Odotamme mieheni kanssa esikoistamme. Minä olen 24v ja mieheni 44. Lapsemme syntyy loppukeväästä. Haluaisimme toisen lapsemme adoptoida, kun tässä maailmassa huolenpitoa ja rakkautta tarvitsevia lapsia on jo valmiiksi. Ikäeroistamme tulee kuitenkin periaatteessa pattitilanne. Adoptoitavan lapsenhan tulisi aina tulla perheeseen nuorimmaksi ja toisaalta ikäero vanhemman vanhemman kanssa ei saisi olla yli 45v. Meillä kuitenkin tämä 45vee ikäerona tulee ylittymään mieheni osalta, koska hän täyttää 45v. kun biolapsemme on alle puolivuotias. Ja edellisenhän lapsen tulee olla vähintään 1vuotias ennenkuin saa adoptoida. Luuletteko että meillä on mahdollisuus saada esim. 1/2-1-vuotias lapsi kun omamme on 1ja puoli - 2-vuotias, ja mieheni on tällöin sitten 46-47? Itse olen tuolloin vasta 26-27. Mielestäni olisi kohtuuttoman epäreilua jos emme mieheni ja minun välisen ikäeron sekä biolapsemme nuoruuden tähden voisi adoptoida ollenkaan. En ole vielä ollut adoptiojärjestöihin yhteydessä koska ensimmäisemme ei ole vielä edes syntynyt joten on vielä liian aikaista. Taloudellisesti olemme erittäin hyvin toimeentulevia ja molemmat olemme terveitä ja suhteemme hyvä vaikka ehkä joku sitä ikäeromme tähden voisikin meitä tuntematta omituisena pitää...
Kiitos jos jollain olisi jotain rakentavia kommentteja tähän "omituiseen" tilanteeseemme :)
Kiitos jos jollain olisi jotain rakentavia kommentteja tähän "omituiseen" tilanteeseemme :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
otetaan vanhimman puolison mukaan. Meilläkin mieheni on jo 50 v ja vaikka itse olen nuorempi emme voi adoptoida pientä lasta.
On teillä muitakin ongelmia kuin ikä. Nimittäin edellisen lapsen (olipa se lapsi biologinen, adoptoitu tai sijoitettu) pitäisi olla ollut perheessä vähintään vuoden ennenkuin adoptioneuvontaa nykyään aloitetaan. Yksittäiset sossut voivat tehdä poikkeuksia, mutta koska jonot ovat nykyään pidentyneet, niin teidän kohdalla tuskin tehtäisiin poikkeusta etenkin kun esikoisenne on biologinen. Siis adoptiolasten kohdalla pidetään etuna saada sisarukseksi adoptiolapsi eikä biolapsi etenkin jos perhe jää kaksilapsiseksi. Adoptiot kestävät nykyään koko prosessina niin pitkään, että esikoisenne ehtisi väkisin yli kaksivuotiaaksi ja ylipäänsä 1-vuotiaita tai sitä nuorempia lapsia tulee adoptioon vain vähän ja heitä jonotetaan pidempään. Lisäksi biolapsenne olemassa olo, miehesi korkea ikä ja sinun nuori ikäsi karsivat teiltä useampia adoptiokontakteja jo kättelyssä pois. En siis millään usko, että adoptioprosessi onnistuisi noilla esittämilläsi ahtailla raameilla. Sen sijaan teillä lienee mahdollisuus hankkia lisää lapsia biologisesti tai sijaiskotilapsien muodossa. Myös jossain harvinaisessa tilanteessa erityistarpeisen lapsen, vanhemman (ehkä 4-8v.) lapsen adoptio voisi tulla kyseeseen. Lisäksi tietenkin saattaisitte onnistua adoptoimaan laittomasti. Lisäksi kehottaisin teitä nyt ihan vaan keskittymään tuohon esikoiseenne ja perheenne edessä olevaan muutokseen. Miettikää perheen lisäystä vasta sen jälkeen.
Eikö kuitenkin jokainen perhe katsota erikseen omana tapauksenaan? Minun nuori ikäni voisi kompensoida mieheni ikää... Meillä on lisäksi lähisuvussa adoptoitu poika ja adoptio on meille asiana tuttu ja olemme sitä jo harkinneet ennen kuin tulin edes raskaaksi. Voimme toki hankkia biologisesti lisää lapsia, mutta meistä olisi maailman tilaan nähden eettisempää adoptoida lapsi kuin hankkia tähän ylikansoitettuun maailman lisää lapsia, meille ei ole väliä sillä että onko lapsi bio vai ei, monikulttuurisuus olisi perheessämme vain rikkaus, sekä kaikki lapset yhtä rakkaita. Mieheni, siis tämä ikälopuksi adoptiomaailmassa luokiteltava 44-vuotias on todella hyväkuntoinen ja liikuntaa harrastava lapsirakas sekä "mieleltään nuori", hän on itseasiassa fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin minä. En ymmärrä että jos hän kykenee biologisten lapsien isäksi niin miksei adoptiolapsien. Meillä ei siis mielestäni ole muita ongelmia kuin mieheni ikä, voimme hyvin odottaa että biolapsemme on 1-vuotias kuin voimme aloittaa adoptioneuvonnan, mieheni ikä siis vain tietysti karttuu kokoajan. Mutta eikö tälläisessä asiassa voida joustaa tapauskohtaisesti?
Mitenköhän tilanne mahtaa olla jos muuttaa ulkomaille ja adoptoi siellä? Onko kellään tietoa?
sittenkun asia on ajankohtainen, tai vaikka heti... Ikä asia ei ole ihan yksiselitteinen, varsinkin kun yläikärajat vaihtelevat kontakti maiden mukaan. Meille sanottiin neuvontaa aloittaessa että olemme niissä piireissä viellä nuoria (silloin 36 ja 39), itsestä tuntui että 40v. lähestyi uhkaavasti. Neuvontaa ei kuitenkaan aloiteta ennen kuin nuorin lapsi on 1v. joten neuvoisin nyt ottamaan rauhassa ja keskittymään häneen. On kuitenkin senverran iso elämänmuutos kyseessä!Lisäksi adoptiolapset ovat harvoin alle vuoden ikäisiä, varmaan ihanne ikäero olisi 2-3v. lasten välille. Niin vauvan, kuin adoptiolapsenkin kanssa elämä on aluksi voimiavievää, eri tavalla kuitenkin. Missään en kyllä ole törmännyt asiaan ettei adoptiolasta mielellään anneta biolapsen seuraksi??? Tällaisia perheitätähän on paljon... Biolapsi on saatu ehkä lapsettomuus hoidoilla ja toinen adoptoimalla. Yksi mahdollisuus on myös sijaisperheeksi ryhtyminen, käsittääkseni siinä ei olla yhtä tarkkoja iän suhteen???
Kannattaa tietysti yrittää, huomion arvoinen seikka on se, että adoptioprosessi kestää n. 4 vuotta eli jos aloitatte vuoden kuluttua niin miehesi on 5-kymppinen kun prosessi on lopuillaan ja silloin on todennäköistä ettette tule saamaan alle 6-vuotiasta lasta. Ottakaa yhteyttä Interpedian neuvontaan ja selvittäkää faktat. Adoptioon ei kannata lähteä mutu-tuntumalla vaan tulee olla varma, että haluaa lapsen ja onko resursseja sopeuttaa esim. 6-vuotias perheeseen. Informatiivista tietoa saatte soittamalla palveluntarjoajiin tai oman kunnan sosiaalipuolelle.