apsot is the best

Se oli todella kiukkuinen pieni otus. Puri meikäläistäkin ties kuinka monta kertaa. Me lapset emme sitä mitenkään retuuttaneet tai kiusanneet, se puri ilman selvää syytä, ainakaan meidän ihmisten mielestä ei ollut mitään järjellistä syytä puremiseen. Turkkiaankaan ei antanut suosiolla harjata tai kynsiä leikata. Vanhempieni piti yhteisvoimin suorittaa hoitotoimet, heitäkin pääsi välillä puraiseen siinä puuhassa, vaikka olikin pienikokoinen koira. Piilotteli ruokaa ja luitaan milloin minnekin, eikä päästänyt meitä kakaroita kulkemaan läheltäkään kätköään, murisi ja näykkäsi, jos yritimme ohitse kulkea.


Oikein huvitti, kun luin yhdestä koirakirjasta ko. rodun luonne-arvion, sanoivat olevan oikein mukava seurakoira, joka sopii hyvin yhteen lastenkin kanssa.


Meillä taisi olla huono tuuri, näin jälkeenpäinkin ajatellen mielestäni vanhempani yrittivät koiran kasvattaa ja kouluttaa ihan "sääntöjen" mukaan, mutta huonolla menestyksellä...

Keski-ikäinen täti kirjoitti:

Se oli todella kiukkuinen pieni otus. Puri meikäläistäkin ties kuinka monta kertaa. Me lapset emme sitä mitenkään retuuttaneet tai kiusanneet, se puri ilman selvää syytä, ainakaan meidän ihmisten mielestä ei ollut mitään järjellistä syytä puremiseen. Turkkiaankaan ei antanut suosiolla harjata tai kynsiä leikata. Vanhempieni piti yhteisvoimin suorittaa hoitotoimet, heitäkin pääsi välillä puraiseen siinä puuhassa, vaikka olikin pienikokoinen koira. Piilotteli ruokaa ja luitaan milloin minnekin, eikä päästänyt meitä kakaroita kulkemaan läheltäkään kätköään, murisi ja näykkäsi, jos yritimme ohitse kulkea.


Oikein huvitti, kun luin yhdestä koirakirjasta ko. rodun luonne-arvion, sanoivat olevan oikein mukava seurakoira, joka sopii hyvin yhteen lastenkin kanssa.


Meillä taisi olla huono tuuri, näin jälkeenpäinkin ajatellen mielestäni vanhempani yrittivät koiran kasvattaa ja kouluttaa ihan "sääntöjen" mukaan, mutta huonolla menestyksellä...

Silloin kun olin vielä lapsi oli meillä saman luonteinen apso ihan pienestä pennusta asti. Sen kanssa sai tehdä paljon töitä, jotta pystyi elämään sen kanssa. Lopulta siitä kasvoi kuitenkin ihan kiltti, mitä nyt murisi herkästi, mutta ei purrut. Se apso oli kuitenkin viisain koskaan tapaamani koira.

Nykyään kasvattajat ovat kiinnittäneet huomiota luonteisiin ja ne ovat pääasiassa tänä päivänä paljon ystävällisempiä. Tuo meidänkin on ihan yli kiltti. Eläinlääkäritkin sitä aina ihmettelevät.
Mutta tämä ei olekaan yhtä viisas.

hapsu lapsu kirjoitti:

Silloin kun olin vielä lapsi oli meillä saman luonteinen apso ihan pienestä pennusta asti. Sen kanssa sai tehdä paljon töitä, jotta pystyi elämään sen kanssa. Lopulta siitä kasvoi kuitenkin ihan kiltti, mitä nyt murisi herkästi, mutta ei purrut. Se apso oli kuitenkin viisain koskaan tapaamani koira.

Nykyään kasvattajat ovat kiinnittäneet huomiota luonteisiin ja ne ovat pääasiassa tänä päivänä paljon ystävällisempiä. Tuo meidänkin on ihan yli kiltti. Eläinlääkäritkin sitä aina ihmettelevät.
Mutta tämä ei olekaan yhtä viisas.

Voi olla, että äly jä äksyily, sekä kiltteys ja hölmöys kulkevat tassu tassussa. Kyllä se aika kekseliäs koira oli. ja hauskan näköinen, mutta se luonne... :)


Meillä silloin aikoinaan vanhemmat päätyivät koiran lopettamiseen. Pari vuotta koira taisi meillä olla ennen, kuin päädyttiin tähän ratkaisuun.


Nykyään taitaa olla kautta linjan paremmin valveutuneita kasvattajia rodussa, kuin rodussa? Ja tietoa saatavilla koiran hankintaa harkitsevalle enemmän, kuin silloin 60-70-luvulla.


Tuosta kertomastani ja parista muusta huonosta koira kokemuksesta lapsuudessa johtuen, en sentään tullut koirapelkoiseksi, mutta harkitsin kyllä muutaman vuoden, että otanko koiran vai en, kun kymmenisen vuotta sitten tuli mieleen, että oliskohan koira mukava hankkia kissalle (ja mullekin) kaveriksi. Plussia ja miinuksia mietin pitkään ja luin koirakirjoja. Monen rotuisia koiria mielessä pyöri, mutta...


Hankinkin sitten sekarotuisen pystykorvan. Se oli/on kyllä ihanteellinen luonteeltaan ns."ensimmäiseksi" koiraksi. Oppi helposti perusasiat ja tulee toimeen sekä ihmisten, että toisten koirien ja kissojen kanssa mainiosti. Niin, että taisi ollakin onni onnettomuudessa, että yllättävä menoerä vai koiranhankintaan tarkoittamani rahat silloin 8 vuotta sitten ja mulla ei ollut varaa ostaakaan mitään rotukoiraa, vaan päädyin tähän halvempaan "malliin". Sain nimittäin koiran, joka on minulle juuri se oikea.


Tosin olisihan joku rotukoirakin voinut olla ihan yhtä hyvä "tyyppi", mutta kuitenkin... :)

hapsu lapsu kirjoitti:

Silloin kun olin vielä lapsi oli meillä saman luonteinen apso ihan pienestä pennusta asti. Sen kanssa sai tehdä paljon töitä, jotta pystyi elämään sen kanssa. Lopulta siitä kasvoi kuitenkin ihan kiltti, mitä nyt murisi herkästi, mutta ei purrut. Se apso oli kuitenkin viisain koskaan tapaamani koira.

Nykyään kasvattajat ovat kiinnittäneet huomiota luonteisiin ja ne ovat pääasiassa tänä päivänä paljon ystävällisempiä. Tuo meidänkin on ihan yli kiltti. Eläinlääkäritkin sitä aina ihmettelevät.
Mutta tämä ei olekaan yhtä viisas.

Voi olla, että äly jä äksyily, sekä kiltteys ja hölmöys kulkevat tassu tassussa. Kyllä se aika kekseliäs koira oli. ja hauskan näköinen, mutta se luonne... :)


Meillä silloin aikoinaan vanhemmat päätyivät koiran lopettamiseen. Pari vuotta koira taisi meillä olla ennen, kuin päädyttiin tähän ratkaisuun.


Nykyään taitaa olla kautta linjan paremmin valveutuneita kasvattajia rodussa, kuin rodussa? Ja tietoa saatavilla koiran hankintaa harkitsevalle enemmän, kuin silloin 60-70-luvulla.


Tuosta kertomastani ja parista muusta huonosta koira kokemuksesta lapsuudessa johtuen, en sentään tullut koirapelkoiseksi, mutta harkitsin kyllä muutaman vuoden, että otanko koiran vai en, kun kymmenisen vuotta sitten tuli mieleen, että oliskohan koira mukava hankkia kissalle (ja mullekin) kaveriksi. Plussia ja miinuksia mietin pitkään ja luin koirakirjoja. Monen rotuisia koiria mielessä pyöri, mutta...


Hankinkin sitten sekarotuisen pystykorvan. Se oli/on kyllä ihanteellinen luonteeltaan ns."ensimmäiseksi" koiraksi. Oppi helposti perusasiat ja tulee toimeen sekä ihmisten, että toisten koirien ja kissojen kanssa mainiosti. Niin, että taisi ollakin onni onnettomuudessa, että yllättävä menoerä vai koiranhankintaan tarkoittamani rahat silloin 8 vuotta sitten ja mulla ei ollut varaa ostaakaan mitään rotukoiraa, vaan päädyin tähän halvempaan "malliin". Sain nimittäin koiran, joka on minulle juuri se oikea.


Tosin olisihan joku rotukoirakin voinut olla ihan yhtä hyvä "tyyppi", mutta kuitenkin... :)

minkä näköinen ja kokoinen apso on ja mistäpäin tulee, osaatko kertoa . Kun sanotaan että se on viisas koira niin miten se ilmenee? Onko iloinen vai surullinen kerro vähän jos viitsit!!
Ja minkä värinen?

Nina kirjoitti:

minkä näköinen ja kokoinen apso on ja mistäpäin tulee, osaatko kertoa . Kun sanotaan että se on viisas koira niin miten se ilmenee? Onko iloinen vai surullinen kerro vähän jos viitsit!!
Ja minkä värinen?

Meidän apson säkäkorkeus on ehkä noin 25 senttiä. Me asutaan täällä pohjois-suomessa
lähellä Oulua. Meidän koira on väriltään aika vaalea, papereissa taitaa
lukea värin kohdalla kultasoopeli.
Meidän Emma on kyllä viisas ja se ilmenee monin eri tavoin: esim. osaa tehdä
erilaisia temppuja, aistii ihmisten mielialat... Onko se sitten viisautta
vai ei? Meidän apso on yleensä aika varautunut vieraita ihmisiä kohtaan,
mutta erilaisten (esim.kehitysvammaiset) ihmisten kanssa se on heti ystävä
eikä yhtään murise...
Meidän koirasta myös ilmenee aika hyvin iloisuus ja surullisuus. Esim. nyt
se on vähän surullinen, kun sillä oli juoksu ja se tuli valeraskaaksi: se
vaan riiputtaa päätään eikä paljon tahdo syödä ruokaa. Heti kun valeraskaus
menee ohi, iloisuus tulee taas näkyviin: laukkaa ympäri huushollia meidän
toisen koiran kanssa!:)

Nina kirjoitti:

minkä näköinen ja kokoinen apso on ja mistäpäin tulee, osaatko kertoa . Kun sanotaan että se on viisas koira niin miten se ilmenee? Onko iloinen vai surullinen kerro vähän jos viitsit!!
Ja minkä värinen?

lhasa apso on hyvin pieni koira jolla on pitkä turkki.se oli enne suomessa suosittu mutta nykyään harvinainen suomessa , yhdysvalloissa lhasa apso on hyvin suosittu näyttelyrotu.lhasa apso on pidättyväinen koirarotu mutta on myös paljon avoimia apsoja.lhasa apso tarkoittaa tiibetin kielellä "haukkuvaa koiraa".lhasa apso kiintyy helposti perheeseen ja emäntäänsä.apso on aika pitkä ikäinen rotu

Tulin vain niin hyvälle mielelle sinun kirjoituksestasi Jaana. Meilläkin on apsopoika joka juuri täytti 8 kuukautta ja se on vienyt koko perheemme sydämet täysin. Se on todella ihana persoona. Luonteeltaan välillä kovapäinen mutta suurimman ajan niin sydämellinen, iloinen karvapallo. Meillä ei edes perheessä enään tapella koska kaikki ovat koko ajan hyvällä tuulella. Tämä meidän poika on tuonut perheeseemme todella paljon iloa.

Niin, onnellisuus ja ilo varmaankin kaksinkertaistuu kun saamme kuukauden kuluttua toisen apsopojan!