Kyllä on surkia olo! Minun koira on kyllä jo melkein 17v, mutta luopuminen on silti vaikeaa!Sille tuli tavallisen hampaanpuhdistuksen jälkeen keuhkoihin joku, minkä vuoksi ne on täynnä nestettä eikä mitkään lääkärien keinot taida enää tepsiä! Huomiseen iltaan on vielä armonaikaa ja on ihan kauheaa kun ei tiedä selviääkö se vielä!Se on kotona eikä ole vointi kehuttava!Itkettääkin!
koiran menetys
surullinen
6353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi tiedän, miltä sinusta tuntuu! Eilen illalla kirjoitin itse apupyynnön samalle palstalle, kun schäfer raateli pienen mäyräkoirani Helsingissä Vanhankaupungintiellä. Koira on hoidettavana ja paikattavana Pieneläinklinikalla ja tänään n. klo 18 annettiin ensimmäinen toive, että pikku Pipsa selviäisi. Kriittinen vaihe oli ohi. Ymmärrän tuskasi! Itse olen itkenyt puolitoista vuorokautta ja sekuntiakaan en nukkunut viime yönä. Itkin ja kävelin, itkin ja kävelin. Toivon sinulle voimia, ja jos joudut luopumaan rakkaastasi, autan sinua kestämään luopumisen tuskan.
Kiitos lohdutuksesta! Voimia myös sinulle! Toivottavasti Pipsa selviää!!!!Ritallani toivoa on vähän mutta valvon itken ja toivon viimeiseen asti!
..teidän molempien suruun. Eläimen menettäminen on jotain tosi kauheeta, tiedän kokemuksesta :(
Ippa: parilta palstalta olenkin lukenut mitä mäykyllesi tapahtui :( Onko sakemannin omistaja ilmoittautunut? Itsekin pienen koiran omistajana pelkään isoja koiria, enkä vähiten sakemanneja..
Toivottavasti Pipsa selviää! Mä pidän peukkuja.
Olen myös tietoinen miten kauheaa on menettää rakas lemmikkinsä...se on sanoinkuvaamattoman kauheeta.Voimia silti sulle ja koita kestää.
Hei!
Tiedän tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Meidän Jeri menehtyi leukemiaan 10.1.2003 ja vieläkään en pysty puhumaan meidän Mussukasta kunnolla, etten rupeaisi kyynelehtimään.
Moi,
otamme osaa suruusi. Näin kävi meillekkin eilen ke.12.2. Tiistaina kun vein Epun ulos kaikki oli ok. Kun tulimme kotiin, se tapansa mukaan meni katsomaan ja haukkumaan undulaattejamme ja yritti saada niitä suuhunsa häkistä. Mutta sitten yhtäkkiä se muuttuin jotenkin poissaolevaksi ja sitä sattui kun avovaimo silitti sitä. Veimme sen tutkittavaksi, mutta siitä ei löytynyt mitään merkittävää vikaa (virtsassa kiviä). Kotiin palattuamme sen haluton olo sen kun jatkui. Avovaimo vei sen sitten eilen aamulla uudelleen tutkittavaksi ja ultraäänitutkimuksissa Epulta löytyi rinnassa levinnyt kasvain. Kipulääkitys olisi ollut enään ainoa vaihtoehto pitkittää "pikku ukon" elämää, joten se ikävä vaihtoehto oli antaa sille nukutus pois kivuista.
Eppu oli sekarotuinen löytökoira, jonka avovaimoni otti hyvään huostaansa kymmenen vuotta sitten. Todellinen ikä oli ehkä joku 12 vuotta. Lohtu tässä on se, että se sai hyvän kodin elämäänsä. Se oli lisäksi ikäisekseen erittäin terhakas.