prklprklprklprkl

Tee jotakin ITSE, pistä vastaa.. ÄLÄ anna niiden vittu pallotella sua.

Olin itse ala-asteella neljä vuotta kiusattu ja yhä ylä-asteella lievästi. Olen aina ollut sitä mieltä, että kiusaajilla ei ole kaikki murot kupissa.

Kiusaajillasi taitaa mennä välillä "vähän" yli. Ei tuo ole lainkaan normaalin ihmisten käytöstä. Sinuna jättäisin heidät omaan arvoonsa, toivon mukaan he aikuistuvat joskus.

Tiedätkö syytä miksi sinua kiusataan? Haukutaanko? Kiusataanko fyysisesti muuten kuin viskelemällä tavaroilla?

Tsemppiä ja voimia sinulle.

Pari kokemusta yläasteelta:

Mulle tultiin vittuileen yhest asiast, kun mun mielipide oli vähän outo. Mut rupesin siinä oikein ylileveesti oleen kiusaajien kans samaa mieltä "Joo, eiks ollukin tyhmä juttu, ja kun mä sanoin ...bla bla bla... niin kaikki usko." Jotain tommost, niilt meni pasmat sekasin ja häipyivät, asiasta ei enää puhuttu.

Toisen kerran oli joku retuuttamisjuttu, reppu kiersi mun ympärillä ringissä saavuttamattomissa. Sen sijaan että oisin pomppinu kun jänis sen saatana repun peräs, käännyin ympäri ja vedin lähintä ringin jäsentä turpaan. Ikinä en oo ketään ennen lyöny mutta kyllä teki gutaa. Ois ne voinu käydä päälle tai viskata mun repun ties minne, mut maahan se jäi. Rupesivat pitään mua hulluna joka voi vetää yhtäkkiä lättyyn, mutta siitä oli vain hyötyä.

Kolmannen kerran kiusaajat oli vertailemassa hauiksiaan. Eka nyhjäsin nurkassa piilossa ja toivoin ettei ne päätä käyttää mua testialustana. Mut sit sain hölmön päähänpiston, menin kattelemaan lähemmäs niitten elvistelyä. Ne tietysti käski näyttää että minkälainen patti mulla on. Ja mä näytin (sattuu olemaan niin et vaik olen hintelä niin oon tehny faijan kans kesäisin semmost duunia että lihakset kasvaa väkisin). Siinähän testasivat ja pusertelivat, en puhunu mitään, hyvin hitaalla leikillisellä eleellä vain näytin jos että mää nyt vetäisin sua (yks kiusaaja) pläsiin niin miltäis tuntuis ja irvistin hymyillen päälle. Olihan siinä riskinkä mutta kannatti. Olivat hiljaa ja mä siirryin luokkaan tilanteesta. Hullun maine kasvoi, who cares, tulipa selväksi että jos mä ihan tosissani jotain mätkisin niin se tuntuis.

Mut kyllä niistä riesaakin oli, varsinkin ennenkuin rupesin pistään hanttiin. Vieläkin tekis mieli vääntää niiltä niskat nurin aina kun näen niistä jonkun. Vaikken mä siihen pystykään, oon silti liian pienikokoinen.

muaki kuule on kiusattu.mutsi on aina vaan sanonu "anna olla.kyllä ne lopettaa" ei ne silti ole lopettaneet.(siis mua kiusataa vielkin vähän.)olen vaa ottanu itse kiusaajii sanoilla niskasta kiinni ja näyttäny missä kaappi seisoo.ne on lopettanu sen pahimman mut ei ne yhtää tykkää musta enkä oo tehny niille mtn pahaa.sen muistan aina kipuineen ku mua lyötii jollakin sellasella jutulla joka sattuu yhtä paljon ku ruoskalla lyötäis.(se oli siis 2004 kesänä tapahtunu.)nykyään mua syritään,haukutaa,moititaa...mut ei oo välii annan olla ja kerron aina lähimmälle aikuiselle.kyl ne auttaa jos ne on lapsi rakkaita.on mullakin ollu silti ja on vieläkin ajattelui tappaa itsensä...

uskoo ku pistät hanttii,ne luulee sua heikoks jos et paa vastaa,itteeni koko ajan kiusattii nja kiusataa,yks "kovis"oli pahin,se lyö tosi kovaa/muttei naamaa,käteen ja sellasee) ope on sen kiusaajan joku melkee sukulainen sen takii se aina sanoo vaa et"lopetappa tommonen hakkaaminen!",and thats it.Ymmärsin vähä aikaa sit ku vahingos pistin hanttii huusin vaa täysii et "Mitä sä siinä haakkaat,sul ei mittää syytä hakata,eli LOPETA!" huusin sille,,vähä aikaa se viel kovistelee siinä,mut sit se lähtee kävelee. Ja yhen joka kiusas mua ennen(ei uskalla enää) koska alan potkii sitä täysii ja muutenki,en lyö koska tääl koulus on anharat säännöt,jos löisin ,joutuisin pahempii hankaluuksii...) Sun ei tartte lyyä ketää,kuhan käytät ääntäs ja pysyt kovana et kä piipitä mitää,toivottavasti uskoo! Tsemppii!:)

Mä en ole kiusattu. Koskaan ollukkaa. Mutta oon pahempaa: KIUSAAJA. Sitä ei tuu koskaan mietittyy, et minkälaisen tuskan toiselle aiheuttaa. Se on vaa sellast "hauskaa".

Mut nyt myönnän et melkeen itkin ku luin näit tarinoit ku te kerroitte.. Mä haluaisin auttaa teitä kaikkia, mutta mä en voi. Mä oon yrittäny lopettaa kiusaamista, mut mä en oo pystyny.. Ku siihen on menny mukaan, ni sitä vaan tekee, koska inhoo sitä ihmistä kehen se kiusaaminen kohdistuu. Mä toivon et ne ihmiset, ketä mä kiusaan kavereitten kaa antaa mulle anteeks. Ja haluan että TE kaikki annatte mulle anteeks. Mä en oo tajunnu, et kui paljon se satuttaa. Ja joskus öisinki itken niitten puolesta, ketä mä kiusaan..

Just tänäänki yks virolainen sellanen Liina ketä on aina syrjimisen kohteena, ni me otettiin sen kirjat, laitettiin muoviopussiin ja heitettii yhteen puroon. Se joutuu maksamaan yli 500€ niist kaikist kirjoista yhteensä penaali. Nyt tuntuu niin hirveeltä. Mä oon tänään sitä jo itkenykki paljon, mut mahtaakohan se korvata asian, jos mä huomenna menen koulun jälkeen ku ketään ei näe noutamaan sen sieltä purosta, ja vien sen niitten postilaatikkoon? Ja jos annan sille vaikka pienen lahjanki? Musta tuntuu niin pahalta. Ei kaikki kiusaajat oo läpeensä pahoja, vaikka ne sitä esittääki...

Ja tän tarkotus oli nyt vaa purkaa sydämmeltä paljon asioita. Mä en jaksa tätä enään. Kaikki kiusaajat mun puolesta vois pistää köyden jatkoks. Ja mä pyydän anteeks kiusaajien puolesta teiltä ihmiset. Teissä ei ole mitään vikaa, vaikka ihmiset saa teidät niin tuntemaankin. Se vika on kiusaajien päässä, ei teissä. Te olette parempia, ku ne.

/Kiitos.

Sama

Kiusaamisella pyritään lähes aina nostamaan omaa egoaan muiden joukossa. Tämä egon nostaminen perustuu ihmisen muinaiseen laumakäyttäytymiseen, jolloin yksilöt yrittivät päästä laumassa johtajan paikalle. Nyky-yhteiskunnassa noita kyseisiä laumoja ei enää esiinny, paitsi nuorten jengeissä. Ihmiset haluavat näyttää toisilleen olevansa "kovia jätkiä" sortamalla pienempiään jengin edessä.