Taitaa mennä jo usko

Masennu vaan rauhassa...sinulla on täysi oikeus masentua mutta älä mene depressioon asti..sillä sieltä et voi enään auttaa itseäsi.

Sinnikkyyttä..ajattele meitä muitakin on samassa ahdingossa ja ihan on muotia vedota tuohon lapsen kasvu häiriintyy juttuun koska se on just se syy mikä on mennyt nyt Hallinto-oikeuksissa yms.insttalleissa läpi...sitä on vaikea mennä nääs todistamaan mistä lapsi oikeesti oireilee.
Lastenkodissakin kun lasta pidetään kauan aikaa saa lapsi sieltä häiriökäyttäytymistä..siellähän on oikeasti häirikkö nuoriakin jolta lapsesi mallin ottaa...hoitajilla ei ole aikaa ja yms.

Me äidit kyllä tiedetään et lapsi oireilee ihan normaalista eli ikävästä...ja lapset on yksilöitä jotka näyttää sen eri lailla.

Eroahdistuskin vaikuttaa lapseen ja todella kovaa ,kun lapsi on ihan pieni.(eron äitiin sitten soskut ja lastenkodit ite junailevat tapaamisen rajoitteluna).

Olet nyt joutunut ajojahdin kohteeksi ja usko tai älä, teitpä sinä mitä tahansa on se soskun ja lastenpsykiatrin mukaan lapselle vaaraksi.

Sinun pitää nyt tehdä niin,jotta kaikki mitä asioit soskun kanssa KAIKKI KIRJALLISENA VARSINKIN KUN PYYDÄT(älä häpeä pyytää) JOTAIN niin siinä kijallisessa dokumentissasi pyydät valitus kelpoista päätöstä.VALITUS KELPOISTA päätöstä....ja valitat kun ei mene niinkuin piti.

Hanki asianajaja,mene vanhemmuuden arviointi jaksolle, puolueettomalle maaperälle.
Säilytä toiminta kyky...eli kaiki turha pois elämästä ja keskity taisteleen...jos et jaksa olla töissä yhtäaikaa kun haet huostaanoton purkua tai muuta sellaista ota sairaslomaa vaikka sen masennuksen vuoksi....käytä se aika sitten lasten auttamiseen.

Kultamunia muniva hanhi suorastaan, kuten eräässä sadussa kerrotaan. Lastensuojelussa se on totta, eikä tarua. Voin sanoa näin, koska oma lapseni oli aivan samanlaisessa tilanteessa, mitä kuvasit.

Jos 'laitoksessa sattuu jotain' ja siitä infottaisiin sossua, seuraisi ikävää jälkiselvittelyä, johon pitäisi irrottaa viranomaisten puutteellisia resursseja. Tehtäisiin hankalia kysymyksiä kuten: Mitä on tapahtunut? Miksi on päässyt tapahtumaan? Ja vielä pahempaa, jos selviteltäisiin: Miksi on sijoitettu? Kunta maksaa, mitä vastinetta rahoille piti saada?

Pahimmassa tapauksessa huostaanoton syyt ovat ontuvat pääasiassa puuttuvien tukien takia tai ihan muuten vain. Voisi myös ilmetä, että kaupungin maksamille rahoille ei laitoksella ole riittäviä valmiuksia tarjota oikeastaan muuta kuin säilytyspaikan lapselle. Sielläkin on rahan perässä juoksemisen takia todennäköisesti pulaa henkilökunnasta ja väsyneet työntekijät eivät pysty tarjoamaan sitä, mitä kasvava ihminen tarvitsisi. Sattuu virheitä myös henkilökunnalle, sekin on inhimillistä, vaikka lapsen kannalta koko pelleilyprojekti on kaikkea muuta kuin inhimillistä.

Nyt voimassa olevassa Lastensuojelulaissa ei käsittääkseni sanallakaan mainita Lääninhallitusten tarkastusvelvollisuudesta. Vai mainitaanko? Olen viime aikoina lukenut vain uutta lakiesitystä, niin meinaa vanha jo päästä unohtumaan. Lakiesityksessä se kuitenkin tuodaan esille selvästi, mutta velvoittaako se tarkastajia silti mihinkään, vaikka se lainkohta tuollaisenaan läpi menisikin?

En rohkene uskoa, että viranomaisille rapsuja langetetaan, vaikka tarkastusvelvollisuus jäisi hoitamatta tai huitaisten tehdyksi. Huitaisua on sekin, jos tarkastuksen yhteydessä lapsia ei kuulla kahden kesken. Että pienemmät rohkenevat puhumaan, tarvitaan monesti tuttu luotettava ihminen silti paikalle. Asia on siinäkin mielessä monimutkainen, mutta oli miten hankala tahansa toteuttaa, on sijoituspaikkojen valvonta saatava joka tapauksessa lasten tarvetta vastaavaksi.

Kotioloista ilmoitusvelvollisuutta kyllä tehostetaan , mutta se ei lapsen tulevaisuutta vielä autuaaksi tee, jos sijoitusta pidetään kaikki ongelmat ratkaisevana taikasauvan heilautuksena, jonka jälkeen lapsen saamista rajoista, rakkaudesta ja turvallisuudesta ei tarvitse välittää. Eikä siitä, saadaanko yhteisistä varoista maksetusta sijoituksesta lopulta mitään vastinetta vai ei. Ja kaiken pitäisi tapahtua lapsen sielunelämää tuhoamatta, olivat budjettien määrärahat minkä kokoisia tahansa.

keskelle on joutunut. Meitä kehotettiin masennuksen ehkäisykurssilla listaamaan mielessään niitä asioita, jotka tietää elämässään olevan hyvin, koska niitäkin aina löytyy, vaikka aina ei siltä tunnu.

Huomasin sen aika päteväksi keinoksi ja auttoi monesti kiperästä tilanteesta kun sitä alkoi harjoittaa tosissaan. Ja mikä tärkeintä: Ajattele, että nouset lamaannuksesta lapsesi tähden! Päätä, että ei mikään mahti tässä maailmassa voi estää sinua taistelemasta lasta takaisin luoksesi. Se ei tarkoita järjetöntä tappelua, vaan määrätietoista tiettyyn päämäärään pyrkimistä rauhallisin keinoin.

Silloin huomaat, miten tärkeää on hoitaa myös fyysistä kuntoasi, että jaksat tuon kaiken henkisen paineen, missä olet, etkä tiedä miten kauan joudut kestämään odottamista. Mieti sinulle sopiva liikuntamuoto, vaikka kävely. Vaikka kuinka sapettaisi lähteä liikkeelle, aloita vaikka 10:n minuutin lenkistä päivittäin ja jatkaa aikaa vähitellen. Ja pidä mielessäsi koko ajan se, miksi teet niin vaikka kuinka tympeälle tuntuisi: Se, että saat lapsen luoksesi. Eikä kaikki siihen lopu, vaan sinulla pitää olla kuntoa ja terveyttä hänen hoitamisessaan, tukemisessaan jne.

Ala hoitaa itseäsi, ennen kuin kaikki on niin pitkällä, kuten Iltasanomissa tänään kirjoitettiin, kun masentunut äiti ei ollut jaksanut hoitaa asioita ja sai häädön lapsensa kanssa. Nyt ovat asunnottomia tällä hetkellä, vaikka asunto onkin luvassa taas kaupungilta. Jatkossa äiti sanoi hoitavansa vuokrat varmasti. Mutta täytyykö jotain noin suurta tapahtua, ennen kuin alkaa panostaa itseensä ja terveyteensä? Ei varmasti.

Kyllä sinä selviät! Ethän olisi tännekään kirjoittanut, jos olisit jo luovuttamassa.
Kirjoita välillä kuulumisia! Ja kaikkea hyvää!
Voimia!

Te kaikki, jotka uskotte, että teettepä mitä tahansa, sosiaalitoimi hoitaa asian niin, että ette saa lastanne takaisin omaan kotiin. Että sosiaalityöntekijät vain juonittelevat, ettei lasta tarvitsisi palauttaa: Kehoittaisin teitä kysymään sosiaalityöntekijöiltä eritellysti, mitä he haluavat teidän tekevän, että lapsi palaa kotiin. Ne asiat siis mainittaisi yksityiskohtaisesti. Sen jälkeen vain teette ne asiat! Jos siis olette sitä mieltä, että sijoituksessa ei ole koskaan ollutkaan mitään perusteita, niin luulisi noiden asioiden tekemisen onnistuvan helposti.