Onkohan kukaan hetoronainen joka elää miehen kanssa ja kenties lapsiakin on, muuttanut suuntaansa eli ruvennut olemaan naisen kanssa. Sanalla sanoen rakastunut toiseen naiseen. Siis ihan umpihetero nainen siis ykskaks rakastuu naiseen, jota ei ole koskaan ennen tapahtunut hänelle.
Voiko tälläinen olla totta, että näinkin voisi käydä?
Kaikki eivät varmaankaan uskalla lähteä tutusta ja turvallisesta eli miehensä rinnalta pois, vaan jatkavat elämäänsä entiseen tapaan, vaikka tunteet ovat toisessa henkilössä, tässä tapauksessa naisessa.
Voiko tälläinen olla totta, että näinkin voisi käydä?
Kaikki eivät varmaankaan uskalla lähteä tutusta ja turvallisesta eli miehensä rinnalta pois, vaan jatkavat elämäänsä entiseen tapaan, vaikka tunteet ovat toisessa henkilössä, tässä tapauksessa naisessa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
mitä tuleman pitää ;)
Kyllä on tuttua, 10v heterosuhteen jälkeen tuli elämäni nainen vei jalat alta ja sillä tiellä ollaan eikä kaduta! 12 vuotta onnea takana nyt tiedän mikä elämästäni puuttui...
Mulle kävi just niin. 15v.heterosuhteessa. Naimisissa, oma talo ja 3 lasta. Rakastuin naiseen ja se oli sitten menoa. Nyt olen onnellinen. Multa oli kauan puuttunut jotain mutta en tiennyt mitä. Sit vaan yks päivä tajusin mitä se oli. Lapset ottivat muutoksen hyvin mut ex mies on todella katkera...
ennen pitkää itsensä kannalta paremman naisen. Pääasia että olet onnellinen.
Voiko heterosuhteessa elänyt ja lapsia saanut nainen löytää itsestään homoseksuaalisen puolen? Kyllä, tällaista on tapahtunut maailman sivu. Sen sijaan kyseenalaistaisin onko mielekästä kutsua ihmistä umpiheteroksi, jos hän saattaa rakastua omaan sukupuoleensa? Ihmisellä on kahdenlaista seksuaalisuutta: potentiaalista ja toteutettua. Jos nuo sekoittaa keskenään, voi tehdä elämästään aivan liian hankalaa.
Se ol kaunis kuva!
tämmöistäkin on tapahtunu ja tulee tapahtumaan.
Oli ongelmasi mikä tahansa, et ole yksin. Takuuvarmasti joku tällä planeetalla on kokenut sen minkä sinäkin.
Siis rohkeutta, ei tuo ole ollenkaan epätavallista. Olit asiasta hyvilläsi tai pahoillasi, selviät siitä kyllä kuten kaikki muutkin ennen sinua.
Minulla ei ollut lapsia, joten siinä mielessä helpompi tilanne, ehkä...
Tsemppiä.
40 vuotiaana, perheellisenä, vuosia sitten. Enkä päivääkään ole katunut kääntymistäni :)
voin uskoa tulevaisuuteen
Itse jouduin räjäyttämään komeroni rakastuttuani. Yksi elämäni vaikeimmista prosesseista.
Kiva nicki, muuten...;-)
Se puoli myös hyvä jos et antanut miehen tehdä itsellesi lapsia. On helpompi lähteä, kun ei ole lapsia vaivoina.
itse toivon että juuri noin kävisi.. olen korviani myöten rakastunut naiseen, ja hänellä tilanne juuri kuvailemasi moinen.. tiedän, etten häntä saa mutta mutta. toivoisin kovin.. huokhuokhuok.
... minut ainakin näköjään sais heti kun HÄN älyäis kysyä uudestaan.
Prosessi oli aika pahasti kesken ed. kerralla ja menin tietenkin ihan puihin.... Kirottua.
Ja nyt hän sitten on jo mennyt ohi musta sillä tasolla(?), en tiedä.
Nyt harmittaa ihan vietävästi.
Voitaisiinko tehdä niin, että annat mulle merkin, kun näemme seuraavan kerran.
Merkki voisi olla vaikka seur. mikäli olemme jutteluväleissä - tule juttelemaan ja kosketa mua jompaankumpaan käsivarteen hellästi. Mikäli emme keskustelu toistemme kanssa, nikkaa silmää mulle tai rupeta haromaan hiuksiasi. Sovittu!
että asummeko edes samalla puolella Suomea? H:ki.
Ja johan tässä on tukkaa harottu ja.. huh huh.
tulleet kehityksessä jo siihen vaiheeseen evoluutiomme janalla että luulisi ja soisin että kommunikointiin saatettaisiin käyttää ihan muita keinoja kuin itsensä tai toisen raapimista tai läpsäilyä. Onhan se vaikea asia tuo rakkaus, mutta ei nyt tehdä siitä sellaista että se estää järjellisen komminukoinnin toisen kanssa.
kun on pikkusenkin Rakastunut:)
Niin silmille tulevat Kauniit,vaaleenpunastet sydänlasit ja niiden kanssa järki kyllä helposti katoa,ainakin joksikin aikaa.
Ja meitä Naisia sydänlasit vain kaunistaa.
taas lapsi tulossa miehen kaa.....
tai jokin muu ihmistä omituisesti vaivaava ongelma? itse en ainankaan enää kehtaa/ kykene tunteitani ilmaisemaan.. ehkäpä moraali yrittää puskea pintaan. tai jokin vastaava? ja jokainen kerta kun näemme, on silkkaa tuskaa ja onnen kipinöitä... mutta.. elähän joskus on..=S
No ei mene hyvin muillakaan ihastujilla siis. Ei pitäisi edes tuntea näin ihmistä kohtaan, jolla on jo hommat ns. koossa omasta takaa, mutta miten nämä omat tuntemukset estetään? Ei mitenkään. Ihastukseni on joskus viihteellä (harvoin) ollessaan selittänyt, että haluaisi olla yön kanssani ja että on yrittänyt minua kohtaan kaikkea (mitä en kuulemma ole huomannut, jne) mutta mistä tiedän, oliko tuo kaikki vain humalaista vitsiä?
Lisäksi mietin häntä koko ajan, mutta palaan maanpinnalle yhtä varmasti yhä uudelleen, kun hän taas kertoo mitä on miehensä ja perheensä kanssa tehnyt viime päivinä...Voih.
Voi. Mä rakastuin naimisissa olevaan naiseen. Se on ihaninta mitä maa päällään kantaa. Ollaan hyviä ystäviä. Se on välillä kiduttavaa. Tahdon hänet, mutta vielä enemmän tahdon, että hän on onnellinen miehensä kanssa, hänen lastensa tähden.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Mietin monesti, että jos ihanaiseni olisikin parisuhteessa naisen kanssa, muuttuisiko tahtomiseni jotenkin toiseksi. Nyt ikävä hänen luo on surumielisempää ja kaihoisampaa. Jos hän eläisi naisen kanssa, haluaisin häntä varmasti raivokkaammin ja sisukkaammin.
ennemmin tai myöhemmin. Usko pois!
hänen mieheltään salaa. Rakastelette aina silloin kun suinkin voitte aamunkoittoon asti. Se onnistuu, kun leikeistänne ei synny lapsia.
Elämäni ihastus on niin lämmin ja auttavainen minua kohtaan, etten tiedä miten päin olisin hänet kohdatessani. Hän auttaa minua monissa asioissa oma-alotteisesti, jotka eivät edes olisi hänen tehtäviään. Kunpa voisin kiittää häntä jotenkin, että hän ymmärtäisi mitä merkitsee...
salaliitto palstalle. :))
Paljon on tullut erilaisia tarinoita. Yhtä seikkaa vain olen ihmetellyt. Miksi niinkin pitkän heterosuhteen kuin esim. 10-12vuotta jälkeen tajuaa, että naiset ovatkin "mun juttu"?
Entäpä sitten, jos rakastuukin naiseen muttei uskalla myöntää edes itselleen miten asiat on, vaan jatkaa vaan edelleen miehen kanssa. Mahtaa olla sisimmässä pahaolo.
kun kokeilee miten ihanaa on sekstata toisen naisen kanssa. Nuolla ja tuntea pimpin väristykset....uuuh....
Olin naimisissa ja mulla on kaksi lasta. Rakastuin palavasti naiseen. Tunteet veivät niin mukanaan, että avioerohan siitä tuli. Tää nainen sanoi minun olevan jotain erityistä, se oikea, elämänsä rakkaus. Hän oli itsekin parisuhteessa (naisen kanssa). Teki eroa puolisostaan ja lupasi että kohta meillä alkaa ihana yhteinen elämä. Kun minä olin jo vahvasti omillani, tehnyt eron ja saanut omat asiani järjestymään, hän alkoikin vetäytyä. Yhä edelleen sanoi rakastavansa, mutta olevansa myös epävarma siitä mitä todella haluaa.. Tunsin itseni täysin vedätetyksi kaikkien hänen puheiden jälkeen.
Nyt olen yksin.. Kadun sitä että menetin hyvän elämän mieheni rinnalla. Mutta tunteitani tähän naiseen en voi katua, koska sellaista en vain ollut koskaan aiemmin tuntenut.
Ehkä minäkin löydän joku päivä ihmisen joka todella antaa mulle onnen. Olen sen kuitenkin ansainnut.
miehestäsi ja perheestäsi eroon. Kyllä sä pian taas uuden naisen löydät.
ei ollut kohdallaan. miksi päästä eroon? liekö kyseessä juuri mies ja siitä sanamuotosi.
mun oma tarina taas on sellainen etten vaan koskaan ollut löytänyt tai tuntenut että joku mies olisi hyvä ollut rinnallani elämässä.
Sitten sattumankin kautta löytyi nainen ja nopeasti minullle selvisi kaikki ne vuosien mittaiset epävarmuudet ja että mitä oli hakenut. Että näin halusin jatkaa koko elämäni ja niin olenkin jatkanut. Ainut vaan, että omien kipuilujen aikana heteromaailmasta lähtöisin kun olin, niin se muija löysi toisen jolle oli jo kaikki selvää miten elää muiden keskellä lesbona ja rakastaa vaan ihmistä. Niin se jätti mut kylmästi yksin kaikkien vielä itselle selvittämättömien asioiden keskelle josta maksoin kovan hinnan.Mun perhe ja kaikki meni uusiksi.
Mutta se ne muijat on, isoja paskoja suurin osa lupaa vaikka mitä ja tekojen aikana luikitaan häntä koipien välissä toisen syliin, välillä kuitenkin vakuutellen että sua mä rakastan.
Väistämättä tulee mieleen että juuri näillä jättäjillä tuollaisissa tilanteissa on itsellään vielä selvittämättömiä asioita.
Niin muijat kyllä voi vakuutella rakkauttaan vaikka kuinka ja tekee sitten toista.
Eikä noissa tilanteissa ole juurikaan muuta mahdollisuutta kuin jatkaa yksinään eteenpäin ja kaikkien vaikeinta on juuri se että itse yksinään saa mennä eteenpäin ja jossain vakuutellaan kyllä minä niin rakastan sua.hah hah.
olla miehen kanssa, vaan saa katsella itelleen uutta naista. Siis koko ajan silmät ja korvat auki. Haku päällä.
Kyl niitä hyviäkin naisia löytyy.
helposti ja kyllä näin voikäydä...
Mutta sitä voi sitten miettiä, oliko kysymyksessä todellakin umpihetero.
Vakiintunutta perhe-elämää elävällä naisella on kuitenkin suurempi kynnys lähtemiseen kuin sinkulla (tai lapsettomalla)... tai sitten ei. Yllä on (onneksi) luettavissa useampi tarina, jossa näin on käynyt, kun tilanne on ollut oikea.