Yks runo:Tuskan ahjossa kerran suli, sydämeni kova ja hiljainen. Sitä liekit löi, sen puhdisti tuli, ja itse kuolema takoi sen. Niin, elämä, aseellas raskaimmalla, lyö, iske, enää en murtua voi. Mun sydämein helisee moukarin alla, mitä kovemmin lyöt, sen kipeämmin soi. Tämä on soinut mun päässä 43 vuotta, silloin yksi ystävä kirjoitti sen mulle. Olisinkohan ottanut silloin ohjeen elämälle, et koskaan pärjää, aina on kärsittävä?
Tuntiskohan joku
sielunelämää?
281018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
liian nuorena kuolleen runoilijan tekstiä on tuo.
Vain hiemen yli kaksikymmenvuotiaana kuollut runoilija teki tekstin tuon.
Ei se ole ohje sinulle, ei minulle. Ehkä tiesi runoilija oman elämänsä rajallisuuden, sairas kun oli.
Jos olet minun ikäiseni, olet jo varmaan huomannut, itse ihminen voi tehdä ihmeitä omalle elämälleen. Ei se ole mistään kummasta kiinni, vain ihan omasta halusta, ja teosta.
Voimaa ja kannustusta sinulle, niitä minäkin olen elämäni varrella muilta saanut!
ja monta muutakin hyvää runoa. Mutta aina ei voi sanoa, että itse päättää elämästään. On niin monta tekijää, mitkä jarruttaa. Jos ajattelen vain itseäni, niin ihan ok, mutta muitakin tekijöitä on olemassa. Olet onnellinen, jos olet pystynyt tekemään kaiken itselles hyvin, kukaan ei joudu kärsimään. Olen muuten 55 v.
ollut jo alle 10-vuotiaana, joten se siitä päättämisestä.
Ihan noin vain päällisin puolin päättämistä tarkoitin.
Jos elämä olisi saanut päättää, kai olisin ollut haudassa jo 46 vuotta?
..näin synkkiä ohjeita noudata.Kaunis runo,mutta vain hetkeksi.Sydän asiat saavat runon kaltaiset ajatukset meillä kaikilla toisinaan pintaan.Mukavahan se on haikailla.Mutta otappa ilonen ilme ja temmellä sen kanssa,niin kohta naurattaa.Itkeähän met saisimma joka päivä jos sille töin alkaisimme
tippasilimässä surkkeudetkin kaksinkertaistuvat..ainakkii..
Mistä kairasta se väärti oon poissa, ko niin kotosalta kuulostaa tuo murre? Mie itte olen Nuuskakairasta.
Lappalaisen pollikkahan se siellä, ja niin nokka pystyssä jotta oikkeen..ylyppeekssii on näköjjään tultunna...
Tiällä on suanu ikävvään asti vuottoo, ies jottai kuulumissii, vuan ei.. - nyt mie oun vihanen siulle - nokkastasi ottasin ja suustasi ryyppeisin..jos kynsiini saisin..no missee sitä on oltunna, hä?
Poroissahan se mie tieten. Enkä mole ylpistyny, veän vain vainua tuosta Mielosesta, niette mistäkhään päin Lappia se mahtas olla. Koon siunaintunu tuota räkäviisaria, millä nuuskia tuulia. Äläkä sie - rietasvie! - minun nokhaan käy kiini!
Mitäpä sitä Saparomäele? Rauha ja rakhausko aina vain vallittee ja joulun hyä henki? Joko soon joulukuusen haukkunu, vai onko jo varastanukki?
Miten se teiläpäin tuo lumitilane? Meiloon kohtapa liikaa, niette tuppi piirtää jo lumhen viivaa mettämaissa.
mie vielä sulle porot näätän...aina sama selitys, tuota nyt usko kukkaa..
Naesissa olit kuitennii - niihen etelän hempukoihen kanssa värkkäytymässä - mokomakkii potattinokka, en paremmin sano...miekun silipasen tuon pijakan tuosta uunilta ja näätän sulle porot..ottaa niin vanahhaan jotta..meinnoo nahoissaan tässä kesttee....
*niisk, siilimättii vettä valluu..perk....*
Vuan on mulla ollu ikävä sinnuu - mokomakkii perunanenä....tehhäänkö jo raaha..?
On tiällä lunta ollu, ne vuan sulj poikkeen eekä taijja ennee tänä vuonna sattookkaan, vettä vuan ropottaa. Ukkonennii olj, ja kova toissayönnä. Olj se metkan näköstä kun pimmeellä taivvaalla semmonen valloihen ristituli...ja kohta pilikotti tähtitaivas ja mahottomat revontulliin lieskat..en oo moista näätelmmee ennen nähnä..
Vae tuppi jo viisttää hangen pinttoo, no eehän se mikä ihme - siullai kun ee sitä mittoo ou kummassii siunnaatunna, repale kultan.
Voe hyvä ihme, - on mulla hyvä mielj kun kuitennii minnuukkii vielä muistit - annan minä sulle antteeks, ja vaikka mitä nyt..:)
Se joolukuus on vielä hukusessa, ee ou jaksana vielä lähttee tuonne mehttäämy kahtelemmaan, vaekka välleen se on silipastu meijjän mehtä kun on tuota taemikkoo ylejjään - on pitänä nuita velekoja makssoo niillä vöyrreemmillä puilla..on suana mökkisä pittee silleen..
Raahasta ei tiijjä, eekä rakkauvvestakkaa..mitä liennöön, ruokkoo kaet...,mutta on se mukavvoo kuitennii jouluva vuottoo, piässöö tuota kinkkuva kasvattammaan - muistelen Lappalaisen sanonneen tykkeeväsä vähäsen lihasammasta kinkusta, jos sitä sen takkii yrittäs tässä itekkii...
Pittää kyssyy..jotta ethän vuan ou sitä kinkkuu nyt siellä hy..porossas..naattina ylj annosta..tunnustapa nyt äkkii..
Mii du namma lea?
Ei ne ny niin suita olla kylät kirhveettä sielä etelässäkhään, ette pittää täältä Yliperältä saakka miehensukua hakea. Sunkhaan minun koassole naisen haijjuakhaan ollu aikhoin. Enkä mie niin perustakhaan, ko niilä pakkaa olheen sitä sanomista minun tekemisistä - niinko ny malliksi sullaki.
Ei ole hetikhään niin koa puute ko naapurin pojala, ette tilas vaimon priskuräntistä. Muttei saanu ko housut.
Äläkä yritä sielä esittää mithään. Solet näkemä tuon muutaman Pohjammaan shemeikan haaremhiin jonottamassa, ettuilemassa vielä ja kyynäspäilä muita tönimässä. Sonki naisila tuo, että toletta kaikki yhen ja saman miehen völhjyyn änkeämässä.
Rekkamiehilä se käypi tuurit ja viuhkat, niette vanhhaan pistää. Se varhmaan vaihettaa naista aina viiensaan kilometrin päästä. Sielolet tieten sieki tiellaijassa pipo silmilä kyythiin viittomassa.
- Ei sempuohleen, hyät kyytit se varhmaan järjestää, alan mies ko selvästi oon ja ymmärtää enämpi sen hyän pääle.
Mun leän tiedustge Aslakan Juhantuoma. Naba ton?
..miehän sinusta ithän ja vähän ylös.Olipa mukava ko ku satuit hoksaamhan.Jo ainaki,niin ku sie sanot.sauna terhveisiä sulle,tottas kylyvöit hyvästi.
..teppä vähästä nokhan otatta.Lupsakasta lauantaita sullekkin.Koitamma hieroa sovintoa,ei siitä kaveruuesta mithän tule,jos sen riian päälle rakentaa.
..onhan se sullakin samat ajatukset.Sullekkin lauantaita ja mukavia mieliä.
Se tuo Pirre heittelee minua ko heinäsäkkiä, niette hääyn aina olla persetenässä sen kansa. Ja silti net pakkaavat mulla käyhmään siepakat köykäsiksi sen kansa.
Kylvöimpä tieten ja pari Lappalaistaki kerkisin jo ottaa. Jouluksi mie lämmitän sausaunan. Soon senthään saunojen sauna!
vakavasta aloituksesta juontuu huulenheittoa, onko se tapana?
Kysyy uusi.
..vain nokia sielä ittiäs.Saatan muuten piipahtaa mieki savusaunassa joulun seutuna.Ei mulla ole sitä ittellä,mutta tutun tykönä.Joo on se tuo Pirre vähän ovela,se meitä juoksuttaa täälä jokapaikassa.Eisen kans päriää.
..maan tapa ole Lapissakaan,mutta miksi ei puhuis niin ku sydän sanoo.Ja usko:met emme Varmasti halua pahaa.Met vain jutustelemme,emme pahalla,älä suutu.
suuttuakaan, varsinkin kun minä en ihmettelemästä lakkaa teidän Lapin ihmisten kaunista kieltä.
Se on tosiaan musiikkia korville, kunpa kaikki sitä kuulisivat. Omat, muualta sinne kauan sitten tulleet sukulaisenikin ovat sitä oppineet puhumaan.
ja niin vijattoman näkösenä vielä...
Minä mittää huaremmii tässä, vaikka oikkeesttaan, - pitäs se vähä usseemmin Lappalaisennii olla pitämässä puolijjaan; ehkkiis ilimottaattuu kerran viikkoon - kuukaastolokulla suana vuottoo, ja silimät pilolle itkkuu viänttee..jotta syytä vuan ihtees mokomakkii... Lapin semmeikka..raja se tulloo kuule Saparomäin emännällekkii..
..ja hyän päälle,.. minkä hyvän muka...?
:)
..tuli hyvä mieli.Säikähin vain,ja kyllä sitä silti vakavasti suhtautuu aloituksiin,vaikka vähä koristeleekin kirjoituksia.Oikein hyväntuulista lauantaita,nukumma sovinnossa.
myö ollaan vanahoja tuttuja tuon Lappalaisen pollikan kanssa.., mie sitä vähä sätin välillä, leikilläni vain..:)
..nukun rauhassa.Jos tet tutut,niin älä niin vähällä päästä.Hyviä ötyjä
Rokotiilin kyynelheitä - tänne asti näkkyy, älä yritäkhään. Eksie muista, ette mie reistaan harjotella pärjäähmään ilman naisia. Niistei ole ko harmia pitemän pääle. - Ei sillä, somia noon kyllä vähältä, nuin niinku muutheemaksi.
Ei tässä ny jouva konheen vieressä päntiönhään kököthään, ko pittää välistä työnlaithaanki rukattaa.
Soon keleä ilma meilä: 25 raatia oon väkiviinapruuvarissa. Melkheinpä pittää olla torkotulet koassa koko ajan. Ja koantakana ko käypii, niin sirpiksi kaarele jäätyy. Vieläkö se Saparomäelä on kesä?
Jokanen raatii miten lystää, mutta ei meän porinat ole mitenkhän pahantahtosia. Mie vain sillä tuole Mielosen pojale, ko harvoin täälä krannin väkeä näkkee. Onkopa täyttä sattaa kilometriäkhään naapurhiin.
Onhan tässä keskustelussa asialisiaki oksia.
sieramettii näkyvissä...siinnä unessa jo taitta olla...:))
Miten sie muka harjottelet...kysyn vuan, mie en usko nyt sinnuu vähinkkää, jotta lopeta alakkuusa sattuihen lorsoominen siinä..
Mie katoin siäennustteen, ja arvelin jotta kyllä se miun Lappalainen nyt kylymmää siellä väkkeen..paahan kuule villahoossuut jalakkaan jo uamulla kun pissille koan taakse mänet - ja huopatöppöset jalakkaan...:)
Saparomäissä on kesä, ainakkii päivänvalossa näätti vielä olleen, nyt en ou kurkkina pihalle muutammaan tunttiin, vaikka lunta tulloon..
Selevvee vettä tulj tuullasille vielä iltapäivällä, kun kaapalla kävin.
Pihamaita on pitänä ruveta haravoimmaan, kun jätin vähä huonolle siivvuunnille syksystä ennen ensimmäissii lummii, ja nyt silimä sairasttaa niissä lehtikasossa.
Toissaalta ollu hyväkkii tämmönen talaven alaku, jiäpipähän talavi kaikkijjaan lyhhyymmäks...mutta hiihtämmään tekis jo mielj...eekä ou lommookkaa, jotta sinne piäsis tulemmaan koko kevväänäkkää...ellei nyt lotossa posaha rahhoo..
miettinyt sitä, miksen saanut "helppoa"luonnetta, jolle kaikki on sulaa vahaa, sen kummemmin arvioimatta asioita.
Monesti olisi ollut tarve ostaa apteekista pussillinen positiivisuutta.
Mutta sitten toisaalta kumminkin, jospa meillekin kaikkea arvioiville ihmisille on sijaa tässä maailmassa. Kun toiset saa kaiken kuin Manu illallisensa, niin jospa meidän saamiset ovat sitä arvokkaampia, kun ne ei ihan hevillä irtoa?