Maanantaina se tapahtui. Jo kolmas keskenmeno.
Miksi helvetissä taas?
Vuoden sisään kaikki. Huonoa tuuria sinulla- sanovat lääkärit. Kaikki keskenmenot ovat tapahtuneet ennen 12 rv. Kahden jälkeen tutkittiin: ei vikaa.
Kaikki on kuin sumussa.
Ensimmäinen raskauteni tapahtui heti pillereiden lopetuksen jälkeen. Olimme onnellisia, minä 28 ja mies vähän vanhempi. Kaikki oli "valmista" onnellisessa elämässämme, lapsi täydentäisi onnemme. Ensimmäisessä ultrassa lääkäri totesi näkevänsä vain tyhjän sikiöpussin. Huonoa säkää, uusi yritys.
4 kuukautta jälkeen olin taas raskaana. Nyt iloni kupli jälleen, tällä kertaa vähän hillitymmin. Vilkuilin odottavien äitien vatsoja ja ajattelin olevani jo hyvin pian samassa vaiheessa. Sitten alkoi vuoto rv 7. Normaalia, vakuuttelin itselleni. Kaikilla tuntui olevan joku kokemus raskaudenaikaisesta vuodosta ja silti odotus oli päättynyt hyvin. Minä en kuulunut tähän valikoituun joukkoon. Vuoto ja kivut alkoivat muutama päivä myöhemmin oikein kunnolla. Spontaani km: huonoa tuuria
Otatin kaikki kokeet yksityisellä: ei selitystä, muuta kuin huono tuuri, yrittäkää uudestaan- sanoi lääkäri
Ja mehän yritimme. Kuukautta myöhemmin kaksi punaista viivaa taas raskaustestissä, normaali raskaus, todettiin alkuraskauden ultrassa. 2 päivää tästä alkoivat järkyttävät poltot ja runsas vuoto. Tämä päivä oli viime maanantai.
Yritän kerätä itseäni, mistä saan voimaa jatkaa? Tämä on musertavaa. Raskaus-ilo-pelko-ja pettymys fyysisistä kivuista puhumattakaan. Olen itkenyt silmät päästäni, en jaksa enää nähdä yhtään alle kouluikäistä lasta. Kaikki muistuttaa minua epänaisellisuudestani. Olen ajatellut, että olisi jopa helpompaa kärsiä lapsettomuudesta (niin siis kärsinkin, mutta tarkoitan etten hedelmöittyisi), jota kai joillain keinoilla edes voidaan yrittää auttaa.
Keskenmenoissa on jotain irvokasta ja likaista ja selittämätöntä. Joulunaika musertaa entisestään. Voi kun olisi minullakin joskus vielä se lapsi, jolle ostaa lahjoja, paapoa, helliä ja käydä joulujuhlissa. En olisi ikinä tällaista kuvitellut omalle kohdalleni. Julmalta ja kestämättömältä tuntuu. Parisuhde natisee, ennen onnellinen liittomme on kyyneliä, murehtimista ja toivoa. Onneksi meillä on toisemme, silti.
Onko muita samassa tilanteessa, oletteko saaneet jostain avun? Onko täällä ylipäänsä ihmisiä, joilla olisi lapsi kolmen keskenmenon jälkeen?
En halua, että tekstini käsitetään väärin, eli hedelmöitysongelmista= lapsettomuudesta kärsivät: en todella halua loukata, lapsettomuus ei ole helppoa tietenkään, oli se sitten raskaaksi tulon vaikeus tai keskenmenot. Tarkoitin kommentillani vain, että olisi edes joku keino, joku syy joku toimenpide jolla voitaisiin auttaa..
Sen tiedän, että normaali raskaus on minun kohdaltani ohi mennyt juttu. Seuraavakin raskauteni tulee olemaan pelkoa, piinaa ja tuskaa. Tulen pelkäämään jokaista ultraa, seulontaa, neuvolakäyntiä ja tutkimusta.
Joulun odotusta kuitenkin; Sini
Miksi helvetissä taas?
Vuoden sisään kaikki. Huonoa tuuria sinulla- sanovat lääkärit. Kaikki keskenmenot ovat tapahtuneet ennen 12 rv. Kahden jälkeen tutkittiin: ei vikaa.
Kaikki on kuin sumussa.
Ensimmäinen raskauteni tapahtui heti pillereiden lopetuksen jälkeen. Olimme onnellisia, minä 28 ja mies vähän vanhempi. Kaikki oli "valmista" onnellisessa elämässämme, lapsi täydentäisi onnemme. Ensimmäisessä ultrassa lääkäri totesi näkevänsä vain tyhjän sikiöpussin. Huonoa säkää, uusi yritys.
4 kuukautta jälkeen olin taas raskaana. Nyt iloni kupli jälleen, tällä kertaa vähän hillitymmin. Vilkuilin odottavien äitien vatsoja ja ajattelin olevani jo hyvin pian samassa vaiheessa. Sitten alkoi vuoto rv 7. Normaalia, vakuuttelin itselleni. Kaikilla tuntui olevan joku kokemus raskaudenaikaisesta vuodosta ja silti odotus oli päättynyt hyvin. Minä en kuulunut tähän valikoituun joukkoon. Vuoto ja kivut alkoivat muutama päivä myöhemmin oikein kunnolla. Spontaani km: huonoa tuuria
Otatin kaikki kokeet yksityisellä: ei selitystä, muuta kuin huono tuuri, yrittäkää uudestaan- sanoi lääkäri
Ja mehän yritimme. Kuukautta myöhemmin kaksi punaista viivaa taas raskaustestissä, normaali raskaus, todettiin alkuraskauden ultrassa. 2 päivää tästä alkoivat järkyttävät poltot ja runsas vuoto. Tämä päivä oli viime maanantai.
Yritän kerätä itseäni, mistä saan voimaa jatkaa? Tämä on musertavaa. Raskaus-ilo-pelko-ja pettymys fyysisistä kivuista puhumattakaan. Olen itkenyt silmät päästäni, en jaksa enää nähdä yhtään alle kouluikäistä lasta. Kaikki muistuttaa minua epänaisellisuudestani. Olen ajatellut, että olisi jopa helpompaa kärsiä lapsettomuudesta (niin siis kärsinkin, mutta tarkoitan etten hedelmöittyisi), jota kai joillain keinoilla edes voidaan yrittää auttaa.
Keskenmenoissa on jotain irvokasta ja likaista ja selittämätöntä. Joulunaika musertaa entisestään. Voi kun olisi minullakin joskus vielä se lapsi, jolle ostaa lahjoja, paapoa, helliä ja käydä joulujuhlissa. En olisi ikinä tällaista kuvitellut omalle kohdalleni. Julmalta ja kestämättömältä tuntuu. Parisuhde natisee, ennen onnellinen liittomme on kyyneliä, murehtimista ja toivoa. Onneksi meillä on toisemme, silti.
Onko muita samassa tilanteessa, oletteko saaneet jostain avun? Onko täällä ylipäänsä ihmisiä, joilla olisi lapsi kolmen keskenmenon jälkeen?
En halua, että tekstini käsitetään väärin, eli hedelmöitysongelmista= lapsettomuudesta kärsivät: en todella halua loukata, lapsettomuus ei ole helppoa tietenkään, oli se sitten raskaaksi tulon vaikeus tai keskenmenot. Tarkoitin kommentillani vain, että olisi edes joku keino, joku syy joku toimenpide jolla voitaisiin auttaa..
Sen tiedän, että normaali raskaus on minun kohdaltani ohi mennyt juttu. Seuraavakin raskauteni tulee olemaan pelkoa, piinaa ja tuskaa. Tulen pelkäämään jokaista ultraa, seulontaa, neuvolakäyntiä ja tutkimusta.
Joulun odotusta kuitenkin; Sini
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä uskon, että kaikki kääntyy aikanaan hyväksi, onhan se muillakin niin mennyt. Toivottavasti jaksatte vain yrittää kerta toisensa jälkeen, teillä on ilmiömäisen hyvät mahdollisuudet saada raskaus alulle kuitenkin. TOsin eihän se sen lohduttavampaa ole keskenmenoa kokea kuin se, että raskaus ei ala hoito toisensa jälkeen ollenkaan. Luulen, että teillä on vieläsuuremmat tunteet kyseessä, kun raskaus pääsee etenemään noinkin hyvin.
Koita jaksaa, kärsivällisyys palkitaan vielä! Hyvää joulua kaikesta huolimatta, minäkin tässä toivun juuri ensimmäisen IVF-hoidon negatiivisesta tuloksesta...
..että kaikki, ystävät, perheenjäsenet, lääkärit jne. sanoo "teillä on hyvät mahdollisuudet" "te olette tosi hedelmällisiä" (totta sekin, 1 ja 2 km:n välillä oli 4 kuukautta ja silloinkin 3 kuukautta ehkäistiin)
Meidän hyvä hedelmällisyytemme ei vain tuota toivottua tulosta..sad but true. Hoitaja sanoi maanantaina, että hän on urallaan nähnyt naisen, jolla oli takana 13 keskenmenoa ennen kuin toivottu lapsi syntyi. Oma raja ei vaan ole siellä asti.
Kiitos kuitenkin lohdutuksen sanoista ja pahoittelen ivf- negatiivista tulosta (ja minä kun en osaa iloita omasta plussasta=) Onneksi on se seuraava kerta Teilläkin. Tiedä vaikka oltaisiin laitoksella sitten joskus samaan aikaan...Ja tämä olisi silloin taakse jäänyttä painajaista.
Tuli parempi mieli, kun kirjoitti tämän kaiken tuskan ulos.
sympatiat on puolellasi!koita jaksaa! varmasti vaikeaa..totta, että itsekin olen miettinyt, että tätä lapsettomuutta hamalampaa voisi olla jatkuvat keskenmenot. Toisaalta välillä toivoo, että tulisi vaikka raskaaksi ja menisi kesken niin tietäisi että se on edes ylipäätään mahdollista...kinkkisiä asioita nämä. hyvä kuitenkin että teillä on kaikki tutkittu ja kunnossa. uutta yritystä vain! minä ainakin tiedän tapauksia joissa on monen km:n jälkeen saatu lapsi aikaiseksi.
Ajattelin itse ensimmäisen km:n jälkeen, että tulipa ainakin todistettua että pystymme lapsia saamaan.
Ne fiilikset on jo kauan sitten taakse jääneitä.
Minulla on saldo kaksi keskenmenoa ( ei tutkimuksia)
ja nekään eivät tärpänneet helposti. Yhteensä neljä vuotta lapsettomuutta takana. Tosin hermolepoa tämä
on, ettei tarvitse koko ajan surra keskenmenoa.
Luepas Eve Hietamiehen kirjan Puolinainen, se on
täyttä terapiaa! Itse itkin ja nauroin sitä lukiessani.
Joku on ilmeisesti vialla, kun ei edes tärppää..
Tarkoitin juuri, että "oikea lapsettomuus" on varmasti hyvin raskasta. En voi edes kuvitella, mitä tämä olisi, jos olisi näitä raskauksia joutunut vuosia yrittämään.
Tuonne alas joku "hedelmällinen nainen" kirjoitti, en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut lukiessani tekstin. Minä, super-hedelmällinen, en vaan nää yhtään lasta kotonamme.
Olisi edes JOKU pieni vika, minkä taakse voisi mennä. Verikokeet ok, siittiöt priimaa, limakalvo ihanteellinen, kromosomihäiriöitä ei ole, minulla tunnin tarkka kierto, ikäkään nyt ei vielä mahdottomasti ole.
Ei niin ei. Minä ateistinen epäuskonnollinen ihminen olen alkanut jo etsiä selityksiä, että "ehkä meille ei ole vaan tarkoitettu" , vaikka oikeassa elämässä en moiseen paskaan usko sekuntiakaan. Ja oikeasti uskon että olisimme hyvät vanhemmat, kuten varmasti kaikki näillä palstoilla pyörivät.
Tämä itsesääli ottaa minusta vaan otteen, suren suren ja mies koittaa tuuppia ylös. Mietimme jo uutta raskautta, tai minä mietin tähän tyyliin: Jos raskaudun nyt, niin tammi-helmikuun vaihteessa on parempi aika keskenmenoon kuin pääsiäisenä, jolloin töissäkin on kiireempi ja pitäisi sukuloida. Sairasta, eikö?
Vihdoin kerroin äidilleni ongelmistamme, jolloin hän kysyi "pukeudutko sinä lämpimästi, kun nuo farkutkin on niin kovin tiukat" ja syötkö hedelmiä? En jumalauta tiedä, olisinko itkenyt vai räjähtänyt nauruun. Sanoin vaan itkun seasta räkä nenästä valuen, että "joo, äiti rakas, nykyään minä juon litratolkulla greippimehua päivässä, syön hedelmiä, liikun, ulkoilen ja kaikki muutenkin ok, mutta kiitos vinkistä, koitan nyt vielä vaihtaa nuo farkut"
Huoh..vieläkin saa kommentoida, tämä on terapeuttista.
Olisiko sinulla joku piilevä hyytymistekijä-puutos?
Oletko kokeillut minidisperiiniä ovulaatiosta eteenpäin? Joku oli saanut sillä onnistumaan.
Miten allergiat?
Minulla on esim. IgE-vasta-aineet koholla, ja ne valmistuvat juuri kohdun alueella. Joku tutkimus oli, että jokin allergiaan liittyvä vasta-aine, (tosin ei IgE) voi
tuhota sikiön. Eli allergiat pitäisi saada kuntoon.
Itse uskon omalle kohdalleni olevan tuolla merkitystä...
kaikkia mahdollisia tekijöitä ja kuten sanoin, mitään epänormaaliin viittaavaakaan ei ole löydetty. Voiko olla etteivät nämä mainitsemasi allergia- ja hyytymistekijät näkyisi verikokeissa? Siitepölyallergian (todettu)lisäksi mitään ei ole, lääkärin mukaan tällä ei ole osaa eikä arpaa keskenmenoissa.
Jotain pitäisi keksiä. Vai voiko jollakin olla oikeasti niin huono tuuri, että aina juuri se viallinen siittiö/munasolu hedelmöittyy? Kuten sanoin, en tiedä.
Minulla on myös siitepölyallergia. Oliko sinulla allergialääkitys päällä raskauksien aikana?
Olet varmaan miettinyt kaiken läpi, uskon sen.
Itsekään en tajua, mistä lapsettomuuteni johtuu.
Hyytymistekijät eivät aina näy kaikissa verikokeissa.
Entäs stressi? Onko sitä liikaa?
Nyt aloin tosissani miettimään, mutta viime touko-kesäkuu, jolloin allergia oireilee oli juuri sen 4 kk:n tauon aikana, eli en ollut silloin raskaana. Ei kai se lääkitys mitään auta oireettomana aikana?
Stressiä on vaikka muille jakaa, mutta sitä en saa poiskaan. Olen näet perusluonteeltani murehtija. Murehdin nyt jo seuraavaa keskenmenoani, stressaan lapsivesitutkimuksia (heh, pääsisi nyt joskus sinne niskapoimu-ultraan asti), stressaan kaikkea mahdollista.
Olen ajatellut seuraavassa plussauksen yhteydessä aloittaa babyaspiriinin. Ei vakuuta, mutta ei kai siitä ole haittaakaan.
Minkä ikäisiä olette? Ja neljä vuotta yritystä takana? Kai sitä sitten vaan jaksaa jatkaa.
Yritän jatkossa suhtautua tähän kuin keskeneräiseen projektiin, pakko laittaa vauva alulle ja ottaa vastaan mitä tulee. Taukokin voisi tehdä hyvää, mutta tämä asia alkaa olemaan minulle jo pakkomielle.
Minulla on ikää 28 vuotta.
Kyllä kannattaa tosissaan miettiä stressin osuutta
elämässä. Ei se varmaan keskenmenoja aiheuta, mutta
ei kannata turhia murheita kantaa. Kovaankin stressiin tottuu, joten kannattaa kuoria omaa kroppaansa näkyviin sieltä stressin alta...
Ja mielen stressi kyllä tuntuu kropassakin.
Jos teillä ei ikä paina, suosittelen pientä taukoa lapsen teossa, jotta mieli ehtii palautua.
Eräällä tuntemallani naisella on ollut 6 keskenmenoa peräkkäin. Lopulta hän pääsi tutkimuksiin ja hänellä todettiin keltarauhasen vajaa toiminta muistaakseni. Eli hoitona oli että heti raskauden alettua hänen piti käydä ottamassa joku hormoni pistos.en tosin muista kuinka useasti ja mikä lääke.
Minäkin mainitsen tuon Eve Hietamiehen nimen. Eli hänhän on julkisuudessa kertonut toistuvista keskenmenoistaan. Hänellä ei siis ollut ongelmia raskaaksi tulemisessa, mutta raskauden päätyivät aina keskenmenoon. Hän sai muistaakseni jotain veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä ja raskaus kesti vihdoin ja viimein loppuun asti. Lääkäri epäili, että kyseessä oli (muistaakseni) istukan verenkiertohäiriö tai jotain sinnepäin...
Hän sai pistoksen joka ikinen päivä raskautensa ajan tuon verenkiertohäiriön takana ja tämä raskaus onnistui.
eräänä talvipäivänä näin lehden kannessa lööpin "Yhdeksän keskenmenon jälkeen -Eve Hietamies ja kesävauva". Purskahdin itkuun siinä kaikkien ihmisten nähden, olin niin liikuttunut ja iloinen hänen puolestaan, tuntemattoman ihmisen! Eikä minulla itselläni edes ole kokemuksia keskenmenosta (luojan kiitos).