viimeinen runo d'Arlandesta

Muutama katkelma antikvariaattini mainoslehtisestä vuosien takaa...
Sanojen ”kirjat” ja ”kirjoja” tilalla voitaisiin yhtä hyvin käyttää sanoja ”runot” ja ”runoja”.

KIRJOJA ON monenlaisia. On hyviä kirjoja ja huonoja kirjoja. Ja toisaalta: huonotkin kirjat voivat synnyttää hyviä ajatuksia... Hyvä kirja on lukijan todellisuuden peili: sen kautta voin nähdä jotakin, jota en ennen ole nähnyt – tai antaa muodon jollekin, jonka olen nähnyt, mutta jota en ole osannut selittää.
Kirjat voivat johtaa minut mielikuvamaailmaan, jonne pakenen elämäni realiteetteja tai saatan pohtia lukemaani niin intensiivisesti, että unohdan kohdata ihmiset, jotka elävät rinnallani!
Parhaimmillaan kirja on silloin, kun se tuo positiivista lisää ihmissuhteisiin ja tapaan kohdata lähimmäinen. Siksi kirja on vain pieni osa elämää – mutta parhaimmillaan tärkeä väline siinä prosessissa, jossa ihminen kasvaa omaksi itsekseen.

ON KIRJOJA jotka aktivoivat ajatuksia, ehkä pakottavat seinää vasten, laittavat miettimään jotakin asiaa uudelta kantilta. Ajatuksia herättävä kirja voi vaikuttaa piristävän vitamiinipommin tavoin, tai kirja voi olla kuin voileipäkakku, jonka kerroksista löytää aina jotain uutta, siinä on monia eri makuvivahteita ja se on taitavasti rakennettu. On myös hyvin kirjoitettua viihdettä, ammattitaidolla tehtyä sokeripullaa.
Kumpi on vaarallisempaa kirjallisuuden tai elämän kannalta: huonosti kirjoitettu kirja vai kirja, joka on hyvin kirjoitettu, mutta jonka sisältö on myrkyllinen ja vieraannuttava?
Kieli on siis väline, ja jokainen joka puhuu on vastuussa sanoistaan. Siksi kysyn itseltäni, mitä tärkeää voisin sanoa kirjan ystävälle?

TODELLISET ASIAT OVAT pohjimmiltaan yksinkertaisia...
Sinä olet arvokas. Olet ainutlaatuinen. Kukaan toinen maailmassa ei ole niin kuin sinä. Paikkasi työntekijänä tai puolisona voidaan ottaa, sinut voidaan syrjäyttää ja hylätä suhteessa tai tehtävässä, mutta kukaan ei voi ottaa eikä mitätöidä paikkaasi ihmisenä.
Elämä on sinulle annettu lahja. Elä sitä.
Joskus tarvitsemme sanoja joilla yksinkertaisina pitämämme asiat tehdään monimutkaisemmiksi. Mutta useammin tarvitaan sanoja riisumaan monimutkaistettu todellisuutemme, löytääksemme ytimen.

RAKKAUDESTA JA SEN TOIMIVUUDESTA voidaan kirjoittaa tuhatsivuisia selityksiä, kuin myös sen näennäisyydestä ja toimimattomuudesta. Jonkun mielestä rakkaus on illuusio ja petos, ehkä alistamisen väline. Niinkin voi olla. Ei aina siksi, ettei rakkautta ole, vaan koska me, jotka rakastamme, olemme epätäydellisiä ja rikki. Tahdomme mutta emme osaa.
Armottomuuden kuristusotteessa sätkyttelevä maailma ei tarvitse ihmeellisiä esityksiä, riittää että hymyssäsi on lämpöä hänelle, jonka kohtaat. Kätemme voivat ojentua vihan muurien yli, kun näemme sen mikä todellisuudesta on nähtävissä, että rakkaudettomuus ei tuhoa vain niitä joita ei rakasteta: ennen muuta se tuhoaa ne, jotka eivät rakasta.

Pariisin lukemattomille kaduille.
Kahvilaan, tryffelileivostani nauttimaan.
Samaa mikä viimeksi jäi kesken.
Häiriöitä yhteyksissä.
Hiukan sumuista, mutta lämmintä.
Päivää sinne,,,jonnekin sinullekkin,,,,hymy