Aloitin just uudessa työpaikassa.
Haastattelussa jo kerroin esimiehelleni, että kihlattuni on nainen, eikä hän silloin siihen mitenkään kummemmin reagoinut.
Työpaikalla olen parille ihmiselle ohimennen asiasta maininnut, muuten en ole asiasta pitänyt mitään kauheaa meteliä yllä.
Nyt tilanne on mennyt jotenkin aivan ärsyttäväksi.
Voi kai sanoa että otsassani ei lue isoilla kirjaimilla LEPAKKO, ja niinpä nämä lähimmät työtoverini ovat automaattisesti ajatelleet että kihlattuni on mies. Se on tullut ilmi aina sellaisissa tilanteissa, missä sitä ei ole kerennyt tai muuten pystynyt lähteä korjaamaan.
Ja nyt tämän esimiehenikin käytös on yllättäen hiukan muuttunut, aina jos olemme kahden ja puhumme kihlatustani tai muuten vaan jostain muusta kuin työasioista, hänen on koko ajan kysyttävä kihlattuni nimeä uudestaan...(ihan kuin vain varmistuakseen että on kuullut oikein).
Teenkö legendaariset ja räväytän vaan asian selväksi lopuillekin pikkujouluissa vai jätänkö asian omaan painoonsa...
Haastattelussa jo kerroin esimiehelleni, että kihlattuni on nainen, eikä hän silloin siihen mitenkään kummemmin reagoinut.
Työpaikalla olen parille ihmiselle ohimennen asiasta maininnut, muuten en ole asiasta pitänyt mitään kauheaa meteliä yllä.
Nyt tilanne on mennyt jotenkin aivan ärsyttäväksi.
Voi kai sanoa että otsassani ei lue isoilla kirjaimilla LEPAKKO, ja niinpä nämä lähimmät työtoverini ovat automaattisesti ajatelleet että kihlattuni on mies. Se on tullut ilmi aina sellaisissa tilanteissa, missä sitä ei ole kerennyt tai muuten pystynyt lähteä korjaamaan.
Ja nyt tämän esimiehenikin käytös on yllättäen hiukan muuttunut, aina jos olemme kahden ja puhumme kihlatustani tai muuten vaan jostain muusta kuin työasioista, hänen on koko ajan kysyttävä kihlattuni nimeä uudestaan...(ihan kuin vain varmistuakseen että on kuullut oikein).
Teenkö legendaariset ja räväytän vaan asian selväksi lopuillekin pikkujouluissa vai jätänkö asian omaan painoonsa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet noinkin avoimesti asiasta jo kertonut, ei sulla varmaan ole suurempia esteitä korjata ihmisten väärinkäsityksiä. Pelkäätkö että työkaverisi suhtautuisivat negatiivisesti? Niin voi tietenkin käydä, mutta toisaalta esimiehesi tietää jo asiasta ja ainakin hän on ilmeisesti suhtautunut myönteisesti.
Ja tilanne on varmaan pidemmän päälle todella kiusallinen, kun työkaverit olettavat kumppanisi olevan mies. Siis jos tunnet että sun täytyy ikään kuin ylläpitää vääriä käsityksiä. Luulisin et niiden korjaaminen on yhä vaikeampaa, mitä enemmän aikaa annat heidän olla väärässä käsityksessä. Yksi ystäväni on samassa tilanteessa, ja kynnys kertomiseen nousee päivä päivältä.
Eihän sun tarvii välttämättä tehdä mitään suuria paljastuksia: riittää että pyydät naistasi hakemaan sut pikkujouluista ja joko esittelet hänet ohimennen tai osoitat hänen muuten olevan kumppanisi. Se voi olla joskus helpompaa kuin tehdä tikusta asiaa ja alkaa selittämään. :)
Jätä mieluummin "räväyttelyt", sillä olet jo asiallisesti maininnut kumppanistasi esimiehellesi. Koska olet lähtenyt avoimuuden linjalle, niin ihan varmasti tulee kahvipöytäkeskusteluja yms., joissa puhutaan perheestä ja puolisosta. Sellaisissa tilanteissahan sinun ei tarvitse sitten salailla mitään, sillä voit täysin avoimesti kertoa tekemisistänne - toisin kuin kaapissa olevat kanssasisaresi ja -veljesi. Onnea sinulle myös siitä, että esimiehesi on ihan ihminen.
Jos koet sen tärkeäksi, niin mikset sanoisi.
Mitä saat siitä itse ja mitä odotat, että muut saavat, kun kerrot elämästäsi?
Kiitoksia paljon vinkeistänne! Välillä on hyvä saada aivan eri näkökulmia asioihin, ja tulihan tossa mietittävää itselleenkin...