Sanoit, että tietäisin
Sanoin, että sielussani tuntisin
Kaikki se on kadonnut
Kaikki se on hajonnut
tuhansiksi sirpaleiksi maailman tuuliin
Oli aika, jolloin oli yksi sinä
yksi minä
Nyt muutkin ovat huomanneet
saman minkä me huomasimme silloin
Olemme vain hiekanjyvä sannassa,
pelkkä nimi samannimisten joukossa
Elämä muuttuu
enää mikään ei ole samoin
enkä tiedä, mitä kertoisin
Minua ei voi lukea kuin avointa kirjaa
Minun on oltava hiljaa
itseni ja muiden vuoksi
Koska seinätkin kuulevat, jopa ajatukseni
Se sana on ystävyys
ja paikka on väärä jatkaa
sitä tarinaa
Aina ollut, väärässä paikassa,
alusta saakka
Ei voinut muutakaan.
On aika soutaa tyveneen,
pois tungoksesta.
Sanoin, että sielussani tuntisin
Kaikki se on kadonnut
Kaikki se on hajonnut
tuhansiksi sirpaleiksi maailman tuuliin
Oli aika, jolloin oli yksi sinä
yksi minä
Nyt muutkin ovat huomanneet
saman minkä me huomasimme silloin
Olemme vain hiekanjyvä sannassa,
pelkkä nimi samannimisten joukossa
Elämä muuttuu
enää mikään ei ole samoin
enkä tiedä, mitä kertoisin
Minua ei voi lukea kuin avointa kirjaa
Minun on oltava hiljaa
itseni ja muiden vuoksi
Koska seinätkin kuulevat, jopa ajatukseni
Se sana on ystävyys
ja paikka on väärä jatkaa
sitä tarinaa
Aina ollut, väärässä paikassa,
alusta saakka
Ei voinut muutakaan.
On aika soutaa tyveneen,
pois tungoksesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
riitaSointuja välittyi runostasi ;)
Sama ongelma on varmaan kaikilla.
Mutta vielä pahempi ongelma on se,
että vaikka muistuttaisikin jotakuta toista,
ei kukaan millään usko - vaikka miten vakuuttelisi - ettei ole se keneksi luullaan, ei edes tuttu.
Ps. Lainaten omia sanojani: "Pidän riitasoinnuista musiikissa."
Ps. En ole hän kenelle runosi oli; sehän ei ollut pelkkä runo...
Riitasoinnut ovat musiikissa ihan ok.
-Tai sitten runo oli todellakin vain pelkkä runo. Sehän muuttuu henkilökohtaiseksi vasta kun lukija sen niin tulkitsee. ;-)
Eli: voehan se olla niinnii, vuan voehan se olla toesinkii...