No toivottavasti osaan kirjoitella oikein vaik mul on aika huono kirjotustaito ja koska oon ollu mestari lintsaamaan mun koulunaikana heh...
Tekis mieli kertoo samalla tän koska oon vähän hämilläni...
Se alko ku jouduin takas muuttamaan mun syntymäpaikkaan ja sain siel elämäni kuntoon...
Noin 11v kulunu ja sain tietää et mieheni pääsi töihin mun syntymäpaikassa vaik takas en halunnu muuttaa...
En ollu tietoinen sitä et mieheni jätti työhakemuksen sinne aivan mun takana kysymättä ensin mun mielipitettäni.
Mie lopuks aattelin et työelämä on muita tärkeempi ja sit muutettii takas syntymäpaikkaan.
Äitini ilahtui kovasti mut en...
Sit nää n6v oli aika kovin riitelyä äidin kans enkä aluks tullu hyvin toimeen äidin kans.
Syynä oli se et hän ei oo hyväksyny mun omaa bi sexuaalista suuntautumista ja äiti on mua kärähtäny mun naapurikamun kaa makkarissa ja on haukkunu mua lesboks kamun nähessään. En oo ymmärtäny mitä siinä on pahaa...
Ja koko lapsuudestani saakka hän ei oo koskaan antanu mun päättää itte mitäs itte haluun... On yrittäny tehä musta sellaseks millasena hän on aina halunnu ja esittäny muille oman tyttären ylpeenä koska oon ollu kuulemma hänen mielestä koko syntymäpaikan kaunein tyttö nii se on mua tukahduttanu. Aika sairasta tää on ollu jopa omalta äidiltäni!
Pitkä monimutkainen vaikee tarina äidin kans omassa syntymäpaikassa olikaan mut en viitti kertoo tän ku tää asian vain...
Mut lopultaki mie pääsin vihdoiski äidin kans hyvään sopuun ja mie voitin kaiken takas mitä en oo koskaan saanu...
Äiti tavallaan tuli ymmärrettyy ja nolona hyväksy mua. Nyt meistä tuli ku parhaita ystäviä. Me nauroimme ja juttelimme mitä asia vaan paits omasta sex. suuntautumisestani jota en oo kertonu viel hänelle. Aatelin ettei se asia kuulu hänelle joten pidän se ittelläni omana tietonani.
Mut yks asia tuli yllättäen et huomasin etten oo kiinnostunu enää naisista. Olin hämilläni mitäs mun tuli. Sit epäilin sitä et mul oli äitikompleksi. Ja mul on aika rikkinäinen ja vaikee lapsuus äidin takia. Paitsi oon ollu aina iskän silmäterä. Iskä on aina kutsunu mua prinsessaks, kaunottareks ja rakkaaks omaks tyttäreks...
Sit aikuisena muutin pois ja hain naisilta mitä en oo saanu äidiltäni.
Nii mie testasin itteäni ja yritin taas aattella naisen alapäästä ja alko kuvottaa.
Sit yritin kattella lesbofilmejä mut en voinu katella loppuun asti ku suukottelu kohtaukseen asti. Paha olo tuli.
Onko kelläkään sama tilanne ku tää juttu???
Voiko aikusena vaik myöhempänä oma sexuaalinen suuntautuminen muuttua? Oon ihan ymmälläni...
Oisko kommentteja? Please ja kiitos!
PS. Anteeks kirjotusvirheistä mut toivottavasti te ymmärtäis hyvin tää juttua...
Tekis mieli kertoo samalla tän koska oon vähän hämilläni...
Se alko ku jouduin takas muuttamaan mun syntymäpaikkaan ja sain siel elämäni kuntoon...
Noin 11v kulunu ja sain tietää et mieheni pääsi töihin mun syntymäpaikassa vaik takas en halunnu muuttaa...
En ollu tietoinen sitä et mieheni jätti työhakemuksen sinne aivan mun takana kysymättä ensin mun mielipitettäni.
Mie lopuks aattelin et työelämä on muita tärkeempi ja sit muutettii takas syntymäpaikkaan.
Äitini ilahtui kovasti mut en...
Sit nää n6v oli aika kovin riitelyä äidin kans enkä aluks tullu hyvin toimeen äidin kans.
Syynä oli se et hän ei oo hyväksyny mun omaa bi sexuaalista suuntautumista ja äiti on mua kärähtäny mun naapurikamun kaa makkarissa ja on haukkunu mua lesboks kamun nähessään. En oo ymmärtäny mitä siinä on pahaa...
Ja koko lapsuudestani saakka hän ei oo koskaan antanu mun päättää itte mitäs itte haluun... On yrittäny tehä musta sellaseks millasena hän on aina halunnu ja esittäny muille oman tyttären ylpeenä koska oon ollu kuulemma hänen mielestä koko syntymäpaikan kaunein tyttö nii se on mua tukahduttanu. Aika sairasta tää on ollu jopa omalta äidiltäni!
Pitkä monimutkainen vaikee tarina äidin kans omassa syntymäpaikassa olikaan mut en viitti kertoo tän ku tää asian vain...
Mut lopultaki mie pääsin vihdoiski äidin kans hyvään sopuun ja mie voitin kaiken takas mitä en oo koskaan saanu...
Äiti tavallaan tuli ymmärrettyy ja nolona hyväksy mua. Nyt meistä tuli ku parhaita ystäviä. Me nauroimme ja juttelimme mitä asia vaan paits omasta sex. suuntautumisestani jota en oo kertonu viel hänelle. Aatelin ettei se asia kuulu hänelle joten pidän se ittelläni omana tietonani.
Mut yks asia tuli yllättäen et huomasin etten oo kiinnostunu enää naisista. Olin hämilläni mitäs mun tuli. Sit epäilin sitä et mul oli äitikompleksi. Ja mul on aika rikkinäinen ja vaikee lapsuus äidin takia. Paitsi oon ollu aina iskän silmäterä. Iskä on aina kutsunu mua prinsessaks, kaunottareks ja rakkaaks omaks tyttäreks...
Sit aikuisena muutin pois ja hain naisilta mitä en oo saanu äidiltäni.
Nii mie testasin itteäni ja yritin taas aattella naisen alapäästä ja alko kuvottaa.
Sit yritin kattella lesbofilmejä mut en voinu katella loppuun asti ku suukottelu kohtaukseen asti. Paha olo tuli.
Onko kelläkään sama tilanne ku tää juttu???
Voiko aikusena vaik myöhempänä oma sexuaalinen suuntautuminen muuttua? Oon ihan ymmälläni...
Oisko kommentteja? Please ja kiitos!
PS. Anteeks kirjotusvirheistä mut toivottavasti te ymmärtäis hyvin tää juttua...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan vaihe tuo vaan. Olet hetkeksi kyllästynyt seksiin (naisten kanssa), mutta myöhemmin voi taas mieli muuttua.
Ja nythän sinulla on asiat kivasti, kun välisi äitiin on kunnossa, ja olet suhteessa mieheen joka tuskin kärsii sex.suunt. välivaiheestasi.
Laita mailiosote jos haluut jutskailla lisää, oon 32v ukonrähjäke, vientiä olisi paljonkin mutta joteski pää "sekasin", silti naiset vie voiton ja miehet öklöttää.. Tajua tätä, mikä on vialla..
Uskoisin, et tuollainen on hyvinkin mahdollista! Et ole suinkaan ainoa! Kyllähän monet heterotkin, ovat ensin perustaneet perheen, ja vasta myöhemmin huomanneet bi-seksuaalisuutensa. Miksei siis toisinpäin. Myös monet uskoon tulleet, ovat jättäneet homouden, koska ei ole tuntunut hyvältä!
Se mikä minua hieman täällä ihmetyttää, on se, että jos seksuaalisuuden vaihtuminen tapahtuukin bisseydestä/homoudesta heterouteen, sanotaan, miten se on välivaihe jne, ja että kyllä sä vielä voit rakastuakin samaa sukupuolta olevaan, jne jne, ja älä sulje pois semmoista mahdollisuuttaa ja mitä lie... Mutta, entäs jos hetero alkaakin tuntea vetoa samaa sukupuolta olevaan, niin sanotaan heti että, "jes, nyt sä löysit vihdoin itsesi!" ja että "et vain ollut ennen tavannut elämäsi naista" jne.
Eli, miksi ihminen löytää todellisen itsensä silloin, ku hänessä ilmenee bi-seksuaalisia piirteitä, mutta kun bisse/homo muuttuukin heteroksi, se on vain ohimenevä vaihe ??
Eihän bissyskään tai homouskaan ole monelle ohimenevä vaihe, vaikka heteroilla on niin tapana sanoa.