Nykyajan lapset..kovia suustaan vähän siellä sun täällä..ihmettelen jos nykyään pääsen poikaporukan ohi ilman, että saan kuulla jotain "plöö":n tapaisia huutoja tai jotakin vielä härskimpää..Mistä johtuu, että nykyään lapset näyttävät saavan käyttäytyä aivan niin kuin mieli tekee ilman mitään seuraamuksia? Niin koulussa kuin kaupungillakin. Itse olen joutunut lapsuudessani koulukiusauksen uhriksi ja myöhemmin ihmettelin, kuinka monen näiden lapsien vanhemmat todella tietävät, mitä heidän jälkikasvunsa harrastaa koulussa. Kuinka paljon te vanhemmat nimenomaan tiedätte lapsistanne? Kotona ekeleitä, koulussa paholaisia? voi hyvinkin olla. Onko mahdollista että juuri sinun lapsesi tuhoaa joka päivä jonkun lapsen haurasta itsetuntoa koulussa? Vikaa on todellakin turha sysätä pelkästään koululle, sillä se, mitä lapsi todella on, lähtee kotoa!
Sinun lapsesi!
väsynyt tähän..
161398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nykyisin kun ei käytetä kunnon rangaistuksia niin kuin ennen, tenavat ei opi kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja sääntöja.. Koivun oksa on aika hyvä keksintö käytettynä jo pienestä pitäen..
joo meneppä lyömään lastasi, niin jo on joku lastensuojeluviranomainen oven takana, ei nykyään voi tehdä ihan mitä tahaansa.
"Koivun oksa on aika hyvä keksintö käytettynä jo pienestä pitäen.." -ja saat viranomaiset kimppuusi!!!
meidän tyttö on saanut yhtä hyvän kasvatuksen kuin veljensä, joiden käytöksessä ei ole koskaan ollut valittamista -ei meillä vanhemmilla eikä muilla. tyttö taas oppi kiusaamaan, kun häntä ensin kiusattiin... olen yrittänyt puuttua tähän: jutellut, mennyt tytön kanssa kiusattujen kotiin ja on juteltu ja pyydetty anteeksi... ja aina se alkaa uudelleen. omat keinoni alkoivat käydä vähiin ja kun koulusta TAAS soitettiin, sanoin tytölle, että mene metsään ja tuo risu! sitä risua ei tosin käytetty, mutta kun tyttö koulussa kertoi hakeneensa risun, onkin ongelmat nyt väkivaltaisen äidin syytä ja on ravattu neuvolat ja kuraattorit....
mitä antaisinkaan, että saisin tuon risunhaku reissun peruttua!!!
tätä juuri tarkoitin, lapset kertovat koulussa ihan viattomia juttuja, niin siihen joku virkaintoinen kun sattuu, niin sitten oletkin helisemässä ja pahasti. Ja mitä tulee siihen että vanhemmissa on vika jos lapsi on "häiriintynyt" monessa tapauksessa varmasti onkin, mutta totuus on se, että joukossa tyhmyys tiivistyy tehdään sitä mitä muutkin ja vielä vähän paremmin kun toinen
on oltava johdonmukainen. Lapsen kasvattajia ovat molemmat vanhemmat ja se on oltava molemmilta pitkäjännitteistä ja johdonmukaista.
Kasvatus alkaa heti kun lapsi on syntynyt, voi sanoa näin. Ei voi ruveta vaatimaan lapselta enään isompana että sinun täytyy tehdä näin tai noin, vaan siihen kasvetaan ilman sen kummempia selityksiä.
Onhan meillä aikuisillakin sääntömme ja lait joita pitää noudattaa. Miksi on lait ja säännöt tehty no niitä varten jotka ovat käyttäytyneet epä siedettävästi niin on laadittu säännöt jne...
Olen kanssasi prismalleen samaa mieltä.
Itselläni on kaksi lasta poika ja tyttö,ja
molemmat ovat saaneet rakastavaisen "kurin"
kotona aivan alusta lähtien ja luulen ,että aika esittelykelpoisia ovat,ainakin kavereidensa
vanhempien mielestä.
vain mitä muut ajattelevat sinusta. Sinua ei kiinnosta
se, joutuuko lapsesi koulukiusatuksi tai onke ahdistunut,
masentunut, pakotettu tietyyn muotiin vain täyttääkseen
sinun lapsellesi asettamat vaatimukset.
Turha sitä lapsen suosiota on kavereiden vanhemmilta
kysellä. Sille lapselle on paljon tärkeämpää se, miten
kaverit suhtautuu siihen kuin se miten kavereiden
vanhemmat suhtautuu.
.. tyhmyys tiivistyy, totta! On turha ylpeillä sillä, miten omat lapset ovat esimerkillisiä vanhempiensa seurassa, sillä mistä tiedät, miten lapsi käyttäytyy kun äidin ja isin silmä välttää???!! Miten voit olla varma, ettei juuri sinun pikku pilttisi ole se, joka huutelee tai ainakin mukana tirskuu/naureskelee ja siten tukee jotakuta törkyturpaa!
Toisaalta: ei pidä olla niin herkkänahkainen. Nuoriso kommentoi ja huutelee, eivät he sillä aina tajua loukkaavansa. Esim. aikoinaan JUOKSIN työpaikalta bussille, kohtuullisen pitkän matkan. Viikonloppuiltaisin nuoret huutelivat: "hop-hop!" ja nauroivat. Tai jotain: ja läski lähtee!
Mitä minä? Huvitti. Nauroin. Tiesin olevani huvittavan näköinen ravatessani kaupungin halki.. Ei minun itsetuntoni murene, jos jonkun anorektikon littalantion mielestä olen kurvikas tai peräti läski.. tiedän olevani juuri sopivan kokoinen itselleni siellä ison palttoon alla.
Vappuna nuoret hoilaavat serpentiinit kaulassa: klaara vappen! ja heittävät serpentiiniä päälle. Huikaan takaisin jotain samaa. Ja saan iloisen huiskutuksen perään.
Suhtaudu huumorilla tai älä välitä. Siinä neuvoni. Tiukkapipoista ei kukaan pidä. Ja muuten: koulukiusattu minäkin olen aikoinaan ollut.
Kautta vuosikymmenten nuoret kokoontuvat ja ovat isoissa porukoissa. Joukkoon mahtuu aina joku rääväsuu - joka kenties kotona on oikea herranterttu!
Se iso nuorisoporukka tuntuu äkkiseltään pelottavalta, häirikkölaumalta. Ajattele, että siinä on yksilöitä: jokainen on jokun lapsi, joka menee kotiin ajallaan ja tekee osansa kotitöistä jne, jolla on ns. hyvä koti ja kuuntelevat vanhemmat jne.
Nuoruuteen kuuluu olla isossa porukassa samanikäisten kanssa. Siihen kuuluu myös tietynlainen huono käytös, jos sen asian voisi näin sanoa. En sano, että hyväksyn sen, että loukataan toista ihmistä tms., mutta peräänkuulutan myös huumorintajua ja suvaitsevaisuutta. Et voi odottaa että sinut hyväksytään ja sinua kohdellaan kunnioitavasti, jos sinusta itsestäsi huokuu, että halveksit etkä kunnioita millään tavalla nuoria vain siksi, että he ovat nuoria ja kavereidensa kanssa.
Ja pikkulasten vanhemmat: joskus teidänkin leikki-ikäinen on murrisiässä ja viimeistään silloin voitte heittää romukoppaan kaikki ne hienot ajatukset " ei minun lapseni" joitten nyt kuvittelette onnistuvat tulevaisuudessa. Lapsia ei kasvateta yksin kotona: mukana on koulu ja "katu" - kaverit, muut ihmiset.
tässä keskustelussa!
Eikä kukaan ole noteeranut koska siinä ei syytellä ketään.
Terveisin
Minä olen haistattelevan,ilkeän,väkivaltaisen psykopaattipojan äiti.Lapsi on mahdoton,eikä tunne empatiaa.Hän ei pysty toimimaan raivostumatta varsinkaan ryhmässä.Vika ei ole kasvatuksessa tai siinä,etteikö olisi yritetty.USKO POIS,YRITETTY ON!ON OLTU RAKASTAVIA JA LEMPEITÄ JA TEROITETTU HYVIEN TAPOJEN TÄRKEYTTÄ IPANOIDEN MIELIIN ( heitä on 3 tässä perheessä ) ! ON JUOSTU LÄÄKÄREILLÄ JA PSYGOLOGEILLA JA VAIKKA MISSÄ! Mutta edelleen on poika mikä on : törkeä suustaan,raivokohtauksia saava,kaikkea vastaan kapinoiva,määräävä,alistava jne..VIKA EI OLE KOTIKASVATUKSESSA ; hänellä on tutkimuksissa todettu neurologinen kehityshäiriö. On liian paljon vanhempia, joita syyllistetään neurologisesti vammautuneen lapsen käyttäytymisestä!
Ja : 2 muuta lastamme ovat terveitä, iloisia ja normaaleja muksuja.
lapsen syntymästä ja kasvatuksesta jos ei vanhemmat.
Jos ei pysty kasvattamaan lapsia, niitä ei pidä
tehdä. Ei sitä jälkeenpäin voi selitellä, että
lapsi nyt ei oikein sopinu meidän kasvatusmenetelmiin
vaan kasvatusmenetelmät pitää olla lapsen mukaan.
Jos asia on jonkinlainen tragedia sinulle, on se
sitä myös lapsellesi.
Jep. Aina vika ei ole vanhemmissa tai kasvatuksessa. Samalla tavalla ei lapsia sisarusparvessa kasvateta normaalissa perheessä, ja valtaosa on normaaleja perheitä. Myös ne perheet, joissa on "vaativa lapsi", ovat lapsen yksilöllisyyden huomioon ottavia, hyvä kasvattajia. Valtaosa näin, vaikka noname onkin kaltoinkohdeltu lapsi.
Kun perheessä on ns. tavallisia lapsia ja sitten yksi ylivilkas, ei mennäkään yksilöllisesti, vaan sen ylivilkkaan ehdoilla! Onko se oikein muita kohtaan? Ei kompromisseja, ei joustoja, koska se ylienerginen lapsi ei ymmärrä niitä. Tällaiselle lapselle pitää kaikki mennä ehdottoman tiukkojen sääntöjen mukaan. Ne luo turvallisuutta, kompromissit ja poikkeukset sotkevat. "Vika" on neurologinen, eikä siis kasvatuksellinen tai ruokavaliosta johtuva tai vanhempien vika. VAnhemmilla vaan on helvetisti enemmän hommaa tämmösessä ylienerigisessä, ylivilkkaassa, keskittymiskyvyttömässä lapsessa, joka vieläpä on älykäs ja verbaalinen!
Mutta heistäkin kasvaa aktiivisia osallistuiva kunnon kansalaisia, jotka opiskelevat, käyvät töissä, jne jne niin minunkin pikku villikostani.
"Jos ei pysty kasvattamaan lasta, ei niitä pidä tehdä", kirjoitit "asiantuntevasti".
No, kukaan ei voi etukäteen tietää minkälaisia / minkäluontoisia lapsia saa ; ovatko he terveitä vai eivät.
Itselläni on myös neurologisesti vammainen älykäs lapsi, jonka aivojen virheellinen aineenvaihdunta näkyy myös hänen vaikeudessaan hallita kehonsa liikkeitä.
Minulla on 2 lasta - molempia on kasvatettu yksilöllisesti ja uskallanpa sanoa että myös kärsivällisesti ja rakkautta antaen, mutta tämä "neurolapsi" ei ole - vielä - juurikaan kasvatettavissa. Hän sanoo ikävätkin asiat toisille suoraan ( myös tuntemattomille ) ja hyökkää vihastuessaan helposti kiistakumppanin kimppuun. Kuvaannoilliset ilmaisut hän ymmärtää kirjaimellisesti, eikä hänellä ole huumorintajua yhtään.
Hyviäkin puolia tässä vammaisessa lapsessamme tietenkin on - monenlaisia hyviä puolia - mutta hänen sairaudesta johtuvista huonoista puolistaan emme me, hänen vanhempansa, aio enää syyttää itseämme!
Se, että hänen aivojensa aineenvaihdunta ( serotoniini, dopamiini jne..) toimii epänormaalisti ja vaikuttaa hänen käytökseensä negatiivisesti, ei kyllä tasan ole meidän vikamme. Vai syytätkö sinä, nim."noname" cp-vammaistenkin lasten vanhempia siitä, etteivät nämä osaa "kouluttaa" lapsestaan reippaasti liikkuvia urheilijoita ? Vähän kärjistettyä, mutta jotenkin tähän tapaan tunnut ajattelevan.
Ja toinen lapsemme on "normaali" - hänellä on meihin "vanhuksioinsa" avoimet välit ; hänellä on kivoja harrastuksia ja koulussa pyyhkii hyvin.
Älkää syyttäkö vanhempia lapsen vammasta, vaikka vamma olisikin neurologinen, eli vamma joka ei näy ulkomuodossa / älykkyydessä, vaan joka näkyy käyttäytymisessä ( usein selvästi poikkeavina aivosähkökäyrinä, jos sellaisia otetaan ).
miksihän tämä kohdistui lapsiin,,onhan näitä huutelijoita (tai muuten käytöstapoja vailla olevia) aikuisiakin
tiedän monta tapausta jossa lapsella on ollut kotona "kova kuri" ja kun nämä pääsevät "irti" niin silloin pistetään ranttaliksi! minun periaatteeni on että lapset ovat lapsia ja hölmöilyt ja pahanteot tehdään "pienenä" ettei tarvitse sitten aloittaa kun kotoa pois muutetaan !!
Mutta käsi sydämelle, kuinka monen ihmisen kuvittelet selvinneen kokematta koskaan minkäänlaista kiusaamista? Jos ei muuta, niin varmasti useimpia ovat ainakin sisarukset "rääkänneet" tavalla tai toisella. En vähättele koulukiusaamista, mutta ei lasta voi pitää pumpulissa ja vaatia, että kukaan ei ikinä sano pahasti minun lapselleni. Lapsen pitää oppia sietämään myös sitä, ettei aina ole suosittu...ainakaan kaikkien taholta. Systemaattiseen kiusaamiseen pitää toki puuttua. Mutta esim. mun tyttäreni luokalla oli oppilas, jolle ei voinut sanoa aamulla edes "moi", koska tämä oppilas koki sen kiusaamisena. Kiusaamista oli myös se, jos EI sanonut moi.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ihmisen on vaan pakko kasvattaa tietty "kuori" ympärilleen. Joku jyrää sinut työelämässä, puoliso kotona, ystävät jättävät jne. Jos mulle nuoriso huutaa perään "plöö" niin ei mun itsetuntoni tai maailmankuvani siitä järky.
Toki lapsille tulee opettaa hyviä käytöstapoja, mutta kun ei niitä ole monilla aikuisillakaan, niin miksi odottaisimme vastaavaa nuorilta? Muutama kuukausi sitten tulin töistä täydessä ruuhkabussissa, jossa vanhempi nainen oli laittanut kassinsa ikkunanvieruspaikalle ja istui itse käytävänpuolella. Noin 12 v poika jäi sitten reppuinensa seisomaan tämän naisen kohdalle bussin käytävällä. Nainen komensi pojan kauemmas...ei vissiin sietänyt nuorisoa ollenkaan. Poika kiltisti siirtyi, mutta mulla meni herne nenään. Luovutin oman istumapaikkani pojalle, menin naisen luokse ja ystävällisesti kysyin, voisiko hän siirtää kassinsa pois vapaalta paikalta vai onko hän mahdollisesti maksanut matkalipun erikseen myös kassille. Nainen nappasi kassin syliinsä ja minä menin ikkunapaikalle. Herttaisempaa hymyä kuin tuon pojan hymy oli en ole eläissäni nähnyt. Iskin pojalle vielä silmää :o)) Eli on meillä aikuisillakin syytä katsoa peiliin.
Puhut kuin valioluokan koulukiusaaja.Montako uhria sinulla on ollut?