apua, en enää tiedä mitä tehdä. tuun hulluksi, eikun mä olen jo!
tapasin maailman upeimman naisen joka seurustelee ja tietenkin tulin hänen kanssaan toimeen ihan älyttömän hyvin. niin hyvin että minä, järki-ihminen, olen miettinyt mahdollisuutta joistakin hulluista asioista, kuten aiemat elämät, koska tuntuu kuin tämä ihminen olisi aina ollut. jotain ihan käsittämätöntä.
no mutta kuitenkin hän seurustelee ja tietenkin yritän parhaani mukaan koko ajan ajatella sitäkin, koska ajattelen tätä ihmistä ihan koko ajan.
helppoahan tämä olisi jos kyse olisikin vain mun jostain yksipuoleisesta superdelux-ihastuksesta, mutta ei! hänelläkin on jotain kummallisia tunteita mua kohtaan. ollaan puhuttu asiasta ja koetettu ratkaista tätä pikku haastetta jos vaikka milläkin keinolla, esim. et ei olla missään yhteydessä. ja se toimikin aika hyvin (vaikka olikin ihan hirveän vaikeaa!), ainakin mulla. ajattelin häntä 20% vähemmän ja kaikkina niinäkin hetkinä toistelin mantraa "olemme kavereita". olin jo lähes selvillä vesillä.
sitten taas tapasimme ja kaikki vaan meni ihan pieleen. vaikka käytin kaikki tahdonvoimani, niin en voinut olla koskematta häneen eikä kyllä hänkään muhun. en oo koskaan elämässäni halunnut ketään ihmistä niin paljon ja samaan aikaan inhonnut itseäni niin paljon.
musta tuntuu ihan tosi tyhmälle, koska tiedän et tämä ihminen ei tule koskaan olemaan mun kanssa ja siltikään en saa käännettyä mun ajatuksia minnekään muualle. joku uusi ihastuminen on ihan täysin mahdoton ajatus. enkä tajua mitä hän haluaa musta? jotain ego-buustia ja täysin hallitsematonta ihailua?
help anyone? haluun mun mukavan ja ihastusvapaan elämän takaisin, miten? ja tylsin vastaus on sit se et teet sen saman ei_olla_missään_tekemisissä, koska haluan olla hänen kanssaan tekemisissä! hän haastaa mua älyllisesti ja inspiroi about kaikessa, joten tarviin ja haluan hänet mun elämään, ystävänä. mut vähän hankalaa olla mitään ystäviä jos ei voi IKINÄ edes tavata.
tapasin maailman upeimman naisen joka seurustelee ja tietenkin tulin hänen kanssaan toimeen ihan älyttömän hyvin. niin hyvin että minä, järki-ihminen, olen miettinyt mahdollisuutta joistakin hulluista asioista, kuten aiemat elämät, koska tuntuu kuin tämä ihminen olisi aina ollut. jotain ihan käsittämätöntä.
no mutta kuitenkin hän seurustelee ja tietenkin yritän parhaani mukaan koko ajan ajatella sitäkin, koska ajattelen tätä ihmistä ihan koko ajan.
helppoahan tämä olisi jos kyse olisikin vain mun jostain yksipuoleisesta superdelux-ihastuksesta, mutta ei! hänelläkin on jotain kummallisia tunteita mua kohtaan. ollaan puhuttu asiasta ja koetettu ratkaista tätä pikku haastetta jos vaikka milläkin keinolla, esim. et ei olla missään yhteydessä. ja se toimikin aika hyvin (vaikka olikin ihan hirveän vaikeaa!), ainakin mulla. ajattelin häntä 20% vähemmän ja kaikkina niinäkin hetkinä toistelin mantraa "olemme kavereita". olin jo lähes selvillä vesillä.
sitten taas tapasimme ja kaikki vaan meni ihan pieleen. vaikka käytin kaikki tahdonvoimani, niin en voinut olla koskematta häneen eikä kyllä hänkään muhun. en oo koskaan elämässäni halunnut ketään ihmistä niin paljon ja samaan aikaan inhonnut itseäni niin paljon.
musta tuntuu ihan tosi tyhmälle, koska tiedän et tämä ihminen ei tule koskaan olemaan mun kanssa ja siltikään en saa käännettyä mun ajatuksia minnekään muualle. joku uusi ihastuminen on ihan täysin mahdoton ajatus. enkä tajua mitä hän haluaa musta? jotain ego-buustia ja täysin hallitsematonta ihailua?
help anyone? haluun mun mukavan ja ihastusvapaan elämän takaisin, miten? ja tylsin vastaus on sit se et teet sen saman ei_olla_missään_tekemisissä, koska haluan olla hänen kanssaan tekemisissä! hän haastaa mua älyllisesti ja inspiroi about kaikessa, joten tarviin ja haluan hänet mun elämään, ystävänä. mut vähän hankalaa olla mitään ystäviä jos ei voi IKINÄ edes tavata.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mutta haluan hänet elämääni enemmän kuin ystävänä!
no niin mäkin haluaisin, tietenkin, mutkun se ei ole mahdollista. tarvitsen tämän ihmisen mun elämään jotenkin!
Kohtalotovereita ollaan, juuri samanlainen tilanne mullakin....
Voi kun kuulostaa niiiin tutulta.
Hirveesti en taida osata auttaa sua sun ongelmassa, mut haluun kertoo oman tilanteeni.
Ite tos pari vekkaa sit ihastuin varattuun tyyppiin ja se tyyppi kolhati ja kovaa! Tuntuu ihan silt ku ois löytäny sen kauan etsimän puuttuvan palan...ja sit se onkin varattu. :/ Se tyyppi vaan tuntu niiin oikeelta, etten yhtään tajunnut ajatella et son kihloissa toisen kaa..mut eipä hänkään tajunnut muistuttaa mua siitä, ennen kuin "tilanne" oli jo ohi.
No koetin sen jälkeen olla vaan kaveria ja semmonen viikko men hyvin "vaan kavereina" ja sit taas "sattu ja tapahtu". Päätettiin sillon, tai hän päätti, et oli viimenen kerta kun niissä merkeissä tavataan. Ite päätin ettei jo hän yritä mtn niin oon sit itekin "vaan kaveria".
Mut mun syrän kyl meni särki, ja toinen ei varmaan ees ollu kovinkaan tunteella mukana..tai ei haluu myöntää asiaa, koska ois hälle vaikeempaa olla musta erossa jos hän myöntäs et hällä on jtn tunteita mua kohtaan.
Mutta, mutta...taas on n.vekka menny ja tänään varmaan taas tavataan. Toivon et osaisin hillitä itteeni, mutta pahoin pelkään.
Selvityksen vuoksi kerron et opiskellaan samas koulus ja tullaan tulevan vuoden aikana tapaamaan opiskelija yhdistysten merkeissä toosi tiuhaan ja joudutaan oleen läheisissä tekemisissä keskenämme. Ettei mitenkään mun kohalla onnistus se ettei tavata usein, kun väkisin tavataan.
Kaiken lisäks sen kihlattu on muuttamas useemman 100km:n päähän kun pian valmistuu ja tää tyyppi jää tänne Jenssiin...mun seuraan.
Mutta saa nähä miten ilta menee. Seuraavan kerran onneks nähään varmaankin vast tammikuun puolella..jos hyvin käy.
Oon tässä yrittäny aloittaa suhdetta erääseen toiseen, mut tuntuu ettei mulla taida hirveesti olla tunteet mukana siinä..aattelen vaan koko aikaa tätä varattua.. :/
Mutta pitää laittaa jtn juttuu siit miten tää tilanne etenee, ehkä se auttaa pääsemään eroon näistä tunteistani sitä varattuua kohtaan...
mikä lepakon pittää olla! Vau!
Ymmärrän hyvin tilanteesi (olen kokenut hyvin samanlaisen tilanteen itsekin), mutta mihin ihmeeseen tarvitset kyseistä ihmistä? Sanoithan eläneesi mukavaa elämää ennen hänen tapaamistaankin. Ainoa este siihen samaan mukavaan elämään palaamiselle on omassa mielessäsi.
Ihastuksia tulee ja menee ja niistä kaikista pääsee yli, ennemmin tai myöhemmin. Jos ette voi olla koskematta toisiinne ja henkilö ei ole valmis jättämään seurustelukumppaniaan sinun vuoksesi, on varmasti kaikille parasta ettette ole tekemisissä keskenänne. Aika auttaa näissä asioissa, ehkä pidemmän ajan kuluttua voitte olla ystäviä. Yritä siihen asti keskittyä muihin asioihin elämässäsi. Se toimi ainakin minulla aikoinaan. Helppoa se ei ollut, mutta onnistuin silti, loppujen lopuksi. Jos vielä mahdollista, ja jos et ole sitä vielä tehnyt, puhu hänelle suoraan tunteistasi ja toiveitasi hänen suhteensa.
Älä kuitenkaan haaskaa aikaasi ihmiseen, joka ei halua tai voi antaa sinulle sitä mitä häneltä eniten haluaisit. Käytin itse liikaa aikaa väärässä henkilössä "roikkumiseen" ja jälkeenpäin minua on harmittanut se hukkaan heitetty aika ja energia, jonka olisin voinut käyttää esim. vapaan ja kiinnostuneen naisen löytämiseen. Älä sinä tee samaa virhettä, vaan arvosta itseäsi enemmän. Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että jos ihastuksesi pettää nykyistä kumppaniaan, hän mitä todennäköisimmin pettäisi myös sinua?
Voimia ja tsemppiä!
mihin tarvitsen tätä ihmistä? kaikesta tästä hulluilusta huolimatta haluan kehittyä ihmisenä ja hän on, kuten sanoin, haastava ihminen monella tasolla. voi ei, mulla on ihan hirveä ikävä keskustelua känen kanssaan! kukaan ei ole niin hauska ja älykäs kuin hän. hän osaa näyttää uusia näkökulmia asioihin, joita olen aiemmin ajatellut niin mustavalkoisesti ja osaa sanoa täsmälleen ne oikeat asiat, mitä en osaa odottaa edes äidiltäni. aina.
toki olen todella kiitollinen jo tästä mitä kaikkea mahtavaa olen saanut häneltä, mutta en voi sille mitään että olen ihminen ja tämä ei riitä. aiempi, mukava elämä, oli silloin mukavaa, mutta onko se enää mitään, jos siihen nyt ylipäätään on paluuta? mielummin tuhlaan vaikka ikuisuuden kuin palaan harmaaseen, jossa kuvittelin joskus nähneeni värejä. en edes tiennyt väreistä ennen tätä ihmistä!
hänelle tunteistasi? Entä mitä hän tuntee sinua kohtaan, tiedätkö todella? Kerroin aiemmassa viestissäni olleeni samankaltaisessa tilanteessa kanssasi, minun epätoivoinen ihastukseni on minua joitakin vuosia vanhempi ja hän vaikutti tietävän kaiken minusta, senkin, mitä en edes itse tietänyt. Tuntui kuin hän näkisi suoraan lävitseni. Mitään vastaavaa en ollut aiemmin kokenut, joten henkilön vaikutus minuun oli luonnollisesti valtava.
Toisilla ihmisillä on taito nähdä muiden sisimpään, niin tällä minunkin ihastuksellani. En varmasti unohda häntä koskaan, mutta en myöskään käytä enää loputtomasti aikaani hänen miettimiseensä. Ainakaan yleensä :o)
Ja eikö sinusta ole huolestuttavaa, että vertaat ihastustasi äitiisi? Oletko miettinyt asiaa niin päin, että mitä itse voit antaa ihastuksellesi, vai keskitytkö vain siihen, mitä voit saada häneltä?
Minä näkisin sinun tilanteessasi tasan kaksi vaihtoehtoa. Toinen (ja järkevämpi) on mielestäni se, että teet tosiaan töitä itsesi kanssa päästäksesi irti kyseisesti henkilöstä, ja toinen (lähes yhtä järkevä) on, että kerrot kaikki ajatuksesi hänelle suoraan, siis kasvokkain. Voithan toki myös kirjoittaa hänelle tunteistasi, ehkä hän ei edes tiedä niiden vakavuudesta. Onhan olemassa pieni mahdollisuus, että hän muuttaa vielä mieltään tai että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat yhtä syviä. Et kai halua jättää mahdollisuutta käyttämättä?
En tiedä minkä ikäinen olet, tai oletko seurustellut kuinka vakavasti menneisyydessäsi, mutta minua ainakin on auttanut aiempien ihastusten ja suhteiden muistelu, olenhan päässyt muistakin ihastuksista ja päättyneistä suhteista yli, joten miten en tästäkin, vaikka kaikki tätä henkilöä kohtaan kokemani onkin ollut kovin erilaista kuin mikään aiempi.
Joopa, olethan sellaisessa tilanteessa Ikkar, että eipä taida paljon painaa, mitä neuvoja sinä saat täältä. Ihan varmaan toimit sinulle ominaisella tavalla tilanteessa, jossa olet pohjattoman rakastunut. On nääs koettu itsekin sama ja siinä ei auttanut muu kuin kärvistellä ja koettaa hoitaa homma jotenkin kotiin.
KOETA pitää kuitenkin myös järki päässä, sillä (nyt tulee neuvoja, vaikka tuskin niitä kuuntelet) et tällä hetkellä juuri näe hänessä muuta kuin hyvää. Jonkin ajan kuluttua voit nähdä jo jotakin huonoakin etkä olekaan tai olisikaan niin valmis heittämään hänen vuokseen menemään koko "harmaata" elämääsi. Odota siis vähän ennen kuin teet peruuttamattomia siirtoja.
kyllä hän tietää. asiasta on keskusteltu jo aikaisemmin. tuntuu jotenkin vain väärältä ladella jotain tunteiden spektrejä hänelle, koska hän seurustelee.
no, vertasin äitiini lähinnä siksi koska tähän asti hän on tiennyt kaiken, sanomattakin. eli ei se ole musta ollenkaan huolestuttavaa.
tietenkin mulla on hänelle annettavaa, olemmehan täysin erilaiset ihmiset ja elämässäni on paljon asioita mitä palan halusta näyttää hänelle. mielestäni annettavaa on siis vähintäänkin yhtä paljon kuin hänellä on minulle ja se on minulle niin itsestään selvää että en kirjoittanut siitä, vaikka loppupeleissä hänhän on se kuka arvioi sitä.
en ole ikinä seurustellut kenenkään kanssa niin etteikö tarkoituksena ole ollut elinikäinen kumppanuus ja olen ihan itsenäinen, aikuinen ihminen(vaikka ei varmaan uskoisi..), mutta SILTI en voi heijastaa tätä mitenkään mihinkään vanhaan koska mulle ei koskaan ole käynyt mitään tälläistä.
Kirjoitit ihastuksellasi olevan tunteita sinua kohtaan. Miksi ihmeessä hän ei sitten jätä partneriaan? Ihminen ei tietenkään voi päättää kehen ihastuu, mutta oletko miettinyt, millainen ihminen ihastuksesi on, kun pettää suhteessa ollessan? Kuten joku kirjoittaja sanoi, anna itsellesi ja tunteillesi aikaa viilentyä niin näet todellisen ihmisen etkä vain ideaalikuvaa. En käsitä miksi niin monet havittelevat varattuja naisia kun liikkeellä on vapaitakin!!! Mieti voisitko itse olla onnellinen hänen kanssaan jos hän lopettaisi nykyisen suhteensa sinun takiasi? Tiedän kokemuksesta , että asiat voivat mennä niissä tapauksissa aika likaisiksi. Olisitko todella valmis siihen?
"En käsitä miksi niin monet havittelevat varattuja naisia kun liikkeellä on vapaitakin!!!"
Tuskin kukaan kokee toisen ihmisen viehättäväksi vain sen takia että tämä on varattu. Eiköhän hullaantuminen johdu täysin muista ominaisuuksista. On vain p*skaa säkää, että kohde sattuu olemaan toisen omaa.
arvaa olenko yrittänyt viilentäytyä? no olen, mutta se ei auta! tää menee vaan päivä päivältä pahemmaksi.
ja kuten joku nopea jo ehti, niin ei ole kyse siitä että hän on seurusteleva ihminen, kyllä ne on ihan muut asiat, mitkä tekevät hänestä täydellisen creman espressooni. ja kysymykseesi: olisin, teen mitä vaan ainutlaatuisesta espressosta.
jos sä tosiaan olet tota mieltä, niin käytä kaikki kortit mitä sulla on ettei sitten myöhemmin kaduta!! mä ainakin hurmasin tyttikseni toiselta ihan vain väsytystaktiikalla ja sinnikkyydellä. tilanne oli hänelle tosi vaikea joten annoin hänelle tilaa ja todistin kuitenkin välittäväni ja olevani olkapäänä tarvittaessa. osoitin vain voivani antaa hänelle enemmän kuin muut. se ei ollut edes kauhean vaikeaa koska tiesin pystyväni siihen. älä ihmeessä päästä häntä menemään jos olet varma , että voit tehdä hänet onnellisemmaksi kuin hän on nykyisensä kanssa (koska onnellinenhan hän ei voi olla jos kerran harrastaa seksiä sinun kanssasi). meistä tuli tosi onnellisia yhdessä vaikka alku olikin aika helvettiä. tsemppiä!
seurustele miehen kanssa? Eihän? Se olisikin vallan kauheaa!
on niitä valkotakkisia tohtoritätejä ja -setiä.
hänelle vain pikku salainen suhde.Tarkoittaen sitä että jos seurustelisitte vapaasti yhdessä niin se hohto menisi...ainakin häneltä.
Hän jättäisi nykyisensä jos todellakin olisi kiinnostunut SINUSTA eikä siitä salaisuuden tunteesta.
No,auttoiko.
hänelle enemmänkin salainen pikku piristys arkeen.
Jos te voisitte seurustella vapaasti,katoaisi se sama hohto mikä nyt on...ainkakin häneltä.
Jos hän tosissaan haluaisi SINUT eikä tätä nykyistä tunnetta kun voi ihanan salassa tehdä asioita,hän jättäisi nykyisensä.
No,auttoiko?
sähän olet varma asiastasi, kun oikein tuplasaarnaat.
no minkäs minä sille voin että ihmiset eivät aina ymmärrä mikä on heille parasta. en voi sille mitään että hän ei tee upgradea kun on mahdollisuus!
minun mielestäni on aika outoa ajatella, että ihmisiä voi noin vain upgradata. kuulostaa aika itsekeskeiseltä odottaa että hän vaihtaisi suhteensa sinuun noinvain helposti ja ilman tuskaa!! viimeine kommenttisi ei kyllä osoita kovin suurta kunnioitusta ihastustasi tai hänen elämäänsä kohtaan! olen itse ollut samassa tilanteessa, vuosien seurustelun jälkeen ihastuin hetkellisesti voimakkaasti toiseen naiseen. mietin jättäväni koko elämäni hänen vuokseen, mutta onneksi en tehnyt sitä vaan sain asiat selvitettyä nykyisen vaimoni kanssa. olen onnellinen valinnastani ja siitä,että se minunkin silloinen ihastukseni osoitti juuri vastaavanlaisilla kommenteilla olevansa kyvytön arvostamaan minua oikeasti. tällä hetkellä olen kiitollinen hänelle, koska hän auttoi näkemään monia hyviä asioita elämässäni. jollain tapaa olen myös iloinen siitä, että hän käyttäytyi lopuksi monin tavoin inhottavasti ja vaativasti minua kohtaan, koska muuten en ehkä nyt eläisi tätä elämää rakkaan vaimoni kanssa!!! en halua kuulostaa ilkeältä jos olet todella rakastunut kyseiseen naiseen, mutta vinkkinä vain, että jos haluat hänet oikeasti, anna hänelle tilaa ja aikaa miettiä kumman kanssa hän haluaa oikeasti olla.
ei ihmisiä voi päivittää, mut oman elämän voi.
case closed.
Ajattelin vaan että jos haluat hieman perspektiiviä, niin ao. linkistä löytyy oma hieman samalainen purkaukseni. Sekosinkin aika pahasti jossain välissä, tuska oli ihanaa ja kamalaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=706&posting=22000000021062447
Laitoin myös sinne miten juttu päättyi, mutta senkin jälkeen on tapahtunut, jotain positiivista. Tiedän etten voi häntä saada, mutta tiedän myös etten ole todellakaan yhdentekevä hänelle, ja se on koko asiassa ehkä paras ja kaunein juttu. Hän ei häviä mielestäni, eikä näköjään elämästäni, vaikka otin avoimen linjan ja kerroin hänelle kaiken. Hän haluaa minun pysyvän siinä, tietäen että missä menen.
Kaikille ei ehkä käy yhtä onnellisesti, mutta minä kellun tuon ihmisen avulla hymyillen. Hän tuntee, tiedän sen nyt, vaikka tilanne osoittautui mahdottomaksi, ja se riittää minulle.
Loppupeleihin tietenkin kuuluu että menin ja rekkasin itseni, mitä tässä enää kieltämään itseään... Olen aikalailla tasapainossa nyt, elämä on ihanaa.
T. Newbi?
niin,"ihmiset eivät aina ymmärrä mikä on heille parasta"....Olet aika varma että sä olet hänelle sitä.
Oikeasti,ihanaa että lentelee pilvissä mutta varo ettet tömähdä maahan ja kovin.
Ihminen voi olla ihmeen sokea asioille varsinkin niille joita ei edes halua nähdä.
hah, en ole aika varma vaan täysin varma :)
mieluummin putoilen korkealta kuin koen kaiken jotenkin laimesti tai vaimennettuna.