Olen jo jonkun aikaa mielessäni miettinyt,että tyttäreni 15v tykkää tytöistä,hänen olemus on kovin poikamainen ja kaikki tavat ym.Nyt meillä kävi toinen tyttö viikonloppuna kylässä ja maanantaina kysyin sit tyttäreltäni että tykkääkö tytöistä enemmän kuin pojista,sanoin hänelle et vastaa ihan rehellisesti,vastaus tuli että KYLLÄ.Halasin tyttöäni ja kysyin onko onnellinen niin ja hän vastasi et joo,ja mulle on tärkeintä maailmassa,että lapseni ovat onnellisia ja sanoin että mä hyväksyn asian täysin,ihan oikeesti siis.ja että tyttö saa tulla meille,mut että toivomukseni olisi etteivät kuitenkaan pussailisi/halaisi pikkusiskojensa näkösällä,ei muuten mut en jaksaisi vielä yrittää selittää 6veelle,et miks sisko pussailee tytön kanssa,siis siihen asiaan haluiaisin neuvoa,et pitäskö tälle ihan reilusti vaan kertoa/näyttää et isosisko on lesbo,vai antaa ajan kulua ja kertoa sit kun tyttö jo on vanhempi?Toinen pikkusisko on vasta vauva,joten hänelle ei vielä tarvii selitellä.Kaikista vanhin tyttäreni tietää kuulemma,mut eivät ole mulle aikaisemmin kertoneet,ymmärrän kyllä et tyttäreni ei oo "uskaltanut" kertoa mulle,mut mua jotenkin loukkas se,ettei ole uskaltanut kertoo kuin se et tyttäreni on lesbo.Aina kuitenkin olen sanonut et mulle voi kertoa mitä vaan ja mikä painaa mieltä?Ja neuvokaa myös mitä teen kun sukulaisille joskus tulee eteen tää asia?he kun eivät välttämättä ole näin suvaitsevaisia kuin minä..Mulle on kuitenkin aivan sama onko lapsieni puolisot tyttöjä vai poikia kunhan ovat elämässään onnellisia,siihenhän asiaan en varmasti itse ois voinu vaikuttaa.Ja rakastan edelleen tyttöäni niinkuin ennenkin ja myös hyväksyn hänen tyttöystävänsä,ihania ja kivoja likkoja!
Vähän nyt tuli sekavaa tekstii,mut kun ajatukset vielä on aika sekavat itelläänkin joten kertokaahan kokemuksianne,KIITOS!
Vähän nyt tuli sekavaa tekstii,mut kun ajatukset vielä on aika sekavat itelläänkin joten kertokaahan kokemuksianne,KIITOS!
Vastaukset 18
Vanhimmat
On ihana kuulla, että tytöllä on noin ihana äiti. Olen sinusta todella ylpeä.
Minulla itselläni kävi niin, että noin yhdeksäntoista vuotiaana huomasin olevani ihan jotain muuta kuin olen. Aloin seurustella ja sitä kestikin 4-vuotta. Koko sen ajan vielä näihin päiviin olen salannut asian vanhemmiltani. Kaikenlaista riitaa vanhempieni kanssa tuli jo silloin koska vietin niin paljon aikaa "kaverini" kanssa. Lopulta tein ratkaisun ja aloitin kouluni ihan toisella puolella suomea saadaksemme olla rauhassa.
He ovat aika iäkkäitä, 60 molemmat. Tiennyt olen aina sen, että missään tapauksessa he eivät asiaa tule hyväksymään. Kaikki kommentit ja lausahdukset ovat viestittyneet niin selvästi.
Ehkä he jollain asteella asian tietävätkin mutta kieltävät sen mielissään. Kun olin nuorempi niin olivat paniikissa poikakavereistani ja jarruttelivat seurustelujani.. nyt vuosia myöhemmin heille on jo iskenyt paniikki että eikös sitä miestä löydy ja oletko edes etsinyt. Viimeisen vuoden tai kaksi olen ottanut ihan uuden suunnan siinä mitä heille sanon. Olen kertonut useaan otteeseen, että lapsia ei tule ja miehellä en mitään tee. Mutta äitini kommentit ovat vaan luokkaa " eihän noin pidä sanoa".
Nyt seurustelen uudelleen uuden ihanan tyttöystäväni kanssa ja meillä on lapsikin, ei yhdessä hankittu mutta kuitenkin. Olen kertonut äidilleni ja isälleni, että he asuvat luonani. Mutta he luulevat, että tämä on väliaikainen järjestely koska olen vielä hiukan aikaa opiskelija ja tyttöystävänikin alkaa opiskella uudelleen ja erikoistua.
Pointti on se, että olen onnellinen siitä millaisen äidin tyttäresi on saanut. Ettei ole se sama kohtalo edessä kuin meikäläisellä. Se ei ole helppo tie kuljettavaksi, voin vakuuttaa.
Olisi ihana olla joskus siinä pisteessä elämässäni, että minua kuten veljiänikin kannustettaisiin ja tuettaisiin ja rakastettaisiin sellaisena kuin on.
kerrankin täyspäinen äiti..kaikki kunnioitus ja hatun nosto sinulle T:neljän tytön äiti..mahtavat jatkot koko teidän perheelle..
Ihana äiti olet!! :)
Minusta voit aivan hyvin kertoa 6v:lle mikä on tilanne, nimenomaan minusta pitääkin kertoa. Jos jättää kertomatta, salailee asiaa, osallistuu itse samalla opettamaan lapselle että siinä on jotain väärää ja salattavaa. Jos itse pystyt asian noin hyvin hyväksymään, ja miehesi(?) myös, niin luokaa ihmeessä kotiinne ilmapiiri, joka kertoo että ilman muuta se on ihan ok, että asia on ihan itsestään selvä, että tytöillä voi olla myös tyttökavereita.
Minullakin on lapsi, nyt 3v. ja hän ei tietenkään asiaa ihmettele kun on niin pieni ja aina ollut kotihoidossa, ei ole saanut heteroperheen mallia oikein mistään kun ystävinä meillä on enimmäkseen sinkkunaisia, yksinhuoltajia, mummukin on sinkku. :) Ainoa ydinperhe jonka tunnemme on siskoni perhe.
Siskontytär oli viiden vanha kun täti, siis minä, tulin ulos kaapista ja esittelin heille silloisen tyttöystäväni. Ei hänkään tietysti aivan ummikko tämän asian suhteen ollut, kun kummeina/perhetuttuna on homopari, mutta sen lähemmin ei asiasta hänellä ollut kokemusta. Siskoni oli alustanut häntä keskustelemalla. Minusta tuon ikäiselle voi vielä kertoa asian hyvin yksinkertaisesti, sen kummemmin kaartelematta, sitten jos kysyy jotain, niin vastaa vaan rehellisesti. Jotenkin näin että "tiedäthän kun yleensä tyttö ja poika tykkäävät toisistaan, niin joskus myös kaksi tyttöä tai kaksi poikaa voi tykätä toisistaan samalla tavalla." Ei siinä sen kummempaa.
Hyvin ainakin upposi tuohon minun siskontyttöön, ei ole mitenkään asiaa ihmetellyt sen jälkeen ja minusta on ihanaa että sisko halusi olla asiasta niin avoin, ettei tule juuri sellaista ilmapiiriä että pitää miettiä mitä puhuu ja missä istuu ja kuinka lähellä. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen, on ihanaa että meillä on ainakin yksi sellainen kyläpaikka missä voi olla varma että hyväksytään ja saadaan olla ihan rennosti omia itsejämme, ilman ihmettelyjä.
Minusta on niin ihanaa katsella kuinka lapset ovat pohjimmiltaan hyvin suvaitsevaisia, heille kaikki on niin yksinkertaista, ovat vaan uteliaita, kysyvät ja kun saavat tyydyttävän vastauksen, kohauttavat olkapäitään ja sanovat "aha, selvä." :) Asenteet ja ennakkoluulot tulevat lapsen kasvaessa vanhemmilta, eivät ole sisäsyntyisiä. :)
Heippa taas ja KIITOS!
En siis haluakaan salata asiaa 6veeltäkään,mut pelkään hänen vaikeuttavan ihanan isosiskonsa elämää höpinöillään,siis tarkoitan sillä sitä,kun meidän sukulaiset ovat mitä ovat ja tiedän ettei tyttöni elämä tule olemaan helppoa ja kun tämä 6vee on aika hölösuu..haluaisin kuitenkin vielä odottaa sen kertomista hänelle.salata tyttäreni sukupuolisuuntausta en tosiaankaan halua,keneltäkään...olen eronnut ja kysyin tytöltä tietääkö isänsä,ei tiedä ja sanoin hänelle että,kertoo jos haluaa...omalle avopuolisolleni kerron kunhan matkalta palaa,en tiiä miten hän tämän ottaa,mut jos ottaa huonosti,niin ehkä on aika jättää hänet,valitettavasti kyllä,liittomme on hyvä ja ns. täydellinen,mut jos ei hyväksy tyttöni lesboutta niin valintaa ei ole vaikea mun tehdä.Etusijalla elämässäni on lapset ja olen heistä ylpeä.Onhan tämä mullekin aika suuri juttu ja todellakin toivoin tytöilleni helpoimman tien(jos sellasta onkaan)elämässä,raukka kun joutuu vielä kokemaan ihmisten ahdasmielisyyden ym.Itse olen erittäin tyytyväinen että asia tuli ilmi,en ainakaan hoputa et koskas poikaystäviä alkaa näytille tulemaan,koskas saan lastenlapsia tms. ja voinhan vielä lastenlapsiakin saada,onhan adoptio olemassa tai jos tulevaisuudessa hänen tyttöystävällään olisi lapsi.
Sanoin tytölle kun hän oli kertonut et tämä oli huomattavasti mukavampi kuulla häneltä kuin joltain muulta ja et mun rakkaus häneen ei todellakaan oo tämän asian takia muuttunut. Kamalampaa ois ollu,jos ois huumeidenkäyttäjä tai rikollinen.
Kauheen sekavasti tosiaan kirjoitan...
Kiitos teille tsemppauksesta!
6-vuotiaana voi olla aika ihanteellinenkin ikä kertoa tuosta asiasta, koska lapsi on jo tarpeeksi vanha ymmärtääkseen tarpeeksi ja tarpeeksi nuori ollakseen täysin avoin uusille asioille. Teini-iän kynnyksellä asian selittäminen voisi sitten mennä jo vaikeammaksi.
Sitä parempi, mitä varhemmin voi kertoa. Lapset ovat aidosti lapsia niin vähän aikaa. Esimurrosiässä valitettavan monet ovat jo ennakkoluulojen viemiä, kaikessa viattomuudessaan.
Tässä tapauksessa Mami66:n huolena lienee ollut, että kuusivuotias sanoa pajattaa asian koko suvulle. Vanhemman tyttären etua ajatellen ei sekään tunnu oikealta - vaikea tilanne.
:)))))))))) !!!!!!
Olet hyvänä esimerkkinä rakastavaisesta ja ymmärtäväisestä äidistä. Sinun kuuluisi päästä Äitienpäivänä Presidentin luokse kahvittelemaan.
Rauhaisaa Joulua koko teidän perheelle!
äiti olet! Olisi ollut ihanaa, jos omatkin vanhemmat olis aikoinaan suhtautuneet asiaan noin hyvin. Totuus kuitenkin on, että välit vanhempiin ovat lesbouteni vuoksi huonontuneet paljon. Olemme varsinkin äitini kanssa menettäneet sellaisen läheisyyden ja keskusteluyhteyden mikä meillä oli aikaisemmin.
On todella merkityksellistä, että voi kokea perheen tuen ja tietää että läheiset ihmiset rakastavat, tapahtuipa elämässä mitä tahansa. Itse suren omien vanhempieni suhtautumista, mutten kykene siihen vaikuttamaan.
Olen myös sillä linjalla, että olisi hyvä jos nuoremmat sisarukset saisivat tietää asiasta. Silloin välittäisit tyttärellesi viestin, että hän on rakastettu ja saa olla läheistensä keskellä mitä on. Myös nuoremmat sisarukset kasvaisivat hyväksymään erilaisuuden. Ymmärrän kyllä että sukulaisten suhtautuminen huolettaa.
Itselläni on kolme nuorempaa sisarusta, joista nuorinkin on jo 15-vuotias. Nuorimmat saivat tietää lesboudestani tyttöystäväni myötä pari vuotta sitten. En tehnyt asiasta mitään numeroa tai erityisesti kertonut siitä, puhuin vain ihan normaalisti tyttöystävästäni, yhdessä asumisestamme jne. Nuorin kysyi, että "Onko hän sun tyttöystävä? Seurusteletko sä niin kun tytön kanssa?" :) Vastasin, että näin on, ja asia oli sillä selvä. Sisarusteni hyväksyvä suhtautuminen asiaan on auttanut mua paljon.
Vanhimman sisarukseni lapsi puolestaan on kolmevuotias, enkä aio hänellekään mitenkään erityisesti kertoa asiasta, vaan hän kasvaa siihen että se on luonnollista. Lapset ottavat kaiken avoimesti vastaan, heillä itsellään ei ole ennakkoluuloja. Ympäristö aiheuttaa ennakkoluulot. Lasta ei voisi vähempää kiinnostaa, kumman sukupuolen kanssa täti seurustelee. Pääasia, että leikit hoituu samaa tahtia kuin ennenkin. :) Jos asia myöhemmin aiheuttaa kysymyksiä, vastaan niihin.
Lapsethan yleensäkin kysyvät asioita sitä tahtia kuin ovat valmiita ymmärtämään, varsinkin seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Kuusivuotias on jo tietenkin sen verran "vanha", et voisi olla hyvä sanoa jotain asiasta. Mielestäni sun ei kuitenkaan kannata ottaa sanomisesta hirveästi stressiä, sillä jos teet asiasta ison numeron lapsi ajattelee vaistomaisesti, että tässä on jotain outoa. Voithan vain todeta, että isosisko tykkää ystävästään. Jos kuusivuotias kysyy enemmän tai ihmettelee, vastaa kysymyksiin.
Itse en ole kertonut asiasta yhdellekään sukulaiselle - heidän suhtautumisensa ei tule olemaan mitenkään hyvä. Tiedän tämän siitä, että suvussa on yksi jo yksi homo, ja hän ei ole saanut hyvää vastaanottoa. Vanhempani eivät halua minun kertovan sukulaisilleen. Itse aion kuitenkin vastata rehellisesti, jos joku kysyy seurustelenko. Toistaiseksi kukaan ei ole kysynyt, meidän suvussa ei udella!
Voisi olla hyvä, jos kävisit vaikka setan sivuilla tutustumassa näihin asioihin enemmän tai etsisit muuten tietoa, mikäli tunnet epävarmuutta. Se voisi helpottaa silloin jos ja kun joudut asiasta kertomaan ihmisille, joiden reaktioita pelkäät. Olisit ikään kuin itse varma kannastasi ja voisit tarvittaessa myös perustella sitä.
Lisäksi kannattaa vielä muistaa, että tyttäresi on joka tapauksessa varsin nuori. Seksuaalinen suuntaus voi muuttua elämän aikana. Itse olen aina tiennyt mitä olen, enkä usko tästä muuttuvani - mutta sellainen on periaatteessa kuitenkin mahdollista. Tyttäresi on niin nuori, ettei hänen seurusteluistaan tai ihastumisistaan tarvitse muutenkaan tehdä vielä suurta numeroa. Kaikki voi tuntua tällä hetkellä hiukan sekavalta, mutta ajan kuluessa asiat varmasti selkenevät ja menevät eteenpäin omalla painollaan.
Tsemppiä sinulle ja onnittelut, olet hieno äiti. :)
että löytyy tuollaisia vanhempia!
Kysäisehän tyttäreltäsi, haluaako hän sukulaisten tietävän lesboudestaan.
Siinähän selviää jo monta asiaa.
Jos hän on valmis tulemaan kaapista sukulaisilleen, on pikkusiskollekin kertominen luontevampaa.
Toisaalta tuon ikäinen pikkutyttö ei vielä edes asiaa osaa sen kummemmin ihmetellä. Ja hyvähän se vain on että kasvaa tuollaisen asian kanssa, varsinkin jos asiaa ei salailla, on siis suvaitsevainen vanhempana.
Kiva asia se, että mami hyväksyy tyttären seksuaalisen suuntautuneisuuden, mutta 15-vuotiaan kanssa oikeestaan keskustellaan kuitenkin seksiasioista siihen tyyliin, että kiirettä seksihommiin ei ole. Tyttö- ja poikakavereita saa olla, mutta samaan sänkyyn seksimielessä ei ole ihan vielä aika mennä. Osottaa voi ja kannattaa. Lastenkamarista seksikamariin ei ole yleensä hyvä hypätä. Välivaihekin saisi olla.
Kun puhut tyttärestäsi LESBONA, hän voi olla sitä tai olla olemattakin. HUOMATKAA, TYTTÖ ON 15-VUOTIAS eikä varmasti vielä yhtään sen valmiimpi sänkyyn toisen tytön kanssa sen enempää kuin pojankaan kanssa.
Minä en myös haluaisi ahdistella ketään pois kaapista ennen kuin toinen on valmis. Minut ahdisteltiin ulos "raakileena", enkä vieläkään ole saavuttanut kypsyyttä lesbona.
Mutta kun tyttären ja äidin välit ovat hyvät, niin kai sitten.
Tytär 15-vuotiaana voi olla aivan eri kuin 20-vuotiaana tai 40-vuotiaana. Hän voi olla Mami-kulta myös bi ja solmia jopa avioliiton myöhemmässä elämässään miehen kanssa.
Kovin vahvoja kannanottoja mamilta siihen suuntaan, mitä suuntautumista tytär edustaa, ei voi suositella. Jos alat pitää häntä lesbona ja puhut hänen lesboudestaa, olet myös ahtamassa häntä tiettyyn muottiin. Neidän vanhempiemme kannanotot kun eivät ole vaikuttamatta lapsiimme. Minä ottaisin asian niin, että tällä hetkellä on näin, että tytär seurustelee tytön kanssa. Huomenna hänellä voi olla jo poikaystävä.
Siksi, että nuorten seurustelusuhteet ovat yleensä melko lyhyitä (tuleekin kai olla, sillä ympärilleen pitää voida juuri nuorena katsella ja etsiä "sitä oikeaa" ts. pidempiaikaista seurustelusuhdetta), kannattaisi seksielämän aloittamisesta juuri vanhempien puhua lapsensa kanssa. Ihan jokaisen kanssa ei kannattaisi sänkyyn mennä, olipa kyse tyttö-tyttö-suhteesta tai tyttö-poika suhteesta (tai poika-poika). Nuori ei välttämättä ole vielä 15-vuotiaana henkisesti kypsä aloittamaan seksiä, vaikka halut hyrräävätkin. Vanhempina voimme edesauttaa tätä siten, että puhumme siitä lastemme kanssa emmekä salli tuon ikäisillä vielä yäpymistä seurustelukumppanin luona (vaikka tämä olisikin samaa sukupuolta), Siis seurustelun voimme hyväksyä, mutta emme vielä seksiä. Ainakin voimme puhua siitä, että sitä tulisi lykätä vielä tuonnemmaksi, ehtiihän sitä vielä... Tästä lykkäysasiasta ihminen on itsekin yleensä tyytyväinen sitten, kun on vähän kasvanut.
Olen samoilla linjoilla muiden kirjoittajien kanssa, mutta sen haluaisin sanoa sukulaisista, että jos se on kerta teidän perheelle ok, on se sukulaisten oma asia(mahd. häpeä) mitä mieltä he ovat. Itse olen suvusta jossa on saanut rauhassa elää itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkä tämän vuoksi en voi ymmärtää, että salaillaan asioita sukulaisten reaktioiden pelossa. He ovat vain sukulaisia. Ja yleensäkin, olisi hyvä muistaa, että meillä on tod. näk. vain yksi elämä, joten kuinka paljon kannattaa antaa painoa muiden mielipiteille, jos elää itseään toteuttaen, muita loukkaamatta/vahingoittamatta. (sori tämä klisemäisyys)
5-vuotiaalle siskonpojalleni asia on hyvin luonnollinen. On nähnyt meidän perhettä vajaa kolmevuotiaasta eikä ole ihmetellyt.
Toki omassa suvussanikin helluntalaiselle mummolle ja jehovantodistajasukulaisille tieto teki tiukkaa, mutta tein heti selväksi että minun "valintani", koittakoot kestää. Ja hyvin on toiminut. Kylässä käyn ja puhun avoimesti vaimokkeestani. Alkavat tottua.
Äitini sanoin: kahden kauppa, kolmannen korvapuusti.
Kiitos taas kerran monista kommenteista!
On ollut kiva lukea kokemuksistanne ja alkavat omatkin ajatukset seljetä pikku hiljaa,kävin myös SETAn sivuilla lukemassa.
Tuosta meidän 6veestä,hän kyllä tietää että on pareja jotka ovat samaa sukupuolta...onhan telkkarista nähnyt ja kun on kysynyt esim. miks toi tyttö pussaa tyttöö/poika poikaa, ollaan myös kerrottu että tälläisia pareja on,eikä hän sen kummemmin sitä ole ottanut.
Sitten vielä siihen,että me olemme päästäneet yökylään tyttöjemme ystäviä,ja miks emme olis päästäneet?Parempi lasten kotona ystävien kanssa on kuin hummata tuolla kaupungilla kaljapullot kilisten.Asumme tosi "korvessa",et meille tosiaan pitää tulla eikä meille voi vaan pikaisesti piipahtaa.En myös usko että tyttärelläni vielä on ystävänsä kanssa muutakun pusuttelua taikka halailua...olen kyllä ehtinyt jo valistaa isompia likkoja jo aikasemmin ehkäisystä sun muusta ja ettei suinpäin kannata hypätä sänkyyn ja aika fiksuja nuo likat ovatkin.
Pahoillani olen teidän puolestanne joiden vanhemmat ovat niin kapeakatseisia etteivät hyväksy valintaanne,koska ettehän te ole pohjimmiltanne muuttuneet miksikään,niin ainakin minä tytöstäni ajattelin,jos rakastin häntä sellaisena kun hän on vielä ennen tietoa,niin miksi se olisi muuttunut sen jälkeenkään?
Joo,ja tiedän et sukupuolinen suuntaus tosiaan voi hänellä muuttuakin vielä...koskaan ei tiedä,muuttu tai ei,mun rakas likka on ja tulee olemaan.
hieno homma!!olet mahtava äiti. Itse en ole,mutta uskoisin että pikkusiskolle ei asiasta kannata puhua vielä, jottei hän tutkiskele vanhempana omaa seksuaalisuuttaan siskonsa suuntaumuksen kautta. Ehkäpä murrosiässä kertominen olisi parempi ajankohta,jolloin hän tuntee jo hieman paremmin itseään.Mitä voit tehdä,on opettaa siskolle suvaitsevuutta ja opettaa, että on homoja,lesboja ja heteroita kaikkia siltä välilta,eikä yksikään sen ihmeellisempi tai yksikään suuntaus enemmän mainitsemisen arvoinen.Sukulaisille voi rehellisesti kertoa tai olla kertomatta..Mun mielipide. hyvät jatkot=)
samaa mieltä,tssä vaiheessa lapsi opetetaan suvaitsevaiseksi ja hyväksymään kaikki ihmiset, mutta tuskinpa kenekään seksuaalisuudesta tarvitsee 6vuotiaalla puhua!eipä hän edes vielä itse tiedä mitä se on.Jos lapset ovat opetettu suvaitsevaisiksi on jokaisen suuntaumus helppo kertoa hänelle murrosiässä,kenenkäään suuntaumusta korostamatta.Näin hän voi tutkia omaansa ilman, että kenenkään muun suuntaumus vaikuttaa siihen millään lailla.Tunnen myös erään perheen,jossa tyttären lesbous hyväksyttiin korostetun hienosti,josta seurasi kolmen nuoremman siskon "tuleminen lesboksi".Eipä sekään lhan tarkoituksenmukaista.Mielestäni seksuaalisuus käsittelyyn vasta kun ajankohtaista.
Epäilen että olette heteroita koska en muuten voi ymmärtää vastauksianne. Eihän ap:n tarkoitus olekaan puhua 6-vuotiaalle mitä siskonsa tyttöystävänsä kanssa mahdollisesti sängyssä puuhaa! Vaan miettii kertoako että sisko on tytön kanssa eli tykkää tytöistä. Johon aikaisemmin jo kommentoin. Eli kertoa asiasta sen kummempaa numeroa siitä tekemättä. Ja se tulee mielestäni aika luonnostaan, jos siskon tyttöystävä paljon kyläilee perheessä. Ja kädestäpitäminen jne. on myös jees, sitähän teini-ikäiset heterotkin tekee myös vanhempiensa edessä. Ja mitä esimerkkiperheeseen tulee, bisseys on yleistä murrosiässä eikä siinä ole mitään pahaa!
olen mielestäsi hetero??Juu,no kymmenen vuotta melkein seurustellu avovaimoni kanssa,että en ihan=)kiitos vaan. Mielestäni yksikään suuntaus ei ole syytä korostaa toista enemmän,enkä tosiaan ymmärrä miksi pienelle lapselle täytyy sen enempää kertoa että sisko tykkää tytöistä, kun että äiti tykkää pojista.En tosiaam ymmärrä miksi lesbous pitää tuoda ilmi sen suuremmin kun se että on hetero.Ja herranjestas kuka lapselle sänkypuuhista puhuis??enpä ihan kuule sitä meinannu.Uskon vaan että pienen lapsen voi olla vaikeaa ymmärtää ystävyyden ja sellaisen suhteen ero, enkä ymmärrä miksi pientä lasta pitäisi näillä puheilla sekoittaa enemmän.Tämä on mun mielipiteeni.Oikeus sulle omaasi!