Froton tarina

Tää ei oo ihan valmis, mut aattelin laittaa tän jo tänne

Froton tarina

1
Froto oli pieni kääppänä jätkä.
Erään päivään tul vanha muttei nii kääppänä jätkä Höpötattilaan (jossa niinku se Froto asuu). Tän vähä niinku isomman jätkän nimi ol Fantalhvi Homeparta Melkein Valkee, käppänäpiireis tunnettu vaa Fantalhvina. Fantalhvil ol jalas extra kireet nahka-byysat ja epämääräin säkki-huppari.Päässään vanhal äijäl ol Agri-Marketin lippalakki. Saavuttuaan Höpötattilaan Fantalhvi suuntas nokkasa kohti Froton kotia Retulanperää.


* * *
Froto ol tulos setäsä Bölpön synttäribailuist ja hoippelehti tiellä siksakkii Retulanperää kohti. Matkal hän hoilotti innoissaa, vaik vähä nuotin vierest. Kotii päästyää tyyppi simahti saman tien sänkyy.
Ku Froto heräs, nii kello ol seittemä illal. Tyypil ol tietyst kauhee krapula ja se men keittiöö hakee lääkettä. Mut kukas se siel keittiön pöyän ääres istukaa? No siel ol Fantalhvi. Vast sillo Froto huomas et Bälpö ol häipyny. Froto istahti Fantalhvii vastapäät ja kysy: ”Vanha jätkä sit häippäs vai?”
Fantalhvi katto Frotoo ja vastas: ”Nii teki. Tyyppi läht vaeltelee johku vuorille. Se jätti sulle Retulanperän ja tän sormuksen.” Froto otti sormuksen käteesä, tutki sit hetken ja kysy: ”Miks hemmetissä se vanha kääppänä suojeli täälläst ihme kaatopaikka-rihkamaa?”
”Se ei ehkä oo mikä tahasa rihkama-sormus”, Fantalhvi vastas,” mut meitsin pitää ny lähtee. Mä meen vähä tutkiin vanhoi raapustuksii, ku siel voi olla tietoo tost rinkulast. Se saattaa ehk olla joku voimakas ”Magic-Ringi”. Piä se talles. Mä tuun sit takas ku oon vähä selvitelly asioit.” Sit Fantalhvi lähti, ja Froto jäi vaa äimän käkeen monttu auki kattoon sen perään. Ja Froton kdellä liilteli ”Magic-Ringi”.


* * *
Erään iltaan Froto ol tulos Höpötattilan Kallionkolon Baarista. Tassutellessaa kotipolkuu pitki Froto huomas et ovi ol auki. Heppu meinas saada sydärin, et nyt mun koloo ol murtauduttu, mut keittiön avonaisest ikkunast leijaili tuttu piippukessun haju. Eikä kellää muul piippukessuu polttaval tyypil ku Fantalhvil ollu Froton lisäks lupa tunkeutuu Retulanperään. Fantalhvi näytti olevan mietteissää, ja nähessää Froton se hyppäs ylös ja kysy: ”Mis se on? Anna äkkii tänne!” Froto juoks keittiön arkulle ja rupes penkoo ku hullu kani. Fantalhvi katto silmät pyöreenä kaikkee sitä ihme kamaa mitä siel ol. Mitä hemmetin dyykkareit nää Höbötit oikee on? Viimein Froto löys Rinkulan. Fantalhvi sieppas sen ja tunki mikroon. Ku kuulu kilahdus, Fantalhvi otti Rinkulan (varmuuden vuoks pannulapasella) ja sano Frotolle: ”Anna kätes. Se ei oo kuuma:” Froto epäröi hetken, mut ojen sitte kämmenesä. Fantalhvi tiputti sen siihe ja --- ”AI S*ATA*A”, Froto huus ja heitti Rinkulan komeessa kaaressa menee. ”HEMMETIN VANHA KÄÄKKÄ! SE OL TULI KUUMA!” Fantalhvi raapi isoo päätää ja sano sitte: ”No mä saatoin vähä erehtyy, mut etipä se ny ja tsekkaa näkyyks siin mitää.” Froto mulkkas vanhaa jätkää viel vähä aikaa, mut poimi sitte ”Magic-Ringin” lattialta.
Aluks ei näkyny mitää, mut vähä aikaa pyöriteltyää Rinkulaa karvasissa pikku hyppysissää, sen pinnal alko erottuu jotain. Nyt se näkyi iha selvästi. Siin välkky seuraava teksti räikeissä neonväreissä: ”” ”Mitä siin lukee?”, Froto kysy ja ojens helyn Fantalhville. Vähä aikaa kateltuaa Fantalhvi vastas:”Se on kirjotettu Vänkyrä-kirjotuksella, ja se on Syrhämän slangia. Meitin kielel se kuuluu näin:
” Tää yks Rinkula kymppiin laskee ja heijät löytää, tää Yks niit sit kans hallittee,
tää Yks heivaa ne pimeytee, ja hemmetinmoisii ketjuihi kahlittee.”

Fantalhvi näki Froton ”meitsi on iha äimän käkenä”-ilmeen ja rupes kertoon: ” Kauan sitte taottii Örögionissa 19 Magic-Ringiä. Suippokorvat ol tehny ne. Sit niit ruvettii ja keleen kaikille Reuna-Maan asukeille. Kolme annettii Suippokorville, seittemän Snadeille, jotka lymyy maan alla, ja yheksä Jätkien Kunkuille, kaikkein ahneimmille. Mut niit kaikkii skoijattii. Joku saamarin saastakasa tako salaa viel yhen Macic-Ringin. Tää saastakasa ol Pimeyden Korpraali Mustapekka. Se änki siihe Rinkulaa kaikki vittumaisuutesa, ja iha mutkalle kieroutuneen pahuutesa. Sit tää Skeidaläjä otti oman Rinkulasa avul muut Magic-Ringit haltuusa, ja rupes nyysin niit ittellee. No Suippokorvat älys sentää piilottaa ne, ja Lohikärmekset tuhos ainaki osan Snadien Rinkuloist. No sit Musta äijä kyseli Jätkien Rinkuloit, ja helposthan se ne sai ittellee. Se vähä virittel niit, ja sitte tarjos niit takas. No mitäs Jätkät siihe? No ne saatanan vajaat otti ne takas (ahneit ku olivat), ja huppis tuppis! Nii sitä sit yhtäkkii oltiiki Mustanpekan orjii. No sit kavereist tul puolikuolleit ja ne sai mustat byysat päällee. Ja ihka oikeet mustat polletki. Niit kutsutaa Syrhämän ratsupoliiseiks. Tää sun helys on jus se Mustanpekan Rinkuloiden Rinkula, ja ne Ratsupoliisit ettii sitä viiäkseen Sen isännällee. Ja tiiäkkö mitä tyyppi tekee, ku se saa Sen ittellee? Se valtaa koko Reuna-Maan ja Höpötattilanki. Se vie Retulanperän kans!” Siinä vaiheessa Froto pomppas ylös ja huus: ”SITÄ SE EI TEE! MUN KOOLOONI SE KITUPIIKKI EI VIE! Mitä mun pitää tehä, ettei se saa Retulanperää?” Fantalhvi katto Frotoo melkein ylpeenä ja sano: ”Nii sitä pitää! Oikee meininki. Sun pitää lähtee Höpötattilast, ja mennä Pöllikylän ”Räkälän Baarii”. Mä venaan sua siel.” Silloin kuulu ikkunan alta pierasu.
Fantalhvi hypähti parilla voltilla ikkunan luo, ja huusi PÖÖ! Ikkunan takaa kuulu Sampsan pelästyny parahtus. Fantalhvi hinas sen keittiön pöyälle, ja alko heti kuullusteleen: ”Mitä sä oot kuullu? Vastaa saamarin älykääpiö!” Sampsa ol saada sydärin, mut pysty sentää möngertään: ”Ehä mie mittää kuullu, ku ehä mie ees kuunnellu! Mie vaa möngin perennapenkis…tai kyl mie taisin vähä jotai jostai Rinkulast ja Mustastpekast ja sillai. Mie pyyän, elkää tappako minnuu, ku miul on kuus lasta!” Fantalhvi hellitti otettaa, pudisteli päätää ja huokas: ”Ethä sä oo ees naimisiskaa! Voi hemmetti taasko sä oot vetäny lärvit? No ehk mä en sua tapa, mut sä saat lähtee Froton messii. Piät huolta isännästäs okei?” Sampsa nyökyttel innoissaa, ja nous huojuen pystyy. Fantalhvi autto käppänöille reput selkää ja sano: ”Olkaa varuillanne. Varokaa ratsupoliisei, älkääkä menkö tietä pitki. Ja Froto, älä missään nimes kerro oikeet nimees!” Sitte Höbötit astu ulos ovesta. Pari askelt ku ne ol ottannu, nii kuulu Sampsan kauhistunu huutahtus: ”Ei hemmetti! Ei myö voijja viel männä, ko piippukessut jäivä kotio!” Froto ei pystyny hillitemää ärtymystää (vaik olki käynny vihanhallintaterapeutil) ja tarttu Sampsaa repust, ja alko kiskoo: ”Nyt tuut älykääpiö! Me voijjaa kyl pummii niit Pöllikyläst!” Ja sit ne niinku katos pimeytee.


2

Ku nää tyypit ol sit tassutellu jonku matkaa, nii niitten edes alko häämöttää Fakotin täysjyväriisipellot. Sampsa ol tietysti iha innoissaa ku se näki ruokaa, mut Froto osas olla varuillaa, ku se ties minkälain pirulliin vanha kääkkä se Fakotin äijä osas olla. Se ei voinu sietää käppänöit sen pelloil. Froto ja Sampsa hipsuttel riisien seas ristii rastii ja ---PAM!
Ne törmäs suoraa kahtee toisee Höböttii. Nää ol kaverukset Mölli ja Pepe, joist Pepe ol Froton isän siskon ex-miehen serkun tytön veljenpoika, eli lyhyemmin 5.serkkupuoli. Pepe ilahtu kovast ku tapas taas sukulaisesa: ”Katos vaa. Kukas se siin. Serkkupoika iha niinku ite. Me oltii tän Möllin kaa vähä niinku stiilaamas vanhan spugen pelloilt. No jätkähä tietyst hepas, ja ny se huitoo tuol iha simona moottorsahan kaa. Et kandee ottaa jalat allee niinku iha ite!” Froto ja Sampsa tsiigas ylöspäin, ja näki ku vanha äijä tul hirveet kyyti niit kohti. Tyypit lähti saman tien iha täpöö hanee, eikä kukaa vilkassu taakkee, ellei sit iha välttämät halunnu Fakotin täysjyväriisipeltojen lannotteeks.


* * *
Vihtoinki ne tul metsää eikä ukko enää ollu nitten peräs. Ne juoks viel jonku aikaa ennenku pysähty. ”Ei juma! Olik vähä siidee! Näitteks vanhan rusinan naaman…siis se mikää rusina enää… hemmetti jätkä ol ku jättimäin PUNAJUURI! Se o parhaat päiväsä nähny jo ennen kivikautta!” Mölli huus innoissaa. Froto tsiigail vähä niinku ympärillee ja huomas, et nehä seiso keskel mettätietä. Vähä aikaa jätkä kelaili, ja sit se älys huutaa: ”Hei kamut! Äkkii tien sivuu! VAUHTII!” Nää kolme kaverust ol äkänny mettän laijast marjoi ja kahmi niit ittellee (joista Sampsa reilust yli puolet) ja niil kesti vähä ennenku kuuli Froton määräyksen. Tyypit hyppäs yhen umpilahon puunrungon taakse, ja jäi katteleen. Vähän ajan päästä kuulu kavioitten kopsetta, ja puitten takaa tul esii musta rattastaja. Se ol Syrhämän Ratsupoliisi, Mustanpekan palvelija. Se pysäytti heposa just kaverusten kohalle, ja hyppäs alas satulast. Se katteli ympärillee (vaikkei sil silmii näyttäny olevankaa), ja nuuski ilmaa. Silloin Sampsa otti kiven ja heitti sen kauas. Ratsupoliisi kuuli sen, hyppäs pollesa selkää, ja lähti sinne päin, mist ääni ol tullu. Ku musta tyyppi ol menny, Sampsa, Froto, Mölli ja Pepe läht hanee, minkä karvasist jaloistaa pääs. Nää ryntäili mettäs ku päättömät kanat, ja yht äkkii mettäs syöksy 4 muuta Ratsupoliisii. Ne yritti piirittää Froton, mut pikkujätkä pääs karkuu hepojen alta. Höböteil ei ollu minkäänlaist hajuu, minne ne menis, mut silloi Pepel välähti: ”Hei äkkii Tukkikijätkäin lautalle! Sil me päästää turvallisest etenee!” Nää juoksee henkesä edest heposii karkuu, ja (yllätys yllätys) ihan viime tipas ennen ku Ratsupoliisit saavuttaa Froton, se heittäytyy lautalle.




* * *
Karvatassut seilaili jonku aikaa, ja sit ne rantautu. Ne sito lauttasa ”vierasvenelaiturii”, ja lähti tasssutteleen tietä pitki, jonka suuntakyltis luki: ”Pöllikylä 1 peninkulma” Pian ne tulki Pöllikylän isolle portille, ja Froto koputti. Höböttien yläpuolel ol portis luukku, jonka tul avaamaa vanha ukkeli. Kun ketää ei näkyny, se avas luukun, joka oli Häböttien pärstän kohalla. Se mulkkas pikuväkee ekaks, ja kysy sitte: ”Mitäs asiaa noin ala-mittasilla hyypiöil on tänne tähä aikaa?” Froto ei epäröiny hetkeekää täräyttäessää jätkälle: ”Kuules köntys! Mun syyni, eikä kasvu-ongelmani kuulu sulle, mut sä hemmetin plösö avaat tän portin mulle! Vai eiks pehva liiku lämpimästä vartiokopista vai?” Vanha mies hämmästy kovast pienen miehen pippurista puhetta, eikä voinu muuta ku avata portin itteksee manaillen. Froto ja kumppanit tassutteli hyvin ylpeenä portist, ja Pepe käänty viel näyttään ukolle keskarii. Pikkuset suuntas kulkusa kohti Räkälän Baarii, ja astu ovest sisää. Siel ol jos jonkumoist porukkaa: pitkää, pätkää, laihaa, läskiä, rumaa,
pari kaameetaki, mut Froton huomio kiinnitty nurkas istuvaan huppupäisee honkkelii. Sit Froto tassutteli tiskille, jota piti ÄÄRIMMÄISEN läski ja ruma mies. Hän oli herra Kaljami Paskatatti. Froto kysy: ”Onks tääl näkyny noin 182 senttistä, pitkäpartasta vanhaa ukkoo joka (iästää huolimatta) käytää viel kireit nahkabyysii?” Paskatatti pyöritteli päätää miettimisen merkiks ja vastas viimein: ”Joo…kyl tääl sen näköin tyyppi kävi puol vuot sitte. Kauan se viipyki, men kaikki ruohotki. Se poltteli päivästä toisee ja ryyppäs kellarin tyhjäks. Viikon pääst se hais jo niin pahalle, et asiakkaat kävi kääntyys vaan ovel. Sit se häippäs, eik sit oo sen jälkee enää näkynny!” Froto ol iha kauhuissaa. Se katto kysyvästi kamujaa, vaikka ties ettei niilt apuu liikene. Ei ne keksiny muut ku jäädä sit sinne. Ne varas huoneen neljälle Höbötille,(siis käppänä-kokoa) ja tilas parit Tupla-Viskit. Varsinki Pepelle alko jo muutaman jälkee nousta pahast päähä, eikä sen elämöintiä saanu hillittyy, ei nii millää. Illan lopuks se rupes sepittään jollekki iha vieraalle ukolle sukupuutaan, (vaik näkiki, ettei sit kiinostanu pätkän vertaa). ”Joo, ja sit mä oon ton hassun pörröpään isän siskon ex-miehen serkun tytön veljenpoika, eli 5. serkkupuoli”, hän sanoi osottaen Frotoa. Froto käänähti kauhuissaa ympäri kuullessaa nimesä mainittavan. Hää lähti juoksee Pepee kohti saadakseen sen hiljaseks, mut kompastu matkalla jonku jalkaan. Froton kädes ollu Rinkula lennähti ilmaan korkees kaares, ja ku Froto yritti ottaa sit kii, ni se luiskahtiki suoraa sen sormee. Ja Froto katos. Tää tapahtuma sai nurkas istuneen honkkelin valppaaks, sillä tällasta harvemmin tapahtu.


* * *
Froto makas huohottaen lattial, saatuaa Rinkulan irti sormestaa. Saman tien joku tempas Froton voimakkaalla liikkeellä niskavilloista ylös, ja raahas yläkertaa. Tyyppi heitti Froton lattialle, ja veti hupun päästään. Miehen ulkonäköä ei voinut sanoa komeaksi, mut jotain ylhäisii pirteit sen kasvois ol. Leukaperät ol jykevät, ja nenä ol ku laivan köli. ”Kölinenä” näytti siltä ku sil ois seilattu maailman seittämää merta. Jätkän likasen ruskeenmustanharmaat hiukset ol takkusemmat ku kaikil maailman rölleil yhteesä. Ja sen vaatteet…no jos jättäis ne kumminki kuvailematta. Sen silmien katse oli etäinen, vähän samanlain ku Fantalhvilla viikonlopun jälkee. Se tuojotti Frotoo silmä kovana ja sano: ”Mitä sä jätkä luulet pelleileväs, hä? Luuletsä et jokainen spuge tääl kantelee samanlaisii rinkuloit ku sulla? Tajuutsä ollenkaa mitä oot tehny?” Froto tuijotti yhtä kovaa takas, ja yritti hillitä esiin möyrivän pelkonsa. ”Kuka sä luulet olevas mua määräileen. Ajokortti ja rekisteriote…eiku siis kerro nimes ja millä valtuuksil sä mua tenttaat?” Honkkeli katto huvittuneesti Frotoa ja sano päätään pudistellen: ”Sul ei taida olla hajuukaan, pikkumies, siitä mitä on meneillään ja kuka mä oon. Meikä on nääs äijien äijä, eräjormien jorma ja kaikkein kovimmista jätkistä kovin. Mä oon Erä-Gamsteri, tai niin mua täälpäin kutsutaan. Meikä on Fantalhvin frendi ja mun piti venata sua tääl jos se ei pääsis tulemaan. Meikä on siis niinku sun frendi kans.” Yhtäkkii portaist kuulu kolinaa ja Sampsa, Mölli ja Pepe ryntäs ryskyen ovest sisää. ” Piestä meitin Froto männee, sie senki Törky, tai mie mätkäsen sinnuu oikein kunnol”, karjahti Sampsa kanankoipee heiluttaen. Toiset Höbötit yrittivät urheasti huitoo kukkakepeillä. Gamsteriin pienten Höböttien suuri rohkeus teki vaikutuksen, ja nostaessaan kädet ylös antautumisen merkiks hän sanoi naurahtaen: ”Jou men hei, peace Dudes! Meikä on Frendi, Fantalhvi mut lähetti!” Epäröiden Sampsa ja muut laskivat ”aseensa” ja Sampsa huudahti: ”No voehan tokkiisa. Apuuva myö tarvittinkis, ko ei Fantalhvii näkynny. Myö meijattiin saara sytäri, ku Frotoo-herraki hävis jonnekki. Terevetulloo sakkiin kuomasein!” Gamsteri kätteli Sampsaa ja sano: ”Tää kundi taitaaki olla aikas epeli, eiks jeah!” Sampsa röyhisti rintaansa, ja vastas ylpeesti: ”Köyllllllä, tokkiisa tairan mie ollakki!”


* * *
Sato ku saavist kaataen ja se sama ällö portinvartija kuul kovaa ryskytyst. Se men avaan luukkuu, mut eihä se kerinny, ku portti tulla rysähti sen päälle. Jätkä men viel enemmän lyttyy, ku viis mustaa hepoo ravas sen päält. ”No voi hemmetti sentää! Mitä ihmeen pummei tääl oikee ravaa? Ei ees vanha ihmiin saa olla rauhas”, jätkä manas maatessaa mutaliejus portin alla. Rattastajat suuntas suoraa Räkälän Baarii. Ne tunki röyhkeest ovest sisää, ja alko käymää jokaist huonetta läpi. Viimein ne tul huoneesee, jos nukku neljä Höböttii. Mustat jätkät hiipi sänkyjen luo (sis niin hiljaa ku isoil rautasaappail pysty) ja kohotti isot vartaat iskuu varten…ja SLURPSIS! SINNE UPPOS!


3

Gamsteri kulki hemmetinmoisin harppauksin eteenpäin metikössä. Se ei tippaakaa välittäny pysyks kukaa sen peräs. ”Hei Honkkeli”, Sampsa huus.”Minne ihimeen hevonkuussee sie meittii oikee kuletat? Si et taija oikke kässätä, et myö ei pysytä siun perässäis! Tää ei oo ennää haaskaa ollenkaa! Frotoo-herraki on jo puol nukuksis!” Vasta silloin Gamsteri pysähty, käänty ja otti Sampsaa rivelistä kii. Se nosti pikku patukan puuta vasten, paino naamasa iha kiinne tän naamaa ja huus minkä kurkusta läks: ”   SÄ SENKI JÄLKEENJÄÄNY, YLIPAINONEN PIKKU TYPERYS! MEIJJÄN TARTTIS NY PÄÄSTÄ SINNE HEMMETIN SUIPPOKORVIEN MESTAAN! MEIKÄ YRITTÄÄ PARHAASA MUKAA PELASTAA TEIJJÄN NAHKANNE, JA SE EDELLYTTÄÄ SITÄ ET SÄ PIDÄT ISON SUUS KII, OKEI!?!” Sampsa uikutti jotain epämäärästä ja nyökyttel surkeena. Silloin Froto tul esii ja kysy Gamsterilt: ” Tarkotatsä Revonteliä? Sinnekö me mennää? Fantalhvi on kertonu siit paikast, tosi magee! Kaikki maholliset casinot ja clubit! VOI JUMA! Hei Mölli ja Pepe kuulitteks te? Me mennää Revontelii!” ”Ja myö nähhää Suippokorvii”, Sampsa lisäs. Just ku Höbötit ol alkamas piiritanssin, Gamsteri keskeytti. ”Hei kundit meijän pitäs päästä suojaan yöks. Ne mustat spuget saattaa tulla millon vaa. Meikä tietää yhen paikan, hurry!” Pienen patikoinnin jälkee näky mäennyppylä, jonka päällä huoju joku tornii muistuttava kyhäelmä. Se ol suurin piirtein hajoomispistees, mut se ol joskus selvästi ollu aika kähee linnotus. Sinne johti yks ainoo, täynnä kuoppii oleva tie. Gamsteri osotti ”linnotusta ja sano: ”Tos on meijjän motelli tälle yölle. Kampetta niskaan ja kiipeemään. Varsinki sä Sampsa. Sä tarvit liikuntaa. Mä meen vähä tsiigaamaa kulmii, tuun koht takas.”


* * *
Froto heräs kovan kiistelyn ääneen. ”Sampsa se Kossupullo on MUN! SÄ OOT JUONU JO KAKS!!!!” Froto kääns päätää ja näki Sampsan maassa pienes mykkyräs Kossupullo kainalos sille kuiskaillen: ”My own…MY ppp...preciousssss….YESSSS.” Sampsan käsi hinautui pullon korkille ja alkoi lumoutuneena kiertää sitä jälleen auki pullolle edelleen kuiskaillen: ”Now we are veeerrry lucky my love…my preciousss…lucky indeed…” Froto ryntäs kauhuissaa Sampsan luo ja tempas pullon tämän käsist. ”Herran jumala Sampsa! Sä et voi alottaa nyt… et NYT! Ne tyypit ettii meitä, ja SÄ ELÄMÖIT KU HULLU! MIKSET SAMANTIEN HUUDA ET TÄÄL MYÖ OLLAA! SYTYTÄ NYT VIEL MERKKITULETKI! Sit Froto katto pulloo ja käänty Mölliin ja Pepeen päin. ”Mistä se tän oikeen sai? Mis välis?” Ol aika ponnistus jopa kolmelt Höbötilt saada ylipainonen Sampsa kallionkoloo setvimää päätää. Sinne se jäi kuorsaamaa, ja Mölli heitti sen päälle rievun. Sillon kuulu alhaalt karmee rääkäsy. Mustat Ratsupoliisit ol tullu.


* * *
Rattupoliisit jätti konisa alas ja lähtivä kipuumaa. Ylhäällä pikkuset valmistautu parhaasa mukaa. Ne keräs kaikki maholliset aseet ja yritti ees vähän näyttää rohkeelta. Viimein niitten odotus palkittii. Ratsupoliisit ilmesty, ku tyhjästä nyhjästynä. Ne veti saamarinmoiset vartaasa esii ja ne kilju iha innoissaa: ”Höböttipaissssstia! Nami nam! Tänään grillataan!” Sillon Mölli hyppäs Froton etee puukko ojossa. ”SENKI SAASTAT! ÄLKÄÄ KOSKEKO FROTOON! Parin kilsan pääs on Lidl. Sielt saa ale hinnal ”paisssstia”, kelpaako? Antaa VETÄÄ!” Ratsupoliisit lipo huuliaa ja laski vartaasa alas. ”No voi jukulauta! Miks et heti sanonu? Me olla kyl iha peeaa, et give me a five Buddy!” Mölli rupes samantien kaivaa lompsaasa, ja mutis samalla. ”Saatte vaik koko lompsan, kuhan vaa lähette lusimaa täält.” Mölli heitti kavereille koko pussin ja ne lähti iha innoissaa mäkee alas. Froto huokas helpotuksest, ja sano: ”Eiköhä oteta hömssyt Mölli sun kunniakses!” Ja niin Kossupullo lähti kiertoon kolmen Höbötin ahnailla huulilla.


* * *
Palatessaan Gamsterii ootti hauska yllätys: Höbötit loilotti ja konttaili ilosen olosena ympäriisä (paitsi Sampsa , joka nukku edellee). Gamsteri katto ensin kuutta tyhjää Kossupulloo, ja sitte Höböttejä. ”What a F*CK is going on here?” Tähän kohtaan sopisi Fantalhvin sanonta: ”Nää Höbötit on iha sekoo väkee. Niist kyl oppii olennaisen niinku paris kuukaudes, mut ei hitto soikoo! Viel sadanki vuoden pääst tyypit voi yllättää!” Gamsteri heitti pullot menemää, ja sano: ”Hei kaverit nyt täytys lähtee. Ollaa vähä aikataulust jäles.” Mut eihän siit lähtemisest mitää tullu ku kaverit ol umpi-humalas. Niiten piti jäähä viel yheks yöks selvimää päätää.


* * *
Aamulla Mölli Sampsa ja Pepe ol jo pakkaamas, mut Froto ei useista yrityksistä huolimatta heränny. Gamsteri tutki Frotoo vähä, ja totes et se ol koomassa. Ilmeiseti alkoholi ja kylmä viima ei oo paras yhistelmä. ” Hyvä ettei kuollu sentää yöllä hypotermiaa. Kuhan se pääsee Revonteliin, nii siel se kyl saa lääkettä. No ni kundit! Tassuu toisen etee vaa, nii saatahan pikkukaveri tiputuksee”, Gamsteri totes. Hän riuhtas Froton yhel käenheilautuksel olallee, ja sysäs muut kamasa kolmelle muulle karvatassulle. Matka suju suht nopee (vaik Sampsan pitiki vähä välii pysähtyy vetään henkee). Illan pimetes niitten etes tuikki Revontelin miljoonat ja taas miljoonat pikku torppien lyhtyt.


* * *
Froto raotti pieniä siansilmiää, ja huomas olevasa iha sairaan pehmees sängys. Sit sen nenään osu tutun Piippukessun savut. Froto räväytti silmäsä kokonaa auki, ja sen vieres tuprutteli FANTALHVI! ”Mitä hittoo? Missäs jätkä kuppasit?”, Froto kysy ihmeissää. Fantalhvi vastas vähä nolona: ”No se yks taikurijärjestön päällikkö Narumanni ookkaa meijä frendi. Jätkä tekee nääs nykyää duunii Mustallepekalle. Se ol taikurijärjestön viisain kundi. Mää menin sen luokke kysyyn vähä neuvoi, mut jätkä vangittiki mut tornisa katolle. Siel m’ viruin jonku aikaa, ja Narumanni yritti taivutella muaki Mustanpekan leivii, mut meikä pysy kovana. Mä pääsin onneks yhen kamun avul pakenee. Mut sä olit kyl aika huonos kunnos. Ois ollu parist tunnist kii ettet delannu.” Froto kattel vähä ihmeissää ympärillee ja kysy: ”Tää on siis se Suippokorvien mesta, siis se Revonteli.” Froto puki päällee, ja juoks ulos. Siel sit vastaa tul Sampsa, Mölli ja Pepe. Sampsa huudahti riemuissaa:” Voi Froto-herra! Myö oltiin nii huolissaan, ko sie olit nii huonoon! Mie jo vallan luulin, et sie meinaat heittää veivis!” Froto hymyili kavereillee, mut ei oikee jaksanu vastata mitää. ”Froto hei. Tuol sisäl taitaa olla joku, joka niinku venaa sua”, Mölli sano. Froton silmät laajeni lautasiks, ja se ryntäs sisälle. Siel istuskel sänkyn laitalla Bölpö! ”Tervehtys poikasein. Mukava nähhä sinuu. Sinä ku nyt oot tommone sankari, ja seikkailet ympäri maailmaa, nii sinä ehkä tarttisit näitä.” Bölpö penko vimmatust pient arkkuu, josta tul esii pien miekkanpahanen ja paita, joka ol tehty jostai ihme helmist. Bölpö otti ekaks ”miekan” ja selitti: ”Tämään miekan ovat takonneet Suippokorvat. Se on tosi kevyt, ja se välkkyy kauniissa satteenkaaren väreis, ku lähistöl on vihooollisia. Sit on tää paita. Se on tehtynnä louhhikärmeksen suomuista ja se on ku panssarrii.” Froto otti iha ihmeissää nää lahjat vastaa, ja kiitti Bölpöä.


4
Seuraavan päivään pidettii huippusalane kokous. Asia koski Rinkulaa, ja porukkaa ol iha sikana. Kututtuja ol joka sorttii. Ol Suippokorvien edustajii, Snadien edustajii ja Jätkien edustajii. Ja tietyst yks Taikuri ja Höbötti, Fantalhvi ja Froto. Ekaks Suippokorvien kunkku pyys Frotoo laittaan Rinkulan pöyälle, joka ol keskel kokoushuonetta. Sit kunkku kerto kuinka vaaralliin se rinkula on ja et se pitää tuhota. Frotoo häiritti yhen Jätkän kiintee, ja halveksiva tuijotus. Tyyppi ol kuulemma Kontorista, Jätkien kuningaskunnast. Mukamas käskyhallittijan poika. Nimeltää Toromir. PAH! Ukkoha näytti melkei rumemmalt ku Gamsteri! Froto yritti urheest väistellä tyypin katsetta, mut lopuks Froto ei enää kestäny, vaa nosti uhamakkaasti, mut muitten huomaamat keskarin pystyy, ja hymyili vinosti. Viimein Suippokorvien kunkku pääs asiassaa loppuu: ”No ni! Kukas ny rupeis sit urhevaks ritaariks ja kävis niinku heittään pikku helyn ”Hemmetinmoisee Monttuu”?” Froto katteli ympärillee. Kaikki katteli vaa toisiaa ja pyörittel päitää ku sekoboltsit apinat konsanaa. Ketää ei näyttäny kiinnostavan se, et maailma ois niinku tuhoutumas. Niille ol tärkeet vaa se, et ne kerkii kotii kattoo formulaa kaljatölkki kädes. VOI JUMA! No tietenki JONKU ol se Rinkula tuhottava…”No hyvä on! Se joku oon MIIINÄ! MIINÄ vien sen Rinkulan sinne…no jonnekki kuiteski, ja MIINÄ tuhoan sen teijjän puolestanne. Niinku iha ITE”, Froto huomas julistaneesa, ennenku ehti ees ajatella. Kaikki käänty kattoon pikkusta, ja Froto sai taas tuntea sen ällön jätkän tuijotuksen, muttei täl kertaa halveksuvana. Nyt se tuijotti iha uus virne naamal (Froto kyl ihmettel et sil oli ees kahta ilmettä) melkeinpä ihaillen (mut ei kuiteskaa). Suippokorvien kunkku nous ylös ja kiljahti:” Asia on sit päätetty. Pikkujäbä Froto hoitaa homman ja myö muut päästää kattoon formuloita.” Kunkku pyyhkäs alas korokkeeltaa kohti ovee, ja muutki läsnä olleet alko liukenee vauhdilla paikalt. ”Seis! Seis te senkin raukat!”, huudahti Fantalhvi, joka ei ollu liikkunu paikaltaan. ”Ettekai te aio lähettää Frotoo yksin sinne johonki?” Suippokorvien kunkku pysähty ja mietti hetken:”Öö….JOO….Kyl myö sillee vähän aateltii.” Fantalhvi huudahti: ”OLITTE SIIS JO PÄÄTTÄNEET ETUKÄTEE, ET AIOTTE LÄHETTÄÄ FROTON VARMAAN KUOLEMAAN!!!” Tässä vaiheessa Froto puuttui asiaan: ”Miten nii VARMAAN KUOLEMAAN? Jos tähä matkaan/juttuun/retkeen liittyy jotain vaarallista, tai jopa VaRMA kUoLeMa,” Froton ääni täris, ”nii Mie en lähe!” Silloin puolestaa Kunkku käänty Froton puoleen, ja sano: ”Ja Siehän lähet!” Silloin Fantalhvi käänty Kunkun puolee, ja sano: ”Jos kerta Froto lähtee, nii sit Mieki lähen!” Samaan aikaan salin toiselta puolelta kuului rykäisy ja Gamsteri nousi ylös (huom: ei ollut liikkunut paikaltaan) ja sanoi kovaan ääneen: ”Jos Froto ja Fantalhvi lähtee, nii sit lähtee meikäkin!” Gamsteri käveli Froton luokse, polvistui ja sanoi: ”Jos meikä mitenkää voi sua helppiä, nii sen teen, saat ruosteisen miekkani.” Froto katto Gamsterii hymyillen ja henkäisi helpotuksesta:” Thanks dude.”


* * *
Froto, Fantalhvi ja Gamsteri eivät suinkaan lähteneet kolmestaan, vaa seuraavana päivänä heidän matkaansa liittyi kuusi tyyppii lisää. Sampsa, Mölli ja Pepe liitty heti Froton seurueesee, ku saivat siit hyvän syyn olla palaamatta kotiin. Lisäksi matkalle ilmottautu yksi Snadi, yksi Suippokorva ja Jätkistä Toromir, se Kontorin pälli, joka oli tuijotellu Frotoo edelliseen päivään. Seuraavat kaks viikkoo tää yhdeksän hengen sakki valmistautu matkaan kovil kuntosali, miekkailu/ammunta, suunnistus/kartan luku harjotuksil. Etenki Sampsalle nää harjotukset ol melkein ylittepääsemättömii. No sai se sentää kymmenen punnerust ja onnistu torjuun kaks iskuu viiest. Hyökkäykses sen puhti kyl riitti, mut sil ei oikeen ollu minkäänlaist taktiikkaa. Se oikeestaan vaan huito hullun lailla, eikä kukaa uskaltanu mennä viittä metrii lähemmäs. Ei ees miekkataidoistaa kuuluisa Gamsteri. Siis sen oikee nimihän ei ollu Gamsteri, vaa Agge. Heppu ol oikee kuninkaalliinen. Se ol kuulemma Kontorin tuleva kingi, mut sen piti pitää henkkarisa salas, ettei viholliin honannu mitää. Froto aatteli ruveta kutsuun sitä oikeel nimellää, vähän niinku kunnioituksena. Sampsa, Mölli ja Pepe kuiteski kuttu sit vaa Gamsteriks. Se Snadi joka tul jengii ol iha syvältä. Siis niinku maan alta. Jäbän nimi ol Bömli. Se ol Frotoo vaa hiukkasen pitempi, ja sen ruskee parta (joka ol iha takus) ulottu sen vyötärölle asti. No entäs sen naama sit? Se ol rumempi ku Kontorin Pälli ja Agge yhteesä. Sil ol hemmetin iso pottunenä, ja iha pienet siansilmät. Ja sen mahast päätellen se ei ollu koskaa nähny nälkää. Siit ei ehk ois paljookaa hyötyy takaa-ajos, mut tykinkuulaks se ois täydelliin. Suippokorva ol joku ihme prinssi jostain ihmeen Tummametiköstä. Lökölassi nimeltää. (No se kyl kieltämät näytti kaikkein eniten kuninkaalliselt täst porukast.) Sen iho ol iha vaalee, ja naama silee ku partakone-mainoksista. Kaikkein oudoint ol sen tukka. Sil ol ainaki metrin pituin hevifleda, joho ol upotettu litrakaupal vetyperoksidia. Niin vaaleet sen kutrit oli. Sen vartalo ol tosi laiha ja sulava, ja se kanto mageit vetsii selässä. Ku treeniviikot ol ohi, ni ol aika lähtee. Jengi suuntas kulkusa kohti Etelää.


5

Porukka kulki läpi vaikeitten maastojen, kukkuloitten ja ties minkälaisten mestojen. Mustanpekan kätyreit ei viel näkynny, mut kyl ne sielt jossain vaihees ilmestyy. Fantalhvi ja Agge käveli eellä. Fantalhvil ku ol enite ällii, ja Agge tuns nää maat ku omat Black Horse- kalsarinsa. Muut kulki perässä epämääräses rykelmäs, pikkukaverit porukan keskel. Perää piti Lökölassi, ku sil ol kaikkein paras näkö. Pari viikkoo ne ol jo kulkenu, eikä Höbötit oikee ollu mitää reissumiehii. Poppoo päätti leiriytyy yhtee syvää notkelmaa, ja vetää vähä safkaa. Agge tutkaili ja kuunteli ympäristöö, ja näytti vähä levottomalt. ”No mitäs ny Gamsteri? Onks propleemii? Aistiiks sun kuuluisa ”Eräjormavainus” vaaran vai?”, Mölli kysy ivallisesti. ”Tääl on jotenki erityise hiljasta. Tääl on valppautta ja pelkooki. Mun mielest pitäs asettaa vartio yöks.”


* * *
Kuten jo varmaa arvasitteki, nii ekan vahtivuoron sai urhee pikku Höböttipullukka Sampsa! Sen kädet hikoili ja täris, ku se vilkuili ees taas miekka… tai oikeestaa veitsi…eiku puukko…no lähinnä LINKKARI ojossa. No vihdoinki alko aamu sarastaa, ja Sampsan painajainen päätty. Muu porukkaki alko heräillä ja pakata kamojaa. Sillon Froto katsaht taivaalle ja huomas jotain. ”Kundit hei! Mikä toi höskä tuol on?” Nyt muutki huomas sen ja se tosiaa ol epätavallinen. Fantalhvi rypisti jo valmiiks ryppystä ottaasa ja huus: ”VIHOLLISEN F16- TIEDUSTELUKONE! KAIKKI MIEHET ASEMIIN. MIEHITTÄKÄÄ ILMATORJUNTATYKIT! TULTAAAA! PAM PAM RATATATAPAM JYSKIS!” Muut katto Fantalhvii vähä ihmeissää, ja Froto tönäs Fantalhvii kylkee: ”Öö..Fantalhvi hei. Me ei olla mikään ilmatorjuntayksikkö, eikä me olla enää Normandiassa. Natsei ei oo enää. Ja sitä paitti toi on Mustanpekan vakooja” Fantalhvi hätkähti hurmiostaan, ja palas takas todellisuuteen. ”Joo. Eiku siis nii…tarkotin että PIILOON!” Kaikki totteli Fantalhvin määräystä, ja syöksyivät kuka mihinki puskaan. Musta lintu lehat niitten yläpuolelt, ja hävis taivaanrantaan. Kaverukset huokas helpotuksest ja tul esii piiloistaa. Ja matka jatku…ja jatku…ja jatku.


* * *
Sitte eteen tul Sumuvuoret. Porukal ol kolme vaihtoehtoo: 1 Kiertää vuoristo, 2 mennä vuorten yli, 3 mennä vuorten ali. Vuorten kiertämiin ei tullu kuuloonkaa, ku kaikki ol nii poikki. No sit joko yli tai ali. Fantalhvi suosittel ylittämistä (vaik ajatus lumesta ja kylmästä sai Sampsan melkei jo nyt täriseen). Silloin Bömli puuttu puheesee. ”Meikän serkku asuu vuorten alla. Siel sais vetää napasa täytee ja kiskoo kaljaa minkä kerkee. Kaikkien muitten ilmeet alko kirkastuu Bömlin kertomasta, kaikkien paitsi Fantalhvin. Se halus välttämättä mennä yli. ”No okei. Menkää te vaa bailaamaa, mut meikä hinaa pehvasa vuorten yli!” Agge tarjoutu aluks tuleen Fantalhvin mukaa, mut ajatus kylmästä kaljasta ja Sinisestä lenkistä vei kuiteski voiton. Muu poppoo jäi kattoon ja nauramaan ku Fantalhvi alko kiivetä vuorta ylös, muut lähti sitte ettiin Bömlin serkun kämppää. Ne kulki syvälle vuorten sisään, mis Snadit hengailee. Bömli hyppel muun porukan edel (vähä niiku oppaana) ja lauleli innoissaan jotain Snadien juomalauluu:

Kalja tuoppi ja suolaporsas, ne oottaa ottaajaansa.
Eivätkä hulivili Snadi-pojjat lakkaa kuolaamaasta,hei.
Eivätkä hulivili Snadi-pojjat lopeta hoilaamista.

Härkäpaisti, kinkku ja leipä, kanankoipi ja sylttyy.
Eipähän taida Snadi-pojan vatta vielä näillä täyttyy, hei.
Eipähän taida Snadi-poikain into ruoan suhteen
häilyy…

(laulu:Isontalon Antti ja Rannanjärvi)


Toromiri keskeytti Bömlin hoilauksen karjaisemalla kovaan ääneen: ”Sa*ta*a nyt se TURPA KIINNI! Jos se ei kohta sulkeudu ittestää,ni voit olla varma et meikä tulee sen sulkemaan. Ja se ei välttämättä tunnu, eikä näytä nätiltä.” Silloin Lökölassi astui esiin ja sanoi: ”Minusta meidän ei pitäisi riidellä. Meidän täytyy pitää yhtä vaikeina aikoina niin kuin esi-isämme aikoinaan tekivät. Se on jaloa ja oikeamielistä konsanaan, niin luulen ma ystäväiseni armahat. Joten ehdottisin että…” Tässä vaiheessa Toromir alkoi taas karjua kurkku suorana. ”NO VOI JUMA*A*TA SENTÄÄ! ONKS KOKO PORUKKA JOTAI SA*T*NAN SKITSOJA MIELIPUOLIA?” Sitten hän kääntyi Lökölassin puoleen. ”ÄLÄKÄ SÄ HEL*ETIN KAUNOPUHEINEN JUMPPATUKKA RUPEE SIIN ÄHELTÄÄN. ”JOO V*ITTU PIDETÄÄN YHTÄ KAMUT, EIKS NII. YHTEISTYÖ ON VOIMAA”, IMEKÄÄ YHTEISTYÖ KUULKAA PERSEESEENNE DUDES!” Silloin Agge ryntäs paikalle, ja veti Toromirii suoraa turpaan nii että veri roisku. ”Meikä ei ny oikee hiffaa tät meininkii. Varsinkaa ku tommonen absurdi spurgu panee mellakat pystyy ilman MUN lupaa! Tää on meikän saattue ja meikä määrää koska tapellaa, ja mä määrään että NYT!” Silmänräpäyksessä Agge jo suuntas nyrkkisä lähimpään tyyppiin, joka sattu just sopivasti oleen Sampsa. Sampsa lens maaha komees kaares, ja jäi sinne uikuttaan. Tästä puolestaan Bömli hepas, ja potkas Aggee suoraa polveen. Agge kaatui maahan, ja yhtäkkiä Bämli oli sen päällä ja tako nyrkeil Aggen mahaa. Mölli ja Pepeki ol huomannu taistelun tuokseen, ja ryntäs mellakan keskelle. Ne syöksy suoraa päätä Toromirin kimppuu. Toinen piti isoo heppuu kuristusotteessa, samaa aikaa ku toinen käytti sen vartaloo nyrkkeilysäkkiin. Lökölassi kattel tappeluu kauhuissaa ja yritti tunkee välii jotain filosofista skeidaa. ”Ah ja voih! Kuinka pääsikään näin käymään! Ei tappelu asiaan ratkaisua tuo, ovat sanat miekkoja vahvemmat nuo! Ne sytämmeen rauhan saa ja ----” Silloin lens jonku mössykkä päin Lökölassin pläsii. Se lens perseellee maaha ja lausui: ”Ah ja voih! Kuinka pääsikään näin käymään. Tuskan ahterissani ma tunnen. Nyt taistoon käyn, urheana vain. Ei sanat riitaan ratkaisua tuo, vaan sittenkin miekkain voimalla ratkotaan nuo!” Hän veti hihansa ylös ja liityi sulavasti kuin joutsen, tuohon taistelun tuoksintaan. Ainoo, joka ei tähä rysyyn osallistunu, ol Froto. Se istahti lähimmälle kivelle, kaivo piippukessun, ja alko poltella kaikessa rauhassa.


* * *
Ku jengi ol tarpeeks toisiaa mättäny, ne jatko taas matkaa. Aggel ol huuli halki, Bömli piteli kättää, Toromiril ol silmä mustana, Mölli linkutti toist jalkaa, Pepe piteli vattaasa, ja Lökölassi hiero persustaan. Kaikkein pahiten kärsi Sampsa. Sen pää ol täynnä kuhmuja, ja sen nenä vuos hulllun lailla. Viimein ne tul Bömlin serkun ”kämpälle”. Sen sisäänkäynti ol hemmetinmoinen portti, joho ol kaiverrettu ihmeellisii kuvioit ja koukeroit. Se ol varmaa Snadien slangii. Sampsa kattel tekstei pää kallellaa ja yritti lukee: ”Enmrisdf haffertua…komensius…öö…häh? ” Kaikki nauraa räkätti Sampsan viritelmälle ja Toromir huudahti Sampsalle: ” Käppänä hoi! Me puhekouluun! Ei tota kuuntele vammanenkaa!” Sampsa lehahti tulipunaseks, ja siirty syrjään ku Bömli astu esii. Se suoristi jo valmiiks huonoo ryhtiää, ja luetteli tekstit ku väkevii ois kurkkuu kaatanu. Ruosteiset portit aukes rämähtäen, ja porukka änki sisään.



6

Sisäl ootti ylläri pylläri. Huone joho ne ol tullu, ol valtava juhlasali. Siel ol neljä valtavaa pöytää, jotka ol täynnä kaiken maailman herkkui. Pöytien ääressä (ja alla ja päällä) istui, hyppi/ konttaili älyttömäst porukkaa. Pääasiassa siel rellesti Snadei (etunenäs Bömlin serkku), mut joukos ol myös muita luolien asukkei. Mm. Sittiäisiä (pienii ruskeit, karvattomii otuksii, jotka on pakkotyössä Snadien kaivoksissa, eli orjia). Oli lauantai, ja niil ol vapaapäivä. Niinpä Snadit ol kuttunu ne ”illanviettoon”. Sit siel ol Mustanpekan palvelijoit, jotka asu kans luolois, ja vaklaa sielt kaikkee. Ne ol Kiilusilmii. Niil ol iiisot keltvihreet mulkosilmät, ja suomunen ja kelmee iho. Ne ol vittuuntunu työhösä, ja ottanu loparit. Ne ei enää kestäny Mustanpekan pompotteluu. Ja paras keino unohtaa murheet ja Mustapekka ol tietyst vetää pää täytee ex-vihollisten kaa. Bömli johtatti konkkaronkan lähemmäs pöytii, ja huus kovaa tervehyksen: ”Hoi serkku miekkonen! Me tultais vähä vetään safkaa, jos käy?” Vast silloin serkku AliPapa Pottunenä huomas Bömlin, ja ryntäs halaan tät. Sit se viittas porukan pöytään, ja alko laulaan Bömlin kaa sit samaa juomalauluu, jota Bömli hoilotti jo aikasemmin:

Kalja tuoppi ja suolaporsas, ne oottaa ottaajaansa.
Eivätkä hulivili Snadi-pojjat lakkaa kuolaamaasta, hei.
Eivätkä hulivili Snadi-pojjat lopeta hoilaamista.

Härkäpaisti, kinkku ja leipä, kanankoipi ja sylttyy.
Eipähän taida Snadi-pojan vatta vielä näillä täyttyy, hei.
Eipähän taida Snadi-poikain into ruoan suhteen
häilyy.

Tanssi, laula, soita ja mässää, nauti antimista.
Älkääkä poijjat turhaan vahtiko vahvojen juomisesta, hei.
Älkääkä poijjat turhaan hävvetkö napaan ahtamista.

Laulun tässä vaiheessa Kiilusilmät nousivat pöydälle ja yhtyivät lauluun:

Eihän me Kiilusilmä-veikot tultu kuokkimahan,
Kutsu me saatiin ja siksi me tultihin tänne juhlimahan, hei.
Kutsu me saatiin ja tänne me tultihin pöytille tanssimahan.

Kiilusilmien laulu loppu, mutta tanssi jatku sitäki villimpänä. Nyt myös saattueen väki alko innostuu ja laulun sävelen opittuaan alkovat hekin renkuttaa:

Kutsua ei me saatu, ja siksi me tulimmekin,
Kuokkavieraana hauskempaa kuin kututuilla konsanansa, hei.
Kuokkavieraana hauskempaa on syödä toisten ruoat…

Laulu jatkui ja siihe keksittii kymmenittäin uusia säkeistöjä. Juhlien edetessä opeteltii muita rempseitä Snadien juomalauluja, jotka olivat erityisesti Sampsan mieleen. Mitä pitemmälle juhlat etenivät, sitä ronskimmiks laulut muuttuivat ja sitä enemmän porukkaa alko mennä nelinkontin. Varsinki keskiyön jälkee, ku kaikki ol saamarinmoisessa kekkulissa. Mut juhlat senku jatku, jatku ja jatku…Jokunen onneton ol pystys viel aamun pikkutunneil, mut kyl senki reppanan vintti jo pian pimeni.

(Ei vielä ihan valmis)Pidittekö?