Olen usein miettinyt miksi sairauksia ei tutkita niin kuin lääkkeitä. Ainahan kuulee sanonnan että, emme tunne sairauden aiheuttajaa. Tunnnetaanko yhtään sairautta, mistä se aiheutuu?
Vai onko niin että ei haluta tarpeeksi tuntea, vai tunnetaanko mutta ei kerrota, jos tiedetään kunkin sairauden alkusyyt,ja ne voitaisiin poistaa, tulisiko yhteiskuntaan kaaos?
Suurinosa lääkäreistä olisi tarpeettomia ,sairaanhoitajia, apteekkeja, lääketehtaita ym, ym jäisi työttömäksi. tällöin romuttuisi yheiskunnan koko systeemi.
Siis onko niin että, pidetään suosiolla sairauksia ja kehitetään vain lääkkeitä. Olen usein pohtinut tätä asiaa, ja olisi mukava tietää mitä muut ovat mieltä?
Tämä tuli joskus mieleen kun oli pienellä leikkaksella paikallispuudutuksessa, ja lääkäri totesi siinä laikkauksen ohessa että, meiltä loppuu työ. Kyseesä oli minulle tehtävän leikkausien väheneminen.
Vai onko niin että ei haluta tarpeeksi tuntea, vai tunnetaanko mutta ei kerrota, jos tiedetään kunkin sairauden alkusyyt,ja ne voitaisiin poistaa, tulisiko yhteiskuntaan kaaos?
Suurinosa lääkäreistä olisi tarpeettomia ,sairaanhoitajia, apteekkeja, lääketehtaita ym, ym jäisi työttömäksi. tällöin romuttuisi yheiskunnan koko systeemi.
Siis onko niin että, pidetään suosiolla sairauksia ja kehitetään vain lääkkeitä. Olen usein pohtinut tätä asiaa, ja olisi mukava tietää mitä muut ovat mieltä?
Tämä tuli joskus mieleen kun oli pienellä leikkaksella paikallispuudutuksessa, ja lääkäri totesi siinä laikkauksen ohessa että, meiltä loppuu työ. Kyseesä oli minulle tehtävän leikkausien väheneminen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllähän lääkärit ja monen sorttiset terveydenhoitajat painottavat terveiden elintapojen merkitystä. Hyvin tiedetään ja "saarnataan" kuinka kannattaa elää, mitä nauttia ja mitä jättää ottamatta.
Kuinka moni kuuntelee ja pyrkii noudattamaan terveitä elintapoja? Terveenä ollessaan ihminen ei hevin ala niuhottamaan ravinnon ja liikunnan suhteen. Kun sairastutaan, uskotaan lääkkeisiin ja muihin toimenpiteisiin.
Sairauksia riittää vaikka kuinka yrittäisi, puhumattakaan ellei itse välitä lainkaan huolehtia kunnostaan!
elämän tavoillaan voi vaikuttaa terveyteensä.
Mutta onhan pitkäaikais sairauksia, joilla mielestäni ei voi olla yhtäläisyyttä elämäntapaan. Ennemmin uskon perintötekijöiden vaikuttavan.
Juuri tällaisien sairauksien tutkiminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Nyt jo tiedetään vähän kantasoluista, jospa niistä saatais apu.
Vaikka ne saavat vastustusta.
Olishan se mahtavaa jos saadaan monet vaikeat sairaudet hallintaan, eikä vain kehitetä lääkkeitä olotilan helpotamiseksi.Näin minä ajattelen.
Olenkin sitä mieltä että, enemmän pitäisi tutkia itse sairautta mistä ne on peräisin? Kun tuntuu että lääkkeiden kehitys on ensisijalla.
Olen itse sairastanut syövän ,jonka itse pakoitin lääkärin tutkimaan ,siis ne oireet jotka siittä johtui.
Niin ,ennen sitä, olin syönyt antipiottikuuria lukematon määrä.
Ja leikkaukseen kyllä pääsin, Diakonoosin tultua selville, heti.
Sen jälkeen olenkin ollut kontrollissa, joka onkin pitänyt minut rauhallisena nämä 6 tervettä vuotta.
Muistan kerran kun eräs lääkäri ,joka tutki minut kontrollin yhteydessä ,kysyi minkälaista työtä olin tehnyt ,hän epäili että se sairaus oli johtunut niistä aineista joita minä jouduin käyttämään työni yhteydessä.
Suomessa sentään oli Työsuojelu paremmalla kantilla kun minun täällä 15 v työskennellessä.
Nyt kuitenkin olen saanut olla terveenä ilman minkäänlaisia lääkkeitä ,jo heti leikkauksen jälkeenkin ,ei minulle määrätty mitään ,sairaus kun oli niin alkuvaiheessa vielä .
Mutta olen aina luottanut kehoni varoituksiin ,jo pelkkä väsymys on otettava huomioon .
Ja huoltoa on tämäkin koneisto saatava, monet antaa vuosi-huollon kalliille autolleen, mutta jättää oman kroppansa hunningolle.
kyllä keho anta merkkejä että kaikki ei ole kohdallaan, kunhan osaa kuunnella itseään. Oli hyvä että sairautesi todettiin ajoissa näin paraneminen täysin on mahdollista.
Syöpäkin on sairaus jota pitäis tutkia paremmin mikä sen aiheuttaa. Olen uskonut itse että se olisi suurelta osin periytyvä sairaus. Mutta ei ole osoitettu täysin todeksi tutkimuksilla.
Onhan niin että toinen sairaus toisessa suvussa puhkeaa paremmin kuin toisessa. Sanotaanhan niin että, joka suvussa on syöpää aiheuttavia soluja, mutta vain toisissa ne puhkeaa. Osasinkohan oikein sanoa?
Mielestäni tämä olisi mielenkiintoine puheenaihe kuten sanoit.
ettei lääkärit vaivaudu liikaa tutkimaan mistä potilaan jokin uusi vaiva johtuu.
Vuokra-emäntäni on 77 vuotias ja hänellä on monia päälekkäisiä sairauksia mutta osa niistä on sellaisia jotka näin maallikko järjelläkin on vain liiasta varomisesta johtuvaa.
Toki hänellä on Vibramyalgia joka aiheuttaa vaivoja keuhkoihin ja niveliin mutta kun sitten tuntuu jossain vähän kipua hän istuu paikallaan kun sattuu kun lähtee liikkeelle ja kun sitten kaikki tuodaan eteen ei ole pakko liikkua vaikka juuri se auttaisi moneen asiaan
Paikallaan istuminen aiheuttaa turvotusta ja se taas kipua niveliin sekä lihaksiin ja taas on liikkeelle lähtö sen vaikeampaa. Jo yksin kaupassa käynti vie häneltä kaikki voimat niin, että ellei ole kaveria mukana hän ei enää uskalla edes lähteä.
Olen ollut nyt usein hänen mukanaan ja seurannut silmä tarkkana tilannetta miten kuitenkin hän pystyy nostelemaan melkoisia pakkauksia ilman vaikeuksia kärryille.
Kysyinkin häneltä , että mitä lääkäri on sanonut siitä tai siitä vaivasta joita hän käy siellä valittamassa ja hän sanoo, että ei ne osaa sanoa mitään vaan antavat uusia lääkkeitä entisten lisäksi ja voi sitä lääkkeitten määrää mikä hänellä on.
Kun kyselin niistä lääkkeistä häneltä sain sellaisen tunteen, että siellä on jo joku lääke estämässä jonkun toisen lääkkeen vaikutusta niin, että kolmas lääke pääsee vaikuttamaan.
Eikö tuollainen lääkkeiden määräkin jo väsytä ja aiheuta masennusta ja turvotusta kun kerran ihminen ei joko halua tai pysty kontrolloimaan itseään.
Jos lääkkeitä tutkitaankin niin eikö lääkärien pitäisi ottaa huomioon myös potilaan kaikki entisetkin lääkkeet ennenkuin määrää uusia ettei tule päälekkäisyyksiä sillä en usko, että mikään lääke lopulta lopulta vaan varalta nautittuna on hyväksi.
on aika paljon kuulemma. siitä pitäisi jokaisen ottaa selvää omalääkäriltä.
Niitä on nimeltä lääkepasseja johon kirjoitetaan kaikki lääkkeet, ja niiden määrät.
Kerroppa hänelle että hoitaa asiansa kuntoon. Ottaa seuraavalla kerralla lääkärille mukaan.
Liikunnan liika varovaisuus on huono juttu, pian hän on siinä kunnossa että on vain vuoteessa.
Olet aivan oikeassa. Niitä on kyllä sellaisia ihmisiä kun istuu työkseen pienestäkin vaivasta terveyskeskuksissa, (kun on aikaa ja yksinäisys vaivaa). Näin olen kuullut.
Olen kehoittanut häntä kyselemään omalta lääkäriltä lääkkeiden tarkistuksesta. Minulla on tunne, että hän luottaa liian sokeasti mitä tämä sanoo eli ei ole vaatinut vaan pyytänyt sitä.
Nyt hänelle asennettiin tahdistin sydämmeen ja kun sitä ehdotettiin oli lääkäri sanonut, että saa sen jälkeen jättää lääkkeitä vähemmäksi mutta mitenkäs kävikään. Taas sairaalan lääkärit määräsivät vaan lisää lääkettä ja mitään entisiä ei otettu pois.
Nyt sanoin jo eilen lujasti, että menee heti omalle lääkärille ja vaatii lääke tarkistuksen, Ans kattoo kuin käy.
Hän makasi nyt pari päivää sairaalassa niin nyt ei meinaa enää päästä istualtaan liikkeelle kun "sattuu" jalkojen lihaksiin.
Olemme hänen poikiensa kanssa ehdottaneet hänelle kuntoutusta mutta hän itse ei halua yksin sinne mennä. Tarjouduin kaveriksi mutta kun "sattuu" niin jos siellä pannaan liikkumaan. Sehän se juuri on tarkoituskin.
Toivoton ihminen näin liikkuvan näkökulmasta.
Aikoinaan minua hoidettiin monta vuotta ihan väärällä diaknoosilla.Ensimmäiset oireet taisin saada 70luvulla.Ne olivat selkävaivat,eli epäiltynä issias vaiva.Toki ensimmäiset kuvatkin otettiin silloin,vaan eihän niissä mitään ollut.Vaihdoin jopa ammattia,kun ajattelin että säästän selkääni.90luvulle tultaessa vaiva vaan paheni,edelleen lääkärit osasivat ajatella vain Issiasta.Kunnes lopulta oltiin jo niin vakavien oireiden (halvaantuminen) edessä että ottivat Tomografiakuvia.Jo kuvien ottovaiheessa alkoi "kuhina" ympärilläni ja minut passitettiin Töölön sairaalaan siltä istumalta.Tiedolla että on löytynyt kasvain.Sitä sitten lääkärit kilvan ihmettelivät että kuinka ei aikaisemmin oltu huomattu,vaikka se oli jo selvästi näkynyt aikaisemmissa tavallisissakin röntgen kuvissa.
No se ehkä minua on hiukan lohduttanut,ettei edes aikainen löytymisajankohta olisi auttanut yhtään mitään.Lääkkeitä tähän tautiin ei ole,mitä nyt vahvoja kipulääkkeitä syön.Ompa vaan niin harvinainen, ettei tänä päivänäkään ole montaa potilasta koko suomessa jolla olisi sama tauti.
Näin sattuu aina joskus ettei löydetä oikeaa sairautta. Joudut sitten syömään vahvoja lääkkeitä koko lopun elämän?
Minä olen aika varovainen lääkärienkin lausunnoista. Suhtaudun aina varoen vaikka on lääkäri kysymyksessä.
Meidän perheessä sattui 50 luvulla tapaus, kun veljeni sairastui, lääkäri totesi että hänellä on lavantauti.
Silloin lavantauti oli melko yleinen sairaus, Hän hoiti lavantautina ja veljellänä oli suolistotukos, johon hän kuoli.
Itselläni on senverran kokemusta kun taistelen tuon allergian kanssa, jouduin käyttämään monta vuotta lääkärin määräyksestä kortisonipitoista nenäsumutinta, joka kuivasi nielun.
Erään kerran kysyin häneltä että, kuinkahan kauan joudun käyttämään sumutinta, johon hän vastasi, lopun elämäni.
Olen nyt ollut 2v ilman, omasta kokeilustani ja hyvin menee.
Otan vain illalla pillerin joka lievittää oireita. Sama lääke jonka otin kortisooni sumutteen kanssa, se riittää.
Mielestäni jokaisen kanattaa olla "valpas" kun itsestä on kysymys, kun kysymyksessä on vaikka sairaus. Minä en arasta kysyä mitään, kun olen lääkärin vastaan otolla. Otan kaiken selväksi lääkitystä myöden.
Tehkää samoin.
Kyllä sairauksien syitäkin etsitään mutta kun tähän ei pystytä joudutaan turvautumaan lääkkeisiin.
Kyllä syöpätutkimuksiin ja vaikkapa diabeteksen syntyyn uhrataan. Erityisesti vanhuusiän diabetes on pitkälti itse aiheutettua elintasosairautta.
Kun sairausia ei voida poistaa on pakko käyttää lääkkeitä vaivojen poistamiseksi. Sairauksien hoito on kirjaimellista, parantaa yritetään kyllä mutta ei onnistuta.
Ei puukollakaan voida kaikkea parantaa!
että sairauksia kyllä tutkitaan mutta tuntuu että, lääketeollisuus on paljon edellä.
Vai oisko niin että, kun enemmän puhutaan uusista lääkkeistä, kuin sairauksien tutkimisesta niin mieleen tulee että vain lääketeollisuus ahertaa.
Se olisi ensiarvoisen tärkeää että tutkitaan enemmän juuri mistä kehittyy mitkäkin sairaudet?
Että onko siihen panostettu riittävästi.
Puukolla voidaan leikata sairauksia vasta siten kun sairaus on kehittynyt. Yksi muoto sekin parantaa.
kaupan ikkunassa LÖÖPISSÄ.kuinka joku oli kuollut jotain särkylääkettä nautittuaan . Nämä lööpit vaan eivät aina kerro koko totuutta.
että särkylääkkeitä olisi niin vahvoja. Vaikka niitäkin löytyy.
Minullekin määrätiin, kun käteni teloin erikoisen vahvoja särkylääkkeitä. Käytin niistä kolme.
Koetan vältää kovia lääkkeitä, enemmin otan luonnosta tuotettuja ja kehitettyjä "rohtoja".
Päivittäin käytänkin yleistä kuntoa kohentavaa ravintolisää.