Tässäpä minun tarinani, jonka edestä olen vuodattanut monta monituista kyyneltä.
Erosimme viime kesänä. Lapsista yhteishuoltajuus (2, 4, 6 ja 8v). Ero oli niin sopuisa kuin vain se voi olla. Ongelmana nyt nämä kaksi asiaa : isi asuu satojen km:en päässä ja haluaisi tavata tyttäriään vanhempiensa luona, jotka asuvat melkein naarurissamma. Nyt isovanhemmat ovat alkaneet sanoa, että eivät haluaisi enää tavata MINUN lapsiani ja HOITAA heitä kun minä lorvin siööä aikaa kotona. Se oli asia yksi.
Toinen on yksi asia isissä : tapaamiset sovittiin joka toinen vkl ja hiihtoloma kokonaan jne. eli se perinteinen. Noh, hän saisi tavata niitä miten paljon haluaa, mutta mutta....Hän alkoikin laskea, että on hoitanut 8v tyttöä viikon eli se vie muilta lapsilta seuraavat kolme viikonloppua hänen laskupään mukaan pois. Hän tavallaan siis hoitaa etukäteen tapaamiset näin.
Miten saan ylläpidettyä tapaamiset ja lapset todella haluaisivat olla isin kanssa pidempääkin aina välillä. Voisin lähteä itse kotoa pois siksi aikaa ja tekisin ruoat valmiiksi jne. Ei halua tämä isi !!! Kustannuksia ei tulisi. Isän oikeuksia kyllä vaalitaan, mutta missä ovat lasten oikeudet pitää suhdetta yllä isäänsä ??? Kertokaa se minulle.
PS: Lapset pitävät isovanhemmistaan, mutta he ovat tehneet kaikkensa, että pääsisivät ainoista lapsenlapsistaan eroon. Kaikki välit ja yhteydet meihin on katkaistu. Noh, tämä tästä. Maailma on ihmeitä täynnä. Harmittaa, muuta en voi sanoa. Kertokaa voiko näin tehdä ? L. olemalla lasten kanssa esim. sen hiihtoloman sanoa, että olen sitten vapaa seuraavat kolme kuukautta ??? Anteeksi sekava sepustus, mutta hieman olen ärmystynyt tästä tilanteesta.
Silti hyvää kevättä kaikille yksinhuoltajille ja pietääs lippu korkeella.
Erosimme viime kesänä. Lapsista yhteishuoltajuus (2, 4, 6 ja 8v). Ero oli niin sopuisa kuin vain se voi olla. Ongelmana nyt nämä kaksi asiaa : isi asuu satojen km:en päässä ja haluaisi tavata tyttäriään vanhempiensa luona, jotka asuvat melkein naarurissamma. Nyt isovanhemmat ovat alkaneet sanoa, että eivät haluaisi enää tavata MINUN lapsiani ja HOITAA heitä kun minä lorvin siööä aikaa kotona. Se oli asia yksi.
Toinen on yksi asia isissä : tapaamiset sovittiin joka toinen vkl ja hiihtoloma kokonaan jne. eli se perinteinen. Noh, hän saisi tavata niitä miten paljon haluaa, mutta mutta....Hän alkoikin laskea, että on hoitanut 8v tyttöä viikon eli se vie muilta lapsilta seuraavat kolme viikonloppua hänen laskupään mukaan pois. Hän tavallaan siis hoitaa etukäteen tapaamiset näin.
Miten saan ylläpidettyä tapaamiset ja lapset todella haluaisivat olla isin kanssa pidempääkin aina välillä. Voisin lähteä itse kotoa pois siksi aikaa ja tekisin ruoat valmiiksi jne. Ei halua tämä isi !!! Kustannuksia ei tulisi. Isän oikeuksia kyllä vaalitaan, mutta missä ovat lasten oikeudet pitää suhdetta yllä isäänsä ??? Kertokaa se minulle.
PS: Lapset pitävät isovanhemmistaan, mutta he ovat tehneet kaikkensa, että pääsisivät ainoista lapsenlapsistaan eroon. Kaikki välit ja yhteydet meihin on katkaistu. Noh, tämä tästä. Maailma on ihmeitä täynnä. Harmittaa, muuta en voi sanoa. Kertokaa voiko näin tehdä ? L. olemalla lasten kanssa esim. sen hiihtoloman sanoa, että olen sitten vapaa seuraavat kolme kuukautta ??? Anteeksi sekava sepustus, mutta hieman olen ärmystynyt tästä tilanteesta.
Silti hyvää kevättä kaikille yksinhuoltajille ja pietääs lippu korkeella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerran sopuisasti eronneet niin luulisi että voitte lapsistanne keskustella myös sopusiasti :)
Pyydä ex miestäsi keskustelemaan lasten hoidosta ja poikkeustapauksista. Kun menet keskustelemaan niin kysy ensin mitä mieltä hän on tapaamisista ja kuinka HÄN haluaisi järjestää ne?
Jos hän ehdottaa jotain täysin höpsöä niin sano että lapsilla on ikävä ja miten tasapuolisuus toimisi lasten kohdalla. Jätä omat ajatukset kotiin ja anna miehen ehdottaa asioita, näin hänestä tuntuu että hän saa olla tärkeä pättävä mies. Laita hänet ehdottamaan asioita :)
Eronne on vielä aika tuore joten kaikenlaiset tunteet ovat varmasti vielä pinnalla! Ajan kanssa moni asia selvenee :)
Tätä on koitettu ja hän sanoo, että tekee sen mikä papereissa on ylhäällä ja että hän käsittää asiat näin. Kuitenkin haluan antaa hänelle aikaa ja myös isovanhemmille, koska kuten sanoit, ero on tuore ja haavat eivät ehkä umpeutuneet, sillä minä olin se, joka jätin. Aika tekee tehtävänsä, näin minäkin olen ajatellut. Kiitos vastauksestasi :). Soitin muuten hänelle tänään ja puhuimme tästä asiasta. Olen valmis joustamaan, kunhan lapset eivät kärsi.
Muistan alussa kun sain joustaa itse usealla tavalla, elatusmaksuissa, palautusajoissa yms.
Mutta sinnikkään yrittämisen ja joustamisen ja pienen vaatimisenkin jälkeen asiat rupesivat yhtäkkiä sujumaan :)
Homma on pyörinyt hienosti nyt useita vuosia. poika oli esim viime kesänä isän ja vaimon kanssa autolla Norjassa (heidän ei olisi tarvinnut ottaa poikaa mukaan) ja nyt poika on ollut isällään jo viikon, eilen soittelin sinne; sanoi vielä olevansa jatkoi siihen että hän saa tulla isälleen aina silloin kun tahtoo!
Eli aika varmaan monissa tapauksissa ratkaisee, toivottavasti teillä homma ryhtyy pyörimään. Kyllä se päällään seisominen joskus kannattaa ;)
ovatko he selittäneet miksi eivät sallisi lasten olla isänsä kanssa heidän luonaan?
Minun lasteni isä tapaa meidän lapsiamme monesti sisareni luona josta minä olen vähän ollut kiukkuinen.. en siksi etten antaisi lasten tavata isäänsä vaan siksi että se viikonloppu jonka lapset ja isä on siellä heidän perheelämänsä on pientä kaaosta.
Mutta niin kauan kun sisareni perhe heidät toivottaa tervetulleeksi en minäkään pistä hanttiin.
Lapsella ei ole oikeuksia jos etävanhempi niin päättää. Lähivanhempi kun ei voi vaatia etävanhempaa tapaamiisiin eikä pitämään yhteyttä.
sen olen karvaati saanut kokea(tai lapseni ovat)
Olenkin miettinyt... että pitäs saada jonkinlainen pakote.. tai miksi sitä nimitetäänkään... että etävanhenpi menettää tapaamisoikeuden mikäli ilman syytä jättää sovitut tapaamiset väliin. Ehkä sitten tulisi jotain säännöllisyyttä asiaan. ja lapsillekin olis selvempää tämän sotkun keskellä.
Meidän tilanteessa saattaa tapaamisten väliä olla 5kk kin... ja selvää selitystä en saa miksi isä ei lapsia tahdo nähdä.
Rahasta ei voi olla kyse.. koska minä maksan kaikki matkat isän luo ja takaisin.
Mutta miehen mielenliikkeitä on mahdoton ennustaa...
joten eletään tässä päivässä... muuta en voi tehdä
Ovat selitelleet. En ole ollut mieluisa miniä koko meidän 10 v avioliiton aikana. Ovat repineet exääni erilleen perheestä : mm. pyytäneet jäämään kahville ja yöksi, vaikka meillä ei ollut kotona ongelmia. Mies vain meni hakemaan työkaluja. Noh tämä oli vain lievimmästä päästä. Lisäksi appiukon lonkka on kipeä, joten ei kestä lasten "melua" ?????????? Mistä lähtien lonkalla kuullaan ??? Auts pirskatti, suututtaa... Ja yksi tärkein syy on se, että minä HOIDATAN lapseni heillä ja lorvin kotona. Tjaah, se on lapsien hoidattamista jos huolehdin että lapset tapaavat isäänsä ja myös isi lapsia.....Huoks. Ja lsiäksi se, että ne ovat MINUN lapsiani. Joten ei kuulu heille enää....Ehkä ero heillekkin tuore ja yritän ymmärtää, mutta en aina jaksaisi olla se, joka ymmärtää. Sitä olen heidän kanssaan tehnyt kaikki vuodet. Olivat soittaneet äidilleni ja kysyneet, että ei kai ne enää tarvitse heiltä mitään ( esim. heillä luomuperunoita ja -porkkanoita) koska poikansa ei enää asu meillä. Ja ei kai heidän enää sitten tarvitse lapsia tavata koska exä on eronnut minusta. Voih, tällaista tämä. Suossa polkemista. Voimia muuten sinullekkin. Minäkin maksan ruuat jne. tapaamisten yhteydessä. Tämä vaatii aikaa parantua haavoista, mutta odottavatko lapset....He tarvitsevat myös sitä tapaajavanhempaa nyt. Aurinkoista kevättä silti kaikille, jätetyille ja jättäjille. :)
Hih, meillä on tilanne aivan toisinpäin. Ex asuu naapurissa, mutta kuskaa lapsia AINA omana viikonloppuna vanhemmilleen monen sadan kilometrin päähän :-O Syynkin voi tietty arvata... äitinsä tekee ruoat, hoitaa lapset jne ja itse saa harrastaa ja bailata rauhassa.
Olen miettinyt samaa, että lapsilla pitäis olla oikeus olla isän kanssa... miksi isälle on niin vaikeaa ottaa kokonaisvastuuta lapsistaan edes sen viikonlopun ajaksi? No ehkä mun ei pitäis valittaa.. näkeväthän lapset sentään isäänsä säännöllisesti ja saavat jopa pari tuntia laatuleikkiaikaa viikonlopun lomassa... mutta kun tuo kuopus 2,5 v. edelleen reakoi voimaakaasti meidän eroon ja selvästi ahdistuu moisesta matkaamisesta ja isätapaamisten arvaamattomuudesta/ levottomuudesta. Exälle olen yrittänyt puhua tästä, että olis nyt alkuun vaan hänen kotonaan rauhassa yms... mutta menee kuin kuuroille korville :-(
Tuo on kyllä ikävää, jos isovanhemmat hylkäävät lapsenlapsensa :-( Selvästi yrittävät jotenkin kostaa sinulle lasten kautta. Aika lapsellista touhua, josta kärsivät eniten lapset! Lapset varmaan ihmettelevät, kun eivät enää olekaan tervetulleita isovanhemmille... Tsemppiä sulle! Aika rankka kuvio siellä menossa. Toivottavasti ex ja isovanhemmat selviytyvät ajan kanssa eron aiheuttamasata tuskasta ja päästävät taas lapset lähelleen... kunhan vaan ei olis liian myöhäistä sitten!