Tarkastelkaamme edellä olevaa kysymystä aluksi nykypäivän fiosofisten suuntausten näkökulmasta käsin, loogismatemaattisin välinein ja metodein.
Looginen empirismi on omalta osaltaan osoitus siitä, kuinka filosofisten ajatusten iskuvoima kasvaa jos niiden tueksi voidaan asettaa yhtenäinen filosofinen metodi. Loogisen empirismin menetelmä oli symbolisen logiikan välineitä käyttävä ja sen perustalle rakennettu looginen analyysi.
Filosofian todellisuuden alue on inhimillinen kieli eikä olevaisen kokonaisuus. Kukin saa määrätä käyttämänsä kielen säännöt mielensä mukaan. Loogismatemaattisten käsitteiden lisäksi hän voi käyttää kielessä mitä käsitemuodostuksia tahansa. Vieläpä hän voi puhua sielusta yms. kunhan on aina selvillä siitä mikä sisältö näillä käsitteillä on, miotä välittömän kokemksen elementaarilauseita käsitteet vastaavat
Onko ihmisellä sielu?
24
1031
Vastaukset
- Tiedemiekkonen
Loogisen empirismnin omaksuman tieteellisesti orientoituneen ja focusoituneen filosofisen näkemyksen mukaan väite ettöä ihmisellä on kuolematon sielu ei ole vain väärä vaan mieletön. Jos etsisimme sielua aivojemme koneistosta, emme milloinkaan löytäisi, kuten eräät aikaisemmat filosofit, oletettavasti kreikkalaisista materialisteista lähtien Lockeen ja taas ranskalaisiinmaterialisteihin, mitäään muuta kuin kokonaisuuden, ehkäpä vielä hänen elinympäristönsä luomuksia.
Mutta koska ajattelussa, kirjoittaa Schopenhauer, ilmenee tuo selittämättömyys kaikkein välittömämpänä, hypättiin siinä heti fysiikasta metafysiikkaan ja oletettiin kaikesta ruumiillisesta kokonaan eroava substanssi, pantiin aivoihin sielu. Jos kuitenkaan ei olisi oltu niin tylsiä, että vain silmiinpistävin ilmiö kykeni hämmästyttämään, niin olisi täyynt selittää ruoansulatus olettamalla sielu vatsassa, kasvillisuus olettamalla sielu kasvissa, tahdon ilmetessä kasvissa ärsykkeen muodossa, afiniteetti olettamala sielu reagensseissa, niin, kiven putoaminen, kovuus, läpäisemättömyyolettamalla sielu kivess
yhä uusia toiminnan tapoja, koska sielu on juuri tämä toiminta. Puhe sielusta on näin ollen yhtä järjetöntä kin puhe kellon kännistä erillisenä substanssina, joka on jossain olemassa vielä senkin jälkeen kun kello käynti on lakannut.
Freudilaiasittain voitaisiin asia kiteyttää lisäksi seuraaviin sanoihin: Se mitä perinteellisesti kutsutaan ihmisen sieluksi ei ole selvästi rajattu tietoisuude kokonaisuus, vaan se muodostuu eri asteisista tietoisuuden tiloista, jotka ovat rajoiltaan epämääräisiä, ja jotka elimellisesti littyvät siihen mitä ihminen fysiologisen ja anatomisen rakenteensa puolesta on. Ihmise ajatukset ja käsitykset eivät ole vai hänen tietoisen minänsä, vaan hänen olentonsa
Loogiosen empirismnin omaksuman tieteellisesti orientoituneen ja focusoituneen filosofisen näkemyksen mukaan väite ettöä ihmisellä on kuolematon sielu ei ole vain väärä vaan mieletön. Jos etsisimme sielua aivojemme koneistosta, emme milloinkaan löytäisi, kuten eräät aikaisemmat filosofit, oletettavasti kreikkalaisista materialisteista lähtien Lockeen ja taas ranskalaisiinmaterialisteihin, mitäään muuta kuin yhä uusia toiminnan tapoja, koska sielu on juuri tämä toiminta. Puhe sielusta on näin ollen yhtä järjetöntä kin puhe kellon kännistä erillisenä substanssina, joka on jossain olemassa vielä senkin jälkeen kun kello käynti on lakannut.
Freudilaiasittain voitaisiin asia kiteyttää lisäksi seuraaviin sanoihin: Se mitä perinteellisesti kutsutaan ihmisen sieluksi ei ole selvästi rajattu tietoisuude kokonaisuus, vaan se muodostuu eri asteisista tietoisuuden tiloista, jotka ovat rajoiltaan epämääräisiä, ja jotka elimellisesti littyvät siihen mitä ihminen fysiologisen ja anatomisen rakenteensa puolesta on. Ihmise ajatukset ja käsitykset eivät ole vai hänen tietoisen minänsä, vaan hänen olentonsa kokonaisuuden, ehkäpä vielä hänen elinympäristönsä luomuksia.
Mutta koska ajattelussa ilmenee tuo selittämättömyys kaikkein välittömimpänä, hypättiin siinä heti fysiikasta metafysiikkaan ja oletettiin kaikesta ruumiilliisesta kokonaan eroava substanssi, pantiin aivohin sielu. Jos kuitenkaan ei olisi oltu niin tylsiä, että vain silmiinpistävi ilmiö kykeni hämmästyttämään, niin olisi täytynyt selittää ruoansulatus olettamalla sielu vatsassa, kasvillisuus olettamalla sielu ärsykkeen muodossa kasvissa, affiniteetti olettamalla sielu reagensseissa, niin kiven kovuus, paino putoaminen, läpäisemättömyyden sisin olemus, olettamalla sielu kivessä. Sillä jokaisen epäorgaanise kappaleen, tahdo ilmiöiden havaittavuuden, laatu on yhtä salattu kui elämä elollisessa olennossa. Ankarasti ottaenvoisi väittää, ettei kaikki luonnontiede pohjaltaan pääse pitemmälle kuin kasvitiedekään; se näet yhdistää ja luokittelee samanlajisen." Puhe sielusta on näin ollen yhtä järjetöntä kin puhe kellon kännistä erillisenä substanssina, joka on jossain olemassa vielä senkin jälkeen kun kello käynti on lakannut. "
Onko se niin järjetöntä? Se on, jos on kehittymätön kyky abstraktiin ajatteluun. Toinen, ehkä vielä parempi vertaus olisi: missä on esitetty musiikkiteos, kun improvisoinnin pohjalta jammaava jazz-kokoonpano on esittänyt ainutkertaisen tulkinnan (eikä kukaan nauhoita)? Yksi sanoo, että se on ikuisiksi ajoiksi kadonnut, mutta joku toinen voi ymmärtää muitakin mahdollisuuksia...- vertaus
Yusa kirjoitti:
" Puhe sielusta on näin ollen yhtä järjetöntä kin puhe kellon kännistä erillisenä substanssina, joka on jossain olemassa vielä senkin jälkeen kun kello käynti on lakannut. "
Onko se niin järjetöntä? Se on, jos on kehittymätön kyky abstraktiin ajatteluun. Toinen, ehkä vielä parempi vertaus olisi: missä on esitetty musiikkiteos, kun improvisoinnin pohjalta jammaava jazz-kokoonpano on esittänyt ainutkertaisen tulkinnan (eikä kukaan nauhoita)? Yksi sanoo, että se on ikuisiksi ajoiksi kadonnut, mutta joku toinen voi ymmärtää muitakin mahdollisuuksia...>> missä on esitetty musiikkiteos, kun improvisoinnin pohjalta jammaava jazz-kokoonpano on esittänyt ainutkertaisen tulkinnan (eikä kukaan nauhoita)?
Tämähän ei ole varsinainen kysymys. Tässä musiikkia tarkastellaan ikään kuin sen ainutkertaisuus jäisi tallennettaessa nauhalle. Itse asiassa improvisointi tms. ainutkertaisuus on vain yksi lisäpiirre musiikkiin sisältyvässä ongelmassa. Jo musiikki itsessään sisältää holistisen tajuamisen ongelman.
Itse asiassa voidaan kysyä missä se musiikki on silloin kun se tapahtuu. Miten "mekaanisista" (eli mittalaittein mitattavissa olevista) rakenneosista muodostuu jotain kokonaista, jonka tajuamme "musiikkina"? Kun musiikkiteosta aikaisemmin kuulematon muusikko soittaa sen ensimmäisen kerran nuoteista, vaikutelma on sama kuin jos filosofista tekstia ymmärtämätön Yusa tavailisi Wittgensteinia. Rakenneosat, nuotit, kestot, voimnakkuudet, jne. voisivat olla moitteettomia, mutta silti melodiaa voi olla vaikea tedes tunnistaa tai jopa harmoniatkin jäävät hahmottumatta. Jonkin musiikillisen ahaa-elämyksen jälkeen sitten soitto alkaisi äkkiä kuulostaa musiikilta. vertaus kirjoitti:
>> missä on esitetty musiikkiteos, kun improvisoinnin pohjalta jammaava jazz-kokoonpano on esittänyt ainutkertaisen tulkinnan (eikä kukaan nauhoita)?
Tämähän ei ole varsinainen kysymys. Tässä musiikkia tarkastellaan ikään kuin sen ainutkertaisuus jäisi tallennettaessa nauhalle. Itse asiassa improvisointi tms. ainutkertaisuus on vain yksi lisäpiirre musiikkiin sisältyvässä ongelmassa. Jo musiikki itsessään sisältää holistisen tajuamisen ongelman.
Itse asiassa voidaan kysyä missä se musiikki on silloin kun se tapahtuu. Miten "mekaanisista" (eli mittalaittein mitattavissa olevista) rakenneosista muodostuu jotain kokonaista, jonka tajuamme "musiikkina"? Kun musiikkiteosta aikaisemmin kuulematon muusikko soittaa sen ensimmäisen kerran nuoteista, vaikutelma on sama kuin jos filosofista tekstia ymmärtämätön Yusa tavailisi Wittgensteinia. Rakenneosat, nuotit, kestot, voimnakkuudet, jne. voisivat olla moitteettomia, mutta silti melodiaa voi olla vaikea tedes tunnistaa tai jopa harmoniatkin jäävät hahmottumatta. Jonkin musiikillisen ahaa-elämyksen jälkeen sitten soitto alkaisi äkkiä kuulostaa musiikilta."Itse asiassa voidaan kysyä missä se musiikki on silloin kun se tapahtuu. Miten "mekaanisista" (eli mittalaittein mitattavissa olevista) rakenneosista muodostuu jotain kokonaista, jonka tajuamme "musiikkina"? "
Missä on mieli, psyykke, sielu, silloin kun neuroonit aivoissa lähettelevät sähköisiä aktiopotentiialeja toisilleen ja aksoonirakkuloista erittyneet välittäjäaineet kiinnittyvät postsynaptisiin reseptoreihin. Kyllä se on siellä. Mutta kysymys ajasta: "ennen, silloin jälkeen, sen jälkeen".. kausaalilogiikka.. se ei ole välttämättä niin pelkistettyä kuin absoluuttisen todellisuuden yksinkertaistajat pitävät itsestään selvänä.- logiikka...
Yusa kirjoitti:
"Itse asiassa voidaan kysyä missä se musiikki on silloin kun se tapahtuu. Miten "mekaanisista" (eli mittalaittein mitattavissa olevista) rakenneosista muodostuu jotain kokonaista, jonka tajuamme "musiikkina"? "
Missä on mieli, psyykke, sielu, silloin kun neuroonit aivoissa lähettelevät sähköisiä aktiopotentiialeja toisilleen ja aksoonirakkuloista erittyneet välittäjäaineet kiinnittyvät postsynaptisiin reseptoreihin. Kyllä se on siellä. Mutta kysymys ajasta: "ennen, silloin jälkeen, sen jälkeen".. kausaalilogiikka.. se ei ole välttämättä niin pelkistettyä kuin absoluuttisen todellisuuden yksinkertaistajat pitävät itsestään selvänä.Filosofisesti voidaan ajattelun holistusuuden ongelmaa lähetyä esim. seuraavasti.
Ensinnäkin tiedonhankintamme mahdollistavien aistien kannalta. Kaikelle havaintotoiminnallemme on ominaista kohteen erottaminen taustastaan. Kehityksellisen alkutilanne on ollut se että erotamme aistimillamme vain muutoksen, siis esimerkiksi silmillämme sen joka liikkuu, ja taustan suhteen jäämme kylmiksi. Tiedollinen pääoma karttuu kun kohtaamme yhä uusia kohteita ja opimme tunnistamaan ne ja reagoimaan niihin. Vasta toissijaisesti tiedollista pääomaa laajennetaan koskemaan taustaa, ja silloin marssijärjestys on se että taustan kuvitellaan olevan laajentuma siitä mitä yksityiskohdittain on kohdattu.
Toisaalta kaikelle havaitsemiselle on ominaista kokonaisvaltaisuus, holismi -- eli ensin hahmotamme kokonaisuuden, vasta sitten sen osat. Maailma ei suinkaan siis rakennu meille mistään yhteenlaskettavista yksityiskohdista käsin, vaan summittainen havainto on ensisijainen. Jäsentäminen on sitten myöhäsyntyisempää. Tähän marssijärjestykseen voidaan liittää teleologinen prinsiippi, eli kaikelle havainnoimisellemme on alusta alkaen ominaista tarkoituksellisuus. Havaitseminen on vain osa niitä elämänvoimia, joiden varassa koko olemassaolomme käy olemassaolontaistelua. Ajattelun holismi ja teleologinen prinsiippi voidaan panna lankeamaan kauniisti yhteen.
Jos tiedonhankintamme ehdot asetetaan näin, on helppoa käsittää -- Yusankin? -- että jäsentelyn avulla eriytetty detaljitieto ei edusta maailman rakennusaineksia, vaan ainoastaan sitä mikä holismimme pohjalta on jäsennettävissä hienorakenteen tasolle. Tässä on nimittäin vissi periaatteellinen ero. Niistä rakenneosista joita jäsentelemällä erittelemme, joita siis saatamme mittalaitteilla metsästää ja jotka pienimmillään jäävät mittalaitteiden ulottumattomiin ja vaikuttavat ainoastaan teoreettisina entiteetteinä, ei pidä päätellä enää kokonaisuuteen päin ja kuvitella, että kun ne kaikki summataan yhteen saadaan paljastetuksi mitä holismi tai teleologinen prisiippi ovat.
Tai mitä sielu on. Sehän tässä oli se alkuperäinen kysymys.
Tiedonfilosofiselta kannalta kysymys sielusta on kysymys selittämättä jäävästä tietoisuudesta. Emme pysty ikinä selittämään perimmäisiä kysymyksiä. Kun koemme maailmamme ongelmallisena, etsimme vastauksia kahdenlaisilla miksi? -kysymyksillä. Alkuperäinen kysymys on sisällöltään puhtaasti teleologinen, eli sillä perätään sitä tarkoitusta joka kaikkeudellla on -- ja siihen liittyen myös omalla elämällämme, mysteerisillä elämäämme ylläpitävillä voimilla. Myöhäsyntyisempi miksi?-kysymys on mekaanis-kausaalinen, ja sillä etsitään koherenssia havaitsemiemme ja jäsentelemiemme rakenneosien keskinäisistä suhteista ja vaikutuksista toisiinsa.
Tässä liikutaan siis kahdella eri perustalla. Siltä perustalta joka holistisella tasolla on asetettu voidaan edetä erittelyssä ja rakentaa kausaalisia selitysmalleja. Eritasoiset miksi?-kysymykset ovat siis kuitenkin eri kysymyksiä, eikä pidä sekoittaa niitä keskenään niin että kuvitellaan tietyltä pohjalta tapahtuvan jäsentelyn antavan vastauksen itse pohjaan liittyvään mysteeriin. logiikka... kirjoitti:
Filosofisesti voidaan ajattelun holistusuuden ongelmaa lähetyä esim. seuraavasti.
Ensinnäkin tiedonhankintamme mahdollistavien aistien kannalta. Kaikelle havaintotoiminnallemme on ominaista kohteen erottaminen taustastaan. Kehityksellisen alkutilanne on ollut se että erotamme aistimillamme vain muutoksen, siis esimerkiksi silmillämme sen joka liikkuu, ja taustan suhteen jäämme kylmiksi. Tiedollinen pääoma karttuu kun kohtaamme yhä uusia kohteita ja opimme tunnistamaan ne ja reagoimaan niihin. Vasta toissijaisesti tiedollista pääomaa laajennetaan koskemaan taustaa, ja silloin marssijärjestys on se että taustan kuvitellaan olevan laajentuma siitä mitä yksityiskohdittain on kohdattu.
Toisaalta kaikelle havaitsemiselle on ominaista kokonaisvaltaisuus, holismi -- eli ensin hahmotamme kokonaisuuden, vasta sitten sen osat. Maailma ei suinkaan siis rakennu meille mistään yhteenlaskettavista yksityiskohdista käsin, vaan summittainen havainto on ensisijainen. Jäsentäminen on sitten myöhäsyntyisempää. Tähän marssijärjestykseen voidaan liittää teleologinen prinsiippi, eli kaikelle havainnoimisellemme on alusta alkaen ominaista tarkoituksellisuus. Havaitseminen on vain osa niitä elämänvoimia, joiden varassa koko olemassaolomme käy olemassaolontaistelua. Ajattelun holismi ja teleologinen prinsiippi voidaan panna lankeamaan kauniisti yhteen.
Jos tiedonhankintamme ehdot asetetaan näin, on helppoa käsittää -- Yusankin? -- että jäsentelyn avulla eriytetty detaljitieto ei edusta maailman rakennusaineksia, vaan ainoastaan sitä mikä holismimme pohjalta on jäsennettävissä hienorakenteen tasolle. Tässä on nimittäin vissi periaatteellinen ero. Niistä rakenneosista joita jäsentelemällä erittelemme, joita siis saatamme mittalaitteilla metsästää ja jotka pienimmillään jäävät mittalaitteiden ulottumattomiin ja vaikuttavat ainoastaan teoreettisina entiteetteinä, ei pidä päätellä enää kokonaisuuteen päin ja kuvitella, että kun ne kaikki summataan yhteen saadaan paljastetuksi mitä holismi tai teleologinen prisiippi ovat.
Tai mitä sielu on. Sehän tässä oli se alkuperäinen kysymys.
Tiedonfilosofiselta kannalta kysymys sielusta on kysymys selittämättä jäävästä tietoisuudesta. Emme pysty ikinä selittämään perimmäisiä kysymyksiä. Kun koemme maailmamme ongelmallisena, etsimme vastauksia kahdenlaisilla miksi? -kysymyksillä. Alkuperäinen kysymys on sisällöltään puhtaasti teleologinen, eli sillä perätään sitä tarkoitusta joka kaikkeudellla on -- ja siihen liittyen myös omalla elämällämme, mysteerisillä elämäämme ylläpitävillä voimilla. Myöhäsyntyisempi miksi?-kysymys on mekaanis-kausaalinen, ja sillä etsitään koherenssia havaitsemiemme ja jäsentelemiemme rakenneosien keskinäisistä suhteista ja vaikutuksista toisiinsa.
Tässä liikutaan siis kahdella eri perustalla. Siltä perustalta joka holistisella tasolla on asetettu voidaan edetä erittelyssä ja rakentaa kausaalisia selitysmalleja. Eritasoiset miksi?-kysymykset ovat siis kuitenkin eri kysymyksiä, eikä pidä sekoittaa niitä keskenään niin että kuvitellaan tietyltä pohjalta tapahtuvan jäsentelyn antavan vastauksen itse pohjaan liittyvään mysteeriin.Mutta koska voi olla niin, että "Emme pysty ikinä selittämään perimmäisiä kysymyksiä", niin lienee sallittavaa katsella asioita muultakin kannalta.
"Kehityksellisen alkutilanne on ollut se että.."
Lajievoluutio vai yksilönkehitys? Oletan että kysymyksessä on yksilönkehitys.
"..erotamme aistimillamme vain muutoksen, siis esimerkiksi silmillämme sen joka liikkuu, ja taustan suhteen jäämme kylmiksi."
Näin on. HTM-periaate ainakin asettaa muutokset, eli siis tilat kognition peruskäsitteiksi, tai ainakin hahmoista heti seuraavaksi.
"Vasta toissijaisesti tiedollista pääomaa laajennetaan koskemaan taustaa.."
Kyllä, tässä on kysymys klassisesta ehdollistamisesta, esim. siitä Pavlovin kuolaavasta koirasta. Sen mekanismi selittyy suhteellisen suoraan neuroonitasolla Hebbian-oppimisella. Tarkastelun, kiinnostuksen kohde (ulkoinen tai sisäinen) kytketään ympäristöön. Seurauksena on, että esim opitut piirteet ympäristössä joko tuottavat mielihyvää tai sitten alkavat hermostuttaa tai peloittaa, sen mukaan mitä on opittu.
Mutta tämä: "..holismi -- eli ensin hahmotamme kokonaisuuden, vasta sitten sen osat." Ei ole itsestään selvää. Neocortex sisältää valmiin mekanismin täysin tietoisuuden alapuolella tapahtuvaan ympäristön ja sen lainalaisuuksien jäsentämiseen. Tässä valossa on mielestäni turha puhua siitä, mikä tulee ensin, yksityiskohta vai kokonaisuus. Molemmat tallentuvat vähitellen tarkentuvasti yhtäaikaa, rinnakkain.
"Teleologinen prinsiippi" on vaikeampi asia. Tiedostan tällaisen, sanotaan nyt sitä vaikka animismiksi, ylempien hierakiatasojen jäsentyneen tiedon periaatteen olemassaolon itsellänikin. Ilmeisesti cortexin rakenneperiaate automaattisesti selittää maailmaa tällä tavoin. Se yrittää löytää kaikelle yhteisen syyn. Näin uskolliset oppirakennelmat ilmeisesti ovat biologisesti joltakin osin perusteltavissa.
" Niistä rakenneosista joita jäsentelemällä erittelemme, joita siis saatamme mittalaitteilla metsästää ja jotka pienimmillään jäävät mittalaitteiden ulottumattomiin ja vaikuttavat ainoastaan teoreettisina entiteetteinä, ei pidä päätellä enää kokonaisuuteen päin.."
Miksi ei? Mitä periaatteellista eroa on aistien avulla tuodusta yksityiskohtatiedosta ja mittalaitteilla tai simulaatiomalleilla luodusta "ymmärryksestä" (tai väärinkäsityksestä), jos cortex prosessoi niitä sisäisen rakenteensa avulla samalla tavalla.
"Eritasoiset miksi?-kysymykset ovat siis kuitenkin eri kysymyksiä, eikä pidä sekoittaa niitä keskenään niin että kuvitellaan tietyltä pohjalta tapahtuvan jäsentelyn antavan vastauksen itse pohjaan liittyvään mysteeriin."
Luonnollisesti ymmärrän kysymysten eron asiayhteyden suhteen, mutta minusta niillä on silti yhteinen perusta. Olisi perin kummallista jos näin ei olisi. Olisi ikäänkuin kaksi eri todellisuutta. No tietysti voidaan ajatella, että on filosofian "hiekkalaatikkotodellisuus" ja luonnontieteiden reaalitodellisuus (joka tietysti on vain subjektiivinen tulkintamme, väliaikainen teoria todellisuudesta). Mutta en pidä tästä dikotomiasta. Se on vain ilmeisesti seurausta kielen rajallisuudesta ja puuttellisesta ihmisymmärryksestä.- Yusalle
Yusa kirjoitti:
Mutta koska voi olla niin, että "Emme pysty ikinä selittämään perimmäisiä kysymyksiä", niin lienee sallittavaa katsella asioita muultakin kannalta.
"Kehityksellisen alkutilanne on ollut se että.."
Lajievoluutio vai yksilönkehitys? Oletan että kysymyksessä on yksilönkehitys.
"..erotamme aistimillamme vain muutoksen, siis esimerkiksi silmillämme sen joka liikkuu, ja taustan suhteen jäämme kylmiksi."
Näin on. HTM-periaate ainakin asettaa muutokset, eli siis tilat kognition peruskäsitteiksi, tai ainakin hahmoista heti seuraavaksi.
"Vasta toissijaisesti tiedollista pääomaa laajennetaan koskemaan taustaa.."
Kyllä, tässä on kysymys klassisesta ehdollistamisesta, esim. siitä Pavlovin kuolaavasta koirasta. Sen mekanismi selittyy suhteellisen suoraan neuroonitasolla Hebbian-oppimisella. Tarkastelun, kiinnostuksen kohde (ulkoinen tai sisäinen) kytketään ympäristöön. Seurauksena on, että esim opitut piirteet ympäristössä joko tuottavat mielihyvää tai sitten alkavat hermostuttaa tai peloittaa, sen mukaan mitä on opittu.
Mutta tämä: "..holismi -- eli ensin hahmotamme kokonaisuuden, vasta sitten sen osat." Ei ole itsestään selvää. Neocortex sisältää valmiin mekanismin täysin tietoisuuden alapuolella tapahtuvaan ympäristön ja sen lainalaisuuksien jäsentämiseen. Tässä valossa on mielestäni turha puhua siitä, mikä tulee ensin, yksityiskohta vai kokonaisuus. Molemmat tallentuvat vähitellen tarkentuvasti yhtäaikaa, rinnakkain.
"Teleologinen prinsiippi" on vaikeampi asia. Tiedostan tällaisen, sanotaan nyt sitä vaikka animismiksi, ylempien hierakiatasojen jäsentyneen tiedon periaatteen olemassaolon itsellänikin. Ilmeisesti cortexin rakenneperiaate automaattisesti selittää maailmaa tällä tavoin. Se yrittää löytää kaikelle yhteisen syyn. Näin uskolliset oppirakennelmat ilmeisesti ovat biologisesti joltakin osin perusteltavissa.
" Niistä rakenneosista joita jäsentelemällä erittelemme, joita siis saatamme mittalaitteilla metsästää ja jotka pienimmillään jäävät mittalaitteiden ulottumattomiin ja vaikuttavat ainoastaan teoreettisina entiteetteinä, ei pidä päätellä enää kokonaisuuteen päin.."
Miksi ei? Mitä periaatteellista eroa on aistien avulla tuodusta yksityiskohtatiedosta ja mittalaitteilla tai simulaatiomalleilla luodusta "ymmärryksestä" (tai väärinkäsityksestä), jos cortex prosessoi niitä sisäisen rakenteensa avulla samalla tavalla.
"Eritasoiset miksi?-kysymykset ovat siis kuitenkin eri kysymyksiä, eikä pidä sekoittaa niitä keskenään niin että kuvitellaan tietyltä pohjalta tapahtuvan jäsentelyn antavan vastauksen itse pohjaan liittyvään mysteeriin."
Luonnollisesti ymmärrän kysymysten eron asiayhteyden suhteen, mutta minusta niillä on silti yhteinen perusta. Olisi perin kummallista jos näin ei olisi. Olisi ikäänkuin kaksi eri todellisuutta. No tietysti voidaan ajatella, että on filosofian "hiekkalaatikkotodellisuus" ja luonnontieteiden reaalitodellisuus (joka tietysti on vain subjektiivinen tulkintamme, väliaikainen teoria todellisuudesta). Mutta en pidä tästä dikotomiasta. Se on vain ilmeisesti seurausta kielen rajallisuudesta ja puuttellisesta ihmisymmärryksestä.>> minusta niillä [erilaisilla miksi?-kysymyksillä] on silti yhteinen perusta. Olisi perin kummallista jos näin ei olisi. Olisi ikäänkuin kaksi eri todellisuutta. No tietysti voidaan ajatella, että on filosofian "hiekkalaatikkotodellisuus" ja luonnontieteiden reaalitodellisuus
Tositiedolle on vain yhdet kriteerit, ja niiden määrittelyä sanotaan tiedonfilosofiaksi. Tiedon ja ei-tiedon, eli empirian ja sen mikä on olemassa mutta vain ilmenee, välillä on olemassa raja, mutta ei tämä raja mitään kahta todellisuutta jaa. Se jakaa sen mistä voidaan puhua ja sen mistä on vaiettava.
Monet kuvittelevat että empiirisen metodin pohjalta saadaan lisää tietoa ja lopulta selitys kaikelle. Luonnonlait eivät kuitenkaan ole maailman selityksiä. Koululapsetkin nykyään tietävät, että omenan putoaminen "johtuu painovoimasta". Se että tällainen tieto koetaan selitykseksi on nykyajan suuri harha. Yusalle kirjoitti:
>> minusta niillä [erilaisilla miksi?-kysymyksillä] on silti yhteinen perusta. Olisi perin kummallista jos näin ei olisi. Olisi ikäänkuin kaksi eri todellisuutta. No tietysti voidaan ajatella, että on filosofian "hiekkalaatikkotodellisuus" ja luonnontieteiden reaalitodellisuus
Tositiedolle on vain yhdet kriteerit, ja niiden määrittelyä sanotaan tiedonfilosofiaksi. Tiedon ja ei-tiedon, eli empirian ja sen mikä on olemassa mutta vain ilmenee, välillä on olemassa raja, mutta ei tämä raja mitään kahta todellisuutta jaa. Se jakaa sen mistä voidaan puhua ja sen mistä on vaiettava.
Monet kuvittelevat että empiirisen metodin pohjalta saadaan lisää tietoa ja lopulta selitys kaikelle. Luonnonlait eivät kuitenkaan ole maailman selityksiä. Koululapsetkin nykyään tietävät, että omenan putoaminen "johtuu painovoimasta". Se että tällainen tieto koetaan selitykseksi on nykyajan suuri harha.Olen ihan samaa mieltä siitä, että esim. "painovoima ei ole omenan putoamisen syy". Painovoimalaki ei ole selitys. Se on malli, jolla luodaan ennusteita todellisuuden hallitsemiseksi. Se on todellisuuden projektio, kuva ihmisen mielessä. Se on teoria, ei totuus. Mutta malli, jolla voidaan laatia hyviä ennusteita, on tietoa, tietämystä, informaatiota.
Mutta en ole koskaan uskonut enkä väittänyt, että luonnontieteiden avulla joskus löydetteäisiin selitys kaikelle. Jopa "kaiken teoria", joka ilmeisesti joskus valmistuu ei ole mitään muuta kuin kaikilla tasoilla, kaikissa mittasuhteissa toimiva yksi, yhtenäinen malli ennusteiden laatimiseksi. Se ei ole "totuus", mutta se on todellisuuden kuva. Missään nimessä se ei ole "kaiken selitys".- Yusalle
Yusa kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että esim. "painovoima ei ole omenan putoamisen syy". Painovoimalaki ei ole selitys. Se on malli, jolla luodaan ennusteita todellisuuden hallitsemiseksi. Se on todellisuuden projektio, kuva ihmisen mielessä. Se on teoria, ei totuus. Mutta malli, jolla voidaan laatia hyviä ennusteita, on tietoa, tietämystä, informaatiota.
Mutta en ole koskaan uskonut enkä väittänyt, että luonnontieteiden avulla joskus löydetteäisiin selitys kaikelle. Jopa "kaiken teoria", joka ilmeisesti joskus valmistuu ei ole mitään muuta kuin kaikilla tasoilla, kaikissa mittasuhteissa toimiva yksi, yhtenäinen malli ennusteiden laatimiseksi. Se ei ole "totuus", mutta se on todellisuuden kuva. Missään nimessä se ei ole "kaiken selitys".Kun sanotaan esim. "painovoimalaki on todellisuuden projektio, kuva ihmisen mielessä" pitää muistaa, että käsite todellisuus on yksittäistapausten merkityslaajentuma, siis projektio. Tämä on marssijärjestys. Kun sanotaan "painovoimalaki on teoria, ei totuus" pitää muistaa, että painovoimalain kaikki totuus on painovoimalaissa, eikä pidä kuvitella että on olemassa jokin yleinen totuus muuta kuin yksittäisten totuuksien merkityslaajentumana. On helppoa ja houkuttelevaa kuvitella, että tiedon lisääntyminen on eräänlainen invaasio jossa järki tunkeutuu tuntemattoman alueelle ja valtaa sitä. Mutta juuri tässä johdutaan helposti harhaan. Koska luonnonlait eivät ole maailman selityksiä, tiedon lisääntyminen ei myöskään lisää mitään selityksen summaa. Yhteinen, yhtenäinen, suuri selitys on vain merkityslaajentumien varaan rakenneltu harha.
- mitä sinä
Yusalle kirjoitti:
Kun sanotaan esim. "painovoimalaki on todellisuuden projektio, kuva ihmisen mielessä" pitää muistaa, että käsite todellisuus on yksittäistapausten merkityslaajentuma, siis projektio. Tämä on marssijärjestys. Kun sanotaan "painovoimalaki on teoria, ei totuus" pitää muistaa, että painovoimalain kaikki totuus on painovoimalaissa, eikä pidä kuvitella että on olemassa jokin yleinen totuus muuta kuin yksittäisten totuuksien merkityslaajentumana. On helppoa ja houkuttelevaa kuvitella, että tiedon lisääntyminen on eräänlainen invaasio jossa järki tunkeutuu tuntemattoman alueelle ja valtaa sitä. Mutta juuri tässä johdutaan helposti harhaan. Koska luonnonlait eivät ole maailman selityksiä, tiedon lisääntyminen ei myöskään lisää mitään selityksen summaa. Yhteinen, yhtenäinen, suuri selitys on vain merkityslaajentumien varaan rakenneltu harha.
oikein ajat takaa?
"Koska luonnonlait eivät ole maailman selityksiä, tiedon lisääntyminen ei myöskään lisää mitään selityksen summaa."
Kyllähän lisää, mitä enemmän selityksiä ihmisen pään sisällä on, sitä vaikeampaa uusien selityksien tuleminen ihmisen pään sisälle on. Kollektiivisesti ajateltuna voidaan puhua kulttuurin tietoisuudesta ja sen elinajasta.
"Yhteinen, yhtenäinen, suuri selitys on vain merkityslaajentumien varaan rakenneltu harha."
Eihän ole, vaan jokainen kulttuuritietoisuus selittää jotain asioita elinaikanansa jollain tietyllä tavalla ja se toistuu kaikissa kulttuurpiirin yksilöissä tietyllä tavalla. - Yusallekin
mitä sinä kirjoitti:
oikein ajat takaa?
"Koska luonnonlait eivät ole maailman selityksiä, tiedon lisääntyminen ei myöskään lisää mitään selityksen summaa."
Kyllähän lisää, mitä enemmän selityksiä ihmisen pään sisällä on, sitä vaikeampaa uusien selityksien tuleminen ihmisen pään sisälle on. Kollektiivisesti ajateltuna voidaan puhua kulttuurin tietoisuudesta ja sen elinajasta.
"Yhteinen, yhtenäinen, suuri selitys on vain merkityslaajentumien varaan rakenneltu harha."
Eihän ole, vaan jokainen kulttuuritietoisuus selittää jotain asioita elinaikanansa jollain tietyllä tavalla ja se toistuu kaikissa kulttuurpiirin yksilöissä tietyllä tavalla.Tiedon näkeminen osana kulttuuria ja kulttuurien näkeminen nollautuvina sykleinä sopivat mainiosti siihen mitä yritin esittää.
mitä sinä kirjoitti:
oikein ajat takaa?
"Koska luonnonlait eivät ole maailman selityksiä, tiedon lisääntyminen ei myöskään lisää mitään selityksen summaa."
Kyllähän lisää, mitä enemmän selityksiä ihmisen pään sisällä on, sitä vaikeampaa uusien selityksien tuleminen ihmisen pään sisälle on. Kollektiivisesti ajateltuna voidaan puhua kulttuurin tietoisuudesta ja sen elinajasta.
"Yhteinen, yhtenäinen, suuri selitys on vain merkityslaajentumien varaan rakenneltu harha."
Eihän ole, vaan jokainen kulttuuritietoisuus selittää jotain asioita elinaikanansa jollain tietyllä tavalla ja se toistuu kaikissa kulttuurpiirin yksilöissä tietyllä tavalla."Kyllähän lisää, mitä enemmän selityksiä ihmisen pään sisällä on, sitä vaikeampaa uusien selityksien tuleminen ihmisen pään sisälle on."
Ei ole totta.
Jos vanhat "selitykset" ovat toimivia todellisuuden malleja, niin niiden olemassa oleminen helpottaa uusien omaksumista. Vanha ymmärrys sisältää todennäköisesti jo suuren osan uudesta tiedosta tai noudattaa samaa loogista rakennetta. "Sivistyneen on helpompaa omaksua uutta tietoa kuin juntin."- Yusalle
Yusa kirjoitti:
"Kyllähän lisää, mitä enemmän selityksiä ihmisen pään sisällä on, sitä vaikeampaa uusien selityksien tuleminen ihmisen pään sisälle on."
Ei ole totta.
Jos vanhat "selitykset" ovat toimivia todellisuuden malleja, niin niiden olemassa oleminen helpottaa uusien omaksumista. Vanha ymmärrys sisältää todennäköisesti jo suuren osan uudesta tiedosta tai noudattaa samaa loogista rakennetta. "Sivistyneen on helpompaa omaksua uutta tietoa kuin juntin."Jos tiedot olisivat jotain irrallista joka tieto tiedolta virtaisi todellisuudesta tietovarastoomme, uuden tiedon omaksuminen ei koskaan olisi ollut kenellekään ongelma. Riittäisi että avaisimme silmämme ja katsoisimme miten asiat ovat. Mutta tieto ei ole mitään tämänkaltaista, ei sellaista kuin tieteellisen realismin koulukunta sen uskoo ja kuvittelee olevan. Tieto on pikemminkin yksityiskohtien jäsentelyä korvien väliin sijoittuvassa sisäiseen koherenssiin pyrkivässä holistisessa ajattelussa. Ajattelun koherenssi on ensisijaista, tiedon todellisuusvaste toissijaista. Siksi uuden tiedon omaksuminen on ollut aina vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on ollut ns. sivistyneille ihmisille, jotka pitävät omaksumastaan koherenssista kiinni uskoen sen arvoon.
Tieteellisen realismin harhaisuuden näkeminen edellyttäisi kykyä asettaa kysymysmerkit tarpeeksi syvälle ja tajuta oman ajattelun annetut lähtökohdat. Tieteellinen realisti kuitenkin kokee olevansa välittömästi reaalitodellisuuden haasteen edessä, eikä tajua projisoivansa todellisuuteen omia ajatustyökalujaan. Löytäessään olettamuksilleen vastetta hän kokee löytäneensä taas yhden totuuden. Yusalle kirjoitti:
Jos tiedot olisivat jotain irrallista joka tieto tiedolta virtaisi todellisuudesta tietovarastoomme, uuden tiedon omaksuminen ei koskaan olisi ollut kenellekään ongelma. Riittäisi että avaisimme silmämme ja katsoisimme miten asiat ovat. Mutta tieto ei ole mitään tämänkaltaista, ei sellaista kuin tieteellisen realismin koulukunta sen uskoo ja kuvittelee olevan. Tieto on pikemminkin yksityiskohtien jäsentelyä korvien väliin sijoittuvassa sisäiseen koherenssiin pyrkivässä holistisessa ajattelussa. Ajattelun koherenssi on ensisijaista, tiedon todellisuusvaste toissijaista. Siksi uuden tiedon omaksuminen on ollut aina vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on ollut ns. sivistyneille ihmisille, jotka pitävät omaksumastaan koherenssista kiinni uskoen sen arvoon.
Tieteellisen realismin harhaisuuden näkeminen edellyttäisi kykyä asettaa kysymysmerkit tarpeeksi syvälle ja tajuta oman ajattelun annetut lähtökohdat. Tieteellinen realisti kuitenkin kokee olevansa välittömästi reaalitodellisuuden haasteen edessä, eikä tajua projisoivansa todellisuuteen omia ajatustyökalujaan. Löytäessään olettamuksilleen vastetta hän kokee löytäneensä taas yhden totuuden.Juuri koherentti tieto on helpompi omaksua kuin irrallinen. Siksi esim Kalevalassa on runonmitta.
Luonnontieteellinen ajattelu lähtee tiedon hierarkisesta rakenteesta. Tieto ei ole irrallisia toisitaan riippumattomia asiantiloja vaan merkittävältä osin yksittäisillä asiantiloilla on suhde muihin asiantiloihin. Näillä suhteilla on looginen rakenne ja kun tämän rakenteen tiedostaa, on samaan rakenteeseen helppo liittää uutta tietoa. Jos tätä rakennetta ei ole, niin irrallisten yksityiskohtien omaksuminen on luonnollisesti hyvin vaikeaa.
"Tieto on pikemminkin yksityiskohtien jäsentelyä korvien väliin sijoittuvassa sisäiseen koherenssiin pyrkivässä holistisessa ajattelussa."
Täsmälleen näinhän olen kokoajan sanonut.
"Ajattelun koherenssi on ensisijaista, tiedon todellisuusvaste toissijaista."
Juuri niin. Ajatusmalleilla ei tarvitse olla vastinetta todellisuudessa.
"Siksi uuden tiedon omaksuminen on ollut aina vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on ollut ns. sivistyneille ihmisille"
Eipäskuin:
Siksi uuden tiedon omaksuminen erityisen helppoa ns. sivistyneille ihmisille, joilla on harjoitusta kompleksisten mallien käsittelystä ja valmiina analogioita työkalupakissa.
Tieteellinen realisti kuitenkin kokee olevansa välittömästi reaalitodellisuuden haasteen edessä, eikä tajua projisoivansa todellisuuteen omia ajatustyökalujaan.
Kyllä tajuaa.
Löytäessään olettamuksilleen vastetta hän kokee löytäneensä taas yhden totuuden.
Ei vaan ainostaan vahvistuksen ilmeisen hyvälle ajatusmallille. Luonnontiede ei tunne totuuksia.- Yusalle
Yusa kirjoitti:
Juuri koherentti tieto on helpompi omaksua kuin irrallinen. Siksi esim Kalevalassa on runonmitta.
Luonnontieteellinen ajattelu lähtee tiedon hierarkisesta rakenteesta. Tieto ei ole irrallisia toisitaan riippumattomia asiantiloja vaan merkittävältä osin yksittäisillä asiantiloilla on suhde muihin asiantiloihin. Näillä suhteilla on looginen rakenne ja kun tämän rakenteen tiedostaa, on samaan rakenteeseen helppo liittää uutta tietoa. Jos tätä rakennetta ei ole, niin irrallisten yksityiskohtien omaksuminen on luonnollisesti hyvin vaikeaa.
"Tieto on pikemminkin yksityiskohtien jäsentelyä korvien väliin sijoittuvassa sisäiseen koherenssiin pyrkivässä holistisessa ajattelussa."
Täsmälleen näinhän olen kokoajan sanonut.
"Ajattelun koherenssi on ensisijaista, tiedon todellisuusvaste toissijaista."
Juuri niin. Ajatusmalleilla ei tarvitse olla vastinetta todellisuudessa.
"Siksi uuden tiedon omaksuminen on ollut aina vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on ollut ns. sivistyneille ihmisille"
Eipäskuin:
Siksi uuden tiedon omaksuminen erityisen helppoa ns. sivistyneille ihmisille, joilla on harjoitusta kompleksisten mallien käsittelystä ja valmiina analogioita työkalupakissa.
Tieteellinen realisti kuitenkin kokee olevansa välittömästi reaalitodellisuuden haasteen edessä, eikä tajua projisoivansa todellisuuteen omia ajatustyökalujaan.
Kyllä tajuaa.
Löytäessään olettamuksilleen vastetta hän kokee löytäneensä taas yhden totuuden.
Ei vaan ainostaan vahvistuksen ilmeisen hyvälle ajatusmallille. Luonnontiede ei tunne totuuksia.>> koherentti tieto on helpompi omaksua kuin irrallinen
Jos tiedot olisivat jotain irrallista joka tieto tiedolta virtaisi todellisuudesta tietovarastoomme, uuden tiedon omaksuminen ei koskaan olisi ollut kenellekään ongelma. Riittäisi että avaisimme silmämme ja katsoisimme miten asiat ovat. Mutta tieto ei ole mitään tämänkaltaista, ei sellaista kuin tieteellisen realismin koulukunta sen uskoo ja kuvittelee olevan. Tieto on pikemminkin yksityiskohtien jäsentelyä korvien väliin sijoittuvassa sisäiseen koherenssiin pyrkivässä holistisessa ajattelussa.
Tieto ei siis tule tuolta ulkoa, sillä ei ole ominaisuutta pintaansa liimattuna, se ei ole sitä tai tätä, vaan pikemminkin jäsentelytapahtuma koherenssipyrkimyksen puitteissa.
>> uuden tiedon omaksuminen erityisen helppoa ns. sivistyneille ihmisille, joilla on harjoitusta kompleksisten mallien käsittelystä ja valmiina analogioita työkalupakissa
Tämä ei ole uuden määritelmä. Tämä on harhainen mielikuva sopeuttamisesta.
>> Tieteellinen realisti ... tajuaa projisoivansa todellisuuteen omia ajatustyökalujaan.
Ei tajua. Ei tiedossa ole niitä muotoja ja ominaisuuksia, jotka sinäkin tietoon projisoit. Logiikka on koherenssin, ei todellisuuden ominaisuus.
>> Luonnontiede ei tunne totuuksia.
Luonnontiede perustaa pitkälti empirismiin eli ns. korrespondenttiseen totuusteoriaan. Yusalle kirjoitti:
>> koherentti tieto on helpompi omaksua kuin irrallinen
Jos tiedot olisivat jotain irrallista joka tieto tiedolta virtaisi todellisuudesta tietovarastoomme, uuden tiedon omaksuminen ei koskaan olisi ollut kenellekään ongelma. Riittäisi että avaisimme silmämme ja katsoisimme miten asiat ovat. Mutta tieto ei ole mitään tämänkaltaista, ei sellaista kuin tieteellisen realismin koulukunta sen uskoo ja kuvittelee olevan. Tieto on pikemminkin yksityiskohtien jäsentelyä korvien väliin sijoittuvassa sisäiseen koherenssiin pyrkivässä holistisessa ajattelussa.
Tieto ei siis tule tuolta ulkoa, sillä ei ole ominaisuutta pintaansa liimattuna, se ei ole sitä tai tätä, vaan pikemminkin jäsentelytapahtuma koherenssipyrkimyksen puitteissa.
>> uuden tiedon omaksuminen erityisen helppoa ns. sivistyneille ihmisille, joilla on harjoitusta kompleksisten mallien käsittelystä ja valmiina analogioita työkalupakissa
Tämä ei ole uuden määritelmä. Tämä on harhainen mielikuva sopeuttamisesta.
>> Tieteellinen realisti ... tajuaa projisoivansa todellisuuteen omia ajatustyökalujaan.
Ei tajua. Ei tiedossa ole niitä muotoja ja ominaisuuksia, jotka sinäkin tietoon projisoit. Logiikka on koherenssin, ei todellisuuden ominaisuus.
>> Luonnontiede ei tunne totuuksia.
Luonnontiede perustaa pitkälti empirismiin eli ns. korrespondenttiseen totuusteoriaan.Kyllä on jostakin vieraasta todellisuudesta oleva harhainen kuva luonnontieteellisestä ajattelusta.
Mistä lie peräisin.- ihan oppikijasta
Yusa kirjoitti:
Kyllä on jostakin vieraasta todellisuudesta oleva harhainen kuva luonnontieteellisestä ajattelusta.
Mistä lie peräisin.revitty vastaus? Sinulla ei taida olla mitään käsitystä filosofiasta, lukuunottamatta omia harhaisia olkiukkokäsityksiä, joita kukaan filosofi tai tiedemies ei oikeasti kannata. Kannattaa opiskella ennen kun alkaa esittämään viisasta...
Hieno määritelmä filosofialle:
"Filosofian todellisuuden alue on inhimillinen kieli eikä olevaisen kokonaisuus."
Siis filosofia ei tutki "olevaisen kokonaisuutta", maailmankaikkeueden ja elollisten olentojen välillisiä suhteita, vaan pelaa itse määrittelemiensä käsitteiden välisellä semantiikalla ja logiikan operaattoreita käyttäen, ei muuta. Siis täydelliseen sisäänlämpiävä, itseriittoinen hiekkalaatikko. Sen tuloksia on siis mieletöntä yrittää soveltaa "olevaisen kokonaisuuden" arvioimiseen. Siihen on tehty luonnontieteet.- hanelös
Kyllä minä olen eräissä asioissa samaa mieltä
kanssanne,mutta en kaikissa!
Minun mielestä sielu tarkoittaa tajuntaa,
joten se muodostuu sekä aisteista että
järjestä.
Näin ollen sielu on enemmän kuin pelkkä
kieli,eli tajunta on jopa mykillä.
Vaikka sielu onkin sekä objektiivinen
että subjektiivinen ilmiö,ei se tarkoita
sitä - että ihmisyksilön henki olisi
ikuinen.Se on kaikkien uskonoppien
pääasiallisin virhe ja rahavallan
pimitys.
Siitä huolimatta myös tämän planeetan
ihmiskunnan sielut eli tajunnat voidaan
jakaa sielunlaissa kahteen leiriin.
Vaikka puolet puolet äärettömän
maailmankaikkeuden miehistä tajuaa
todellisuuden naisellisella tavalla
(sielunlaki),minulla on miehinen
tajunta.
Tunne itsesi! Kysymys on siis sielusta. - kanakamuni
hanelös kirjoitti:
Kyllä minä olen eräissä asioissa samaa mieltä
kanssanne,mutta en kaikissa!
Minun mielestä sielu tarkoittaa tajuntaa,
joten se muodostuu sekä aisteista että
järjestä.
Näin ollen sielu on enemmän kuin pelkkä
kieli,eli tajunta on jopa mykillä.
Vaikka sielu onkin sekä objektiivinen
että subjektiivinen ilmiö,ei se tarkoita
sitä - että ihmisyksilön henki olisi
ikuinen.Se on kaikkien uskonoppien
pääasiallisin virhe ja rahavallan
pimitys.
Siitä huolimatta myös tämän planeetan
ihmiskunnan sielut eli tajunnat voidaan
jakaa sielunlaissa kahteen leiriin.
Vaikka puolet puolet äärettömän
maailmankaikkeuden miehistä tajuaa
todellisuuden naisellisella tavalla
(sielunlaki),minulla on miehinen
tajunta.
Tunne itsesi! Kysymys on siis sielusta.Miksi sinä sitä rahavaltaa joka paikkaan olet tunkemassa?
- Kyllästynyt.
hanelös kirjoitti:
Kyllä minä olen eräissä asioissa samaa mieltä
kanssanne,mutta en kaikissa!
Minun mielestä sielu tarkoittaa tajuntaa,
joten se muodostuu sekä aisteista että
järjestä.
Näin ollen sielu on enemmän kuin pelkkä
kieli,eli tajunta on jopa mykillä.
Vaikka sielu onkin sekä objektiivinen
että subjektiivinen ilmiö,ei se tarkoita
sitä - että ihmisyksilön henki olisi
ikuinen.Se on kaikkien uskonoppien
pääasiallisin virhe ja rahavallan
pimitys.
Siitä huolimatta myös tämän planeetan
ihmiskunnan sielut eli tajunnat voidaan
jakaa sielunlaissa kahteen leiriin.
Vaikka puolet puolet äärettömän
maailmankaikkeuden miehistä tajuaa
todellisuuden naisellisella tavalla
(sielunlaki),minulla on miehinen
tajunta.
Tunne itsesi! Kysymys on siis sielusta.Miksiköhän mahdat höpistä järjettömiä ?
- kela
hanelös kirjoitti:
Kyllä minä olen eräissä asioissa samaa mieltä
kanssanne,mutta en kaikissa!
Minun mielestä sielu tarkoittaa tajuntaa,
joten se muodostuu sekä aisteista että
järjestä.
Näin ollen sielu on enemmän kuin pelkkä
kieli,eli tajunta on jopa mykillä.
Vaikka sielu onkin sekä objektiivinen
että subjektiivinen ilmiö,ei se tarkoita
sitä - että ihmisyksilön henki olisi
ikuinen.Se on kaikkien uskonoppien
pääasiallisin virhe ja rahavallan
pimitys.
Siitä huolimatta myös tämän planeetan
ihmiskunnan sielut eli tajunnat voidaan
jakaa sielunlaissa kahteen leiriin.
Vaikka puolet puolet äärettömän
maailmankaikkeuden miehistä tajuaa
todellisuuden naisellisella tavalla
(sielunlaki),minulla on miehinen
tajunta.
Tunne itsesi! Kysymys on siis sielusta.Maailmansielu= atman on buddhalaisuudessa nimenomaan tajunta!Aivorunko ja siellä mielikuvitus.Jumaliakin korkeampi voima "jumalaisen tiedon välittäjä",kaikilla olioilla joilla on aivot.Alkeelisin osa (tehokkain?)osa aivoista. keskustelu jatkuu...............
- elämään palannut
:)
ihmisellä on 100%:sti sielu!
olen ollut "kuolleena" 30min ja palannut takaisin!! olen käynyt siinä "valon" paikassa jota taivaaksi kutsutaan! mutta se on tilapäinen jonka jlk. koittaa uusi!
tuon traagisen tapahtuman jlk. olen muuttunut täysin! osaan arvostaa JOKAISTA vastaan tulevaa ihmistä koska jokaisen kohdalla puhutaan isoista ja aikaa vievistä asioista. Uskokaa että rinnallamme on ihan yhtä "todellinen" todellisuus kuin tämä! varähtelytaajuus on eri vain. Älkää haratko vastaan vaan nauttikaa toisista ja toistenne seurasta, itse ette itseänne voi opettaa vain se toinen osapuoli, jokainen kuolema ja jokainen elämä on ennalta suunniteltu.
hassua, huomenna tulee klo: 23.12 kuluneeksi tasan vuosi kun minut julistettiin kuolleeksi,tulin takaisin sellaisesta paikasta mihin menen vielä ja silloin minua ei enään pelota :) pysyvää vauriota ei jäänyt muuta kuin huonontunut kuulo.
hyvää Joulua kaikille!
ps. se sielu on todellakin, sen päällä on vain niin paljon asioita mitkä saa ihmisen ajattelemaan ettei sitä ole mutta sen takia me kasvammekin ;)muuten te kaikki tulette vielä näkemään menehtyneet lähimäisenne, vain jonkin aikaa vain ;)- Hellanlettas-
Taivaallista Joulua
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1269392
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1485383Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p343893Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1313585Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352644Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191906Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3591572Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?981557Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?731418Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311376