Unikoulu Apua

tosta aiheesta on niin paljon viestejä, että kannattaa katsoa niitä. Varmaan löytyy googlettamallakin.

Lainaan tähän aikaisemmasta kirjoituksestani:

"Oma kokemukseni: Meidän tytteli nukkui kiltisti omassa sängyssään 5 ensimmäistä kuukauttaan, mutta sitten eräällä onnettomalla lomamatkalla hän oppi kanniskeluun yms. nukutusrituaaleihin eikä kotona sänky enää kelvannutkaan. Pari kuukautta nukuttelin vauvaa kaikin mahdollisin keinoin, yleensä taputtelemalla ja laulamalla oman vatsani päällä. Kuitenkin nämä rituaalit sen kuin vaikeutuivat eikä vauva tuntunut tyyntyvän uneen, vaan rimpuili ja huusi kurkku suorana taistellen nukahtamista vastaan. Siinä vaiheessa, kun nukutus alkoi kestää kauemmin kuin sitä seuraava uni, paloi äidillä käämit: tähän on tultava loppu. Jos kerran huutaa pitää, niin huutakoon sängyssään, minä en asiaa näköjään voi auttaa.

Seurasi H-hetki: runsaan seurustelun ja ruokailun päätteeksi vauva omaan sänkyynsä ja hirveä huuto. Katsoin kelloa ja kirjasin paperille: huutoa 22min. Seuraavalla kerralla 15, sitten 10 ja siitä eteenpäin korkeintaan 5min. Yhdessä vuorokaudessa huuto lyheni 5 minuuttiin, mutta noin viikon kuluttua seurasi yllätys. Vauva alkoikin jokeltaa pehmonallelleen eikä huutanut lainkaan, kun asetin hänet sänkyyn! Siitä lähtien hän on mennyt tyytyväisenä sänkyyn ja korkeintaan hieman inisee unta odotellessa. Hätää hänellä ei siellä ilmeisestikään ole.

Joku voi pitää minua julmana, enkä minä itsekään ole periaatteessa rankan unikoulun kannattaja. Mutta katsokaa tuloksia ja perustelkaa minulle, miksi "yksin huudattaminen" sai viikossa aikaan sen mikä lempeällä äidin sylissä nukuttamisella ei onnistunut kahdessa kuukaudessakaan: että lapsi menee mielellään nukkumaan! Eikä ole totta, että vauva on "lannistettu" ja epätoivoon uuvutettu, sillä hän menee silmin nähden MIELELLÄÄN sänkyynsä, jos on väsynyt. Leikkii siellä hetken itsekseen ja yleensä jo 5 min kuluttua vetelee sikeitä ja monta tuntia yhteen menoon. Äidin nukuttaessa ei mennyt kuin 30-45 min levotonta unta, kun sitten hoksasi, ettei enää olekaan sylissä ja heräsi puoliväsyneenä kitisemään, kunnes koko ruljanssi taas alkoi alusta."


Meillä siis unikoulu sujui hyvin. Tosin kyse oli vain nukahtamisesta päivä- ja yöunille eikä varsinaisesti yön läpi nukkumisesta. Muutakin meillä kokeiltiin, mutta ei tehonnut. Olen yrittänyt esim. pysyä sängyn vierellä ja laulaa tai taputella takamukselle, mutta kaikki sellainen vain pitkitti kidutusta eikä suinkaan rauhoittanut lasta. Sitten yritin sitä neuvolan ohjetta, että korkeintaan 5min saa huutaa, sitten pitää käydä lohduttamassa. Tämä ohje on kyllä jo järjellä ajateltuna erittäin huono eikä se meillä saanut aikaan kuin yhä pahenevan huudon.

Sitten kun tein päätöksen rankimman mukaan, palasi rauha maahan, kuten edellä kerroin. Tosin jätin aina oven raolleen, pienen valon päälle ja pidin huolen, että tuttuja ääniä kuuluu esim. radio, pyykkikone, oma ääneni, jne. Lähtiessäni huoneesta kävin aina saman iloisen hyvästelyseremonian suukkoineen, kauniiden unien toivotuksineen ja heilutteluineen.

Sama toimii vieläkin. Takapakkia on tullut vain sairastelujen yhteydessä.