Kaikki yli vuoden yrittäneet

Hei!

En nyt ole ihan vertais tukesi, mutta kerron yhden tarinan..

Eli meillä yritys alkoi 04 syyskuun alussa. Ajateltiin, että tulee jos on tullakseen. Mutta enhän minä siihen sitten pystynyt. Siis tottakai vahtasin ku haukka kaikki mahdolliset tuntemukset, että jos nyt??? Mutta ei..

Meni puolivuotta. O5 kesällä sitten menin omalääkärille muista vaivoista ja kysäisin samalla, että mitä pitäis vauva asialle tehdä. No, mitään ei voinut tehdä ennen kuin vuosi olisi täynnä. Hän tosin käski lopettaa lämpöjen ja ovisten vahtaamisen ja keskittyvän vain ihmissuhteeseen ja siihen pupuiluun joka toinen päivä..

Sitten tuli vuosi täyteen. Saatiin lähete kunnallisen puolelle lapsettomuustutkimuksiin. 06 tammikuussa päästiin ihan lääkärin pakeillekin. Tutkittiin, mutta mitään eritysitä ei löytynyt. Mulla ylipainoa ja miehen spermassa liikaa viskositeettiä, mutta lääkärin mukaan niiden ei pitäis vaikuttaa raskautumiseen. Terveitä siis ollaan, ei vaan saada vauvaa aikaiseksi!!!

Hoidoiksi meille määrättiin inseminaatio. Niitä tehtiin kevään aikana kaksi. Molempien jälkeen kuukautiset tulivat ihan ajallaan, niinkuin aikaisemminkin. Minkään näköisiä myöhästymisiäkään ei ollut. Pettymys inssien jälkeen oli aivan valtava. Itkin monena iltana ja toisen inssin jälkeen totesin, että mun pääkoppa ei riitä kolmanteen insiin ainakaan putkeen.

Soitin lääkärille ja sieltä sanottiin, että hoitoja voi siirtääkin. Kesäkin oli tulossa, joten kesän ajaksi ne loppuisivat kuitenkin.

Kesäkuu tuli ja meni. Heinäkuun alussa huomasin, että kuukautiset olivat myöhässä. Ihmettelin asiaa itsekseni ja lopulta kävin ostamassa marketista testinkin. yllätyksekseni se näytti plussaa!!! En voinut uskoa. En uskaltanut kertoa edes miehelleni. Menin apteekkiin ja ostin uuden testin, olin ihan varma, että testissä oli ollut vikaa. Mutta ei, uusikin testi näytti plussaa!!!

Epäuskoisena kävelin testitikku kädessä miehen luo ja siitäkös riemu repesi!

Nyt odotellaan vauvaa tulevaksi maaliskuulle.. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet meni pelon vallassa. Olin ihan varma, että vauva menee kesken. Vasta joskus rv17, kun vauva alkoi liikkumaan uskalsin alkaa nauttimaan raskaudesta.

Toivon teille paljon onnea yritykseen!!! Ja ei se raskautuminen yli vuoden yrityksen jälkeen ihan luomustikaan ole mahdotonta. Ehkä hän ei ole vielä ollut valmis tulemaan teille ja odotuttaa tulemistaan.

Meillä yritettiin vauvaa 2,5 vuotta ennen kuin tärppäs ihan normaalisti.Joka kuukausi oli kauhia pettymys kun kuukautiset aina vaan tulivat,mutta kerran ne jäi sitten tulematta ja voi sitä juhlaa.Millään en voinut uskoa sitä todeksi,mutta tottahan se oli.Ja nyt lapsukainen täyttää kohta 3v.Pikkukakkosta ollaan taas jo yritetty melkein 2 vuotta ja mitään ei kuulu.Toivotaan meille kummallekkin pikaista tärppiä.

Kylläpä helpottaa heti kummasti! Ihana kuulla teidän kokemuksianne. Mutta eikö ole kumma, että tuntuu että ennen vanhaan kun vain naimisiin mentiin niin lapsi tulla tupsahti, vaikeuksista ei juuri puhuttu. Nykyään niin monella on tässä asiassa vaikeuksia. Tsernobylkö meidät on heikentäneet vai mikä?

tiädän tunteesi..mut kyllä se elämä voi alkaa hymyilläkin yks kaks yllättäen.oltiin mun poika ystävän kanssa varmoi että lasta ei saada. mut just sillon kun sitä vähiten odotti ni eiköhän se sieltä putkahtanut..nyt mul on puol vuotta vanha Saara tyttö. raskaus aika oli kaikkein kauheinta en uskaltanu tehä mitään koska pelkäsin että tämä onni vietäisiin yhtä nopeasti kun se tulikin. toivon kaikkea hyvää sulle ja uskon että tärppää kun jaksaa vaan yrittää.. hyvää joulua!