pesässä

Mainittiinhan vain "yksi pesän osakas".

Kuolinpesä, missä ei ole leskeä, on kaikkien yhtäläistä omaisuutta!

...mistä tiedät, että lähei... kirjoitti:

Mainittiinhan vain "yksi pesän osakas".

Kuolinpesä, missä ei ole leskeä, on kaikkien yhtäläistä omaisuutta!

Entäpä vanhapoika, joka on 20 vuotta hoitanut pyörätuolissa elänyttä äitiään? Kun äiti kuolee, niin samalla kellonlyömällä vanhapoika joutuu alkamaan maksaa vuokraa ahneille sukulaisille? Niinkö?

vanhapoika. kirjoitti:

Entäpä vanhapoika, joka on 20 vuotta hoitanut pyörätuolissa elänyttä äitiään? Kun äiti kuolee, niin samalla kellonlyömällä vanhapoika joutuu alkamaan maksaa vuokraa ahneille sukulaisille? Niinkö?

Lue lisää

Yleensä asumisesta on tapana maksaa vuokraa asunnon omistajalle. Jos äiti ei sitä ole vaatinut, se on hänen eläessään hänen asiansa. Tällaisessa tapauksessa muuten luulisi rakkaan vanhanpojan saavan testamentilla pesästä enemmän kuin muut. Ja onhan siitä yhdessä asumisesta ollut taloudellista hyötyä muutenkin.

vanhapoika. kirjoitti:

Entäpä vanhapoika, joka on 20 vuotta hoitanut pyörätuolissa elänyttä äitiään? Kun äiti kuolee, niin samalla kellonlyömällä vanhapoika joutuu alkamaan maksaa vuokraa ahneille sukulaisille? Niinkö?

Lue lisää

Juuri niin. Yleensä vuokraa on tapana maksaa ja vaatia, kun asustellaan toisten asunnossa.

Pyörätuoliäidillä on ollut ainakin se 20 vuotta aikaa kehitellä testamenttia jossa hän halutessaan on voinut ottaa huomioon vanhanpojan tekemän hoivatyön. Ainakin vanhapoika on saanut (kysymyksenasettelusta päätellen) saanut asua ilmaiseksi äitinsä elinajan.

putte kirjoitti:

Juuri niin. Yleensä vuokraa on tapana maksaa ja vaatia, kun asustellaan toisten asunnossa.

Pyörätuoliäidillä on ollut ainakin se 20 vuotta aikaa kehitellä testamenttia jossa hän halutessaan on voinut ottaa huomioon vanhanpojan tekemän hoivatyön. Ainakin vanhapoika on saanut (kysymyksenasettelusta päätellen) saanut asua ilmaiseksi äitinsä elinajan.

Lue lisää

Lienee normaalia, etteivät vanhemmat peri vuokraa lapsiltaan.

voi muiden pesän osakkaiden suostumuksella asua kuka vain, mutta siihen on kaikilta osakkailta saatava lupa.
Ei kukaan voi noin vain mielivaltaisesti ottaa asuttavakseen jakamatonta kuolinpesää neuvottelematta muiden perillisten kanssa.
Käsittääkseni normaalisti riittää suusanallinen lupaus. Kyllä se mielestäni neuvottelukusymys on, ja jos joku, joka asustelee talossa "omin lupinsa", ei ole kysynyt lupaa muilta pesän osakkailta ja kuuluu perikuntaan, niin hän on niin sanotusti ryhtynyt perintöön, joka otetaan huomioon sitten kun perintöä jaetaan.

Riidaton kirjoitti:

voi muiden pesän osakkaiden suostumuksella asua kuka vain, mutta siihen on kaikilta osakkailta saatava lupa.
Ei kukaan voi noin vain mielivaltaisesti ottaa asuttavakseen jakamatonta kuolinpesää neuvottelematta muiden perillisten kanssa.
Käsittääkseni normaalisti riittää suusanallinen lupaus. Kyllä se mielestäni neuvottelukusymys on, ja jos joku, joka asustelee talossa "omin lupinsa", ei ole kysynyt lupaa muilta pesän osakkailta ja kuuluu perikuntaan, niin hän on niin sanotusti ryhtynyt perintöön, joka otetaan huomioon sitten kun perintöä jaetaan.

Lue lisää

Entä jos osakas on asunut asunnossa vuosia ja nyt kyseessä on sitten hiljainen suostumus.

riidankylväjä. kirjoitti:

Entä jos osakas on asunut asunnossa vuosia ja nyt kyseessä on sitten hiljainen suostumus.

Eivätköhän perinnön jättäjän omaiset ole vähintäänkin "hiljaisen suostumuksensa" antaneet jonkun perillisen asumiselle talossa, jonka edellinen omistaja on kuollut.
Uskoisin kuitenkin, että asiasta on ääneenkin sovittu, sillä jonkilaiseksi nurkan valtaamiseksi voi kokea tilanteen, että joku pesän osakas, muiden kanssa keskustelematta, vain jatkaisi asumista yhteisessä asunnossa.
Hänhän voisi asiallisesti otaa yhteyttä kaikkiin muihin perillisiin ja kysyä, käykö, että hän asuu talossa ainakin siihen asti, kun perinnön jako on tapahtunut. Tuntuisi luontevalta, että vuosia ennenkin asunnossa asunut jatkaisi asumistaan siihen asti kun asunnon omistusssuhde määräytyy perinnön jaossa. Muunlainen menettely on mielestäni mielivaltaa, sillä vuokran antajahan on kuollut, tai hnkilö, jonka kodissa perillinen asui, ei enää omista asuntoa, vaan perikunta yhdessä.

Vilpittömän mielen suoja ei taida tähän kohtaan tepsiä. Voitaneen olettaa että osakas tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää asuvansa asunnossa jota hän ei yksin omista.

Joka tapauksessa jälkikäteen ei voida periä vuokraa muutenkaan, koska perimiselle ei ole mitään perustetta. Ei ole vuokrasopimusta.

putte kirjoitti:

Vilpittömän mielen suoja ei taida tähän kohtaan tepsiä. Voitaneen olettaa että osakas tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää asuvansa asunnossa jota hän ei yksin omista.

Joka tapauksessa jälkikäteen ei voida periä vuokraa muutenkaan, koska perimiselle ei ole mitään perustetta. Ei ole vuokrasopimusta.

Lue lisää

//Joka tapauksessa jälkikäteen ei voida periä vuokraa muutenkaan, koska perimiselle ei ole mitään perustetta. Ei ole vuokrasopimusta.//

Vuokrasopimuksen puuttuminen ei sinänsä ole este korvauksen perimiselle. Kuolinpesä voitaneen tässä rinnastaa avioeropesään. Avioeropesässä tilanne vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on seuraava:

Jos toinen puoliso vaikkapa välien pysyvän rikkoutumisen takia muuttaa pois puoliksi tai kokonaan omistamastaan puolisoiden kodista, hän on oikeutettu saamaan asuntoa yksin käyttävältä puolisolta korvauksen tämän saamasta asumisedusta avioeropäätöksen jälkeen kuluneelta ajalta. Korvauksen saaminen ei edellytä, että siitä olisi sovittu (tai että asumaan jäänyt osapuoli olisi syypää toisen osapuolen pois muuttoon). Korvausta ei tietenkään voi vaatia, jos oli sovittu korvauksettomasta asumisesta.

Katson, että ainakin siinä tapauksessa, että joku pesän osakas on ilmoittanut kuolinpesän asunnon vallanneelle, että asumista ei hyväksytä, tämä on velvollinen (tuosta ilmoituksesta lukien) perinnönjaon yhteydessä suorittamaan pesälle korvauksen asumisestaan. Määrältään korvaus olisi vastaavasta asunnosta paikkakunnalla maksettava kohtuullinen käypä vuokra.