Millaisia ajatuksia tämä herättää palstan lukijoissa?
Millaisia odotuksia yleensä on teemavuosilla?
Kirjoitelkaa ajatuksianne, katotaa mitä löytyy.
Millaisia odotuksia yleensä on teemavuosilla?
Kirjoitelkaa ajatuksianne, katotaa mitä löytyy.
vammaisten vuosi -03
kempura
11447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No, yllätys oli, että nyt vammaisten vuosi?! Ihan jokainen vuosi saisi olla inhimillisyyden vuosi jokaista elävää olentoa kohtaan. Yleensä teemavuonna odottaa kyseiseen asiaan liittyvää informaatiota, tempauksia ja muuta asiaan liittyvää julkioloa niin ihmisten kuin siihen liittyvien asioidenkin osalta. Vammaisten vuonna saisi kattojärjestöjen tuoda kärkevästi esiin kaikkea negatiivista asiaa, johon eri tahojen päättäjien tulisi kiinnittää huomiota vammaisten itsenäisen asumisen, avustaja-palveluiden, kuljetuspalveluiden, tulkkipalveluiden yms. koskien....sitä mieleen ensiajatuksena.
...tästä vammaisten vuodesta jäisi käteen edes jotain. Kovin paljoa on kai turha odottaa, mutta jos julkisuudessakin puhuttaisiin (parhaimmillaan jopa päätettäisiinkin) tärkeistä vammaisuuteen liittyvistä asioista niin olisin tyytyväinen. Erityisen tervetullutta olisi keskustelu niistä arvoista jotka ohjaavat käytännön päätöksen tekemistä ja yleensäkin suhtautumista vammaisuuteen/vammaisiin.
jotka ohjaavat käytännön päätösten tekoa ja suhtautumista vammautuneisiin? Minustakin tuntuu että jonkinlainen arvokeskustelu puuttuu täysin tämän asian ympäriltä. Kaikille avoimena kysymyksenä: Olisitko mieluummin vammautunut vai terve? Miksi?
Vastaan itse ensimmäisenä että olen mieluummin vammautunut.
sinä aloittaa sen keskustelun täällä? Vähän tarkemmin mitä tarkoitat ja toivot?
vastaus.
Olen itse joskus pohtinut tuota asiaa kovastikkin. Ja silloin en osannut siihen vastata.
(siis ollakko vammainen vai terve) Mutta muistan kariutuneeni seuravan kaltaiseen kysymykseen.
Olin näe ollut jo yli kymmen vuotta liikuntarajoitteinen (lue vammainen) ja pohdin kysymystä, olisinki onnelisempi jos voisin olla terve, pohtiessani huomasin että jos "paranisin" yhtä nopeasti kuin vammaannuin, olisi tapahtuma lähes yhtä kaottinen. Siis olisi itse petosta minun kohdalla se että sanoisin olevani mielummin vammainen, mutta jos muutos olisi yhtä voimaksa ja sotkisi elämän taas, niin siinä tapauksessa voin jatkaa näin.
Ei sanalla ei pitäisi aloittaa, mutta taas tein sen.
Vammaisten asioita on oikeasti lähes mahdotonta hoitaa yksittäisenä osana. Olisikin pohdittava enneminkin sitä miten yhteiskuntaa pitäisi muuttaa että yhä useammat kokisivat elävänsä "täyttä elämää"
Yksi ajatus joka ensilukemalla ja taas toistettuna kuulostaa banaalilta, mutta on aika totta. Meidän kaikkien elämää pommitetaan tänä aikan valtavalla mielikuvien määrällä, nuo mielikuvat ovat jonkun tuntemattoman ihmisen luomia, eikä niiden tarkoitus ole ollenkaan tukea yksilön "kasvua" päinvastoin. Tarkoitus on luoda tarpeita, ihanteita yms.
Niihin olisi pystyttävä vaikuttamaan, jotta kaikkien niin terveiden kuin vammautuneiden (vammaisten) elämänlaatu paranisi.
Jäämmekö siis odottamaan aikoja jolloin markkinointiosaston heput oivaltaa yksilöllisyyden markkina-arvon.
Vai äänestämmekö jo nyt kaukosöötimellä hyläten nuo tusina sarjat joissa saa olla toisi tarkkana kuka on äiti kuka tytär. NUO todella epätodelliset elämän kuvjaiset jossa mikään muu ei muutu kuin sarjan nimi.
Olimpas vähän paatoksellinen taas !!!!
että kaikki eri tavoin ja eri elämänvaiheissa vammautuneet olisivat itse mahdollisimman paljon esillä arkipäivän elämässä.Ettei kukaan jäisi kotiin vaikkapa siksi että häpeää itseään tai tuntee olevansa toisten tiellä. Tälläkin palstalla on kirjoitellut "kauniita ja rohkeita" vammautuneita jotka seurustelevat kuulema mieluummin terveiden kanssa eli eivät halua leimautua vammaisporukoihin. Toivoisin että me kaikki oppisimme näkemään ihmisen toisissamme emmekä lokeroisi niin innokkaasti.
Tekopyhää paskaa vai?
Täysin asiaa sanoit. Meissä jokaisessa löytyy arvokas ihminen oli puutteemme mikä tahansa.
Juups´´ Ensinnäkin kirjoitit asiaa.
Mutta minä haluan hiukan kiusia,
Eikö tuo esillä olo toteudu kun hoitaa hommansa (työn, harrastukset ja ihmis-suhteet) mahdollisimman normaalisti, omia unelmiaan toteuttaen.
Mitä lokeroimiseen tulee niin sitä tulemme aina kohtaamaan (vaikka ihmeparantuisimme kaikki) puolesta ja vastaan.
jk. kyllähän se vähän liturgiaa on ,,,,, mutta kannattaahan sitä tavoitella,tasa-arvoa !!! (mitä lienee onkin)
Heips!
Oon tämmönen kohta 22-vuotias nainen, joka on aina kärsiny avustaja ongelmista.
On ollu joko huono tai hyvä, jos tuo huono on huono sana niin tarkotan sitä että joko hän ollu liian nuori tai liian vanha. Miten voi olla liian nuori no se ei jaksa nostaa paikasta A paikkaan B
Vanha no sehän kyllä jaksaa tai no voi se istua ja valittaa kuinka sillon huono selkä. Tai sit se on tätimäinen passaaja, tuputtaja yök!
Nyt tahtoisin siis parempaa palkkaa henkilökohtaisille avustajille, jotta nämä ammattitaitoisemmatkin voisivat tulla työhön kun palkka ois parempaa kun nyt!
ON SE KIVA KU VAMMAISILLA ON OMA VUOSI!!! todella naurettavaa!!! Ei nyt vammaisilla pidä olla omaa vuotta, HAHAHAHA!