Sinä, jota olin kutsunut syksyisen sateen läpi saavuit vihdoin.
Olin kulkenut läpi synkimmän metsän, harhaillut halki kivikkoisimman polun, kaatuen polveni vereslihalle.
Kyyneleistä kostuneet poskeni,
haparoivat sormeni,
sydämeni kylmettyneenä.
Olin menettänyt kaiken,
ilon elämästä, toivon paremmasta.
Hymy, joka sai aikoinaan toisetkin hymyilemään,
oli kaikonnut kasvoiltani,
katseeni harhaili etsien jotain, jota kohti jatkaa.
Kaaduin kiveen ja kaaduin polvilleni. "Ei, en jaksa enää jatkaa! -huusin tähtiin, kyynelten yhtyessä rinnoillani helminauhaksi."
Silloin ojensi kätesi käteeni, vedit minut lähellesi, kuiskasit korviini: "Tässä minä olen. Tähän minä jään. Et enää koskaan saa joutua näin isoon ikävään."
Painauduin sinua vasten, kuin kuu vasten taivastaan. Pidä minua lujaa -toivoin, ja sinä puristit yhä lujempaa..
-saana35-
Olin kulkenut läpi synkimmän metsän, harhaillut halki kivikkoisimman polun, kaatuen polveni vereslihalle.
Kyyneleistä kostuneet poskeni,
haparoivat sormeni,
sydämeni kylmettyneenä.
Olin menettänyt kaiken,
ilon elämästä, toivon paremmasta.
Hymy, joka sai aikoinaan toisetkin hymyilemään,
oli kaikonnut kasvoiltani,
katseeni harhaili etsien jotain, jota kohti jatkaa.
Kaaduin kiveen ja kaaduin polvilleni. "Ei, en jaksa enää jatkaa! -huusin tähtiin, kyynelten yhtyessä rinnoillani helminauhaksi."
Silloin ojensi kätesi käteeni, vedit minut lähellesi, kuiskasit korviini: "Tässä minä olen. Tähän minä jään. Et enää koskaan saa joutua näin isoon ikävään."
Painauduin sinua vasten, kuin kuu vasten taivastaan. Pidä minua lujaa -toivoin, ja sinä puristit yhä lujempaa..
-saana35-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Upeeta!