Juicen "metodi" oli ottaa sana, vaikkapa "tuoli". Siihen kun sommittelee rimmaukset vaikkapat "huoli, suoli, nuoli, kuoli tai puoli" tulokseksi saa tekosyvällistä riimittelyä joka ei pure kenenkään täysjärkiseen pikkusiskoonkaan. Loppusointuisia loruja vain. Sillain lapsikin aloittelee, mutta eivät Helismaa tai Vainio.
Loppusointu-Leskinen
EnttenTentten
171461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta...
HJK ja Haka, multa katkes kraka...
Viestisi taitaa olla provo, mutta vastataan nyt silti.
Kyllä se Juicen tyyli näytti aika moneen purevan, minuun ainakin. Aika köyhä on sinun tulkintasi, ellet ymmärrä tekstien sisältöä ollenkaan, vaan näet pelkät loppusoinnut.
Loppusoinnuissakin Juice oli kyllä poikkeuksellisen kekseliäs. Erityispiirteenä hänellä oli eri sanaluokkien ja taivutusmuotojen riimittäminen keskenään. Esimerkiksi kaksi samassa taivutusmuodossa olevaa substantiiviahan riimittää helposti keskenään, mutta eri sanaluokilla meneekin usein vaikeammaksi.
Loppusointuja kyllä käytetään varsin laajasti lauluteksteissä, ellet ole sattunut huomaamaan. Monet biisit kuulostaisivat varsin kököiltä ilman niitä.
Monelle tuottaa runojen kirjoittamisessa suuria hankaluuksia tekstin tuottaminen niin, että sekä riimitekniikka että sisältö on kohdallaan. Jonkinlaiset riimit keksii kyllä helposti, mutta sitten meneekin vaikeaksi, kun joku järkevä sanoma pitäisi sisällyttää niihin säkeisiin. Helposti sitten riimitekniikasta tingitään kun omat taidot ei riitä, tuloksena ns. modernia runoutta.
Runoteoksissaanhan Juice kyllä kirjoitti paljon loppusoinnuttomiakin lyriikoita. Mutta eiköhän pari tuhatta laulun sanoitusta anna ihan kiitettävän näytön loppusoinnutustaidoista.
jolloin sanoin että kiitti nyt riitti oli kun kuulin radiosta riimin eikä työtä mainostiimin, kuta kuinkin näin (ja olin selvinpäin): "...elän, pesen selän." Siinä Wiisautta faneille, ei kelpaa edes kaneille. Vainion teksteistä sentään osa oli tarkoitettu hauskoiksi, jota aikaisempi turvaton kynäri ei ymmärtänyt.
Kyseiset säkeet ovat:
"minä saippuoin sun selän
sinä minun - minä elän"
Kerropa nyt, miten sinä esittäisit runona saman asian kauniimmin?
Ja minkä "asian"?. Korkeintaan sen että kynärin elämänpiiri on rajoittunut perustoimintoihin, mille sinänsä ei pidä naureskella, niin paljon itse aiheutettua kuin olikin.
Et siis pystynyt kirjoittamaan parempaa esimerkkiä, vaan kiersit asian.
ja kuuntelemaan tuotantoa, vielä kerran, ja kuulet kantapöydän kaiut. Siinä elämänpiirissä johon jämähti aseman kupeessa. Kuulijoita riitti, mutta vähäinenkin kokemus katosi, jäljelle jäivät vain kyyniset kommentit, ja niitä janottiin. Älä osta niitä enää.
Eikös tässä keskustelussa ollut kyse loppusoinnuista ja riimitystekniikasta?
Leiviskänsä Leskisen äitenpoika onnistui hukkaamaan jo 80-luvulla, ja myöhemmät dosentit selvittävät tarkemmat vaiheet, jossakin vaiheessa keskinkertaisuus vaihtui rahastukseksi, jonka huippuna toistaiseksi tapaamme Senaattorin. Muitakin kaubamiehiä on liikkeellä. Ja kaiken kruunaa luultavimmin Koivusalo joka elävissä kuvissaan on tuhonnut oikeita nimimiehiäkin.
Jos Juicella olisi rahastus ollut mielessä, tuskin hän olisi 90- ja 2000-luvuilla painottunut niin voimakkaasti runokirjojen julkaisemiseen sekä oopperoiden ja näytelmien suomentamiseen musiikin tekemisen asemesta. Runokirjojen julkaisuhan ei ole tämän kokoisessa maassa missään tapauksessa taloudellisesti järkevää.
Mihin ihmeeseen oikein perustat tuon väitteen, että Juice olisi "hukannut leiviskänsä" 80-luvulla? Siihenkö, että Juice vetäytyi 80-luvun jälkeen aktiivisesta keikkaelämästä? Ilmeisesti Juicen olisi mielestäsi pitänyt juuttua paikalleen, ja veivata XV yötä 300 päivänä vuodessa milloin missäkin ravintolassa? Juice ei tehnyt niin, vaan sen sijaan pyrki loppuun asti kehittämään itseään ja hakemaan kokonaan uusia tulkintamuotoja kirjallisesta runoudesta. Outoa, että pidät sitä rahastuksena tai leiviskän hukkaamisena.
Mielenkiintoinen keskustelu jonka Juicikko voitti selvin tuomariäänin.
Täällä näkyy syntyvän joskus, koviakin väittelyjä kahden kirjoittelijan välille, kuten erään muusikon ja nimimerkin välilläkin oli. Se on kylläkin poistettu, muusikko kävi hiukan lämpimänä.
Noi EnttenTenttenin väitteet oli sen verran heppoisia, että aika helppohan nuo oli kumota. Välillä tuntuu, että toiset yrittää teilata Juicen työn vain siksi, ettei pitänyt hänen persoonastaan. Sellainen välillä ärsyttää hieman :)
Minäkin kerkesin lukea sen väittelyn kyseisen muusikon kanssa. Varsin värikästä mielipiteenvaihtoa oli :)
hulluhan tuo on, tuo Entten Tentten - ei yhtään järjellistä perustelua väitteilleen ja kiertää kysymyksesi.
mikä vitsi..Juha W:n teksti on täynnä niitä ja samoin Helismaan
Juicehan oli alemman keskiluokan Jeesus. Yleensä en poismenneitä juurikaan kritisoi, em.henkilön hypetys on tosin saanut järjettömät mittasuhteet saavutuksiin nähden. Artisti tiesi vallan hyvin millä itsensä elättää, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä.
riimittely usein vaatii jonkinlaista loppusoinnuttelua, kuten runotkin.
Meinaatko jotta Juice oli huono? Sitten varmaan samaan nippuun liität Eput, Alangot, minut ja monet muutkin... Ei kaikki saata tehdä asioita SAMALLA TAVALLA, jokaisella on oma tyylinsä, se kai on jokaisen oikeus kuin myös se, ettei ole pakko pitää kaikesta joka ei omaa korvaa miellytä.
Oletkos kade Juicelle vai onko jokin muu erityinen syy joka vain ärsyttää?
Nimittäin, ei kai pitäisi sanoa, mutta sanon kuitenkin: Jollei ole mitään hyvää sanottavaa, ainahan voi olla hiljaa... josta siitäkin on ihan oma sananlaskunsa, vaan kohteliaisuus syistä en sitä sano : )
Juice antoi meille hyvän esimerkin siitä, miten
suomirokkia tehdään. Tästäpä on sinun hyvä jatkaa!