haluan järkeviä kommentteja, en morkkaamista, elkää siis vaivautuko, jos asiananne on valittaa tms...
asiani siis: asun vaimoni kanssa yhdessä, noin pari vuotta asuttu, molemmilla paha tapa mennä viinaan päin, minulla pahin tapa, lyön naistani, hän silti jaksaa olla minun kanssa... hänessäkin "syytä" en siis tarkoita että hänen takia olen tällainen, mutta hän ärsyttää minua ihan tahallaan, vaikka tietää miten heikko hermoinen olen, tämä siis tapahtuu vain kun molemmat ollaan ei-niin-selvinpäin...
asia painaa minua joka päivä ja pelkään joku päivä tekeväni vielä jotain peruuttamatonta, tiedän että jos lopettaisimme juomisen, riidatkin loppuisivat, mutta meitä ei vaan ole luotu "juomattomiksi"...
onko kenelläkään ollut väkivältaa suhteessa? tai ratkaisuja ongelman selvittämiseen?
asiani siis: asun vaimoni kanssa yhdessä, noin pari vuotta asuttu, molemmilla paha tapa mennä viinaan päin, minulla pahin tapa, lyön naistani, hän silti jaksaa olla minun kanssa... hänessäkin "syytä" en siis tarkoita että hänen takia olen tällainen, mutta hän ärsyttää minua ihan tahallaan, vaikka tietää miten heikko hermoinen olen, tämä siis tapahtuu vain kun molemmat ollaan ei-niin-selvinpäin...
asia painaa minua joka päivä ja pelkään joku päivä tekeväni vielä jotain peruuttamatonta, tiedän että jos lopettaisimme juomisen, riidatkin loppuisivat, mutta meitä ei vaan ole luotu "juomattomiksi"...
onko kenelläkään ollut väkivältaa suhteessa? tai ratkaisuja ongelman selvittämiseen?
Vastaukset 46
Vanhimmat
halua kuulla. Tai ehkä haluat, koska kirjoitat asiasta:
Ihminen joka lyö, osoittaa verbaalista kyvyttömyyttään. Kenties puoliso on parempi sanan veitsen kanssa, tms.? Vastaat niinkuin osaat... lyöden, kun muu ei tunnu riittävän....
Toinen juttu: olet herännyt ajattelemaan asiaa, hyvä!
kolmas: lyöminen ei koskaan ole ok.
Neljäs: Sinun täytyisi opetella uusia kommunikointitapoja.
Lyöminen on lyömistä, oli siinä kuka tahansa, joten avun hakeminen on ihan pop.
tässä suhteessa ei kumpikaan osaa oikein kommunikoida, joskus jopa tuntuu että juodaan sen takia että saadaan asiat sanotuksi toisillemme...
suosittelen ehdottomasti asioiden puhumista selvinpäin!
Känni vaan laukaisee pritiiviset reaktiot ja siitä ei yleensä hyvä seuraa.
Onhan noita sateenkaarisuhtautuvaisia virallisia instansseja. Pakko se vaan on opetella puhumaan toiselle....
Tsemppiä.
eri mieltä. Silti itsekin saan välillä sellaisia temperamentin kuohuja, että on tod.vaikeaa hillitä itseään.
Mulla lähinnä kiehahtaa siinä vaiheessa, kun riita on kehittynyt, olen lähtenyt tilannetta rauhoitellakseni toiseen huoneeseen ja alkanut puuhailla jotain muuta, kaveri tulee perässä ja estää tekemiseni (esim. tietokone pois päältä), pakottaen keskittymään vain häneen.
Tuohon liittyy myös kumppanini halu ylipäänsä kontrolloida minua, sekä molempien itsepäisyys.
-> Sitäpä vain halusinkin siis kysyä, että miten teidä mielestänne silloin voi kanavoida aggressionsa "oikein", kun toinen ei kertakaikkiaan jätä rauhaan?
sillon ei lähinnä kumpikaan edes tajua et järkevämpää lopettaa, tai tajuaa silleen ,mut ei kuitenkaan niin et se johonki vaikuttas, höh,miten sen nyt selittää..."alitajuisesti"(tai oikeesti tajunnallisesti,siitä välittämättä) kuitenkin molemmilla aina tiedossa ettei järkee...
ja meillä tulee isojen riitojen yhteydessä tilanne, että avovaimoni häipyy toiseen huoneeseen, vaikka itse haluaisin selvittää asiaa välittömästi. Tulen siis sammuttamaan tietokoneen huoneesee, sillä koen että en yksin halua olla surullinen/vihainen(yhdessähän tässä ollaan). Onneksi olemme parin vuoden sisällä oppineet paremin riitelemään. Siis:Kun hän poistuu koneelle(usein siinä vaiheessa kun riita jo niin pitkällä, että pelkää satuttavansa minua) niin minä annan hänelle hetken aiikaa olla yksin, jonka jälkeen rauhassa puhumien helpompaa. Jos hänen rauhaan jättäminen tuntuu mahdottomalta, sammutan koneen, jolloin avovaimoni joko halaa inua ja kertoo rakastavansa ja sovimme, mutta jos se hänestä mahdotonta, hän saattaa rauhallisesti kertoa,ettei pysty nyt selvittämään riitaa, eikä halua sitä jatkaa, vaan haluaa olla hetken rauhassa.Silloin lähden tekemään jotain muuta ja tunnin äästä selvitämme asiat.Näin säästytään väkivallalta, kun vihaisenakin sanotaan rehellisesti miltä tuntuu ja annetaan toiselle hetki,vaikka itse täytyy laskea sataan..
Onko alkoholi keino paeta todellisuutta, mitä ei pysty muutoin kohtaamaan?
Tiedät miltä tuntuu lyödä kumppania. Tiedät miltä kumppanista tuntuu kun lyöt häntä. Ehkä olisi syytä mennä nyrkkeilyyn ja ottaa ihan säännöillä kehässä.. Koittakaa kehitellä yhteinen tavoite. Molemmat treenaa vaikka maratonille. Ensi kesänä katsotaan kumpi on paremmassa kondiksessa ;)
Onko teillä niin tilava kämppä, että saatte tarvittaessa riittävästi omaa rauhaa?
yhtä asiaa. Jos teidän juominen menee nyrkkitappeluksi, niin siinä on todella hyvä syy lopettaa juominen. Ei se ole mikään "minut on luotu juomaan"- syy etteikö voisi.
Jos te ette osaa kommunikoida kuin humalassa, hakekaa apua. Opetelkaa. Viina ei ole lääke mihinkään.
Käykää parisuhdettanne läpi selvinpäin, miettikää että oletteko toisilenne edes se paras vaihtoehto.
Ja jos, niin ehdottomasti korkki kiinni ja rupeatte miettimään miten korjata asian hyväksi.
näin:elämä oli viinan kanssa aina ihme rämpimistä ja sitten ajattelin miksi minun täytyy juoda...nyt on toinen vuosi menossa ilman alkoholia ja elämä näyttää todella mukavalta,lenkkeilen,pyöräilen,käyn elokuvissa,baarissa,bileissä joka paikassa ilman alkoholia.
Elämään on tullut sellaista sisältö mitä en olisi koskaan edes voinut kuvitella ja olen iloinen että,tänäkään päivänä ei tarvitse juoda.
Ja jos ei "yksin"siihen kykene niin on monia paikkoja mistä voi hakea apua.
olen tosi kylmähermoinen ihminen, mutta sitten kun mun mitta on täynnä niin voi voi. Olen kuullut useinkin olevani tosi pelottava suuttuneena ja jo siinä vaiheessa, kun ympärilläni alkaa "viiletä". En silti ikinä ole lyönyt tai edes riidan aikana ottanut fyysistä kontaktia kumppaniini. Puhun nyt siis seurustelusuhteesta.
On monta tapaa saada suhde tilaan, josta ei enää ole paluuta. Väkivalta ja pettäminen ne kaksi niistä helpointa. Siihen jos vielä laittaa alkoholia lisäksi soppaan niin ei siitä hyvä voi tulla.
Ikävä sanoa, mutta jos suhteenne on tossa tilassa olisi viisasta jo lopettaa.. Koko suhde siis, alkoholin käytöstä puhumattakaan.
Halusit asiallisia kommentteja ja niitä olet saanutkin. Aivan selkeästi olette molemmat sekä hyvien neuvojen että avun tarpeeessa.
Tässä tulee sekä ruusuja että risuja sinulle. Lopussa on myös neuvoja, mitä voit yrittää tehdä, ettet tee mitään peruuttamatonta. Jos sinulla on jo ajatuksissa henkirikoksen mahdollisuus, niin enää ei pidä odottaa! Pelasta hyvä mies itsesi ja puoliskosi murhenäytelmältä, mikä on vältettävissä, jos haluat niin! Mietin muuten sitäkin, että onko tuo sinun kirjoituksesi sellainen, että siitä pitäisi tehdä rikosilmoitus poliisille?
Lyöminen on pahoinpitelyä, josta toisella osapuolella olisi täysi oikeus tehdä rikosilmoitus. Miksi hän ei oikeuttaan käytä, saattaa johtua siitä, että hän pitää itseään osasyyllisenä lyömiseesi. Hän ei kuitenkaan ole edes osasyyllinen. Vaikka hän kuinka ärsyttäisi sinua ja sinä lyöt häntä mielestäsi sen tähden, niin muista kuitenkin, että sinun syyllisyytesi alkaa siitä, mistä alkaa lyöminen. Näin se menee rikosoikeudellisesti. On myös tunnettu tosiasia, että se joka lyö toista osaa syyllistää kohteensa niin, että tämä alkaa pitää itseään osasyyllisenä tai kokonaankin syyllisenä siihen, että tulee lyödyksi. Puolisosi tarvitsee apua sekä juomiseensa että muutenkin: jostakinhan se johtuu sekin, että hän alkaa sinua ärsyttää tahallaan. Jos hän haluaa ns. turpaansa, niin se ei ole normaalia sekään. Tosin ei ole uskottavaa, että hän haluaa tulla lyödyksi. Jotakin muuta hän haluaa sinulle sanoa, mutta hän sanoo sen hyvin vääristyneellä tavalla.
Parisuhdeväkivalta on aina vakavasti otettava asia. Väkivalta alistaa toista pahasti, se vie ihmiseltä itsetunnon niin, ettei ihminen enää pääse irtikään alistajastaan. Lyöty alkaa itsekin ajatella, että on ansainnut lyömisen, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Alkoholin vaikutuksen alaisena lyöminen ei muuten rikosoikeudessa ole yhtään lieventävä seikka, vaikka alkoholin tiedetäänkin alentavan arvostelukykyä yms. Alkoholia paljon käyttävät osaavat myös sen toisen syyllistämisen yleensä tosi hyvin. Syyllinen juomiseeni on se toinen, ei se, millainen minä olen tai se, että tarvitsen alkoholia. Eikö se näin mene?
Jos haluat aikuisen oikeesti apua tilanteeseesi ja tilanteeseenne, niin ihan ensimmäiseksi alkoholin kulutusta pitää vähentää, koska tilanteet kärjistyvät silloin, kun olette juoneet. Kannattaisi selvin päin miettiä, mitä tehdä niissä tilanteisssa, kun ärsytyskynnys kohoaa ja uhkaa muodostua lyömistilanne. On opittavissa keinoja, miten toimia silloin. Esim. ulko-oven voi painaa takanaan kiinni ja lähteä jäähylle ulos. Kun tulee takaisin vähän ajan päästä, tilanne on yleensä jo rauhoittunut (ihmisten ollessa selviä, tämä toimii yleensä, jos puolisot ovat sopineet yhdessä toimintatavasta. Luulisinpa, että jos ette ole aivan änkyräkännissä, kyllä sinä muistat, miten pitikään tehdä, ettei tule lyöneeksi).
Miehille on olemassa Lyömätön Linja (alla yhteystiedot), jonka kautta miehet voivat saada apua lyömiseensä.Katso Googlestakin tietoa tästä.Olet muuten vahva mies ja ihminen, kun olet lähtenyt sentään kyselemään ja miettimään, miten saada tilannetta muutettua. Jos kynnys mennä suoraan asiantuntijan pakeille on liian suuri suoraan ylitettäväksi, niin aloita vaikka jostakin kriisipuhelimesta:
Valtakunnallinen kriisipuhelin 0203 445 566
ma 9 - 22, ti - pe 9 - 06, la 15 - 06 ja su 15 - 22. Voit keskustella anonyymistikin asioistanne. Siitä voisit saada tsemppiä lähteä jonnekin
Lyömätön Linja
Annankatu 16 B 28
00120 Helsinki
puh. 09-612 66 212
faksi 09-612 66 210
[email protected]
olen itsekkin nainen... onko nais-nais suhteen ongelmiin jotain tukiryhmiä/numeroita tms?
En tiedä, missä päin asutte, mutta ainakin kriisikeskusten numeroihin voi soittaa ja sieltä luulisi apua löytyvän. Tsemppiä teille!
Vai naineN sinä olitkin. Sama se sille silti, lyödä ei saa nainenkaan ketään ja naisetkin voivat saada apua väkivaltaiseen käytökseen. Laitoin googleen "lyömätön linja naisille" ja johan tuli ensin Naapuri ja sieltä Aallonmurtaja, josta tuolla alla suoraa lainausta. Sivuilta löytyy yhteystietoja.
Muuten, ei se poliisi ala tutkia asiaa, kun ei ole mitään tapahtunut. Mietin, että turhaan laitoin, että pitäisikö tehdä rikosilmoitus kirjoituksesi takia. Omia pelkojasihan sinä täällä esittelit, et ilmoittanut suunnittelevasi henkirikosta, mikä olisi ihan eri juttu.
Siis lainausta:
Aallonmurtaja tarjoaa tukea väkivallasta johtuvien kriisien ja traumojen purkamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Erityisesti keskitytään perheväkivallasta johtuviin ongelmiin. Asiakkaat saavat tukea yksilötapaamisissa ja tuki- ja vertaisryhmissä.
Yksilöhoitoa naisille ja miehille
Kriisien purkaminen aloitetaan yksilöllisellä keskustelulla, joka keskittyy yhtäältä väkivaltakriisin purkamiseen ja toisaalta trauman käsittelyyn ja hoitoon. Keskustelu on luottamuksellista ja siinä kartoitetaan, onko kriisi akuutti vai pidempiaikainen. Väkivaltaisen suhteen osapuolet saavat mahdollisuuden myös yhteistapaamiseen.
Ryhmät
Kuntouttavat ryhmät ovat osa Aallonmurtajan toimintaa. Katso lisää ryhmien sivulta.
Noilla sivuiltä pääsee klikkaamalla kurkkaamaan, mitä pitää sisällään nuo "ryhmät" esimerkiksi. Joka niissä on ollut ja toisissaan yrittää eroon väkivallasta, on hyötynyt niistä! Mutta oma motivaatio on oltava olemassa.
TSEMPPIÄ
välkky. hyviä neuvoja annat mutta oletko niin "tyhmä" että luulet miehen avautuvan LESBOPALSTALLA. huom! LESBOpalstalla. äly älä jätä!
mitä oikein ajat takaa? Tää on kuule lesboille tarkotettu joten painu miesjuttuinesi muualle. Taidat olla hieman tyhmä ihminen.
Ei sitten ollut mitään asiaa aloittajalle, vaan yhtä auttavaista neuvojaa piti haukkua tyhmäksi. No niin, tottakai naispuoliselle väkivaltaan taipuvaiselle kuuluu antaa aivan eri neuvot kuin miehelle, vai mitä? Lesbolle sitten vielä erityisemmät, eikös? Nainen, lesbo varsinkaan ei tietty ole ihminen, ja niille ei sovi ihmiselle passaava opastus.
Niiltä osin, kuin väkivaltaisia auttavat tahot ovat sukupuolieriytyneitä, on sukupuolella merkitystä. Kaikki auttajatahot eivät ole. Muuten neuvot ovat universaaleja.
Entä kävikö mielessäsi, että aloitus on ollut s24:n etusivulla uusimpien aloitusten joukossa. Joku ystävällinen sielu on nähnyt avunpyynnön ja tarttunut siihen tutkimatta sen enempää palstan otsikkoa. Tavallisin väkivallantekijähän on tilastojen mukaan mies, normaali olettama siis, mutta naisten väkivaltainen käyttäytyminen on yleistymässä ikävä kyllä.
Jotkut täällä ovat liian herkästi arvostelemassa muita tyhmiksi. He paljastavat näin oman tyhmyytensä.
Niin, tyhmäähän se on ajatella, että naiset olisivat jotenkin parempia ja fiksumpia kuin miehet. Niin olen halunnut ajatella, mutta... Nainen kännää ja lyö naista, kumppaniaan. Ok. Naistenkin käyttämä väkivalta on lisääntynyt, tiedän. Minä kuitenkin haluaisin olla pumpulit korvissa ja laput silmillä ja olla ajattelematta sitä. Minä en halua, että ihmiset raaistuvat! Haluan, että ihmiset olisivat ihmisä toisillee, inhimillisiä yms. sellaista soopaa, mitä ne eivät ole. Terveisiä vaan Catsylle, sinulla saattaa olla realistisempi maailmankuva kuin minulla.
Ikinä en lyö ensin, mutta kyllä minä pidän puoleni. Alkoholi on kuviossa mukana, mutta kummallakin on tausta väkivallan uhreina.
Minulla tanssii päässä koko ajan väkivaltaiset jutut. Kadulla tulee nainen, mies, lapsi vastaan ja minä mietin, että mitenhän kävisi jos vähän mottaisin. Minä en kuitenkaan mottaa ellei minua lyödä.
Joskus tulee sellaista juttua baarissa, että minä olen hiljainen, pelottava tai katson vihaisesti. Silloin minulla on päässä just se kela, että tuota pitäisi lyödä. Mutta vaikka syytäkin olisi, minä en lyö ensin. Minä olen niin ylpeä etten voi menettää itsehillintääni. Menettäisin viileyteni.
Mutta ihmiset vaistoavat minusta minun sisäisen kamppailuni.
Catsy_666: miksi ihmeessä sun pitäisi lyödä jotakuta? Vieraita vastaantulijoitakin mietit mottaavasi???!!! HUH! Että oikein nähtävissä on, että sisäistä kamppailua käyt siitä, ettei tarvitseisi lyödä. Kamoon nau! Et sinä helkkarissa ihan noin heikko esitys ole???? Onhan sinulla ollut aika omaperäisiä juttuja täällä, mutta että meinaisit lyödä toisia. Nainen sentäs, mitä sä päästelet suustasi!
On niin, että ihminen, joka ei osaa hoitaa asioita puhumalla tai muuten rakentavalla tavalla, joka on heikko tai parisuhteessa heikompi, yleensä on se, joka lyö.
Miten ihmeessä jonkun baarissa vastaan tulevan ihmisen mielipiteet ovat sinulle niin tärkeitä, että mielesi tekisi lyödä?! Otahan vähän lunkimmin asioita ja jos et itse osaa, hae apua.
"Kätsylle Catsylle
Kirjoittanut: Aika yllättävääkin 17.12.2006 klo 23.08
Catsy_666: miksi ihmeessä sun pitäisi lyödä jotakuta? Vieraita vastaantulijoitakin mietit mottaavasi???!!! HUH!"
Niin just, ei ole mitään mieltä. Millään tavoin eivät ole minua ärsyttäneet.
Jos minä analysoin niin taustalla on pelko, pelko siitä, että ihmiset voisivat nujertaa minut, on siksi lyötävä ensin. Luulot pois.
Tai sitten on halveksunta. Ihmiset eivät täytä mun mittapuitani. Ihmiset ovat epätäydellisiä ja heidän päätään silitellään, kun taas jos minä olen epätäydellinen, niin minua lyödään. Se on väärin ja vääryys on korjattava. On kerrottava ihmisille mikä niiden paikka on tai ne tulvat röyhkeiksi.
Mutta siihen mun pohdintani jäävät. Ehkä ohikulkijakin miettii, että onpas hapannaama.
"On niin, että ihminen, joka ei osaa hoitaa asioita puhumalla tai muuten rakentavalla tavalla, joka on heikko tai parisuhteessa heikompi, yleensä on se, joka lyö. "
Minä en osaa hoitaa asioita rakentavalla tavalla. Useimmiten minun tapani hoitaa on olla hoitamatta, vetäytyä kuoreen, lähteä pois. Mutta kun minun yli kävellään tarpeeki monta kertaa, minun sisälleni tulee raivo, joka etsii tietä ulos. Samalla on pettymys omaan itseensä.
"Miten ihmeessä jonkun baarissa vastaan tulevan ihmisen mielipiteet ovat sinulle niin tärkeitä, että mielesi tekisi lyödä?!"
Minä olen kauhuissani. Minä pelkään ihmisiä ja sitä mitä ne ajattelevat minusta. Eivät hyvää kumminkaan.
Kaikki mitä minä olen riippuu ihmisten mielipiteistä minusta. Se päivä jolloin minä muutun ihmisten silmissä nollan arvoiseksi on päivä jolloin tuhoudun ihmisenä. Vastaavasti kun minä olen suosittu, olo tuntuu siedettävältä. Ei edes hyvältä, koska epäilen ihmisten kuitenkin mielistelevän minua eikä aidosti viihtyvän minun seurassani.
"Pelkopurija", nyt tuli se sana mieleen. Kun koiraa potkitaan pennusta lähtien, siitä tulee luimistelija joka ei anna kenenkään silittää, vaan lähestyttäessä se murisee, haukkuu ja puraisee.
Sosiaalisuutta minulle on se, että olen samassa tilassa jonkun kanssa. Enemmän puran tunteita villieläinten kanssa. Päin vastoin kuin kesyillä, niillä ei ole tarvetta miellyttää ihmistä eikä teeskennellä inhimillisiä tunteita.
Sinä et ole mikään koira, sinun ei tarvitse olla pelkopurija, sillä sinulla on selvästi aineksia enempäänkin. Ihan pielessä on "parit jutut" sun pääkopan sisässä, mutta ne voisi aika helpostikin oikaista- mahdollisesti.
Itsekin sen voi tehdä, mutta jos et siihen kykene, tee se toisen avulla. Koira elää pitkälti vaistoillaan,ihmiselle on annettu ajattelu ja mahdollisuus tietoiseen muutokseen käyttäytymisessä.
Sinulla on oma paikkasi tässä maailmassa ja ihmisten keskuudessa. Sinä et ole nolla. Vaikket saisikaan toisilta ihmisiltä siitä jatkuvasti vakuutteluja, niin sinun sisässäsi voisi olla varmuus siitä, että sinun olemassaolosi on tärkeää - ihan yhtä tärkeää kuin kenen muun tahansa tänne syntyneen. Ei se sen kummempaa ole. Vanha viisaus; jos et itse nosta häntääsi, sitä ei muutkaan nosta.
Hirvittävän alhainen itsetuntohan sinulla on, kun puhut noin kuin puhut. Pelkäät ihmisiäja heidän mielipiteitään. Jos sinua
suututtaa ja olet eri mieltä jostakin,
sen voi ja se pitää sanoa, ennen kuin raivo valtaa sinut. Sinulla on oikeus olla eri mieltä ja sanoa se. Mutta älä odota, että toiset muuttavat mielipiteensä vain sen takia, että sinä sanot mielipiteesi. Turha siitä on pelihousujaan repiä. Ihmiset on mitä on. Näethän sinä täälläkin palstalla, että mielipiteiden kirjo on iso. Et muuten täälläkään revi pelihousujasi, samalla tavalla voisi mennä live-elämässäkin.
OLet ihan mielettömän negatiivinen suhtautumisessasi muihin ihmisiin. On sinua totta totisesti kohdeltu kaltoin pienenä, kun olet noin negatiivinen. Mahdollista
on, että hapannut omiin happoihisi (jopa sairastut ajan kanssa) tai muutat ajatteluasi positiivisemmaksi. Helpommalla varmaan pääsisit, jos lakkaisit turhaan märehtimästä ihmisten pahuutta, huonoutta, typeryyttä - niille asioille kun et mitään voi. Voisit alkaa nähdä senkin, mitä hyvää ihmisissä on. Onhan niissä ilmeisesti sinunkin mielestäsi hyvääkin,koska pelkäät "niitä" ja niiden arvosteluita ja sitä, mitä ne sinusta ajattelevat. Olet siis vallan ihmisriippuvainen! Vähempikin riittäisi.
"Kätsylle Catsylle
Kirjoittanut: aikayllättävääkin 18.12.2006 klo 07.37
Voisit alkaa nähdä senkin, mitä hyvää ihmisissä on. Onhan niissä ilmeisesti sinunkin mielestäsi hyvääkin,koska pelkäät "niitä" ja niiden arvosteluita ja sitä, mitä ne sinusta ajattelevat. "
Ihmisillä on valtaa ja joukkovoimaa. Joukko manipuloi ihmisiä, useimmiten negatiiviseen suuntaan. Minun osani on suojautua, muuttua näkymättömäksi arkielämässä. Olen tehnyt sen perin tehokkaasti.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Useimmat ihmiset jotka alistavat ja nujertavat, tekevät sen uskoen tekevänsä minulle palveluksen.
Uskovaiset ovat hyvä esimerkki: vilpitön halu saada minulle taivaspaikka, mutta...
"Olet siis vallan ihmisriippuvainen!"
Se mörkö siellä minun sängyn alla on ihminen. Sitä mörköä on pakko tuijottaa että se menisi pois. Mutta kunnon kauhuleffan tapaan, mörkö ei mene pois.
Tavallaan kaipaa ihmisiä, mutta sitten kuitenkin pelkää. Villit eläimet ovat hyvä esimerkki: tiaisparvessa kaikki ovat toisiaan lähellä ja toistensa kavereita, arvojärjestyksen mukaan, mutta jos toinen tulee liian lähelle, niin silloin tulee uhkausele.
Näin minä olen sanonut silkkisilleni: Kavereita saa olla, mutta liian lähelle ei pidä tulla.
Jos on kerran (ja kaksi ja kolme) kertaa tullut haavoitetuksi,peteyksi, lyödyksi tms. ihmisen taholta, niin vaikea on uskoa ihmisistä hyvää. Silti kannattaa yrittää etsiä ihmisiä, Isolla Iillä - onhan heitäkin. Kaikissa on pikkuvikoja, mutta jos ne eivät kiinni käy, eivät uhkaa henkeä, eivät solvaa ja riitele jatkuvasti, kännää, tee rikoksia (varasta, tapa yms.) niin kyllä ne kokolailla tykättäviä ovat vikoineenkin.
Mörköjä ei ole. Sänkysi alla on vain sinun pelkojasi, epävarmuuttasi, turvattomuuttasi.Siinä mielessä ihminen pysyy mörkönä sinulle, jos et tule sinuiksi ihmisen kanssa. Sinut et ole, koska olet niin haavoittunut eikä sinua ole koetettu eheyttää? Vai onko?
Koska olet niin petetty ja haavoitettu, et uskalla päästää luoksesi: tämäkin ihminen voi pettää ja jättää. Siitä huolimatta: selvitäksesi tästä elämästä sinäkin tarvitset ihmisiä, olet laumaeläin. Yksin ei pärjää. Vain yhteys toisiin ihmisiin pitää meidät terveinä. Kuuluminen yhteisöihin on tärkeää.
Edelleenkin: sinä et ole koira etkä tiainen. Sinulla on kyky ajatella ja miettiä asioita uusiksi. Et elä vaistoillasi ja viettiesi varassa, kuten eläimet.
"Catsylle möröistä
Kirjoittanut: Eräs mörkö 19.12.2006 klo 23.02
jos ne eivät kiinni käy, eivät uhkaa henkeä, eivät solvaa ja riitele jatkuvasti, kännää, tee rikoksia (varasta, tapa yms.) niin kyllä ne kokolailla tykättäviä ovat vikoineenkin. "
No minä vedän puoleeni juuri tuollaisia ilman että teen asian eteen mitään. Minä itse asiassa mietin miksi minä halveksun ja inhoan narkomaania niin paljon.
Narkomaani uskaltaa olla heikko, avuton aikuinen. Minä en saanut olla sellaista edes lapsena. Kavahdan heikkoutta. Mikä herättää ihmisissä ehkä sääliä, vain kuvottaa ja inhottaa minua.
Ja mitä enemmän minä kerään ympärilleni heikkoja ihmisiä, sitä enemmän minä katkeroidun ja muutun synkkämieliseksi, koska nuo ihmiset saavat sääliä ja päänsilitystä, mitä minä en ikinä. Totta puhuen nyt pitäisin sitä heikkojen ihmisten halpana mielistelynä.
"Mörköjä ei ole. Sänkysi alla on vain sinun pelkojasi, epävarmuuttasi, turvattomuuttasi."
Niin, minä pelkään, mutta minun on nieltävä omat pelkoni. Minä vain näyttelen rohkeaa, aika uskottavasti.
"eikä sinua ole koetettu eheyttää? Vai onko?"
Narsistia ei voida auttaa. Mitkään terapiat eivät toimi minun kanssani.
"Koska olet niin petetty ja haavoitettu, et uskalla päästää luoksesi: tämäkin ihminen voi pettää ja jättää."
Ihmiset jakaantuvat pahoihin ja hyväuskoisiin. Pahat vedättävät hyväuskoisia tekemään pahaa, kuten esimerkiksi uskonnoissa. Loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat vaarallisia.
"Siitä huolimatta: selvitäksesi tästä elämästä sinäkin tarvitset ihmisiä, olet laumaeläin. Yksin ei pärjää. Vain yhteys toisiin ihmisiin pitää meidät terveinä. Kuuluminen yhteisöihin on tärkeää. "
Tiedostan tämän, mutta eristäydyn joka vuosi enemmän ja muutun umpimielisemmäksi. Minä väsyn siihen teatteriin mitä ihmissuhteet ovat.
Pitkähkö lainaus: “Jos syntynyttä minuuden eheyttä uhkaavaa kiihtymystilaa ei saada riittävästi rauhoittumaan ja psyykkinen eheys on todellisessa hajoamisvaarassa, astuu kuvaan mukaan eräänlaisena viimeisenä puolustuskeinona pyrkimys, josta psykoanalyysin piirissä on puhuttu mustana, negatiivisena tai kuoleman narsismina. Sen päämääränä on rauhoittaa uhkaava psyykkinen kaaos keinolla millä hyvänsä seurauksista välittämättä. Se voi tapahtua lamaannuttamalla kaikenlainen psyykkinen toiminta ja haluaminen.
Tällainen ihminen jähmettyy, kivettyy, sammuu, kuolee elävältä. Ulospäin näyttää siltä, että hän on lakannut kokonaan haluamasta, mikään ei kiinnosta, millään ei ole mitään väliä. Hän näyttää vetäytyneen itseensä eikä hän ole kiinnostunut kanssaihmisistä. Hän on olotilassa, joka on lähellä olemattomuutta ja tyhjyyttä. Sisimmässään tällainen ihminen kokee kosmista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Hän on kuin avaruuteen sinkoutunut yksinäinen kappale.”
Tämä lainaus on sikäli hyvä että se osaltaan vastaa niihin kyselyihin, miten ihminen pääsee korkeaan ikään tajuamatta olevansa lesbo.
Muiden ihmisten kehut ja niiden saalistaminen muuttuvat yhdentekeviksi ja halpa-arvoisiksi. Samalla katoaa tarve esittää yhtään mitään. Muuttuu sellaiseksi MrSpockiksi ettei ole tunteita eikä mielialoja lainkaan.
Mutta kiitos ajatuksestasi. :)
Olen ite ollut väkivaltainen suhteissani ja se on kyllä ollut yhteydessä rutkaan juomiseen ja muuhun yleiseen hillittömyyteen ja itsekontrollin puutteeseen. Olen nykyisin raitis ( aa:n kautta) enkä enää väkivaltainen. Muutos lähti käyntiin kun tajusin ja myönsin itelleni mikä kusipää musta oli tulossa. Vähensin dokaamista, aloin asuun yksin ja käymään ryhmissä ja miettimään asioita.
Päätin vaan, että en enää halua olla mikään vaimonhakkaaja-känniurpo. Jokainen voi muuttua mutta se vaatii duunia.
Niin. Kuten edellisessä, samaa mieltä ollaan.
Kun kerran alat lyömään, ei siitä tule ikinä loppua ainakaan tuossa suhteessasi. Jos et onnistu kuuntelemaan itseäsi, oppimaan jotain tärkeää omista virheistäsi, et pääse koskaan eroon agressiivisuudestasi. Olet keskellä omaa pyörremyrskyäsi, jonka annat aina uudestaan pyörähtää käyntiin ympärilläsi.
.. et pysty siihen, mutta suhteesi on lopetettava, mikä ylivoimainen asia ! Sinut on kiikutettava ihan omaa remonttiin, asioille on annettava aikaa ja rahaa on käytettävä muuhunkin, kuin viinaan. Faktoja, joiden olemassaolon sinä tiedät varsin hyvin.
Seuraava suhteesi alkaa hauskasti, kunnes eteen tulee jälleen tilanne, jota et pysty kontrolloimaan. Tulet lyömään yhä uudestaan.
.. Sinun pitäisi olla yksin. Tavata uusia ihmisiä, mutta asua yksin. Sinun olisi kärsittävä vapaudestasi kohdata elämä yksin, ei pullonpohjan kautta, ei riidellen alkoholinhöyryissä, eikä varsinkaan iskien nyrkkiäsi heikompaan aina silloin, kun kuvittelet olevasi oikeassa.
.. Sillä olet väärässä. Tulet aina olemaan väärässä, kun vaihdat suuttumuksesi typeräksi satuttavaksi voimaksi.
Minä tiedän, mistä minä sinulle tässä kirjoitan.
Tee muutos nyt. Minäkin tein.
Hurjalta nämä elämäntarinat kuulostavat aina, kun niihin törmää - useimmin väkivallan kohteeksi joutuneen tarinaan mutta toisinaan myös sen, joka on väkivaltainen. Tämä on minulle sillä tavalla ihan vierasta aluetta, että olen koko elämäni elänyt väkivallattomien ihmisten kanssa. Nekään, joilla on ollut todella pahoja ongelmia, eivät ole purkaneet sitä muihin, enemmän itseensä.
Oma ajatukseni on, että jokainen vastaa omasta käytöksestään ja omista teoistaan, tapahtuu mitä tahansa. En myöskään usko, että ihminen on jotenkin mystisesti yhteen muottiin valettu ja sen jälkeen kuolemaansa asti sama. Olen nähnyt monta suurta muutosta ihmisten elämäntaipaleilla ja siksi olen varma, että jokaisella on mahdollisuus muutokseen. Mutta se vaatii ensimmäiseksi ja suurimpana oman vilpittömän halun muuttua ja löytää uusi suunta.
Näin aivan vieraana ja asioista enempää tietämättä sanoisin, että voisitte tarvita suhteessanne jonkinlaisen aikalisän. Sen aikana molemmat panostaisivat ensisijaisesti itsensä hoitamiseen ja raiteille saattamiseen, niiden asioiden selvittämiseen, jotka aiheuttavat tuollaista käytöstä. Parisuhde on aina PARIsuhde ja siksi molempien pitäisi pystyä antamaan siihen tasapuolisesti rakennusaineita, ei tuhoamisaineita.
Kannattaisi myös miettiä, onko suhteenne tosiaan se, jota molemmat haluavat. Ettei kyse ole vain riippuvuudesta, kyvyttömyydestä olla yksin, jonka takia sietää mitä tahansa ja roikkuu missä tahansa mikä läheisyyttä muistuttaa. Joskus vaan joku ihminen saa toisesta esiin ne kaikista pahimmat puolet ja moninkertaisina. Silloin paras vaihtoehto on lähteä eri suuntiin. Itsensä ja omien probleemiensa hoitamista ei kannata sittenkään unohtaa. Sekä väkivaltaisuus että väkivaltaisen suhteen hyväksyminen ovat oireita, joita ei kannata väheksyä.
Sanotaan, että vakka kantensa valitsee ja joskus näissä parisuhdeväkivaltatilanteissa dominoimaan pyrkivä onkin löytänyt rinnalleen alistumaan taipuvaisen henkilön. Asia on sikäli paha, että alistuminen saattaa entistä enemmän ärsyttää dominoivaa henkilöä - jähän siten myös ehkä enemmän vastuuta päätöksenteossa dominoivalle osapuolelle. Alistumaan taipuvainen taas latistuu kokonaan tällaisessa suhteessa eikä lopulta enää usko mihinkään kykenevänsäkään. Kauhuskenaario onkin valmis. Lopulta he saattavat näännyttää toinen toisensa.
Itse en ole joutunut väkivaltaisessa suhteessa olemaan ja tapellut tähän asti kerran teininä pojan kanssa ja tietysti humalassa, syy oli vain ettemme tulleet ihmisinä toimeen keskenämme. ei rakkauttaa tai mitään sellasta siinä. Morkkiksen sain ja pahan kylläkin siitä ja muistan vieläkin.
Itse seurustelin varsin räväkän ja tulisen naisen kanssa joka myös otti kuppia. eli mahdollisuudet vaikka mihin otteluun olivat ilmassa mutta mitään riitoja ei ollut koskaan. Mielipide erot selvitettiin ja useimmin selvinpäin.
Osasyy saaattoi olla se että itse vähensin kupin oton ihan minimiin ja kännit pari kertaa vuoteen eli olin se "selvempi" tapaus aina.
Viina ei sovi minulle, morkkis vaikkei syytä monta päivää, pikemminkin aiheuttaa masennusta yms.
Mutta joo nykyelämässä olen tietoinen vaikka millaisista ihmiskohtaloista ja siitä että mitä viinalla saa aikaisiksi ja miten viina muuttaa elämäänsä ja kohtaloaan.
Viina juuri saa ihmisissä toisinaan mitä erilaismpia luonteenpiirteitä esiin eikä välttämättä hyviä.
Mutta se on aiankin hyvä jos itse tajuaa ongelman moni ei tajua ongelmaa ja etenkään syytä ongelmiin olivat ne sitten mitä viina tai joku muu.
On jo hyvä juttu, että avauduit tällä keskustelupalstalla. Selvästi mietit asioita mielessäsi, siinä on alkua.
Mä myös ymmärrän sua jollain tasolla. Itse olen elänyt lapsuuden kodissa, jossa oli perheväkivaltaa. Isä löi, äiti puolestaan käyttäytyi samalla tavoin kuin naisesi: vaikka isä pyysi lopettamaan verbaalisen haukkumisen ja antoi sillä tavoin ennakkovaroituksia, äiti ei koskaan lopettanut. Lopulta isällä vaan katkesi pinna.
Itse olen aina pelännyt, että perisin isäni ominaisuuksia tai toistaisin hänen käyttäytymismallejaan. Yleensä en pidä yhtään riitelystä, osaan keskustella ja mulla on pitkä pinna. Silti exäni onnistui ajamaan mut muutamia kertoja pisteeseen, jossa koin olevani tosi heikoilla. Hän oli verbaalisesti todella lahjakas ja tottunut riitelemään huutamalla kaikenlaista, ja riidellessä mulla tuli muutaman kerran tunne, etten kertakaikkiaan kyennyt vastaamaan hänelle samalla mitalla. Silloin mieleen tuli joskus, että nyt jos tätä täytyy vielä kauan kuunnella lyön, koska en enää kestä. Muutaman kerran sanoin ääneenkin, että mua suututtaa niin paljon, että tekisi melkein mieli lyödä. Ja pyysin lopettamaan.
Onneksi hän tajusi aina lopettaa, ja toisaalta me molemmat luotimme siihen, että satunnaisesta mielihalustani huolimatta mä en koskaan ylittäisi sitä rajaa, että löisin naistani. Mulle jo se, että edes ajattelen lyömisen mahdollisuutta, on ollut hyvin pelottava kokemus. En koskaan haluaisi tehdä yhdellekään ihmiselle sitä, minkä näin lapsuudenkodissani tapahtuvan. En koskaan halua satuttaa ketään. Jos suutun tosissani (mitä tapahtuu harvoin), olen jo muutenkin pelottava sillä olen iso ja voimakas ja kaikki naiset ovat pääsääntöisesti mua pienempiä.
Sulle tahdon kuitenkin sanoa näin oman kokemukseni kautta, että ymmärrän sen tunteen, mikä syntyy, kun tuntuu että ainoa jäljelle jäävä keino millä toisen saa vaiennettua on lyöminen. Vaikka lyöminen ei olekaan koskaan oikeutettua, myös verbaalisessa riitelyssä tulisi olla rajansa. Kaiken kaikkiaan pitäisi opetella riitelemään rakentavasti, puolin ja toisin. On jo hyvä alku, että mietit asiaa. Sut voidaan auttaa irti lyömisestä, jos vain annat itsellesi mahdollisuuden. Tartu siihen.
Olen myös elänyt yhden seurustelusuhteen, jossa naiseni yritti lyödä minua muutaman kerran. Koskaan hän ei siinä onnistunut, sillä minä ehdin aina ottaa hänestä kiinni tai väistää ennen kuin osui. Sitten vaan pidin hänestä kiinni ja sanoin, että tässä ollaan niin kauan että rauhotut. Hänen yrityksensä lyödä tuntuivat minusta aika kaksijakoisilta: toisaalta niillä ei ollut väliä, sillä hän oli todella paljon pienempi kuin minä ja kenties yrittikin purkautua fyysisesti koska tiesi jo etukäteen, ettei onnistuisi satuttamaan minua. Toisaalta, lyömisyritysten kohteeksi joutuminen ei koskaan tuntunut hyvältä. Olen sitä mieltä, että jos kykenee lyömään tai yrittämään lyömistä kerran, astuu siinä sellaisen rajan ylitse että sama tulee suurella todennäköisyydellä toistumaan, jollei asialle tehdä mitään.
Tartu sä sun tilaisuuteen, kun vielä voit. Näytä naisellesi, että teet sen itsesi ja hänen takiaan.
Kysyn hieman asian vierestä,mutta saanko vinkkejä siihen mitä voi tehdä kun toinen henkilö ei varsinaisesti miuta lyö,mutta tönii,repii vaatteista,vääntää,estää liikkumistani,etten voi riita tilanteessa edes poistua paikalta.
Miten siihen voi suhtautua,mitä tehdä.En keksi muuta vastausta kuin lyömisen,eikä se ole oikein.En vaan osaa toisin toimia.noista repimisistähän ei jälkiä jää,toisinkuin lyömisestä
Jos toinen käy kiinni sinuun eikä päästä irti, sen verran saa vastata tällaiseen, että saa itsensä irti. Pitää vain varoa lioittelemasta omia reaktioitaan, mutta irrottautua siis saa toisen otteesta.
Joskushan oikeudessa puidaan juuri tällaisia väkivaltatilanteita, missä toinen on käynyt päälle ja toinen irrottautuessaan on käyttänyt myös väkivaltaa. Kumpikin voi saada tuomion, jos todetaan, että irrottautuja on käyttänyt tilanteeseen nähden liian kovakouraisia otteita.
Minä olen muuten sitä mieltä, että parisuhteessa on kynnys ylitetty silloin, kun kiinni käydään. Joku on joskus sanonut, että suhde loppuu siihen, missä väkivalta alkaa. Iso osa ihmisistä ei kuitenkaan lähde kävelemään tällaisesta suhteesta, vaan jäävät siihen ikäänkuin odottamaan, milloin tulee uudelleen päihin. Melkoisella todennäköisyydellä kiinnikäymisiä tulee toistekin, kun se kerran on aloitettu.
Aihe on itselleni ajankohtainen, ei sillä että joisin ja sitten löisin. Mutta jonkun edellämainitsema "estää toista menemästä" on muodostunut minulle ikäväksi tavaksi riidoissa. Luulen, että turvaudun noin alhaiseen keinoon, koska tunnen jatkuvasti olevani alakynnessä. Puolisoni mieliala on melko ailahteleva ja normaalisti joudun olemaan hyvin varovainen, ettei hän hermostu ja hän myös hyvin helposti purkaa pahaa oloaan minuun. Itse yritän pitää hyvää tuulta yllä, enkä kerro huolistani ja murheistani helposti. Ystäväpiirikin kertoo aina heti ensimmäisenä huolensa, murheensa ja pahan olonsa minulle.
Riidoissa kumppanini on todella epäreilu, niinkuin riidoissa on tapana. Itse inhoan riitoja, mutta toisaalta en jaksa niitä jatkuvasti estääkään. Riidoissa toimitaan aina hänen ehdoillaan, itse haluaisin sopia riidat mahdollisimman pian, viimeistään ennen nukkumaan menoa ja hän vain haluaisi antaa olla ja leppyä minulle pikkuhiljaa.
Tiedostan siis, että olemme täysin erilaisia riitelijöitä. Ja se, että käynn fyysisesti käsiksi (satuttamatta), johtuu siitä, että tunnen jatkuvasti olevani alakynnessä. Ongelma ja vika on minussa, mutta ainakaan vielä en ole osannut sitä korjata. Luulen toimintamallin johtuvan myös siitä että kestäisin itse paremmin fyysistä kuin henkistä kipua (ei sillä etteikö väkivalta aiheuttaisi myös henkistä kipua). Se, että yirtän vain hillitä ja hillitä itseni, mutta toinen käyttää tilannetta hyväkseen saa itsehillintäni pettämään. Se on myös keino jolla minut saa syylliseksi kaikkeen.
Olen niin surullinen, miten rakkaus voi ajaa tällaiseen? Sillä rakastan ja kunnioitan kumppaniani, enkä ymmärrä riitojamme ja miksi olen alkanut toimia näin.
on siinä että teillä on tilanne josta ette voi puhua.
Sinun on opittava riitelemään. Ei sitä kannata olla vain ottava vastapuoli tai alkaa padota itsensä ja toisen väliin sellaista muuria että se peittää kaikki.
Puhukaa asiasta, sano miltä sinusta tuntuu ja ettet halua näin olevan. Opetelkaa riitelemään, se on oikesti tärkeä asia. Riidat on inhottavia mutta niitä tulee, ja siksi on hyvä osata hoitaa asia pois niin ettei se jää kaivertamaan kumpaakaan.
Riitelyn tulisi puhdistaa ilmaa, ei aiheuttaa lisäahdistuksia.
Nyt vaan pöydän ääreen, selvinpäin, ilman mitään kuohahduksia, käytte läpi näitä aisoita. Sano miltä tuntuu ja puhukaa.
Ja täkeää olisi tietenkin riidellä niistä asioista, ongelmien ytimestä.
tosin meille kävi niin kun myös riideltiin väärin ja siitä jäi aina vain pahempi olo kuin selvempi että, kun opeteltiin riitelemään, meillä loppui riidat.
Nykyään puhumme asiat ennen kuin ne saavuttavat sen riita-asteen. Tietysti pieniä äksypuuskia tulee, mutta ihan kunnon riitely on jäänyt kokonaan pois. Sen huomasi että asiat on selkeempi puhua pois ajallaan.
Eli riidanopettelu kannatti=)
miten voit kunnioittaa ihmistä jonka seurassa joudut olemaan varovainen ettei hän hermostu, ja joka purkaa pahan olonsa sinuun?? Jolle et voi huoletta kertoa huolistasi ja murheistasi? Joka ei tule yhtään vastaan riitatilanteissa? Joka saa sinut tuntemaan itsesi syylliseksi kaikkeen? Kuulostaa surulliselta.
Ketään ei saa LYÖDÄ! Hanki nyrkkeilysäkki jos tekee mieli hakata ja mene puhumaan asiasta asiantuntijalle. Keskustelu alan ammattilaisen kanssa voisi auttaa.
Valitkaa paras vaihtoehto: viinaa ja tappelua vai hyvinvointia ja raittiutta? Mulla oli juoppomuija eikä sen tavat ainakaan ryypätessä paremmaksi muuttuneet, päinvastoin! Kun se pääsi aina ryyppyputken alkuun niin tilanteemme vain paheni kertakerralta. En ole absolutisti, mutta tiedän ettei viina sovi kaikille ja silloin on juomattomuus paras ratkaisu kaikille osapuolille.
viinaa rakastaa enempi kuin parempaa elämää.
Mistä johtuu että lesbot ovat yleisesti ottaen heteronaisia(ja homomiehiä) väkivaltaisempia ja agressiivisempia?Onko se jotain tukahdetuttua naisenergiaa vai mitä?
Eivät lesbot ole muita naisia (tai homomiehiä) aggressiivisempia. Jakauma ja syyt aggressioihin ovat jokseenkin samat kuin naisilla yleensä, eli tavallisemmin alkoholin liikakäyttö liittyy väkivaltaiseen käyttäytymiseen, siis alkoholi, ei lesbous. Muunkin tyyppinen aggressio vastaa määrältään ja laadultaan keskiarvoja (riidat, nalkutukset, mustasukkaisuus ym).
Oletan, että osa lesboista, siis vain osa, käyttää enemmän alkoholia kuin naiset keskimäärin, ts. hieman miesten tapaan, mutta naisten kestokyky ei yllä miesten tasolle. Tämä on se näkyvä joukko, muut eivät kiinnitä ulkopuolisten huomiota, siksi syntyy pintapuolinen vaikutelma alkoholisoituneista aggressiivisista lesboista ikäänkuin lesbonormina.
Suomessa myös miesten väkivalta liittyy voimakkaasti viinaan, ko. väkivaltaisuus on kaksinkertaista muihin pohjoismaihin ja useimpiin EU-maihin verrattuna. Tarpeetonta mainitakaan, että se on samalla moninkertaista naisten väkivaltaan verrattuna.
Alkoholi ei selitä väkivaltaisuutta.Ihminen joka ei ole luonteeltaan agressiivinen ja/tai väkivaltainen ei sellaiseksi muutu ainoastaan alkholin takia.Syyt löytyvät kyllä henkilön pään sisältä.Ja lesbojen keskuudessa tämä on yleisempää kuin esimerkiksi homojen mikä viittaa lesbojen olevan luonteeltaan aggressiivisempia.
tuon osan lesbojen alkoholinkäytön ja agressiivisuuden.
Osa meistä varmasti käyttää holia enemmän kuin norminaiset yleensä ja sitten tämän osan käyttö ja agressiivisuus ovat enemmän näkýviä.
Holiin liittyy sitten mustasukkaisuus,agressiivisuus,pettämiset nuo kaikki voimistuvat, eikä tarvitsekaan ihmetellä miksi lesbot peilaantuvat juuri tuon joukon kautta.
Olen sattunut näkemään ja kuulemaan kyseisiä juttuja lesboista, joten turpaan vaan ja naimaan seuraavan kanssa.
Alkoholi on kemiallinen yhdiste, ja se vaikuttaa ihmisten (sekä eläinten) aivotoimintaan, hormonaaliseen tasapainoon ja moniin elintoimintoihin ja elimiin merkittävästi, lamauttamalla joitain toimintoja, joitain kiihdyttämällä, joihinkin jää pysyviä vaurioita. Alkoholi muuttaa mm. aggressiiiviseen käyttäytymiseen liittyviä serotoniini- ja miessukupuolihormoonitasoja. Asiaa on tutkittu ja nykyään tiedetään jo paljon alkoholinkäytön vaikutuksista.
On naurettavaa tietämättömyyttä väittää, ettei alkoholi vaikuta käyttäytymiseen ja erityisesti sen aggressiivisiin ilmentymiin. Biologisessa perimässämme on jonkin verran vaihtelua myös tässä suhteessa, on ihmisiä, jotka eivät humaltuessaan tule aggressiivisiksi, simahtavat vain hilpeän vaiheen jälkeen tai ennen sitä ehtivät uppoutua masennukseen itkuineen päivineen. Mutta lähes kaikilla aggressioihin syyllistyvillä on viina laukaisijana, selvin päin ne olisivat erilaisia, stressi ja hermostuminenkin tavallisesti vähemmän pelottavaa (jos jätämme ns. luonnevikaiset tarkastelun ulkopuolelle).
Naiset kestävät tutkitusti vähemmän viinaa kuin miehet, poikkeuksia ja eri astevaihteluita esiintyy, mutta tämä on pääsääntö. Joten viina-aggressiot eivät johdu lesboudesta, vaan viinasta ja siitä, että lesbo on nainen. Suurin osa meistä näkymättömissä olevista lesboista käyttää alkoholia normaalisti, vastaavasti kuin muutkin naiset.
Jos Natalia* katsoo, että em. faktat ovat "pään sisäinen asia", niin silloin mikä fysiologinen tai psyykkinen faktori tahansa on "pään sisäinen asia", ja päänsisäisillä voidaan selittää kaikki mahdollinen ja mahdoton inhimillinen. Useimmat edellyttävät kuitenkin spesifimpää analyyttista erittelyä syy- ja seuraamussuhteista, ennenkuin kelpuuttaa jotakin "tiedoksi". "Päänsisäisillä" perustelevat nojaavat vain ennakkoluuloihinsa, joillain on niitä enemmän kuin tietoa, sorry vain.
Kun nyt kerran esität väitteen, että lesbot ovat aggressiivisempia kuin homot, laita tänne linkki tutkimustuloksesta. Muussa tapauksessa et ole pelkästään tietämätön, vaan myös valheen levittäjä