kun sitouduin maaseutuun, elämä ei ollut helppoa anopin kanssa ja tunsin sairastuneeni henkisesti,mieheni ei sitä huomannut.
Nyt on hyvä olo ilman anoppia ja sen kyttäämisiä.
Meillä on vaan yksi elämä eikä kenenkään pidä tuhlata sitä turhiin toiveisiin ja suuriin unelmiin.
Aika on semmoinen että jos jotain tahtoo niin sitten pitää toimia.Kun olisin sen aiemmin huomannut, mutta ei auta nyt elän tässä ja se oli menneisyydessä.Voimia (siskot) ja eletään viisaasti, ollaan me viisaita anoppeja joskus!
- Vanha totuus
Joka naisella pitää olla oma keittiönsä. Se on asia, joka on vuosikymmenten saatossa selvinnyt kristallinkirkkaaksi.
Kaksi naista ei mahdu emännöimään samaan huusholliin. Kysymyksessä ei tarvitse olla anoppi ja miniä. Tilanne on sama myös äidin ja tyttären välillä puhumattakaan jostain kaukaisemmista sukulaisista.
Yhteiselämä hoituu vain, jo valta ja päätäntä on yhdellä naisella, ja muut perheenjäsenet tottelevat ja vetäytyvät. Jos se sopii tilanteeseen, niin kaikki voivat olla tyytyväisiä, mutta eri ikäpolvilla ei tilanne säily kauankaan samana. Vanhempi väsyy, nuorempi vanhenee, lapset muuttuvat ja kasvavat, itsenäistyvät. Ristiriitoja tulee koko ajan lisää ja erilaisia.
Yhteiskunnassamme ei ole enää tilaa suurperheille. Jokaiselle oma tupa ja oma lupa kuuluu.
Ei pidä perustaa perhettä, jollei pidä sitä itsestään selvänä ja ehdottomana.
Viisas anoppi ei edes ajattele, että pojan perhe sopisi saman katon alle. Jos poika avioituu, totta kai hän myös tarjoaa perheelleen oman kodin.
Maalaisympyröissä se voi olla vaikeaa, jos elinkeino on pellossa ja maassa vanhan kodin ympärillä, mutta viisas poika ratkaisee asumisongelman nuorikkonsa, ei äitinsä, kanssa.- sopii suomalaiselle
Siinä kun Akseli ja Elina menivät yhteen, niin vanhuksille (Jussi ja Alma) rakennettiin uusi oma pirtti.
Näin selkeästi voitiin jo sata vuotta sitten järjestää asia. Mutta tahdosta se on kiinni, ei mistään muusta. Jos tahto löytyy, löytyy keinotkin. - vanhusavustaja
sopii suomalaiselle kirjoitti:
Siinä kun Akseli ja Elina menivät yhteen, niin vanhuksille (Jussi ja Alma) rakennettiin uusi oma pirtti.
Näin selkeästi voitiin jo sata vuotta sitten järjestää asia. Mutta tahdosta se on kiinni, ei mistään muusta. Jos tahto löytyy, löytyy keinotkin.Mummunmökki on tuttu käsite Suomen kielessä, siinä on kyse vanhanisäntäväen asumuksesta. Syytinki oli todella perhekohtainen sopimus, joka asetti taloudellisia velvoitteita sukupolven vaihdokselle. Ihmisen raadollisuus tulee aikalailla esille näissä sopimuksissa ja niiden toteutuksessa. Työ ja toimeentulo ovat aina keskenään riippuvaisia, siinä sosiaaliset suhteen saattavat olla kermana kakun päällä tai paska rattailla.
Kaupunki miniöiden palsta kirjoittelut, joissa isovanhempia ”uhkaillaan heitteille jätöllä” vanhana, osoittavat vain äärimmäistä tyhmyyttä. Olen vapaaehtoinen vanhusavustaja ja tapaan todella paljon vanhuksia. Vanhukset ovat ihan itsellisinä toimeen tulevia, harvempaa avustaa lapsi tai lapsenlapsi.
Kun isoäiti joutuu kieltäytymään lapsenlapsen hoidosta tai perinne pitojen järjestämisestä, terveydellisistä syistä, loppuu yhteyden pito. Mitä nyt vihoitellaan pitojen pitämättömyydestä?
Miehen keski-ikä on nykyään 72 vuotta naisen 80 (muistaakseni), pääsääntöisesti yksin asuvia ovat mummut. Lastenhoidolla ei kukaan ”lunasta” vanhuuden hoitoa itselleen. 40 % suomalaisista asuu yksin. - historiaa
”Joka naisella pitää olla oma keittiönsä. Se on asia, joka on vuosikymmenten saatossa selvinnyt kristallinkirkkaaksi.”
Käy joskus Amurin työläiskorttelissa Tampereella, siinä asumisen historiaa.
Yhteiskeittiöitä oli myös kartanoiden alustalaisten asunnoissa. - ollut kysymys, vaan
historiaa kirjoitti:
”Joka naisella pitää olla oma keittiönsä. Se on asia, joka on vuosikymmenten saatossa selvinnyt kristallinkirkkaaksi.”
Käy joskus Amurin työläiskorttelissa Tampereella, siinä asumisen historiaa.
Yhteiskeittiöitä oli myös kartanoiden alustalaisten asunnoissa.siitä, että kaksi naista ei sovi emännäksi yhtä aikaa. Siis sielä Amurissa voi olla yhteiskeittiöitä, mutta tässä tarkoitettiin että jokaiseen perheeseen/talouteen vain yksi nainen siihen johtavan naisen asemaan, kiitos.
- ei tilastot
vanhusavustaja kirjoitti:
Mummunmökki on tuttu käsite Suomen kielessä, siinä on kyse vanhanisäntäväen asumuksesta. Syytinki oli todella perhekohtainen sopimus, joka asetti taloudellisia velvoitteita sukupolven vaihdokselle. Ihmisen raadollisuus tulee aikalailla esille näissä sopimuksissa ja niiden toteutuksessa. Työ ja toimeentulo ovat aina keskenään riippuvaisia, siinä sosiaaliset suhteen saattavat olla kermana kakun päällä tai paska rattailla.
Kaupunki miniöiden palsta kirjoittelut, joissa isovanhempia ”uhkaillaan heitteille jätöllä” vanhana, osoittavat vain äärimmäistä tyhmyyttä. Olen vapaaehtoinen vanhusavustaja ja tapaan todella paljon vanhuksia. Vanhukset ovat ihan itsellisinä toimeen tulevia, harvempaa avustaa lapsi tai lapsenlapsi.
Kun isoäiti joutuu kieltäytymään lapsenlapsen hoidosta tai perinne pitojen järjestämisestä, terveydellisistä syistä, loppuu yhteyden pito. Mitä nyt vihoitellaan pitojen pitämättömyydestä?
Miehen keski-ikä on nykyään 72 vuotta naisen 80 (muistaakseni), pääsääntöisesti yksin asuvia ovat mummut. Lastenhoidolla ei kukaan ”lunasta” vanhuuden hoitoa itselleen. 40 % suomalaisista asuu yksin.kerro totuuksia, ne on vain numeroita. Mistä ihmeen pidoista puhut?
Meillä ainakin äiti on todellinen hirviö, kaikkien muidenkin ihmissuhteet on yrittänyt panna poikki. Kaikki muut ihmiset oli olemassa vain häntä varten ja hän keksi kaikille läheisilleen jatkuvasti töitä, siis todella keksi, vaikka mitään ei olisi menossa ollutkaan. Hän asetti itsensä AINA ensi sijalle, kenenkään muiden elämällä ei ollut mitään sijaa hänen silmissään. Ja moitti päälle, vaikka ihmiset olisivat mitä tehneet hänen hyväkseen. Mikään ei koskaan kelvannut.
Iällä ei siinä ole kanssa mitään tekemistä. Hän on aina ollut samanlainen.
Nyt on varmaan vähän nolo olo kun lastenlapsetkaan ei välitä käydä kattomassa. Miksi kävisivät kun mummo joko yrittää rahalla lahjoa tai vähintäänkin hänellä on surkea ilme naamalla että kun tarttis sitä ja sitä ja sitä tehdä. Mukulat tietää että jos menee mummolaan niin siellä on lista valmiina.
Täytyykö niin iäkkäällä olla kolme paikkaa omistuksessaan kun ei kuitenkaan jaksa niitä pitää kunnossa? Normaalijärkinen myy pois ylimääräiset ja jättää vain yhden tai myy jopa senkin ja muuttaa kerrostaloon, kun voimat vähenevät.
Rahasta ei ole kiinni vaan siitä että hänen mielestään kaikkien muiden kuuluu palvella häntä renkeinä ja piikoina ihan loputtomasti. Suurin surminkaan ei ota vieraita miehiä töihin vaikka varaa olisi. Kun niille ei voi ruikuttaa eikä niitä voi käskyttää ihan miten vaan.
- tuo yhdessäasuminen
näyttäis olevan :( Jaa, että päivätöistäkö pitäis oikeen vuosiksi jäädä pois (irtisanoutua..ei kai sitä vuorotteluvapaa tollaseen hommaan riitäkkään) ja jättää mies tekemään ylityötä ja tienaamaan, että nää kaksi voisi asua kotonaan loppuun saakka. Aika kova halu pitäis itellä olla, että appivanhempien (tai oman vanhempien) takia tänä päivänä pysyvästä työpaikasta lähtis. Ja en tiiä, onko se kenenkään etu kun oikeen loppuviimeksi ajattelee. Vanhainkodit ei oo nykyään mitään kälysiä kunnalliskoteja vaan suht asiallisia paikkoja missä just tuetaan sitä, että vanhukset eläis mahdollisimman pitkään aktiivisina ja omaehtoista elämää saaden viettää.
Ja aika usein nykyään ne kotona olevat vanhukset, joilla on esim. omaishoitaja, menevät jossain vaiheessa jo niin huonoon kuntoon, ettei kotona oleminen omaishoitajan kanssa enää suju..esim. omaishoitaja ei ole sairaanhoitaja, joka selviä siitä, jos jotain sairautta tulee mihin kotikonstit ei riitä.
Toi omaishoitajajuttu on musta niitä ihmisiä varten, jotka on esim. koti-isän tai koti-äitejä, työttömiä (pystyy olla kotona) tai työelämässä sellaisessa vaiheessa (lähempänä omaa eläkeikää), että pystyy jäädä pois työelämästä vaikka eläkkeelle vuosia ennen 65v ikää siitä syystä, että on hyvä aika jäädä pois kun omat vanhemmat tarvitsevat apua.
Tänä päivänä vanhenevat ihmiset alkavat oletettavasti meuhkata läheisilleen tosta omahoitajuudesta ja kysellä omaisiaan hoitajiksi...ees ajattelematta kuka voi oikeasti tulla hoitamaan ja kuka ei...Se ei ehkä ole minkään valmistumassa olevan lapsenlapsen juttu vaikka hän hyvältä ehdokkaalta periaatteessa näyttääkin (ei sitoumiksia työelämään vielä..ja ajatus että voihan sen työelämän aloittaa sitten hoitajuuden jälkeen, nuori jaksaa jne.)...(Silloin on kyllä nykypäivän valmistunut jäänyt kelkassa jo pahasti jälkeen työelämässä ja työkokemuksessa ja oma tulevaisuuden leipäpuu saattaa vaarantua.), eikä minkään työssäkäyvän lapsen juttu.
Musta tuo omahoitajuus perustettiin aikoinaan juuri sitä varten, että ne henkilöt, jotka ovat kotona, saavat työlleen korvausta siitä hoitotyöstä, minkä he tavallaan vapauttavat pois vanhainkodeista. Ja että tosiaan ne jotka ovat ennen hoitaneet vanhempiaan samalla kun ovat asuneet esim. kotona vanhempiensa kanssa (vanhat pojat yms. tai samassa talossa asuvat lapset) saavat korvausta...sekä ns. palkaksi ja ihan siksikin että he pysyisivät hoitotyössään eivätkä joutuisi lähtemään turhan herkästi ansiotyöhön ansaitakseen rahaa talouteensa.- ei kaikki tokkiinsa
Itse olen yli 70 vee. Ei tulisi mieleenikään vaatia nuorenpaa polvea saman katon alle. En minä heitä jaksaisi.
Minä haluan olla rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä. En kuuntele radiota enkä paljon TV:täkään, kun minulla on tietokone, joka pitää seuraa.
Kotityöt teen voimieni mukaan, enkä siihen apua kaipaa.
Minulla on tietysti asiat hyvin, kun en ole minkään karjatilan emäntä, tavallinen eläkeläinen.
Jos puhutaan maanviljelystilasta, niin sehän on ammatti muiden ammattien joukossa, siihen on ihan eri kriteerit.
Ei maatilan emännäksi kylmiltään voi mennäkään, on se varmasti niin vaativa työ, että on talossa sitten anoppi tai ei, niin kylmiltään ei naisen kannata siihen ryhtyä. Kyllä oma ammatti kannattaa säilyttää.
Omaishoitajatilanne onkin sitten taas oma lukunsa. Siihen tehtävään voi joutua kuka tahansa perheen jäsen, myös se eläkeläinen, jos aviopuoliso menee huonoon kuntoon. Ei näitä asioita voi samassa lauseessa käsitellä. - samaa mieltä
ei kaikki tokkiinsa kirjoitti:
Itse olen yli 70 vee. Ei tulisi mieleenikään vaatia nuorenpaa polvea saman katon alle. En minä heitä jaksaisi.
Minä haluan olla rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä. En kuuntele radiota enkä paljon TV:täkään, kun minulla on tietokone, joka pitää seuraa.
Kotityöt teen voimieni mukaan, enkä siihen apua kaipaa.
Minulla on tietysti asiat hyvin, kun en ole minkään karjatilan emäntä, tavallinen eläkeläinen.
Jos puhutaan maanviljelystilasta, niin sehän on ammatti muiden ammattien joukossa, siihen on ihan eri kriteerit.
Ei maatilan emännäksi kylmiltään voi mennäkään, on se varmasti niin vaativa työ, että on talossa sitten anoppi tai ei, niin kylmiltään ei naisen kannata siihen ryhtyä. Kyllä oma ammatti kannattaa säilyttää.
Omaishoitajatilanne onkin sitten taas oma lukunsa. Siihen tehtävään voi joutua kuka tahansa perheen jäsen, myös se eläkeläinen, jos aviopuoliso menee huonoon kuntoon. Ei näitä asioita voi samassa lauseessa käsitellä.Lähentelen seitsemääkymmentä ja sairauksista huolimatta, emme ainakaan vielä ole tarvinneet lastemme apua, päinvastoin. Me olemme apua antaneet vuosien varrella kaikessa mitä on pyydetty. Eikä se ole ollut vähäistä, kun molemmat vanhemmat käyvät työssä ja lapset ovat pieniä. Ei siinä mitään. Mielellämme olemme auttaneet.
En kuitenkaan ikimaailmassa voisi kuvitella asuvani heidän kanssaan samassa asunnossa. Siitä ei kyllä tulisi mitään, puolin eikä toisin. Kyllä minä ainakin viimeiseen asti yritän tulla omillani toimeen, siis ainakin pääsääntöisesti. Eihän meistä kukaan voi olla varma miten se järkikulta esim. juoksee loppuun asti, jolloin voi tarvita apua esim. asioitten hoidossa. Kaikkea kun ei voi vieraankaan varaan uskoa.
Onneksi on kuitenkin paljon pieniä kotipalvelufirmoja, joilta voi ostaa palveluja jokapäiväistä elämää varten.
Rahaa se kuitenkin vaatii ja pienellä eläkkeellä sinnittelevät ovat varmasti vaikeuksissa. Siltikään en usko, että lasten kanssa yhteisasuminen tai jatkuva avunanto lapsilta olisi kovinkaan monen vanhemman toive.
Itse ainoana lapsena tiedän kyllä mitä on vastuun ottaminen ja henkinen paine, sekä vuosien jatkuva hoitoapu vanhemmille.
Ei sellaista ainakaan minun tuttavapiirissäni kukaan olisi halukas lastensa kontolle jättämään. - edellinen
ei kaikki tokkiinsa kirjoitti:
Itse olen yli 70 vee. Ei tulisi mieleenikään vaatia nuorenpaa polvea saman katon alle. En minä heitä jaksaisi.
Minä haluan olla rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä. En kuuntele radiota enkä paljon TV:täkään, kun minulla on tietokone, joka pitää seuraa.
Kotityöt teen voimieni mukaan, enkä siihen apua kaipaa.
Minulla on tietysti asiat hyvin, kun en ole minkään karjatilan emäntä, tavallinen eläkeläinen.
Jos puhutaan maanviljelystilasta, niin sehän on ammatti muiden ammattien joukossa, siihen on ihan eri kriteerit.
Ei maatilan emännäksi kylmiltään voi mennäkään, on se varmasti niin vaativa työ, että on talossa sitten anoppi tai ei, niin kylmiltään ei naisen kannata siihen ryhtyä. Kyllä oma ammatti kannattaa säilyttää.
Omaishoitajatilanne onkin sitten taas oma lukunsa. Siihen tehtävään voi joutua kuka tahansa perheen jäsen, myös se eläkeläinen, jos aviopuoliso menee huonoon kuntoon. Ei näitä asioita voi samassa lauseessa käsitellä.voi joutua ja joutuukin (tai pääsee..miten vaan) omaishoitajaksi tavallaan ihan siinä kumppanina toiselle ollessaan. Ja tavallaan niistä henkisistä syistä, että hän on sairaamaan/heikomman puoliso
Mutta jonkin toisen kuin oman puolison ottaminen omaishoitajaksi on tavallaan enemmän sopimusasia (liiketoimi). Ei sinäänsä, etteikö omaishoitoa tehtäisi täydestä sydämestä ja rakkaudesta läheistä kohtaan. - ruiskaunokkityttö
samaa mieltä kirjoitti:
Lähentelen seitsemääkymmentä ja sairauksista huolimatta, emme ainakaan vielä ole tarvinneet lastemme apua, päinvastoin. Me olemme apua antaneet vuosien varrella kaikessa mitä on pyydetty. Eikä se ole ollut vähäistä, kun molemmat vanhemmat käyvät työssä ja lapset ovat pieniä. Ei siinä mitään. Mielellämme olemme auttaneet.
En kuitenkaan ikimaailmassa voisi kuvitella asuvani heidän kanssaan samassa asunnossa. Siitä ei kyllä tulisi mitään, puolin eikä toisin. Kyllä minä ainakin viimeiseen asti yritän tulla omillani toimeen, siis ainakin pääsääntöisesti. Eihän meistä kukaan voi olla varma miten se järkikulta esim. juoksee loppuun asti, jolloin voi tarvita apua esim. asioitten hoidossa. Kaikkea kun ei voi vieraankaan varaan uskoa.
Onneksi on kuitenkin paljon pieniä kotipalvelufirmoja, joilta voi ostaa palveluja jokapäiväistä elämää varten.
Rahaa se kuitenkin vaatii ja pienellä eläkkeellä sinnittelevät ovat varmasti vaikeuksissa. Siltikään en usko, että lasten kanssa yhteisasuminen tai jatkuva avunanto lapsilta olisi kovinkaan monen vanhemman toive.
Itse ainoana lapsena tiedän kyllä mitä on vastuun ottaminen ja henkinen paine, sekä vuosien jatkuva hoitoapu vanhemmille.
Ei sellaista ainakaan minun tuttavapiirissäni kukaan olisi halukas lastensa kontolle jättämään.Mulla on ihan sairaan rasittavan läheisriippuvainen mummo. Ensiksikin mummo olis halunnu asua meidän perheen kanssa yhdessä mummon talossa. Kun muutettiin omaan taloon (kun olin pieni ja meidän talo oli valmiiksi rakennettu) niin mumma suuttui kun me lähdettiin pois. Ja sanoi ihan suoraan, että hän olis suunnitellut, että hänellä ja isoisälläni oli tarkoitus jäädä syytingille, ja siksi heidän taloonsa rakennettiin 2 asuinkerrosta kaksine keittiöineen. Mummo jäi 65-ikäisenä leskeksi. Nyt myöhemmin kun me lapsenlapset ollaan vuorotellen muutettu pois kotoa omillemme, niin mummo on kaikille tarjonnut mukamas sitten asuntoa, yllättäen siltä hänen talostaan :D. Juu no thanks. Ja mummo tapaisi piruilla "Sulla on varmaan aika kallis vuokra sielä sun lähiössä...täällä saisit halvemmalla". Mieluusti maksan enemmän, ettei tarvi hänen kytättävänään olla. Sitten ne puhelinsoitot...Jos en ole käynyt vaikka viikkoon, niin hän muka muina miehinä soittelee ja "kysyy kuulumisia, kun et ole käynyt". Ja koko puhelinsoitto tarkoittaa käytännössä sitä, että hän tekee itsensä muistetuksi ja pistää lupailemaan kylään tulemista. Ei voi mummoa ainakaan passiivisesta moittia ;) . Olen ainut lapsenlapsi, joka asuu samalla paikkakunnalla ja mummo on sanonut ihan suoraan ettei toivo, että lähden asumaan toisille paikkakunnille (mummon takia). "Eikö sulle tulisi sielä kova ikävä tälle paikkakunnalle...Kyllä täällä on vaan parempi asua kuin muissa paikkakunnissa, tää on hyvä kaupunki" Juu eli mummon takia pitäis jäädä tänne, just joo ;)
Juu, että näin "hyvä"tahtoinen mummo minulla. Ajattelee vaan itseensä. Lastenlasten ja jopa OMAN LAPSENSA hyvinvointi ja sen ajatteleminen on mommolle vieras käsite. On tainnut joku vinksahtaa päässä...tainnut kranaatinsiru osua herkkään kohtaan sodanaikana ;) - ei kaikki tokkiinsa
edellinen kirjoitti:
voi joutua ja joutuukin (tai pääsee..miten vaan) omaishoitajaksi tavallaan ihan siinä kumppanina toiselle ollessaan. Ja tavallaan niistä henkisistä syistä, että hän on sairaamaan/heikomman puoliso
Mutta jonkin toisen kuin oman puolison ottaminen omaishoitajaksi on tavallaan enemmän sopimusasia (liiketoimi). Ei sinäänsä, etteikö omaishoitoa tehtäisi täydestä sydämestä ja rakkaudesta läheistä kohtaan.Sanot että tehtävään pyritään ja päästään:
"voi joutua ja joutuukin (tai pääsee..miten vaan) omaishoitajaksi tavallaan ihan siinä kumppanina toiselle ollessaan. Ja tavallaan niistä henkisistä syistä, että hän on sairaamaan/heikomman puoliso"
Jos kysymyksessä on yli 80-vuotias aviopari, jotka eivät pääse hoitoon laitoksiin, niin mihin vapaaehtoisuuteen katsot omaishoitajuuden perustuvan. Traagisia tarinoita on paljon näistä sukunsa hylkäämistä ja yhteiskunnan karsastamista vanhuksista.
En puutu tähän ketjuun muuten. Jokainen hoitakoon asiansa kuten haluaa, mutta ei pidä ajatella, että vanhukset pelkkää rahanahneuttaan jäävät kotiin toisiaan hoitamaan.
Vanhustenhuolto Suomessa on takapajulla. - hoida siinä sitten
ei kaikki tokkiinsa kirjoitti:
Sanot että tehtävään pyritään ja päästään:
"voi joutua ja joutuukin (tai pääsee..miten vaan) omaishoitajaksi tavallaan ihan siinä kumppanina toiselle ollessaan. Ja tavallaan niistä henkisistä syistä, että hän on sairaamaan/heikomman puoliso"
Jos kysymyksessä on yli 80-vuotias aviopari, jotka eivät pääse hoitoon laitoksiin, niin mihin vapaaehtoisuuteen katsot omaishoitajuuden perustuvan. Traagisia tarinoita on paljon näistä sukunsa hylkäämistä ja yhteiskunnan karsastamista vanhuksista.
En puutu tähän ketjuun muuten. Jokainen hoitakoon asiansa kuten haluaa, mutta ei pidä ajatella, että vanhukset pelkkää rahanahneuttaan jäävät kotiin toisiaan hoitamaan.
Vanhustenhuolto Suomessa on takapajulla.Meillä on niin että nuo vanhukset on niin häijyjä ettei todellakaan tee mieli olla tekemisissä.
Veikkaan ettemme ole ainoita joista juorutaan että "suku ja lapset on hylänneet vanhusraukkansa". Joopa joo. Joskus voi siis olla niin että se vanhus on ihan itse aiheuttanut "hylkäämisen". Ottakaa myös se vaihtoehto huomioon.
Ei meistä kukaan ole pyhä, sen paremmin iäkkäiden kuin nuorempien polvikaan. - vanhempana ärtyy toisinaan
hoida siinä sitten kirjoitti:
Meillä on niin että nuo vanhukset on niin häijyjä ettei todellakaan tee mieli olla tekemisissä.
Veikkaan ettemme ole ainoita joista juorutaan että "suku ja lapset on hylänneet vanhusraukkansa". Joopa joo. Joskus voi siis olla niin että se vanhus on ihan itse aiheuttanut "hylkäämisen". Ottakaa myös se vaihtoehto huomioon.
Ei meistä kukaan ole pyhä, sen paremmin iäkkäiden kuin nuorempien polvikaan.Ketään vanhusta ei saisi hyljätä. Olkaa te sitten vähemmän häijyjä ja hoitakaa omat vanhuksenne kuitenkin, voisitte yrittää olla kilttejä vanhuksille, ehkä hekin sitten osaisivat olla ainakin vähän kiltempiä. Tuskin näillä vanhuksilla kuitenkaan kivaa on, vaikka elämän myötä on ilkeys korostunutkin. Olette vahvempia ja nuorempia, sillä että teette hyvää työtä, jos hoidatte vanhuksenne, saatte itsellenne myös hyvän olon. Uskoisin näin.
- ...
myös taloon jossa anoppi on ennen asunut, eli vaikka appivanhemmat olisivatkin muuttaneet omaan mökkiinsä, kohtelevat he edelleen taloa kuin omaansa.
- muttei sairas eikä varaton
Olettepa te mahdottoman julmia ja kovasydämisiä puheissanne.
Onneksi näinä vuosina eläkkeelle jäävät ovat yleisesti varakkaampia ja koulutetumpia kuin heitä nuoremmat. Paras panna likoon osakkeet, osingot ja veneet ja muuttaa vaikka Floridaan.
Osa on jo valinnut täyden palvelun "vanhainkodin", joka on niin kallis, että vie takuulla perikunnan perinnön viimeiseen euroon.
Tuntuiko pahalta lukea? Minusta monen edelläolevan kirjoittajan teksti tuntui pahalta. - helpottunut
muttei sairas eikä varaton kirjoitti:
Olettepa te mahdottoman julmia ja kovasydämisiä puheissanne.
Onneksi näinä vuosina eläkkeelle jäävät ovat yleisesti varakkaampia ja koulutetumpia kuin heitä nuoremmat. Paras panna likoon osakkeet, osingot ja veneet ja muuttaa vaikka Floridaan.
Osa on jo valinnut täyden palvelun "vanhainkodin", joka on niin kallis, että vie takuulla perikunnan perinnön viimeiseen euroon.
Tuntuiko pahalta lukea? Minusta monen edelläolevan kirjoittajan teksti tuntui pahalta.Eipä tuntunut minusta mitenkään pahalta lukea sitä.
Olen sitä mieltä, että täällä eletään vaan kerran ja on turha elää kituuttaa ja säästää rahaa tms. jos sitä tarvitsee ja tahtoo ELÄÄ.
Itse tahdon elää lasteni kanssa ja nauttia elämästä, tulot ovat pienet mutta elämä on silti ihanaa.
En ajattele että joskus saisin vanhemmiltani jotain perintöä, ei raha aina ratkaise, se voi helpottaa.
Toivon että vanhempani elävät ja nauttivat elämästään vielä kun ovat olemassa enkä toivo että säästävät ja elää kituuttavat jotta heiltä joatin jäisi tänne kun he lähtevät viimeiselle matkalle.
Se on valhetta se että heitä sitten arvostettaisiin enemmän kun heiltä jäisi suuri perintö. ELÄ JA NAUTI MITÄ OMISTAT TURHA JÄTTÄÄ
SITÄ MUITTEN NAUTITTAVAKSI,vaikka ei siinäkään mitään pahaa ole jos olet nauttinut elämästäsi ja jotain jää jälkeläisillekin. - samoin ajattelen
muttei sairas eikä varaton kirjoitti:
Olettepa te mahdottoman julmia ja kovasydämisiä puheissanne.
Onneksi näinä vuosina eläkkeelle jäävät ovat yleisesti varakkaampia ja koulutetumpia kuin heitä nuoremmat. Paras panna likoon osakkeet, osingot ja veneet ja muuttaa vaikka Floridaan.
Osa on jo valinnut täyden palvelun "vanhainkodin", joka on niin kallis, että vie takuulla perikunnan perinnön viimeiseen euroon.
Tuntuiko pahalta lukea? Minusta monen edelläolevan kirjoittajan teksti tuntui pahalta.Minustakin tuntui pahalta lukea joitakin palstan kirjoituksia. Todella julmia ja kovasydämistä kirjoitusta.
Haluan vanhempieni nauttivan ja elävän täyttä elämää, käyttävän omaisuutensa omilla ehdoillaan. Toivon että olisivat terveitä loppuun saakka. Mutta jos tarvitsevat apuani, haluan sitä todellakin heille antaa. Vanhusten huoltoa ei saa lykätä vain yhteiskunnan harteille. Eiköhän jokaisen vastuu ole hoitaa ja huoltaa omia vanhempiaan ainakin, jos ei muista vanhemmista halua huolta kantaa. Sairaanhoitajille ym. terveydenhoitohenkilökunnalle ei voi kaikkea sysätä.
Kaikkea hyvää sinulle ja nauti hyvästä elämästäsi.
- samaan pihapiiriin
oli yksi vaihtoehto kun alettiin miehen kanssa omaa kotia katsella. Minä olin jo asunut useita vuosia pois kotoani vuokralla ja oppinut tietysti huushollinpidon ja muutenkin olen itsenäinen ja sanavalmis. Anoppini on mukava mutta toivottoman utelias ja kovin perhekeskeinen johon minä en ole tottunut. Anoppini on selvästi hallitseva siinä perheessä, appi hiljainen rauhallinen mukava mies. Juttelin miehelleni suoraan miten asia on, sanoin että kaikella kunnioituksella vanhempiesi tarjousta kohtaan haluan että vielä kymmenenkin vuoden kuluttua voin heitä kunnioittaa. Mies ymmärsi mitä tarkoitan ja nyt asutaan 20 kilometrin päässä ja anoppini kunnioittaa kotiamme ja meidän omaa elämäämme myös. Uskon että jos pihapiiriin oltaisi menty olisi uteliaisuus ja kova ruuanlaitto ajanut meidät siihen että oltaisiin oltu siellä aina syömässä ja jos ei oltaisi menty olisi se ollut paha juttu ja kaikki tutut ja tuntemattomat olisi kyselty jälkeenpäin ketä meillä kävisi. Minä en olisi sitä jaksanut vuottakaan. Ei pidä ajatella että mukavien ihmisten kanssa tulisi toimeen sillä parempi säilyttää ne mukavat välit vaalien sitä.
- helpottunut
Totta,toi.ehkä se olisi pelastanut meidänkin liiton mut.... se elämä on mennyttä ja vielä on vaikeeta rakantaa uutta.Joulu tulee ja lapset tahtoo äidinkin sinne anopin ja isän luo mut en tahdo mennä joten yksin olen kotona ja .....itken itseni uneen.Seuraavana aamuna huomaan joulu on ohi ja odottelen kevättä. hyvät jatkot kaikille.Aika vanha klisee mut en tykkää nyt joulun toivotuksista.
- rakentaminen
helpottunut kirjoitti:
Totta,toi.ehkä se olisi pelastanut meidänkin liiton mut.... se elämä on mennyttä ja vielä on vaikeeta rakantaa uutta.Joulu tulee ja lapset tahtoo äidinkin sinne anopin ja isän luo mut en tahdo mennä joten yksin olen kotona ja .....itken itseni uneen.Seuraavana aamuna huomaan joulu on ohi ja odottelen kevättä. hyvät jatkot kaikille.Aika vanha klisee mut en tykkää nyt joulun toivotuksista.
Minä en itsekään vietä joulua enkä edes halua sillä lapsia ei ole meillä ja joulu on minulle lasten juhla ei muuta joten en oikein kestä sitä joulua kun ei omia lapsia kerran tullut. Tänään hiukan kanssa itkeä tirauttanut puuttuvia lapsia mutta hymyillen silti huomiseen, elämän on kuitenkin niin hyvää kun sen oikein oivalta. Voimia ja halauksia sinulle.
Sisältöä muusta hakien se täyttyy ja elämä näyttää kauniiltakin kun on kuitenkin rinnalla ihana rakastava mies. - helpottunut
rakentaminen kirjoitti:
Minä en itsekään vietä joulua enkä edes halua sillä lapsia ei ole meillä ja joulu on minulle lasten juhla ei muuta joten en oikein kestä sitä joulua kun ei omia lapsia kerran tullut. Tänään hiukan kanssa itkeä tirauttanut puuttuvia lapsia mutta hymyillen silti huomiseen, elämän on kuitenkin niin hyvää kun sen oikein oivalta. Voimia ja halauksia sinulle.
Sisältöä muusta hakien se täyttyy ja elämä näyttää kauniiltakin kun on kuitenkin rinnalla ihana rakastava mies.minulla rakkaat lapset, ei miestä.
Sinulla mies, ei lapsia.
Sisältöä molemmilla,elämää tää vaan on mut joskus sattuu, ootko koskaan aatellut varaisovanhemmaksi ryhtyy, siinä tulis niitä lapsii ja ehkä löytyis hyvätkin suhteet joihinkin perheisiin?
kaikkee hyvää vanha klisee ja helppo sanoo mut tarkoitan sitä t. ystävä netistä
- orvokki76
menisikään, vaikka tulenkin hyvin anopin kanssa toimeen. oma äitini eli isäni-äidin, eli anoppinsa kanssa samassa talossa n. 10 vuotta ollessaan isäni kanssa naimisissa.
sanoin minulle joskus jälkeenpäin, että oli mummoni syy, että aikoinaan otti eron ja lähti, kun isäni, eikä kukaan muukaan tajunnut tilannetta...haukkuja ja kaikkea muutakin julmaa juttua.
uskon, sillä vaikka mummoni olikin minulle tärkeä, niin oli luonteeltaan aikas vittumainen ihminen, jos oli ollakseen... - maajussi...
Omasta mielestä tuo appivanhempien pelko on mennyt jossain määrin liiallisuuksiin. Itse olen siis maanviljelijä, 27v, vanhemmilla on oma kaupunkiasunto, mutta käyvät väliin täällä maallakin apuna. Eli täällä on siis vanhempien tavaroita, kuten myös siskojenkin. Kaikille olen kuitenkin selväksi tehnyt, jotta kun se onnellinen päivä koittaa(kun löydän tähän elämänkumppanin), ei vierailut jatku enää entiseen malliin. Mutta tätä ei monikaan nainen tahdo uskoa, jotta täällä saisi rauhassa elää.
Kyseessä kun on karjatila, joten vanhemmat ovat korvaamaton apu lomittajina, kun haluaa itse päästä vapaalle. Monikin morsianehdokas on olettanut, jotta maallakin pitäisi yksinään odotella sitä tulevaa puolisoa(maalla kun ei tapaa muita ihmisiä, kuten kaupungissa, esim. työkaverit). Elämä voisi olla aika yksinäistä, jos ei mihinkään pääsisi, eikä vanhemmat saisi käydä töissä apuna.
Mutta mielipiteitä asiasta, tai sen vierestä. Ja pysytään asialinjalla, itse en voisi kuvitellakaan asuvani elämänkumppanini ja vanhempieni kanssa saman katon alla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "873948Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242871No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452292- 341301
- 10889
- 130855
- 6804
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12801Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124736- 11730