Olen lueskellut tätä bi-palstaa ja huomannut, että monet keskustelut kääntyvät siihen, mikä on kenenkin mielestä oikeanlaista biseksuaalisuutta.
Mielestäni sitä ei voi lokeroida, se on liian subjektiivista. Yhteistä kaikille biseksuaaleille on vain se, että seksuaalista kiihottumista tapahtuu molempien sukupuolien kanssa.
Elämässä on paljon muutakin, kuin vain seksuaalisuus, kaikkia elämässä tehtäviä asioita ei väritä se, mikä ihminen sattuu olemaan seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan.
Minä satun olemaan sellainen biseksuaali, että voin haluta seksuaalisesti kumpaa tahansa, miestä tai naista, mutta tunteiden syveneminen rakkaudeksi tarvitsee vastakappaleekseen miehen.
Siitä huolimatta tunnen oloni jotenkin vaille jääneeksi, jollen saa nauttia joskus naisen kanssa seksistä. Joskus niin, että nautinto tapahtuu kolmen kesken, miehen ja naisen kanssa yhtäaikaa.
Vaikka en rakastu naisiin, enkä halua kiinteää parisuhdetta naisen kanssa, ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että kuka ja mikä tahansa nainen kelpaisi pelkästään seksiin. Nainen, joka sytyttää minut ei voi olla vain pelkkä lihakimpale, kuten ei tietenkään mieskään, vaan täytyy olla joku tarttumakohta; yhtäläisyys.
Unelmatilanne olisi sellainen, että olisi parisuhde miehen kanssa ja sen lisäksi oma "tyttöystävä", jonka kanssa voisi hömpötellä tyttöjen juttuja ja kuitenkin välillä nauttia fyysisestä läheisyydestä, kaksin tai kolmisin.
Kyllä, mina haluan sekä pitää kakun, että syödä sen.
Ja pidän sitä täysin mahdollisena.
Mielestäni sitä ei voi lokeroida, se on liian subjektiivista. Yhteistä kaikille biseksuaaleille on vain se, että seksuaalista kiihottumista tapahtuu molempien sukupuolien kanssa.
Elämässä on paljon muutakin, kuin vain seksuaalisuus, kaikkia elämässä tehtäviä asioita ei väritä se, mikä ihminen sattuu olemaan seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan.
Minä satun olemaan sellainen biseksuaali, että voin haluta seksuaalisesti kumpaa tahansa, miestä tai naista, mutta tunteiden syveneminen rakkaudeksi tarvitsee vastakappaleekseen miehen.
Siitä huolimatta tunnen oloni jotenkin vaille jääneeksi, jollen saa nauttia joskus naisen kanssa seksistä. Joskus niin, että nautinto tapahtuu kolmen kesken, miehen ja naisen kanssa yhtäaikaa.
Vaikka en rakastu naisiin, enkä halua kiinteää parisuhdetta naisen kanssa, ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että kuka ja mikä tahansa nainen kelpaisi pelkästään seksiin. Nainen, joka sytyttää minut ei voi olla vain pelkkä lihakimpale, kuten ei tietenkään mieskään, vaan täytyy olla joku tarttumakohta; yhtäläisyys.
Unelmatilanne olisi sellainen, että olisi parisuhde miehen kanssa ja sen lisäksi oma "tyttöystävä", jonka kanssa voisi hömpötellä tyttöjen juttuja ja kuitenkin välillä nauttia fyysisestä läheisyydestä, kaksin tai kolmisin.
Kyllä, mina haluan sekä pitää kakun, että syödä sen.
Ja pidän sitä täysin mahdollisena.
Vastaukset 124
Vanhimmat
myös että heteromiehellä on tunteet.
on käytännössä mahdollista? Elätkö kirjoituksen aloittaja haavemaailmassa?
Eiköhän meitä biseksuaaleja ole niin monenlaisia, että on turha etsiä jotain oikeanlaisuuden määritelmää. Jotkut rakastuvat ihmiseen sukupuolesta riippumatta; jotkut vain toiseen sukupuoleen, vaikka kaipaavat seksiä kummankin kanssa; toiset kaipaavat rakkautta sekä miehen että naisen kanssa jne. Lisäksi nämäkin ominaisuudet voivat vaihdella elämän eri vaiheissa.
Omassa elämässäni olen huomannut, että en pysty pelkkään seksisuhteeseen kummankaan sukupuolen kanssa. Läheisyyteen liittyy rakastuminen. Ja minun on vaikea hillitä tunteitani sillä tavoin, että päättäisin etukäteen, että "tässä suhteessa ei sitten rakastuta".
Mistä muuten tiedät, karkaileva_kissa, ettet joku päivä rakastukin johonkin ihanaan naiseen? Sotkisiko se elämäsi? Ehkä et vaan ole tähän mennessä tavannut sellaista naista, joka koskettaisi sydäntäsi.
sit tulikin! Ei mun olis tarttenu vaivautua;) Helkkarin jouluviikko, kaikki asiat ihan auki eikä tolkkua mistään. Pitäisi ja täytyisi ja minä vaan roikun tässä! Nyt toimeen!
Gila kirjoitti:'Mistä muuten tiedät, karkaileva_kissa, ettet joku päivä rakastukin johonkin ihanaan naiseen? Sotkisiko se elämäsi? Ehkä et vaan ole tähän mennessä tavannut sellaista naista, joka koskettaisi sydäntäsi.'
En tiedäkään, enkä sulje pois sitä vaihtoehtoa. Niin ei ole vain tähän mennessä koskaan käynyt.
Ja kyllä, se sotkisi elämäni, siinä missä mieheenkin rakastuminen. Rakastuminen ylipäätään laittaa aina pakan sekaisin =)
Tunnen itseni taas vallan vieraaksi tällä palstalla. En mahdu näihin lokeroihin, mutta onneksi tiedän, että kaltaisiani on muitakin.
Oikeasti, onko näillä luokitteluilla niin väliä?
"Yhteistä kaikille biseksuaaleille on vain se, että seksuaalista kiihottumista tapahtuu molempien sukupuolien kanssa."
No se on heteronainen se. Sellanen lunttu joka voi nussia ihania naisia, joita ei rakasta. Hyi vittu.
kirjotit väärään kohtaan. Vittu.
ja sinulla hyvä asenne.
voi vitsi, musta tuntuu että olet eka ihminen joka tuntee samoin kuin minä. Kaikki mitä sanoit pätee mun elämään, mä en vaan ole löytänyt sellasta heteromiestä enkä pysyvää tyttöystävääkään..
mielessä niin vaikeeta on sua ottaa tosissaan kenenkään ja missään suhteessa!
onnistais. Mulle kelpais sunkaltanen typy.Vehkeet aina mukana ja valmiina kaikkeen kivaan. Miten ois?
kuitenkaan kaltaisesi Bang My Wife-tyyppi.
oli jotenkin ärsyttävä. Mä en usko siihen, ettet voisi olla rakastunut naiseen.
Ei pitäisi edes kommentoida, kun en todellakaan tuollaista ymmärrä. Tietysti, jos joku on bi, saa olla sitä ihan rauhassa, mutta vapaus tarkoittaa myös vastuuta toisen tunteista. Siksi en vain ymmärrä miten sinun seurustelusuhteessa voi olla 3. Uskon sellaisen bi-seksuaaliseuuden olemassaoloon, esimerkkinä, että ensin on rakastunut mieheen ja myöhemmin yrittänyt seurustella naisen kanssa ja sitten nykyisyydessä on yksin ja tulevaisuudessa ehkä tapaa jonkun, mutta huom, siis YHDEN henkilön! Ei kahden kanssa voi seurustella samaan aikaan! Menee yli oman hilseen. Tietysti jos toi on sun tyylis ja sopii sun seurustelukumppanille, niin omapahan on asiasi. Olen sen verran junttura vanhapiika, että en tuollaista ymmärrä. Kun on joutunut näkemään, että nainen pettää naista toisen naisen kanssa, niin siksi tuollaisen trauman jälkeen ei voi hyväksyä että suhteessa voi olla 3 osapuolta. Sehän on toisen tunteiden loukkaamista. Kuten sanoin, itse en ymmärrä, koska olen ehkä vähän toiselta planeetalta kuin sinä.
Sitten on vielä pakko kommentoida, että tunnet oikeasti rakkautta miestä kohtaa ja nainen on vain joku hauskutus. Jos oikeasti rakastat miestä, et tarvise samaan aikaan ketään muuta, koska parisuhteeseen kuuluu 2 eikä 3. Juntturana en ymmärrä. Oletkos kuullut, että on olemassa bissejä, joilla on aviopuoliso ja ehkä lapsikin, mutta nuo bisset eivät juokse vieraissa, vaan koska he aidosti kunnioittavat perhettään ja puolisoa, niin he haluavat olla myös uskollisia. Siis pitää uskaltaa esim. bi-naisen kertoa miehelle, että on bi, mutta käytännössä uskollinen miehelle ja lapsille. Myös lapselle pitää kertoa, että on bi, mutta täytyy kertoa, että laposella ei ole mitään pelättävää, vaan voi olla huoleti, että äiti ei juokse vieraan naisen matkaan tai isä ei lähde vieraan miehen matkaan, mutta menneisyydessä on seurustellut oman sukupuolen kanssa. Avoimuus on parempi kuin salailu ja koskee myös monia muita asioita liittyen parisuhteeseen tai perhe-elämään. ystäväpiirissäni on alkoholistin lapsia ja he jos ketkä ymmärtävät tuon.
Ja sitten vielä paasaan sulle, että jos haluat "hömpötellä" naisten asioista naisen kanssa, siihen ei kuulu fyysisyyttä, vaan kikatellaan ja käyttäydytään ihan tavallisesti. Jutstella voi ihan tvallisen heteronaisen kanssa. Eli ystävysty sellaisen kanssa. Jos haluat hömpötellä kampauksesta tai tyylistä, ystävysty aidon umpihomomiehen kanssa, niin voitte kikatella asioista.
Mua suututtaa tuollainen, koska näen asian eri tavalla. En ymmärrä.
Ymmärrän, että voi olla bi, mutta bi-seksuaali kykenee kyllä seurustelemaan mun mielestä vain yhden henkilön kanssa. Ei kolmea samaan aikaan! Olen vanha junttura. Kyllä on hyvä että vähemmistöillä on vapaus ja oikeus elää, mut vapaus tarvii aina vastuuta ja toisen tunteiden kunnioittamista.
Elän niin eri maailmassa. Perjantai-iltana leikkaan koulukaverin kanssa 11 metriä kangasta kaavapaloihin, niin on niin vaikea ymmärtää, että maailma on mennyt tuollaiseksi. En vain kertakaikkiaan usko tuohon, jota puolustelet. Ihmisen ei kuulu saada koko kakkua, vaan sen sijasta yksi henkilö, josta oikeasti välittää. Olen liian vanha tajutakseni maailman menoa. Ei toi ole aikuismaista, vaan jotenkin ihan lapsellista, mut junttura ei ymmärrä. Suututtaa vain!
miljami
Ymmärrän, että joku on homo tai lesbo tai että joku on hetero. Ymmärrän senkin, että joku on bi, mutta en voi käsittää että on samaan aikaan kahden kanssa. Ei voi välittää samaan aikaan kahdesta. Jos sulla on mies, luulisi että sinun miestäkin satuttaa jos ehdottelet tuollaista. Sun pitää valita. Eli elät miehen kanssa tai yksin tai sitten seurastelet vain naisen kanssa, mutta ei kahden kanssa voi seurustella samaan aikaan. Paasamiseksi nyt menee, mutta ärsyttävää, että tunteet ja aito ystävyys ei enää merkitse mitään. Ymmärrän että elokuvissa ja teatteriesityksissä on roolihenkilöitä jotka elävät noin, mutta surullista että joku oikeassa elämässä ihan oikeasti elää noin. Ymmärrän paljon, mutta tuohon asiaan ymmärrykseni sitten päättyykin. Onkohan sulla mennyt kasvatuksessa jotain vinoon, kun kuvittelet että voi saada kaiken?
-miljami-
Surullista, että oman elämäsi kalterit ovat noin ahtaat ja joustamattomat.
Mitä suuttumista sinulla on siinä, jos minä välitän useammasta kuin yhdestä ihmisestä yhtäaikaa. Joista toista jopa rakastan?
En tiedä missä tynnyrissä olet elänyt, mutta oletko kuullut, että ihmiset harrastavat seksiä keskenään jopa ihan rakastamatta? Ja nauttivat siitä silti.
Tunteet ja aito ystävyys merkitsevät samalla lailla kuin aina ennenkin, ei se niiden arvoa vähennä millään lailla, että seksiä harrastetaan isommassakin porukassa kuin vain ne kaksi.
Kasvatuksessani on todennäköisesti voinut mennä useampikin asia vinoon, mutta onneksi omaan hyvät välineet hahmottaa ja opiskella maailmaa itsenäisesti.
Mikä sinua suututtaa, sekö ettet itse pysty laajentamaan käsityskykyäsi hyväksyäksesi muiden erilaisuutta?
Elämä on monimuotoista; ei kaikkea voi eikä tarvitse ymmärtää, eikä aina hyväksyäkään. On kuitenkin asioita, joita voisi yrittää suvaita.
Sinulla on selkeä ja voimakas mielipide. Hyvä. Siihen sinulla on toki oikeus. Mielestäni on kuitenkin suvaittava toisenlaisiakin elämisen tapoja kuin juuri se meidän omamme.
Jokainen parisuhde on uniikki. Kukin tekee suhteestaan näköisensä ja haluaa sen onnistuvan. Kun suhteessa rakastetaan, ollaan toisilleen, ja kaikille osapuolille, rehellisiä ja avoimia sekä kunnioitetaan yhteisiä sopimuksia, niin eikö se ole silloin tarpeeksi ja oikeudenmukaista?
Jos se kerran sopii ja riittää heille, niin mikä minä tai kukaan muukaan olen heitä arvostelemaan?
Helppoa tällainen elämien yhteensovittaminen ei varmaankaan ole, mutta ei elämä ole sitä muutenkaan.
Hyväksyn kyllä muiden erilaisuuden ja jokainen eläköön niin kuin haluaa, mutta en vain ymmärrä kaikkea. En vain ymmärrä tuollaista. Olen vanha mummeli ja junttura, joka ymmärtää jotain ja neutraalsiti hyväksyy, mutta tuota en voi ymmärtää. Ja tiedän kyllä että sun ei tarvi välittää mun mielipiteestä. Elä niin kuin haluat. Itse en ikinä moiseen pystysi. Mielenterveys ei kestäis moista. Uskon aitoon ystävyyteen ja tunteiden olemassaoloon. Ehkä olen elänyt ihan luolassa ja siksi ajattelen näin.
-mijami-
Voit poistaa minun viestini tältä palstalta, jos ne sinua ärsyttävät. Jos yrittäisin kaiken ymmärtää mitä ei oikeasti ymmärrä, mielestäni se on vähän sama kuin käänteinen rasismi.
Ymmärrän transut, homot, lesbot ja bisset, mutta en ymmärrä miksi joku haluaa enemmän kuin yhden kanssa olla samaan aikaan. Pysyn tässä kannassani elämäni loppuun asti. Luolassa olen elänyt. Hyväksyn tuon. En ymmärrä uskonlahkoja enkä ymmärrä afrikkalaisten pienten tyttöjen ympärileikkauksi ja kanta ei tule niissä ikinä muuttumaan, koska sitten yrittäisin elää mieliksi jos yrittäisin liikaa ymmärtää. Ei täälä tarvistee elää mieliksi, mutta tietysti on ihan kiva olla kohtelias ja neutraali erilaisuudelle. Kirjoitin ton aika kömpelösti, mutta ehkä ymmärsit ajatukseni asiasta. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää.
-mijami-
Minulla ei ole valtaa poistaa tältä palstalta yhtään viestiä, enkä halua niin tehdä. Kirjoituksesi ei saa minua ärsyyntymäänkään.
Minua vain lähinnä surettaa, ja hieman huvittaakin, tuo sinun lausahduksesi:
'Pysyn tässä kannassani elämäni loppuun asti.'
Se on hienoa, jos tosiaan osaat ennustaa elämäsi tapahtumat noin hyvin, että tiedät kantasi asioihin elämäsi loppuun saakka.
Minä en tiedä. Minä tiedän vain mitä on nyt. Tulevaisuus on ihanan avoin ja omaa elämääni koskien minulla on valta tehdä siitä omannäköiseni.
En ymmärrä rinnastustasi tyttöjen ympärileikkaamiseen, minäkään en hyväksy lasten satuttamista ja silpomista.
Kolminkeskisessä seksissä ei ole kysymys satuttamisesta, vaan nautinnosta. Kaikkien siihen osallistuvien tulee olla aikuisia sekä tietää mitä tahtovat ja tulla mukaan vapaaehtoisesti. Sekään ei tee kenestäkään huonompaa, jos ei halua harrastaa seksiä kuin yhden kumppanin kanssa kerrallaan.
Toistaiseksi olen halunnut parisuhteissani jakaa arjen vain miehen kanssa. Tyttöystävät ovat lähinnä juhlaa, ihana bonus, minkä elämä tarjoaa kaikessa nautinnollisuudessaan.
Onneksi on olemassa monimuotoisuutta ja jokainen voi avoimesti olla sitä, mitä on. Miljamikin.
No, tuo oli huono rinnastus, joten sen ois voinut jättää pois. Kuten aiemmin sanoin, ei kannata ottaa kantaa sellaiseen mistä en mitään tiedä. On paljon asioita joista en tiedä mitää ja tuntuvat itelle hyvin vierailta. Tää on henkilökohtainen mielipide. En seurustele enkä ole kihloissa kuten sinä seurustelet ja ehkä olet. Olen kerran rakastunut mieheen ja sen jälkeen yrittänyt myös seurustella naisen kanssa ja sitten jäänyt yksin.
Jos olisi mahdollisuus seurustella, tiedän sydämessäni nyt ja aina, että voisin seurustella vain yhden ihmisen kanssa. Tulevasta en tiedä, mutta sen tiedän että jos elämässäni olisi mahdollisuus seurustella, haluaisin jakaa ystävyyden ja tunteen vain yhden kanssa. En kaipaa haleja ja läheiyyttää kehenkään kolmanteen, koska riittää yksi josta välittää ja joka on tärkein elämässäni. Tuo elämän voimavirta. On vain yksi jolle avata sydän. Juuri tuosta syystä en ymmärrä. Sinä saat olla juuri sellainen kuin olet. Sinä pystyt suutelemaan naista ilman että tunnet yhtikäs mitään ja se on sinun oma asiasi, mutta minä tiedän että en pysty koskettamaan naista ellei siihen liity jotain. Edes pientä ihastusta. Ja voinhan minäkin pettyä ja huomata ettei tunne tunnu aidolta. Ei ole tosiaan kuten sanoit yhtä vain monia erilaisia elämiä niin kuin on ihmisiä niin erilaisia. Sinä saat elää noin, mikä ei sovi mulle ja minä elän näin ja odotan sitten kun kerran sen aika tulee, että tapaa hänet jonka kanssa saa jakaa ystävyys ja tunne. Saa tuntea turvallisuuden. En pystyisi tunetmaan turvallisuutta jos suhteessa olisi 3. Ehkä juuri siksi ajatus tuntuu itelle vieraalta enkä sellaista halua itelleni.
En osaa tämän paremmin kirjoittaa, mutta ehkä ajatukseni ymmärrät. En ketään tuomitse, mutta on asioita joita en ymmärrä, mutta jokainen elää oman elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Yhden tekee onnelliseksi seurustelu, toisen tekee onnelliseksi ihana työ ja kolmas muuttaa Intiaan etsimään onneasnsa. Yksi ainut elämä.
Seurustelethan itsekin vain yhden eli naisen kanssa. Eikö sinusta tunnu että juuri tuollainen suhde jossa on vain te kaksi ole hyvä asia? Eikö hän ole juuri tuo nainen jonka kanssa jossain sydämesi sopukoissa toivot eläväsi niin kauan kuin yhteiselo tuntuu hyvältä. Ehkä ihan loppuun asti. Eikö sinulle juuri tuo tunnu yhtään miltään?Jos uskallat avata itsesi naisellesi, huomaisitko että et kaipaa enää ketään muuta? Teidän yhteiseen onnen tunteeseen riittää juuri te kaksi ja teidän onnellinen arki ja toisen kunnioitus elämän loppuun asti? Ehkä minä olen väärässä, mutta minä ajattelen noin. Edelleen sinä saat ajatella juuri sillä tavalla kuin ite haluat.
Yritän tän sanoo asiallisesti, vaik huono olenkin kirjoittamaan. Toivottavasti en mitenkään satuttanut sinua. Tää on vain mun ajatusmaailmani.
-m-
Haluan sanoa, että en missään nimessä tuomitsee jos vaikka joku kavereistani haluaisi tehdä noin. Enkä sinua tuomitse! Minä hyväksyn sen, mutta en ymmärrä. En henkilökohtaisesti itse halua tuollaista, mutta jos joku muu haluaa, niin omapahan on asiansa. Mua se ei kiinnosta. Muistan kerran yhden teatterityyppisen kohtauksen johon se ois ehk sopinu, mut se oli mielikuvistusta. Mun todellisessa elämässä jos ihastusin naiseen, niin tiedän että siihen en kaipaa kolmatta naista, koska en ymmärrä. Mun omaan onneen seurustelussa riittäisi, jos tapais kumppanin, että toiseen voi luottaa ja toinen on oma itsensä ja parisuhteessa on hyvä olla. Ei tarvi pelätä että toinen pettää ja valehtelee. Enkös pyydä aika vähän? Tiedän et käytännössä kuitenkin tuo on suuri pyyntö. Joskus tuntuu että aitoja ja rehellisiä ihmisiä on aika vähän. Tohon onneen en tarvi kolmatta.
Siis en tuomitse ketään, mutta on vain asioita joita ei ymmärrä. Joskus joku homo sanoi, ettei homoseksuaalisuutta voi ymmärtää, mutta sen voi ihan neutraalisti hyväksyä.
Ei tee kenestäkään huonompaa, jos ei koe íntiimejä asioita toisen kannsa koskaan, ja sitten on ihmisiä jotka toivovat että jonain päivänä saisi kokea läheisyyden yhden ihmisen kanssa. On myös ihmisiä, jotka haluavat kokea läheisyyden monissa suhteissa. Mikään noista ei ole väärin. Kuuntelen sydäntäni ja elän elämän niin kuin koen sen itselle ihanaksi. Onneen riittää niin vähän. Vaikkei ole seurustelukumppania, voi olla ihan onnekas kun on ystäviä tai hyvä työhenki pajalla. Jonkun toisen onni täyttyy muista asioista. Ketään ei tuomita.
-m-
Tuohan on vielä kesyä, mitä täällä kertoillaan. Kimppakivat ja tyttöjen kanssa höpöttelyt vaikkakin seksimielessä ovat jopa kauniisti ilmaistuja asioita, että eiväthän ne edes rumalta tunnu! Ihmisethän saa hyväksymään mitä tahansa, kun tarpeeksi jauhetaan. Kimppakivakin alkaa tuntua ihan tavalliselta touhulta, kun on niin paljon pahempaakin olemassa.
Ihmiset on vieläkin pahempia, kuten tuli edellä sanotuksi. Ihan aidostikaan ne eivät aina välitä siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä niiden teot saavat aikaan. Nehän tekee mitä lystää toisilleen. Kimppakivaa harrastetaan jopa sikailuksi asti. Mutta, koska et mitään voi sille, että aikuiset sikailevat, anna niiden sikailla.
Kirjoitit: "Kaikkien siihen osallistuvien tulee olla aikuisia sekä tietää mitä tahtovat ja tulla mukaan vapaaehtoisesti".
Tähän kommenttiisi tekee mieleni sanoa, että niinhän sinä luulet ihmisen tavattuasi, että aikuisuus merkitsee tälle sitä samaa mitä sinulle ja että hän on samalla aaltopituudella kanssasi ja että jos sinä et rakastu häneen, ettei hänkään rakastu sinuun ja että vastaatte kumpikin itsestänne yhdenvertaisesti... Kumma juttu silti, että niin moni asia meneekin tällaisissa kaavailuissa pieleen. Hän ei ollutkaan yhtä "aikuinen" kuin sinä, hänen tunne-elämänsä ei kestäkään sitä, että sinulla on mies etkä voi olla hänen kanssaan jatkuvasti, hän rakastuukin sinuun, hän tuntee, että häntä on käytetty hyväksi, hän sotkee sinun liittosi enemmän tai vähemmän jollakin keinolla jne.
Kun sinulla on halu ja tarve "kolmikantaiseen" suhteeseen, niin olet sille löytänyt myös perustelut ja oikeutuksensa. Vahva on sinunkin mielipiteesi näissä asioissa. Koeta kuitenkin ymmärtää se, että on ihmisiä, jotka saattavat olla hyväksymättä sinuntyyppistäsi ihmistä tai hänen toimintaansa.
Miksi sinä olet rakentanut elämällesi niin ahtaat kalterit ja tyydyt vain kahteen ihmiseen kimppakivassa?
Ihmiselle on ominaista tunnesuhteen, kiintymyssuhteen luominen toiseen osapuoleen. Ihan inhimillistä on, että seksiä ei harrasteta pelkän seksin vuoksi, vaan siksi, että toinen ihminen on niin läheinen ja rakas, että se tuntuu oikealta. Pelkän seksin harrastajasta tulee äkkiä mieleen toisesta piittaamaton, omia tarpeitaan tyydyttävä henkilö.
Sinä, joka et ole tynnyrissä kasvanut, niin oeltko kuullut koskaan siitä, mitä ystävyyteen kuuluu ja mitä taas seksisuhteisiin?
Kuvailemasi tilanne on tietenkin aivan mahdollinen, silloin kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.
Kaikkiin ihmisten välisiin toimintoihin sisältyy mahdollisuus, etteivät ne suju suunnitellusti tai jonkun tunteet ja tuntemukset muuttuvat. Sellaista ihmisyys on, jatkuvaa liikettä.
Mikäli tuollainen tilanne kohdalleni sattuisi, olisi yritettävä selvittää tilannetta siten että kaikki saisivat mahdollisimman vähän mielipahaa asiasta. Suhteiden katkeamisesta seuraavaa pahan olon tunnetta ei voi kokonaan mitenkään välttää, sen kanssa on vain opittava elämään, kunnes aika parantaa.
Mutta vahvan liiton sotkemiseen ulkopuolelta en oikein jaksa uskoa. Ainakaan omalla kohdallani.
Hämmästyttää tämä mustavalkoinen asenne:
rakastaa & harrastaa seksiä ei tunne mitään & harrastaa seksiä.
Kukin määrittelee rakkauden kohdallaan omalla laillaan, taas ollaan hyvin subjektiivisessa käsitteessä.
Jos minä haluan joskus seksiä naisen kanssa, vaikken olekaan tähän mennessä rakastunut naisiin, niin eihän se automaattisesti tarkoita, etten tuntisi naisia (sitä naista) kohtaan mitään.
Voin tuntea paljonkin: ihastumista, himoa, hellyyttä...
Tähän mennessä tunteideni syveneminen rakkaudeksi on tapahtunut vain miesten kanssa, siitä seuraavine arkipäivän käytäntöineen: yhteenmuutto jne.
Osaan erottaa ystävät, seksikumppanit ja rakastetut toisistaan.
Mielestäni seksiä voi harrastaa tuntematta rakkautta ja silti se tuntuu aivan oikealta.
Toi asia josta kirjoitat on vähän sama kuin homoudesta on sanottu. Sitä ei ulkopuolinen ymmärrä, sen voi hyväksyä tai olla hyväksymättä.On ihmisiä, jotka eivät hyväksy. Musta on OK ajatella myös niin ettei hyväksy. Se on rehellisyyttä. Voin hyväksyä, mutten ymmärrä miksi aikuisten läheisyyteen ei liity välittämistä ja tunnetta. Miksi joku haluaa jakaa usean kanssa sellaista, joka yleensä jaetaan vain kahden aikuisen kesken? Outoa.
Seurustelethan itsekin vain yhden eli naisen kanssa. Eikö sinusta tunnu että juuri tuollainen suhde jossa on vain te kaksi ole hyvä asia? Eikö hän ole juuri tuo nainen jonka kanssa jossain sydämesi sopukoissa toivot eläväsi niin kauan kuin yhteiselo tuntuu hyvältä. Ehkä ihan loppuun asti. Eikö sinulle juuri tuo tunnu yhtään miltään?Jos uskallat avata itsesi naisellesi, huomaisitko että et kaipaa enää ketään muuta? Teidän yhteiseen onnen tunteeseen riittää juuri te kaksi ja teidän onnellinen arki ja toisen kunnioitus elämän loppuun asti? Ehkä minä olen väärässä, mutta minä ajattelen noin. Minä uskon välittämisen olemassaoloon, ystävyyteen ja tunteeseen.
Edelleen sinä saat tietysti ajatella juuri sillä tavalla kuin ite haluat. Taidan tähän tän päättää, koska en tule koskaan asiaa ymmärtämään niin kuin sinä. Olen eri planeetalta. Minä en aio koskaan elää yhtä aikaa kahden kanssa. Tiedän sen jo nyt, vaik vielä nuori olen. Jos vielä jonain päivänä saan kohdata elämäni kumppanin. Siihen riittää vain kaksi ihmistä ja yhteinen tunne. Rehellisyys ja toisen kunnioitus. Olen kai aika tylsä, kun näin ajattelen.
-m-
Jos luit tarkkaan, niin kirjoitin, että tulee äkkiä mieleen... Se taas ei tarkoittanut, että asia on mielestäni aina niin. Minusta vain tuntuu siltä, että asia saattaa olla usein niinkin, että useita seksipartnereita tarvitseva ei pysty (käytännönkään syistä) aina tarpeeksi ottamaan huomioon sitä, mitä toinen tarvitseisi.
Nyt ei ole edes välttämättä kyse siitä, mitä sinä tunnet. Ihastuneenakin ihminen voi antaa toisen olla, jos ei pysty tälle tarjoamaan muuta kuin seksiä. Tietenkin, jos olet aivan varma siitä, että hän haluaa vain sitä samaa sinulta, niin antaa palaa. Mutta miten varma olet toisesta... Minä en salli itselleni pelkkien seksuaalisten tarpeitteni tyydyttämistä, jos en ole aivan varma, että olen valmis myös kantamaan vastuun osaltani siitä ihmisestä. Jos minussa herää seksuaalinen halu johonkun toiseen kuin puolisooni tai ihastun johonkuhun, niin sen halun vallassa en elä enkä ratkaisuitani tee. Se halu nimittäin menee ohi. Valintojahan tehdään aina tietyillä perustein ja minun valintani on ollut tämä. Sitoutumiseni yhteen ihmiseen on pointti.
"Koeta kuitenkin ymmärtää se, että on ihmisiä, jotka saattavat olla hyväksymättä sinuntyyppistäsi ihmistä tai hänen toimintaansa."
Niinpä niin. Eikö kirjoitukseni otsikko "Kukin tavallaan" sitä juuri tarkoitakin.
PS. Minun haluistani tai tarpeistani ei myöskään alunperin ollut kysymys. Mutta - en pidä mahdottomana kyseistä tilannetta joskus omalla kohdallani.
että aikuiset kantakoot vastuuta myös itsestään. Tällä tarkoitan että ei ole minun asiani olla arvailemassa josko toinen aikuinen OIKEASTI tarkoittaa mitä sanoo. Se on vaan uskottava. Eli jos aikuiset vapaaehtoisesti harrastavat ryhmäseksiä seksin takia, se on vaan luotettava että toinen on siinä seksin takia jos kerta niin sanoo. Jos ilmenee muuta, se voi olla ikävää, mutta se on myös vaan elämää. Ja kaikissa suhteissa on AINA riskinsä.
asia hyväksyä tai olla hyväksymättä. Kun asia ei heitä koske eikä ihmisiä vahingoita.
Mitä muita tapoja aikuisella ihmisellä on selvittää toisen mielenliikkeitä ja ajatuksia, ellei puhe ennen tekoja?
Kaikissa suhteissa on todella aina riskinsä ja jonkin teon tehtyään, voi olla sitä mieltä, ettei teko ollutkaan hyvä tai sopiva. Sitten sitä vain muuttaa tapojaan niiltä osin, oppii elämästä yhden asian lisää.
Oon huono kirjoittamaan äidinkieltä ja tuossa on lainaus tekstistäni:
"Kun on joutunut näkemään, että nainen pettää naista toisen naisen kanssa, niin siksi tuollaisen trauman jälkeen ei voi hyväksyä että suhteessa voi olla 3 osapuolta."
En siis koskaan ole elämässäni hyväksynyt et parisuhteessa oikeassa elämässä voi olla kolme, kun tosta voi saada käsityksen, et vast sen jälkeen kun on joutunut pettymään toiseen. En tosiaan ikimaailmassa ole ymmärtänyt, et parisuhteessa on kolmas osapuoli. Arabimaissa ja jossain Afrikan maissa voi olla useampi vaimo, mutta en sitä länsimaisena ymmärrä. Hyväksyn vain parisuhteen jossa on kaksi ihmistä. Teatteri- ja musikaalinäytelmnissä voi olla mitä vaan, mut surullista et sulla menee oikeassa elämässä noin.
-miljami-
... että sinun hyväksymisesi ei ole tarpeen, jos on kyse muiden ihmisten suhteista?
Ihmisiä on monenlaisia ja myös mahdollisuudet ja kyvyt erilaisiin suhteisiin vaihtelevat. Jotkut pystyvät rakastamaan useampaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan - jotkut eivät pysty rakastamaan ketään.
heteromiehistä pystyy rakastamaan useaa naista yhtäaikaa, eli haaremit kunniaanko?
Miljami sanoi hyväksyvänsä, mutta ei ymmärtävänsä.
Aluperäinen ketjun aloittaja taas kertoi, ettei rakastu naiseen, seksiä vain haluaa ja kimppakivaakin välillä. Tällainen asetelma ei ole vielä nykyään kovin yleisesti hyväksytty, joten ei pidä yhtään ihmetellä, että sitä ei hyväksytä yleisesti täälläkään. Kertoiletko muuten itse miten yleisesti, että sinulla on mies ja lapset sekä haluat pitää naissuhdetta siinä samalla? Tietävätkö perheesi, sukulaisesti, ystäväsi tästä? Jotenkin en usko, että tietävät.
... vasta sen jälkeen, kun kirjoitin tuon viestini, mihin vastaat. Et ehkä ole seurannut kommentteja niiden kirjoitusjärjestyksessä?
Vielä viestissä, johon vastasin, hän kirjoitti: "Hyväksyn vain parisuhteen jossa on kaksi ihmistä." Sama ajatus hänellä oli myös aikaisemmissa kommenteissaan.
Ystäväni tietävät, että minulla on myös naisystävä - ja monet heistä myös tuntevat hänet. Sukulaisista pidän käytännössä yhteyttä vain äitiini ja siskooni, joille en ole asiasta kertonut. Heille jo pelkkä biseksuaalisuuteni olisi järkytys ja syy panna välit poikki kanssani. He eivät hyväksy sitäkään.
En pyydä keneltäkään tällä palstalla hyväksyntää omalle elämälleni enkä myöskään ketjun aloittajalle. Ihan sen takia, että se ei ole tarpeen. En myöskään ensimmäisenä ole esittämässä eri asioista kommenttina sitä hyväksynkö niitä itse vai en.
Kysyikö aloittaja muuten, hyväksytäänkö häntä vai ei? Käsitykseni mukaan hän ihmetteli sitä, että biseksuaalisuutta yritetään määritellä siltä kannalta, mikä olisi "oikeaa" biseksuaalisuutta. Ja sen jälkeen kertoi omasta seksuaalisuudestaan.
Maailmoja syleilevä, kaiken hyväksyvä asenne voi olla myös merkki siitä, että ihminen itse kokee tehneensä ja tekevänsä niin väärin, että hyväksymällä vielä pahempia juttuja kuin mitä itse tekee, saa itselleen ja teoilleen oikeutuksen. Myös epävarmuus omasta itsestä ja siitä, mitä minä edustan voivat aiheuttaa sen, että hyväksyy "kaiken". Tulee mieleen sellainenkin sanonta, että kun haluaa olla kaveri kaikille, ei ole ystävä kenellekään.Kun hamuaa syvempää suhdetta useampaan, onko kyse siitä, ettei kykene kunnolla suhteeseen oikein kenenkään kanssa. Mutta tässäkin piilee ongelma: kukapa niiden tunnsuhteiden syvyyttä mittaisi täydellä luotettavuudella ja jos ihminen väittää voivansa luoda hyvän ja syvän suhteen yhtäaikaa kahteen ihmiseen, niin se on sitten siinä. Hän kokee niin ja ulkoapäin on vaikea sanoa, ettei asia olekaan niin - vaikka voisi tiedon valossa asian kiistää.
Vaikkei alkuperäinen kirjoittaja kysellytkään hyväksynnän perään, niin sellaisetkin kirjoitukset ovat oikeutettuja ja oletettuja. Miljamikin varmasti sitä kautta kuitenkin miettii asioita ja saattaapa lopulta jopa avartaakin katsomustaan. Ja onhan se niinkin, että sinä kuten minäkään emme ole täysin riippumattomia toisten hyväksynnästä. Jos olisit täysin riippumaton, tuskin välittäisit siitä, mitä äitisi on mieltä mistään, mitä sinä edustat.
Minä tiedän ja varmaan Miljamikin tietää, että minun tai hänen mielipiteillään ei ole merkitystä ja että kaikkeen ihminen löytää oikeutuksen, kun niin haluaa. Aivan kaikkeen. Minä pidän kimppakivan harrastamista rumana ja ihmistä alentavana touhuna, mutta antaapa mennä vaan, jos joku sitä haluaa tehdä. Minä en sellaista halua ja tuskin haluaisin olla edes tekemisissä ihmisen kanssa, joka sitä haluaa. Näin ahdas minä olen, mutta niinpä olenkin ja olen vähintään yhtä onellinen osassani kuin sinä tai tuo alkuperäinen kirjoittaja - joka muuten aivan turhaan suree Miljamin itselleen asettamia "ahtaita rajoja".
Varmasti näinkin, mutta tätä en kohdallani tunnista, minulle on hyvin selvää se, mitä pidän oikeana ja mitä vääränä.
Minä en ainakaan hyväksy "kaikkea" ja tiedän hyvin mikä minä olen sekä mitä edustan.
Aivan totta, siksipä on hyvä tietää, mihin rajansa vetää; minkälaisia ihmisiä lähipiiriinsä haluaa. Sukulaisia ei pääse valitsemaan eikä aina työkavereitakaan, joten silloin joutuu ehkä suodattamaan itsestään joitain asioita sovun säilyttämiseksi. Se taas kuuluu ihan yleisiin hyviin käytöstapoihin.
Mikä siinä tarkalleen ottaen on sinusta "rumaa tai alentavaa"?
>
Eikö ole hienoa, että sinulla on vapaus ja oikeus valita, haluatko kimppakivaa vai et? Ja haluatko olla ihmisen kanssa tekemissä joka haluaa? Se kysymys mikä minun mielessäni käy, että kuinka usein sinä tulet haastatelleeksi ihmisiä miten ja minkälaisissa joukoissa he seksiä harrastavat? Muuttuuko joku ihminen silmissäsi "rumaksi ja alentuneeksi", jos vuosien tuttavuuden jälkeen sinulle selviääkin, että hän nauttii joskus useammasta kumppanista yhtäaikaa?
Ole vain ja mukavaa, että koet itsesi onnelliseksi. Minusta taas elämässä on niin monia eri vaihtoehtoja, että täysin yksiselitteisesti en osaa tuomita kuin toisten tarkoituksellisen vahingoittamisen.
Se ettei kaikkeen ota kantaa, ei tarkoita että kaiken hyväksyy. Itse ajattelen niin, ettei minun hyväksymiselläni/hyväksymättömyydelläni ole suurtakaan merkitystä tuntemattomien ihmisten ihmissuhteissa. Miksi yleensä pitää esittää asioissa tämä hyväksymispointti? Voihan asioiden hyvistä ja huonoista puolista keskustella neutraalistikin. Mutta minusta on hyvä, että keskustellaan, vaikkapa sitten tästä piirteestä...
Mitä muuten voi kertoa ihmisestä se, että hän kaipaa tukea omille ratkaisuilleen, ympäristön hyväksyntää? Samoin kuin se, että ei kestä sitä, että toiset tekevät erilaisia ratkaisuja? Voisivatko nämä asiat kertoa epävarmuudesta omasta itsestään ja tekemistään ratkaisuista? Voihan näillä spekuloida.
Tietenkään en ole täysin riippumaton toisista ihmisistä - ei vaan ole tarvetta etsiä koko maailman hyväksyntää. Minulla on oma lähipiirini, jonka mielipiteet ja hyväksyminen merkitsevät minulle paljonkin. Samoin itse valitsen ystäväni sellaisten ihmisten joukosta, jotka hyväksyn (ja joista pidän - tietenkin).
Äitiini pidän yhteyttä ilman informaatiota yksityiselämäni kuvioista siksi, että hän kaipaa perhettäni ja me häntä mummona. En katso tarpeelliseksi järkyttää vanhan ihmisen mieltä. Kerrotko sinä kaiken omalle äidillesi?
Hyvä, että sinä olet onnellinen. Mutta mistä tiedät, olenko kuitenkin onnellisempi?
Tämä pisti silmään tässä kommentissa:
>
Miksi sitä pitäisi kovin yleisesti kertoilla tai julistaa?
Vanhempiensa kanssa aika harva keskustelee seksin yksityiskohdista, yleensä jo sukupolvien välinen kuilu tekee sen vaikeaksi. Lapsilleen taas jokainen kertoo sen, minkä parhaaksi katsoo. Toivottavasti jokainen osaa arvioida sen oman lapsensa kohdalla, milloin lapsen käsityskyky ja kehitystaso on otollinen asialle.
Puoliso nyt tietenkin tietää, onhan kiinteää suhdetta melko mahdotonta salata, jos asuu jonkun kanssa. Puolisohan voi täysin hyväksyä asian ja olla mukana yhtenä kolmesta harrastamassa nautinnollista seksiä.
Aikuiset ystävät useimmiten tietävät asiasta, lapsen kavereiden vanhemmille, ns. perhetutuille, asiasta kerrotaan ehkä valikoidusti, jos ollenkaan.
Seksuaalisuuteen liittyvät asiat harvoin tulevat puheeksi arkipäivän tilanteissa muiden kuin hyvin läheisten ihmisten kanssa.
Täällä taas voi pohtia monia eri puolia biseksuaalisuudesta, tämä palsta on juuri sitä varten.
"Hyväksymispointti" on aika inhimillinen tapa ottaa kantaa asioihin. Ihmisillä on yleensä henkilökohtaisia näkemyksiä asioista, vaikkei (kirja)sivistys, tiedot yms. riittäisikään sen laajempaan tai syvempään pohdintaan asioista. Minusta tällä palstalla se, että esittää asioista hyväksymispointin, jää aika pieneksi viaksi sen rinnalla, mitä sammakoita täällä saa lukea! Tietenkin pitäisi olla itse fiksumpi ja olla kertoilematta, jos ei jotakin hyväksy, mutta kuten Gila itse sanoit: mitä väliä? Tuntemattomia ihmisiä... Tuleepa ainakin keskustelua asioista. Ja kuten totesin jo aiemmin, vaikka ihminen ei juuri tällä hetkellä jotakin hyväkysisikään ja tuo sen esille, niin lukiessaan vastakkaisia mielipiteitä hän samalla aivan varmasti avartaa myös omaa näkemystään.
Jos ihminen kaipaa tukea ratkaisuilleen, se voi kertoa siitä, että ihminen kaipaa tukea ratkaisuilleen, kuten monesti asia on. Eri asia on sitten, jos ihminen ei pysty lainkaan itsenäiseen päätöksentekoon - mutta sittenhän puhutaankin jo ehkäpä sellaisista ongelmista, jotka liittyvät mielenterveyteen. Ihminen on yhteisöllinen; ensin sidoksissa vanhempiinsa/kasvattajiinsa ja sisaruksiinsa, kotiin, oppii siellä säännöt. Sitten mennään päivähoitoon/kerhoihin, kouluun, opiskelemaan, työhön. Elämme koko ajan yhteisöissä ja niiden säännöt on opittava, että tulee edes jollain lailla toimeen. Siis sosiaalistumme. Eli sidoksemme on aika lujakin toisiin ihmisiin. Meillä on omatunto, joka tulee sitä kautta, että on opittu oikea ja väärä ja vaikkemme olisikaan aina tekemisissa sidoryhmiemme kanssa, omatuntomme sanelee meille, miten tulee toimia. "Mitä muut tästä sanovat", "miten muut tähän suhtautuvat" - aika yleistä on, että ne muut ovat yleensä ihmisiä, joiden keskuudessa elämme. Heidän mielipitellään, tuomioillaan, arvioinneillaan on meille ihmisille iso merkitys. Jollekin toiselle tietysti enemmän ja toisille vähemmän, mutta yleensä on merkitystä. Näkyvästi vallitsevia sääntöjä vastaan harva jaksaa jatkuvasti toimia (ovatko säännöt sitten oikeita, voisi kysyä, mutta ei nyt jaksa).
Mitä tarkoitat sanomalla, että entäpä jos ihminen ei kestä toisten tekemiä erilaisia ratkaisuja? Kestä?? Jos ilmaisee, ettei hyväksy jotakin, onko se kestämättömyyttä? Minun vikani ei ole se, etten kestäisi ratkaisuja, joita ihmiset vaikkapa oman päänsä menoksi tekevät. kestän. MOT.
Sanoinkos minä niin, että olen onnellinen? Aina? Jos sanoin, niin tarkennan, että onni ei ole vallitseva olotilani. Se on tunne, jota tunnen hetkittäin ja ajoittain. Ei ole mitään mieltä alkaa miettiä, oletko onnellisempi kuin minä. Jos olet, niin suon sen sinulle täydestä sydämestäni.
Kysyit: "Sanoinkos minä niin, että olen onnellinen?" Sanoit sanatarkasti näin: "olen vähintään yhtä onellinen osassani kuin sinä tai tuo alkuperäinen kirjoittaja". Eli sinä tämän vertailun aloitit - en minä. Olettaen tietysti, että olet sama henkilö, jolle vastasin. Vaikea olla varma, koska et kirjoita rekisteröidyllä (etkä rekisteröimättömälläkään) nimimerkillä, kuten minä.
Luonnollisesti oletin sen tarkoittavan, että olet onnellinen. Koska minä olen.
Kestämättömyys toisten ratkaisuihin voi ilmetä juuri niin, että julistaa: "en hyväksy", kun sitä ei ole edes kysytty. Ei kestä edes puhua aiheesta ilman "tuomionjulistusta".
Siinä mielessä olen kyllä sinun kanssasi täysin samaa mieltä, että keskustelua saa syntymään, kun toinen sanoo ettei hyväksy, ja toinen sanoo: mitä väliä ;) Sehän tässä on kai tarkoituskin...
Se, että rakastan miestä ja naista yhtä aikaa, ei tee minusta yhteiskunnan ulkopuolella elävää epäsosiaalista hylkiötä ilman omaatuntoa. Ihminen voi tehdä moniakin erilaisia ratkaisuja kuin enemmistö ja olla silti osa yhteisöä. Eikä aina tarvitse ratkaista asioita sen mukaan, että "mitä tästä muut ajattelevat".
Jokos sinä olet taas onnellinen ja rakastat kahta ihmistä yhtä aikaa? Vastahan sinulla oli mennyt poikki yhden kanssa. Uusi rakasko on jo tilalla? Mietin vain sinunkin "rakkautesi" syvyyttä, kun se tuntuu tulevan niin perin nopsaan. Yleensä rakkauden syntymiseen tarvitaan aikaa, yhdessä elämistä, koettelemusten kestämistä.
Olen muuten miettinyt, että onko aina niin, että rakastut miehesi ohella vain toiseen naiseen? Valikoivaahan tuo "rakkautesi" sitten siinä tapauksessa on. Rakkaus tai oikeammin rakastuminen tulee varoittamatta. Luulisi, että vastaan tulisi rakastettavia miehiäkin. Heidänkö kanssaan et ala rakastumaan ja suhteisiin? Onko naisten hakeminen seurustelukumppaniksi sinulla kuinka tarkoitushakuista? Oletko vielä siinä iässä, että kun sopiva ihminen (=nainen tässä tapauksessa) kävelee vastaan, niin hänestä tulee rakas, jota kohtaan vannot siis rakkautta ja alat seksisuhteisiin? Onnea kestää sitten juuri niin kauan kuin kestää tuollaisissa "rakkaussuhteissa"?
Ei se monien ihmisten rakastaminen teekään sinusta yhteiskunnan ulkopuolella olevaa hylkiötä. Minäkin rakastan ainakin kahta ihmistä, ellen useampaakin. Rakkaus toiseen ihmiseen on luonnollinen, hyvä tunne. Mutta miten minä toimin niitä ihmisiä kohtaan, joita rakastan, eroaa ehkä siitä, miten sinä toimit. Ihastuneena, juuri rakastuneenakaan minä en unohda (tässä kohtaa sinä rääkäiset...) niitä ihmisiä, joita olen tähän saakka rakastunut. Minä haluan olla sitoutunut yhteen ja tiedän, että hajottamalla itseäni useaan suhteeseen, en pystyisi antamaan sille tärkeimmälle ihmiselle sitä, mitä hän tarvitsee ja mitä minä hänelle haluan antaa. Minulla ei aika eikä muutkaan resurssit siihen riitä.(juu juu, olen monesti jo lukenut sinun ajatuksesi tästä, ei tarvitse enää...)
Mutta sinä olet toinen kuin minä. Sinun tunne-elämäsi on toinen kuin minun. Sinä kerrot voivasi hoidella kotiin kaksikin suhdetta ihan tyydytyksellä. OK. OK. On vain niin, että minulla on epäilykseni ja minä en alkaisi sinun kanssasi suhteeseen, jos kerran olet niin sitoutunut mieheesi ja perheeseesi kuin kerrot olevasi. En missään tapauksessa tulisi siihen väliin itseni, sinun, miehesi enkä lastesi takia. Tällaiset ovat minun omatuntoni sanalemat rajat. En puhuisi niinkään hyväksynnästä tai suvaitsemisesta.
Mutta minulla on jo ikää aivan aikuisen naisen verran ja tiedän senkin, että tuuli heiluttelee hyvin usein ihmisten huulia!
Juupa juu, mutta jos ihminen on hyväksynyt kohdallaan bi-seksuaalisuuden ja julistaa täällä suureen ääneen pitävänsä sekä mies- että naissuhdetta ja myös sitoutuvansa molempiin ja pystyvänsä rakastamaan molempia (ja olemaan loukkaamatta heitä sekä olemaan käyttämättä vain hyväkseen), niin luulisi sitten senkin naisystävän olevan niin näkyvällä sijalla hänen elämässään, että äiti (ja muu suku ja läheiset) pakostikin saisivat tietää hänen olemassaolonsa. Jos näin ei ole, naisystävä ei ole sitten kuitenkaan tasavertaisessa asemassa mieheen nähden tai sitten mies on kulissi, jolla pönkitetän julkisuuskuvaa. Olipa asia kummin vain, kumpikaan ihminen, ei mies eikä nainen tule kohdelluksi kuin ihmistä pitäisi kohdella.
Minun ei tarvitse välttämättä kertoa kenelläkään mitään itsestäni, kertomattakin touhuni näkyvät läheisilleni. Se mitä teen, on täysin julkista ja ihmiset ympärilläni ovat julkisia. He näkyvät elämässäni sitäkin kautta, että puhun heistä. He ovat osa elämääni. Kerron mitä kenenkin kanssa teen ja minne menen. Jos joutuisin salailemaan heistä mitä tahansa, niin se jo kertoisi, että asiat eivät ole aivan kohdallaan.Itseä sen pitäisi hälyyttää miettimään asioita, vaikkei muista välittäisikään. Itsellemmehän me olemme myös vastuussa siitä, mitä ihmisinä olemme, mitä edustamme.
Täällä voi todella pohtia asioita, jos ei muualla voi.
Totta, olen ollut nopea rakastuessani. Rakastuin, vaikka tunsin itseni voimattomaksi ja haavoittuneeksi. Hän vaan tuli elämääni yllättäen, ja olen onnellinen siitä :)
Ilman muuta olen tavannut elämässäni myös rakastettavia miehiä. Ja useita rakastettavia ihmisiä. He eivät kuitenkaan ole koskettaneet sydäntäni samalla tavoin. Enkä todellakaan alkaisi suhteeseen kaikkien ihastuttavien ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneet minusta.
Aivan, sinä ja minä olemme kaksi erilaista ihmistä. Meillä on erilaiset käsitykset elämästä ja rakkaudesta. Ja ole huoleti, en ole sinua pyytämässäkään suhteeseen kanssani. Kas kun edes ajattelit asiaa siltä kannalta... Aivan selvästi muuten huomaa kirjoituksistasi, että seurailet elämääni mielenkiinnolla, kun muistat kaikenlaista, mitä minulle on tapahtunut.
Yleisemmällä tasolla (ei siis sinuun viitaten): suhde sellaisen naisen kanssa,jota huolestuttaa minun avioliittoni, on mahdoton - vaikka tunteita olisikin.
Onnea ja rakkautta myös sinun elämääsi!
pelkästään kyvyttömyyttä varastoida joitain asioita itsellään?
On aivan eri asia "julistaa" virtuaalisesti ja kohtuullisen anonyyminä, kuin tehdä se arjessa kaikkien niiden ihmisten keskellä, joilla on jo vähäpätöisemmissäkin asioissa muiden elämissä ihmettelemistä.
En allekirjoita sitä, että kaiken elämässä pitäisi olla julkista ja näkyvää. Minä voisin viedä nais-/miesystäväni hyvin äitini eteen, tekemättä sen enempää selkoa siitä, minkälainen suhde minulla on ko. ihmiseen. Yhtä hyvin voisin olla esittelemättä kumppaniani, mikäli olettaisin, että esimerkiksi persoonallisuudet tai arvomaailmat eivät kohtaa.
Jos minulla olisi tyttöystävä, puolisoni tietäen ja lisäksi, ja tyttöystäväni tietäisi jo alusta pitäen minun olevan varattu, niin silloinhan kaikki tietäisivät tilanteen ja hyväksyisivät sen. Voisihan tyttöystävänikin olla tahollaan varattu.
Tasavertaisuus ei ehkä toteutuisi yhteisen ajan määrässä, mutta eivät kaikki seurustelukumppanit aina asu yhdessä ja tapaa toisiaan päivittäin.
Sinäkö mieluummin tekisit julkisesti selkoa kaikista asioistasi, vaikka se tarkoittaisi elämäsi hankaloitumista työpaikalla, naapurustossa tai hankaluuksia/kiusaamista itsellesi tai mahdollisille lapsillesi?
On olemassa muutakin vastuuta kuin vain itseään kohtaan, vaikka rehellisyys itseään kohtaan on perustana rehellisyydessä muita kohtaan. Omien tekojen vastuu ulottuu myös vaikutukseen muita ihmisiä kohtaan.
>
Onko näihin olemassa jotain aikarajoja? Keneltä pitää kysyä, milloin on oikea aika rakastua?
Ja elämänkokemuksissa vain kärsimys jalostaa..? Mitä miettimistä sinulla on toisten rakkauden syvyydessä, ethän sinä ole sen rakkauden kohde, vai?
Jotenkin koko tekstistäsi henkii henkilökohtaisuus, ja se on kiusallista luettavaa sivullisille, tuollainen avoin vihamielisyys ja toisen tunteiden väheksyntä. Jos sinulla on jotain kirjoittajaa Gila vastaan, etkö voi selvittää kaunojasi avoimesti kahden kesken hänen kanssaan.
Ohoo, mitä heittoja. Että minä "seurailsin" jotenkin sinun elämääsi. Ei, vaan minulla pelaa muisti. Minä muistan hyvin monen muunkin kirjoittajan mielipiteet tällä palstalla, jos ovat nimimerkillä kirjoittaneet. Onko siinä jotakin outoa, että muistaa? Minä muistan lesbo-/bi-puolelta esim. Catsyn, UglyPumpkinin, -eliön-, Bioskan, Cirisccan, LaicaQ, Aelitan - siis monien tai ovat kirjoittaneet usein ja jotka kertovat enemmän itsestään. Jos ei halua, että jollakin tapaa personoituu täällä, ei pidä kirjoittaa nimimerkillä!
Mielenkiintoni ei kohdistu todellakaan sinuun muussa mielessä kuin siten, että ihmettelen, että sinulla niitä naisrakkaita riittää ja aikasi riittää perheellesi ja rakkaalle miehellesi. Minä vain ihmettelen ja ihmettelen ja ihmettelen. Kun kirjoitat: "Olen ollut nopea rakastuessani. Rakastuin, vaikka tunsin itseni voimattomaksi ja haavoittuneeksi", tulee olo, että voihan nenä. Vähän naivia ellei epäkypsää.
Jos minä ilmaisenkin asioita kärkevästi, se johtuu asiasta. Missään tapauksessa en tunne vihaa, kuten karkaileva kissa selittää tuolla alla. Eikä meillä ole ollut koskaan mitään henkilökohtaista kosketusta -näin luulen ainakin. En nimittäin usko, että jaksaisin katsella sinun "perhe-elämääsi". Olen nimittäin myös sellainen, että minulle on turha puhua läpiä päähän siitä, miten hyvä lasten tilanne on, jos äitee viheltelee paljon kotoa poissa. Oletan, että äiti "viheltelee" poissa kotoa: jos on uusi rakas, kaipa tuo rakas aikaakin vaatii jos meinaa suhdetta pitää yllä. Nimenomaan lasten/lastesi takia olen epäileväinen. Mitä siitä, mitä aikuiset elämällään ja elämälleen tekevät, mutta jos on lapsia, niin asia muuttuu.
Hyh. Nyt minä lopetan tästä asiasta jauhamisen, sillä alkoi kuvottaa vihjaisusi siihen suuntaan, että seurailen sinun elämääsi.
mutta on äärettömän epäreilua ja -kohteliasta mennä henkilökohtaisuuksiin, kuten sinä teet ja vielä nimettömänä. Asiallinen keskusteluhan on vaativaa. Enempää en viitsi kommentoida.
"Kell´ onni on, se onnen kätkeköön..." Näinkö se on tälläkin palstalla? Surullista, jos näin on.
Kyllä täällä kieltämättä muillakin särähtää korvaan nuo perheelliset, miehen kanssa elämänsä jakavat naiset jotka hakevat ja hamuavat "tyttöystävää" itselleen. En käsitä miten niitä naisseuralaisia kutsutaan ylipäätään tyttöystäväksi, ja miten pokka kestää kertoa omalle elämänkumppanille uusista rakkauksista tai poikki menneistä suhteista. Ja minkälainen itsekunnioitus näillä "tyttöystävillä" on, jotka lähtevät "suhteeseen" naisen kanssa joka on varattu miehelle, tai on ylipäätään varattu. Ja samaa itsekunnioituksesta voi kysyä miehiltä, jotka suostuvat jakamaan naisensa, joka haluaa kaikki ja kaikkea. Ja lapsilta ei yleensä kysytä.
Jotkut eivät halua syrjähyppynsä kanssa suhdetta, vaan vain seksiä ja kikattelua. Eikö sitä voisi sitten kutsua rehellisesti panoksi?
Eikö palstan seriffi itse mennyt henkilökohtaisuuksiin, kun kertoi sefun touhuja arvostelevan kirjoittajan seurailevan itseään sekä vihjaisi, että kas kun sellaista tuli kirjoittajan mieleen...? Sefulla ei ollut sellaiseen syytä.
"Henkilökohtaisuuksia" on kumpikin osapuoli esittänyt. Mutta mitä henkilökohtaista siinä on, jos kirjoittaa nimimerkille? Eihän sefu tunnu edes tajuavan, että kun hän nimimerkillään aivan avoimesti asioistaan kirjoittelee, ei tarvitse olla kummoinenkaan fakiiri muistaessaan, mitä hän on kirjoittanut! Sefu on sitäpaitsi sanonut, että ei piittaa tippaakaan, mitä täällä kirjoitellaan eikä kaikelta maailmalta tarvitse hyväksyntää sille, mitä tekee. Eivät häntä tämän palstan kirjoitukset hetkauta.
Mutta sinulle:mitä sinä fiksuna pidät, riippuu sinun fiksuuskäsityksestäsi. Onko sinulla sitten nimi täällä? Vaikka nimimerkillä kirjoittaakin, sen takana voi olla ihan kuka tai millainen ihminen vain. Sinulla itselläsi ei ole paljonkaan kannanottoja täällä. Hyväksytkö ja suvaitsetko itse sitten mitä tahansa? Hiljaisuudellako sinä keskusteluja saat aikaan? Eivätkö juuri eriävät mielipiteet keskusteluta?
Eikös sinun tämänkertainen kannanottosi olekin aika ikävä ja mene henkilökohtaisuuksiin? Silloinko vain on henkilökohtaista, jos arvostelee jotakin, mitä sinun mielestäsi ei saa arvostella? Arvostelu on sallittua, kun arvostelet sellaista, mitä sinä et hyväksy? Missä sinun linjasi on? Missä sinun fiksuutesi on?
Ei onnea pidä kätkeä, ei tarvitse kätkeä. Ei tarvitse kätkeä edes sitä, että naiskentelee useamman ihmisen kanssa yhtäaikaa. Mutta jos kertoilee sellaisia asioita, pitää myös vastakkaisia näkemyksiä kestää. Hyvinhän hän on "kestänytkin" ja puolestapuhujiakin riittää. Minä ja monet muut "ahdasmieliset" jäämme aivan toiseksi ja te pidätte meitä tynnyrissä kasvaneina, suvaitsemattomina, moralistisina.
Jokainen aikuinen ihminen tietää, että jos kumppani ja vieläpä kakkoskumppani vaihtuu muutaman kuukauden välein, niin kyse saattaa olla jostakin muustakin kuin rakkaudesta :). Rakkauden nimissähän on ihmisiä jopa tapettu, niin miksei sitten "rakastettu" (naitu)? Jos äiti-ihminen ehtii rakastua (löytyykin ja löytääkin kohteen rakkaudelleen) muutaman kuukauden välein, niin...
Mietipä, miten kiusallista luettavaa sivullisille on se, että sinä kirjoitat meneväsi sänkyyn kolmisin, naisen ja miehen kanssa- ai niin, eihän täällä saanut henkilökohtaisuuksia puhua, viattomat sivulliset siitä kärsivät. Eikä saa ahdasmielisten toitottaa typeryyksiään täällä suvaitsevaisten ja fiksujen palstalla ;) - eikä meistä suvaitsemattomista ole väliäkään. Te fiksuthan saatte harrastaa kimppakivaa ja keskustella siitä keskenännne fiksusti ilman, että kukaan tyhmä sivullinen siitä mitään henkilökohtaista sanoo.
Ei mene jakeluun minullakaan. Mutta onneksi se ei kuulu minulle.
Se sen sijaan kuuluu, että nuo naisista itselleen "pientä hauskuutusta" etsivät naiset kutsuvat itseään bi-seksuaaleiksi. Minä olen koko pienen ikäni sanonut, että olen bi, koska pystyn sekä rakastumaan että tuntemaan fyysistä vetoa kumpaankin sukupuoleen. Mutta en sano enää. Sillä en ikimaailmassa halua tulla, edes hetkellisesti, sotketuksi niihin naisiin, joille toinen nainen voi olla vain "panopuu". Nykyään kun jokainen nainen sanoo itseään bisseksi, jos on edes sekunnin sadasosan miettinyt, millaista olisi sekstata naisen kanssa.
Kun seurustelen naisen kanssa, sanon itseäni lesboksi. Miehen kanssa seurustellessa heteroksi. Pääsee vähemmällä, vaikka valehteleekin. Ei tule leimatuksi löyhämoraaliseksi ja kaikkea liikkuvaa naivaksi bisseksi.
aikuisten hiekkalaatikolla keskustelu rumaksi!
Mielestäni nyt on ylitetty henkilökohtasuuden rajat,otankin ämpärini ja lapioni ja lähden kotia.
ps.suhteessa naimisissa olevan naisen kanssa.nim l-nainen
sinun asiasi hyväksyä tai olla hyväksymättä kun asia ei sinua koske. Eikä vahingoita muita. Se, jos joku osapuolista rakastuuksin tms., se on elämää ja sitä tapahtuu kaikenlaisissa suhteissa.
jos naiset siihen ovat halukkaita.
Gila.
kirjoituksesi. Älä ihmettele jos sinua ei enää oteta tosissaan ja pidetään tympeänä ihmisenä.
kaikilla asioilla on puolensa. Mielestäni rehellisyys ja avoimmuus ei edellytä henkilökohtaisten asioiden, ei edes mielipiteiden, kuuluttamista kaikille. Rehellisyydellä ja avoimmuudella voi myös joissakin tilanteissa melkeinpä pahoinpidellä läheisiään. Eikö? Mielestäni rehellisyyttä on myös se, että (rehellisesti) harkitsee, mistä asioista voi kertoa, ennen kuin vain lausuu itselle tärkeät asiat julki ja tämän "rehellisyyden" nimissä hankkii oikeutuksen loukata muita.
En tiedä, olenko seurannut keskustelua kyllin huolellisesti, mutta minulle on jäänyt sellainen vaikutelma, että ihmisen oletetaan hyväksyvän samat asiat sekä omalla että muiden kohdalla. Minun tapauksessani asia ei ole näin: olen aika ankara itseäni kohtaan, mutta se ei estä minua hyväksymästä muiden (jopa läheisteni) taholta sellaista käyttäytymistä, johon itse en koskaan kykenisi. Eikä tämä tunnu edes ristiriitaiselta. Eikä tunnu mitenkään vaikealta ymmärtää, että joku elää elämäänsä aivan eri tavalla kuin minä olematta silti minua pahempi tai parempi ihminen.
Harvinaisen epäselvästi sanottu, mutta on taas niin paljon muuta tekemistä...
Ihminenhän osaa hakea oikeutusta ihan mille tahansa, mitä hän haluaa tehdä. Kun on jokin tarve, niin sehän on täytettävä ja sille haetaan selitys ja siis oikeutus. Näin tekevät mitä paatuneimmat rikollisetkin, puhumattakaan tällaisista viattomimmista tapauksista, jollainen karkaileva kissa sentään on. Eihän tuo tuollainen rikollista ole, mutta ei niin riskitöntäkään kuin yhtäkkiä voisi kuvitella.
Eihän tuo aloittaja naisiin mitään syvempää suhdetta halunnutkaan vaan seksiä miehensä ja toisen naisen kanssa.Helposti ajatellaan että se toinen nainen rakastuisi just tähän naiseen.Mitäpä sitten jos karkailevan kissan mies ja tämä toinen nainen rakastuisivat?Jäisi kissa nuolemaan näppejään...tokkopa ajatellut asiaa tältä kantilta.Kerrompa vain että näin voi käydä ja sellaisen nähneenä eipä enää ollutkaan niin innoissaan tämä naisilta seksiä hamuava...meni pasmat ja kuvio sekaisin.....Mutta ainahan voi viritellä uusia kuvioita ellei kipeän käyminen ala käydä hermoille.
En nyt jaksanut kirjautua, kun en ole omalla koneellani. Kosmetiikkaa, ei anneta sen häiritä.
Tästä keskustelusta on tullut hyvin henkilökohtainen. On kyse yksilön kyvystä rakastaa ja rakastua, hahmottaa maailmaa ja elää itsensä kanssa. Kärjistäen voisi sanoa, että täällä ollaan jakauduttu kahteen eri leiriin: moraalittomat ”syöjättäret” ja tynnyrissä kasvaneet ahdasmieliset.
Hyvät ihmiset, miksi meidän täytyy taas kerran lokeroida ja lokeroitua? Miksi emme voi ymmärtää ja hyväksyä sitä tosiasiaa, että me vain yksinkertaisesti olemme ainutlaatuisia ja koemme asiat jokainen eri tavalla. Ei ole millään järjellä selitettävissä miten kukin elää sisällään eikä kukaan muu kuin yksilö itse voi sitä ymmärtää – aina ei hänkään.
Olisiko syytä vain hyväksyä se tosiasia, että rakkauden määrä ei ole vakio. Jotkut meistä vain yksinkertaisesti voivat rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä samaan aikaan ilman, että rakkauden määrä jotenkin puolittuu tai että se olisi keneltäkään pois. Tiedän, että esimerkkini on huono, mutta eiväthän vanhemmatkaan rakasta lapsiaan yhtään sen vähempää, vaikka lapsiluku kasvaisikin. Rakkauden määrä on rajaton.
Yhtä turhaa on väitellä siitä, mitä oikea rakastaminen vaatii tai miten paljon aikaa pitää kulua, jotta voi sanoa oikeasti rakastavansa. Rakkaus voi syntyä pitkän ajan kuluessa yhteisten kokemusten kautta, mutta myös hyvin nopeasti kahden täydellisesti samalla aaltopituudella olevan ihmisen välille, eikä kumpikaan ole toista parempi. Kyse on, jälleen kerran, persoonista ja sielunmaisemista. Toiset rakastavat elämänsä aikana useampaa ihmistä, toiset vain yhtä. Jos ihmiset ovat rehellisiä ensin itselleen ja sitä kautta myös kanssaihmisilleen, ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa.
Joku pääsee taas sanomaan, että minä selittelen asioita saadakseni oikeutuksen sille mitä itse teen ja ajattelen. Ihan miten vain, mutta tosiasia on se, ettei kenestäkään ole iloa itselleen, saati muille, jos hän ei hyväksy itseään. Minä olen erittäin kiihkeä ihminen ja koen tunteet vahvoina. Olen rakastanut useampaa ihmistä nuoren elämäni aikana ja tulen rakastamaan vielä monia. Näin asia vain on, halusin tai en.
Bi-seksuaalisuuteni suhteen olen vielä aika keskeneräinen, sillä olen vasta nyt ensimmäistä kertaa ihastunut naiseen. Elän avioliitossa miehen kanssa ja rakastan häntä suunnattomasti. Olen sitoutunut elämään hänen rinnallaan koko elämäni ja otan asian äärimmäisen vakavasti. Silti tunteeni tätä toista naista kohtaan kasvavat koko ajan ylittäen pian maagisen rakkauden rajan. Koen olevani ensisijaisesti biseksuaali, en vain seikkailunhaluinen heteronainen, sillä seksi ei ole lainkaan etusijalla tähän naiseen liittyvissä unelmissani, vaan henkinen yhteys välillämme – joka muuten on joidenkin mielestä pahinta mahdollista pettämistä, vielä seksiäkin pahempaa, vaan kun en sille mitään voi… Tahdon hänen lähelleen henkisesti ja fyysisesti, mutta seksistä en ainakaan vielä haaveile. Teoriassa pidän sitä mahdollisena, mutta se ei ole millään lailla tavoitteenani. Gilan esimerkki on rohkaissut minua. Ehkä kaikkiin asioihin on mahdollista löytää ratkaisu. Ehkä elämässä kaikki menee kuten on tarkoitettu ja parhaiten selviää, jos antaa vain virran viedä.
Keskusteluna tämä ketju on ollut hyvä ja herättelevä, vaikka en pidäkään vastakkainasettelusta, joka tässä on syntynyt. Muistaisimmepa vain, että vaikka emme itse ymmärrä jotain, vielä se ei tee siitä väärää. Ja puhun nyt asioista, joita tapahtuu tasa-arvoisten ja omaan itseensä täysivaltaisten aikuisten kesken, haaremi ym. -vertauksia on turha esittää.
ja vielä "Gilan esimerkki on rohkaissut minua." Ei riitä että näitä esimerkkejä löytyy vaan ne jopa rohkaisevat muita samanlaiseen touhuun.
"Jotkut meistä vain yksinkertaisesti voivat rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä samaan aikaan"
Varmasti voivat, en epäile yhtään. Mutta se on taas vähän kyseenalaisempaa että pitääkö kaikki saada itselle, mikä hyvältä tuntuu ja itseä miellyttää. Hyvänen aika; varatut ihmiset käyvät paneskelemassa ja pitävät sivusuhteita kun eivät tyydy yhteen, omaan kumppaniin, vaan kaikki pitää päästä toteuttamaan. En ymmärrä miten "bi-seksuaalit" kuvittelevat olevansa jotenkin erityisasemassa että heidän täytyy saada pettää, ja se on normaalia. Ei tällaista suvaita hetero-, lesbo- tai homosuhteissakaan.
on myös jotain, joka määritellään jokaisessa parisuhteessa yksilöllisesti.
Mitä se sinulle merkitsee? Merkitseekö se seksiä kenen tahansa muun kanssa kuin puolisosi? Vai merkitseekö se ehkä sitä, että teet jotakin puolisosi tietämättä, rikot yhteisiä pelisääntöjä?
Minulle (ja minun parisuhteessani) pettäminen tarkoittaa sitä, että tehdään puolison tietämättä asioita, joita puoliso ei hyväksy tai jotka häntä loukkaavat. Olen itse näitä ihmisiä, joiden on "pakko saada kaikki" eli minulla on mieheni lisäksi suhteita naisiin. Siitä huolimatta väitän, etten ole pettänyt miestäni. Mitään en ole tehnyt mieheni tietämättä, en hänen selkänsä takana, en häntä loukaten.
Olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse saada, mikä tuntuu hyvältä ja miellyttää. Ei kenenkään. Mutta on paljon asioita, joita voi saada. On paljon tapoja elää elämäänsä.
Miksi muuten laitoit "bi-seksuaalit" lainausmerkkeihin? Siksikö, että onkin ehkä jokin oikea tapa olla bi-seksuaali ja me, polyamoriset sellaiset, olemme sen määritelmän ulkopuolella, paarioita ;-)?
Lisäksi, emme me kaikki polyamorisetkaan mahdu tuon yhden ja saman määritelmän alle. Emme me välttämättä nai kaikkea mikä liikkuu tai harrasta kimppakivaa. Minä esimerkiksi en ole avioliittoni aikana rakastellut kenenkään muun kuin mieheni kanssa, enkä luultavasti tule rakastelemaankaan. Siitä huolimatta minulla on ollut rakkaussuhde naiseen, enkä ainakaan itse pidä sitä yhtään vähempänä kuin jos olisin rakastellut myös hänen kanssaan.
Muuten, mistä tiedät, ettei sivusuhteita suvaita hetero-, lesbo- tai homosuhteissa? Kyllä suvaitaan. Heterosuhteissa sitä kutsutaan kai nimellä "avoin avioliitto". Kovin yleistä se ei ole, mutta ei taida olla bi-seksuaaleillakaan. Siitä vain nostetaan bi-seksuaalien keskuudessa suurin haloo kuin se olisi jotenkin erilaista verrattuna muiden tapaan elää ja toimia.
- Lucius C, joka ei myöskään viitsi kirjautua sisään -
Ahaa, sinulla on siis miehesi kanssa "avoin suhde", jossa molemmilla vapaus käydä vieraissa. Kyllähän se asiaa vähän muuttaa. Luulin että pidit vieraissa käymistä ja sivusuhteiden pitämistä vain bi-seksuaalisen naisten etuoikeutena "toteuttaa itseään".
Sama pätee myös "rakkaussuhteisiisi". Onhan sekin aika raskas pettämisen muoto, mutta kai sekin "avoimessa suhteessa" menettelee. Ilmeisesti miehelläsi samat "oikeudet" rakastua ja olla rakkaussuhteessa muidenkin kuin sinun kanssa?
Entä jos rakastut seuraavaksi toiseen mieheen? Kai miehesi senkin sallii, sillä olethan niitä ihmisiä joiden on "pakko saada kaikki"? Vai onko mielestänne sivusuhde naisen ja miehen kanssa eriarvoinen?
höpinöiltä. Tutkimusten mukaan ryhmäseksistä fantasioiminen on hyvin yleistä kaikissa suuntauksissa. Ettei osaa porukasta harmita että toiset toteuttaa sen mistä itse vain fantasioi. (Itse kuulun fantasijoihin jota eivät halua niitä toteuttaa)
Siis kateellinen ihmiselle jolle ei riitä oma kumppani? En tosiaankaan. Tosissasiko kuvittelet, että joku kadehtisi suhdetta jossa kumppanin lisäksi pitää harrasta ryhmäseksiä, panopuita, pitää sivusuhteita jne.
Itse kyllä toteutan fantasiaani. Se on vakava parisuhde, jossa molemmille oma kumppani riittää niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.
Ja häpeäkseni tunnistin itsestäni tuon "tynnyrissä kasvaneiden"-syyttelyn. Olen pahoillani siitä.
On aivan totta, ettei nämä ole välttämättä mitään äärikysymyksiä. Mustavalkoisen sijasta elämässä löytyy paljon niitä harmaan sävyjä. Vastakkainasettelu on sikäli aivan turhaa eikä oikeastaan johda muuhun, kuin että kaikki pitävät entistä tiukemmin omasta kannastaan kiinni.
Niin monia tapoja on elää suhteissa, kuin eläjiäkin. Toisille sopii hyvin 'yksiavioisuus' ja he kunnioittavat sitä sopimusta siten kuin sen tulkitsevat.
Minä en pidä itsessäni puutteena tai vikana sitä, että haluan useampia seksikumppaneita yhtaikaa. Minä olen biSEKSUAALI.
Minulle se on rikkaus.
yhteenkään kysymykseeni.
Lisäksi en ollut kommentoinut tätä keskustelua aiemmin, joten ihmettelen pikkuisen, mitä "luulit" minua koskien ja perustuen mihin :-).
Kysyn uudelleen; mitkä ovat sinun parisuhteessasi pettämisen kriteerit? Yleensä suhde avioliiton ulkopuolisiin henkilöihin? Jos näin on, ymmärrän, että sinun kohdallasi rakkaussuhde olisi pettämistä, riippumatta siitä, tietääkö puolisosi siitä vai ei. Mutta - toistan tämän - minun/meidän kohdalla pettäminen tarkoittaa toisen luottamuksen pettämistä, vehkeilyä selän takana, sovittujen rajojen ylittämistä. Minulla on tämän suhteen rajoissa oikeus rakastua ja niin on miehellänikin. En edes, voimakkaasti tuntevana ihmisenä, tiedä, miten pystyisin kahlitsemaan tunteeni niin, etten rakastuisi tai ihastuisi. Minä en voi tunteilleni mitään. Teoilleni sen sijaan voin. Paljonkin. Samoin voi mieheni, joka on ajatteleva ja tunteva ihminen siinä missä minäkin.
Ja kun nyt kysyit, voin kai vastata. Rakastuminen myös vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön on "sallittua" (koska, kuten sanoin, en voi enkä halua kahlita tunteitani), mutta sen enempi ei. Meillä kummallakaan. Meidän tapamme olla mies ja vaimo on tämä. Siihen vaikuttaa moni muukin seikka kuin bi-seksuaalisuus (esim. minun transseksuaalisuuteni, joka taas vaikuttaa siihen, miksi en harrasta seksiä naisten kanssa), joita en ala juurta jaksain selittämään.
Uskon vakaasti, että se, kuinka toteutan omaa itseäni, elämääni ja hui kauhistus, itseäni polyamorisena bissenä ja transgenderinä, ei ole keneltäkään pois, eikä sen pitäisi loukata ketään.
Elämä on niin täynnä värejä :-).
Sehän on hienoa jos voi toteuttaa itseään niin kauan kun se ei vahingoita muita. Monelle meistä kaikenlainen itsensätoteuttaminen(muukin kuin seksiin liittyvä) jää vain haaveeksi. Itse fantasioin ryhmäseksistä, mutta en usko että haluaisin/pystyisin sitä välttämättä toteuttamaan. Ja itselleni sopii vain perinteinen(paitsi että ollaan naispari)kahden hengen parisuhde silloin kun suhteessa olen. Sinkkuna voisin toimia toisin.
Ja mikä riittää kenellekin? Toinen tarvitsee elämäänsä 20 ystävää, toiselle riittää yksi. Toiselle on suku tärkeä, toiselle ei. Toinen tarvitsee työpaikalleen paljon ihmisiä, toinen haluaa ehdottomasti työskennellä yksin. Mikä on normaalia, mikä on tarpeeksi? Ja muistuttaisin vielä että ketjun aihe liittyy aikuisten harrastamaan/elämään VAPAAEHTOISEEN toimintaan.
Kommentoit kerran aikaisemmin ja siihen perustui mielipiteeni. Tosin siinä saattoi olla mukana myös viittauksia siihen yleiseen "bi-henkisyyteen" mitä tällä palstalla näkyy viljeltävän, ja jota tunnuit puolustelevan.
En usko että tässä karkailevan kissan aloittamassa keskustelussa alunperinkään on ollut kyse tunteista ja niiden kahlitsimisesta, vaan ihan silkasta seksistä ja hauskanpidosta. Eiköhän ihastumiset ja rakastumiset ole aivan inhimmillisiä tapahtumia elämän aikana, siitä huolimatta että olisimme sitoutuneita. Ja niin kuin sanoit, ei tunteille mitään voi, mutta teoille voi. Anteeksi mutta mielestäni olet hieman ristiriitainen. Sallitte molemmille rakastumiset, muttei sen enempää. Eikö rakkaussuhteeseen ryhtyminen sitten ole teko ja enemmän?
Minusta parisuhteeseen ei kuulu ulkopuolisia, ei henkisellä eikä fyysisellä tasolla. Eikä pettämisestä kumppanille kertominen tee tekoa yhtään oikeutetummaksi. Suhteen ulkopuolisissa ihastumisissa ja rakastumisissa ratkaisee teot. Jos tätä tunnetta ei pystykään vastustamaan, vaan tulee tarve huhuilla vastarakkautta tai päästä lähempään kontaktiin tämän ihastuksen kohteen kanssa niin siinä vaiheessa olisi kypsää kysyä itseltään mitä haluaa ja mahdollisesti katkaista vanha suhde jos se ei tyydytä yksinään. Sinkkuna olokaan ei ole hullumpi vaihtoehto jos tuntuu että on tarve jakaa itsensä useamman ihmisen kanssa.
Hieman vain kunnioitusta itseään, kumppaniaan ja muita ihmisiä kohtaan.
Ilmeisesti sinulla ei ole perhettä ja jälkikasvua. Nimittäin näiden aikuisten tunnemyllyjen takia ei ihan kevein perustein perheitä pidä pilkkoa ja ryhtyä sinkuksi tai uusperhekokeiluihin.
Ehdottomasti mieluummin pidän parempana vaikka parien väliset kimppajutut niin ei perheitä tarvitse rikkoa siksi että katsellaan vähän toisaallekin.
Tietysti sellainen vaatiikin suhteelta paljon. Luottamusta ja kumppanuutta pitää olla rutkasti. Ja suhde pitää olla ehdottomasti muun kuin seksin varassa.
Itselläni on vanhemmat eronneet aikoinaan, syy löytyi juuri näistä uskollisuus-uskottomuus-teemoista.
Itse avioerolapsena tiedän että vanhempien ero painaa kaikessa vielä aikuisenakin. Ihan käytännön asioissa siis. Ja koskee minunkin lapsia.
En nimittäin kommentoinut kertaakaan aiemmin :-D. Joten olet perustanut mielipiteesi minusta jonkun toisen kommenttiin.
Mutta asiaan.
Mielestäni alunperin tässä keskustelussa on ollut kyse siitä, mikä on "oikea" tapa olla bi-seksuaali. Muistaakseni kissa sanoi, että bisseille on yhteistä seksuaalinen vetovoima molempia sukupuolia kohtaan. Olisin voinut kommentoida tuohon, etten minä kai sitten ole bi-seksuaali ollenkaan :-). Nimittäin jos seksi ja halu seksiin nostetaan ratkaisevaksi tekijäksi.
Ristiriitainen? Mahdollisesti :-). Sallimme ihastumiset ja rakastumiset toisiin ihmisiin, mutta (jos nyt haluat kuulla kaikki jännät yksityiskohdat :-)) suhde vastakkaisen sukupuolen kanssa on meidän liitossamme poissuljettu. Mieheni ei halua minun jakavan itseäni ruumiillisesti kenenkään muun kanssa kuin hänen - tahtoo siis sanoa; hän ei halua minun naivan muiden kanssa, ja minusta se on ihan okei. Minäkin haluan vain häntä. Minun puolestani hän voisi hyppiä jonkun komean kundin sänkyyn (voisin asettua vaikka katselemaan...), mutta hän ei halua "toteuttaa" sitä puolta itsestään. Sekin on okei.
Rakkaussuhde naiseen on minulle sallittu, kyllä. Platoninen suhde. Ehkä ihmettelet, miksi kutsun sellaista rakkaussuhteeksi (ei mee jakeluun :-D?), mutta minulle se on ollut/on sitä. Ei niin, ettenkö olisi maannut myös naisten kanssa, olen minä. Joskus. Kauan sitten. Rakkaussuhteeseen ryhtyminen on teko, kyllä, aivan kuten sanot. Se on teko, joka meillä on sallittu ja okei. Siihenkin on syynsä, mutta en nyt ala jorisemaan reviireistä ja sukupuolten eroista.
Siinäkin olen samaa mieltä kanssasi, että pettäminen on väärin, eikä siitä kertominen tee asiaa oikeutetuksi. Päinvastoin.
Mutta kyse onkin siitä, mikä on pettämistä. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Sinulle pettäminen tarkoittaa kaikkea suhteen ulkopuolelle suuntautuvaa, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Mutta se ei ole mikään normi, mistä poikkeaminen olisi väärin tai lainvastaista. Toisissa liitoissa asiat ovat eri tavoin ja sekin on okei. Aivan kuten sinun halusi, tarpeesi määritellä uskollisuus siten kuin määrittelet.
Ei tarvitsekaan mennä jakeluun se miksi tai miten toiset voivat päätyä erilaisiin ratkaisuihin. Mutta minun mielestäni olisi ihan hyvä ymmärtää kuitenkin se, että erilaisia ratkaisuja on ja että ne eivät välttämättä ole tuomittavia tai huonoja.
Tai että toisenlaisiin ratkaisuihin päätyvät ihmiset eivät kunnioittaisi itseään tai toisia ihmisiä :-)
Anteeksi, ymmärsin että "Lucius C, joka ei myöskään viitsi kirjautua sisään" oli sinun allekirjoituksesi.
Miehesi vaikuttaa oikein fiksultakin, ja hienoa että kunnioitat hänen toiveitaan.
En oletakaan että minun mielipiteeni olisi normi, jota pitää noudattaa. Kerroin kantani asiasta kun kysyit sitä pariin otteeseen. Ja ymmärrän senkin että pettämisen rajat voidaan yhdessä kumppanin kanssa sopia.
Kommenttini ei muutenkaan kohdistuneet suoraan sinuun, vaan enemmän täällä vallitsevaan jo aika yleiseenkin ilmapiiriin nimenomaan bi-seksuaalisuudesta. Yleensä bi-seksuaaliksi ilmoittautunut varattu nainen toivoo seksiseuraa naisista nimittäen tätä vielä esim tyttöystäväksi.
Naimisissa olevat naiset hakevat rakkaussuhteita ja läheisyyttä muualta. Tuntuu että bi-seksuaalin synonyymi alkaa olla se, että pitää olla rinnakkaissuhde.
Voisiko ne kaksi asiaa erottaa toisistaan?
Eli on olemassa ihmisiä jotka harrastavat "avoimia suhteita", olivat he sitten heteroita, bissejä, lesboja, homoja jne. Ja on olemassa ihmisiä jotka ovat perinteisen yksiavioisen parisuhteen kannalla, olivat he sitten heteroita, bissejä, lesboja jne..
Bi-rouva: en kommentoi kimppajuttujasi, mutta se miten lapset käsittelevät vanhempiensa eron taitaa olla aika tapauskohtaista. Monet lapset kärsivät myös siitä että esim äiti ei viihdykään enää niin paljon kotona kun aika pitää jakaa isän, lasten ja uuden tyttö- tai poikaystävän kanssa.
Siis oli se toki minun puheenvuoroni, mutta kun kommentoit siihen näin:
"Luulin että pidit vieraissa käymistä ja sivusuhteiden pitämistä vain bi-seksuaalisen naisten etuoikeutena "toteuttaa itseään"."
ihmettelin, minkä perusteella sellaista luulit - siis kun en ollut sanonut asiaan aiemmin yhtään mitään :-).
Mutta se siitä.
Olen itse asiassa aika pitkälti samaa mieltä kanssasi. Bi-seksuaalisuus on paljon, paljon muutakin kuin kimppakiva tai rinnakkaissuhde, ja minusta on aika harmittavaakin, että nykyään aika usein oletetaan esim. että bissellä on automaattisesti suhteita miehiin ja naisiin, samanaikaisesti jopa. Joillakin on, mutta ei suinkaan kaikilla. Ja vaikka niitä sivusuhteita olisikin, eivät ne kaikki ole samaan muottiin valettuja nekään.
Ymmärsinkin että tarkoitit tuota lausetta. Sillä viittasin ainoastaan yleiseen käsitykseen, joka tuntuu täällä vallitsevan, ja jotenkin sain käsityksen että sinäkin sen perään rummuttelet. Mut ehket sitten kuitenkaan. Eli pahoittelen turhan nopeita johtopäätöksiäni.
Ehkä sanoilla uomilla sitten suurin piirtein ollaan. Tosin mielestäni bi-seksuaalisuus on aivan muuta kuin kimppakiva ja rinnakkaissuhde, mutta ei kai tässä suurempaa kinaa kuitenkaan taideta saada aikaiseksi;-D
Niinpä, näin siinä käy, minunkin määritelmäni oli siis liian "ahdas" ;)
Seksi ja halu seksiin molempien sukupuolien kanssa on mielestäni nimenomaan se, mikä erottaa bi-seksuaalit heteroista. Kaikki eivät vain toteuta haluaan, joko ollenkaan tai vain yhden kumppanin, samaa tai eri sukupuolta olevan kanssa kerrallaan.
Monet puhuvat ystäviensäkin kohdalla rakkaudesta ja rakastamisesta, mutta seksuaalisuutta siihen ei välttämättä liity.
Olen lukenut täältä määritelmiä, että minä en olisi "oikea" biseksuaali, koska tahdon kiinteän suhteen vain mieheen ja miehestä huolimatta haluan joskus naisten välistä hellyyttä.
Kimppaseksi tai parisuhteen ulkopuolinen suhde ei ole välttämättä leimallista nimenomaan biseksuaaleille. Muullakin tavoilla suuntautuneet tekevät sitä yhtä lailla, tai ovat tekemättä.
Kyllä, Gilan esimerkki on rohkaissut minua, mutta ei siten kun sen ilmeisesti ymmärsit. Minun olisi pitänyt olla tarkempi, myönnetään. Gilan esimerkki on rohkaissut minua u s k o m a a n siihen, että elämässä kaikki voi järjestyä. Mihinkään "samanlaiseen touhuun" se ei minua aja, sillä Gilalla tai kenelläkään muullakaan "ulkopuolisella" ei ole osuutta siihen, mitä ihmissuhteissani mahdollisesti tapahtuu tai on tapahtumatta.
Ei ole kysymys siitä, tyytykö ihminen yhteen kumppaniin vai ei. Ei myöskään siitä, että pitäisi saada kaikki mikä miellyttää. Kysymys on siitä, voiko rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä kerralla. Jos olet joskus rakastanut, tiedät, ettei siinä välttämättä tarvita seksiä. Pettämistä siten, kun sinä näytät sen ymmärtävän, ei tarvitse tapahtua ja silti voi rakastaa aidosti ja paljon syvemmällä tasolla kuin ystävää. Ja edelleen: sikäli kun olet joskus rakastanut, tiedät, ettei rakkauden tappaminen onnistu noin vain - jos onnistuu, liekö se mitään rakkautta ollutkaan. Siksi sen kanssa on parasta vain opetella elämään niiden raamien puitteissa, mitä omat (ja mahdollisen kumppanin) arvot ja elämänkatsomus asettavat. Tällä hetkellä ei näytä mahdolliselta, että minun suhteeni ihastukseeni (rakastukseeni) muodostuisi ikinä toden teolla fyysiseksi. Ja minä hyväksyn sen. Mutta kuten Lucius C., myös minä uskon kykeneväni rakkaussuhteeseen ihmisen kanssa ilman seksiä.
Jos rehellisyys suhteissa säilyy ja kaikki asianosaiset tuntevat olonsa hyväksi, miksi minkään heidän välillään pitäisi häiritä ketään ulkopuolista? Miksi ajatuskin tuollaisesta häiritsee sinua? Kunnioitan vakaumustasi, mutta en sitä, että sinun täytyy pyrkiä kiivaasti tuomitsemaan niitä, joiden maailma näyttää vähän erilaiselta kuin omasi. Minä tai kukaan muutkaan meistä "bi-seksuaaleista", kuten hienosti lainausmerkeissä ilmaisit, emme ole tunkeutumassa sinun elämääsi tai suhteeseesi.
asia mikä mun silmään pistää koko keskustelussa on toi sana "oikea"-biseksuaali... se "oikea"-sana.. Eikös me olla kaikki "oikeita" ihmisiä, joilla jokaisella on tapansa suhtautua ja käsitellä asioita "oikeaksi" katsomallaan tavalla.
Eli ei kai bi-seksuaalisuudessa ole oikeita ja vääriä tapoja. On vain ihmisiä, jotka kaikki toimivat tavallaan.
Eikös tässä ollutkin tarkotus keskustella, että voiko sellaista asiaa edes määritellä, "oikea" bi. En tajua miten jutut meni toisten elämän tuomitsemiseen. On tää kans kumma palsta.
En ole ketään kiivaasti tuomitsemassa, ainoastaan ärsyttää että bi-seksuaalisuuden nimissä haluatte rakastaa tai panna useampaa ihmistä kerralla. Siitä vaan! Mutta ei se siihen bi-seksuaalisuuteen liity, eiköhän se ole luonnekysymys.
Mistä sinä tiedät kuka minun elämääni on tunkeutumassa? Mutta totta totisesti kartan jatkossa itsensä bi-seksuaaliksi luokittelevan ihmisen. Harmi että täällä pilataan monen ihan perinteistä bi-seksuaalisuutta edustavan maine.
Ehkä missaat kivan ihmisen elämästäsi jos vain pelkän suuntautumisen perusteella aiot karttaa. Aina kannattaa tutustua ihmiseen itse eikä uskoa oletuksiin tai siihen mitä muut puhuvat.
Hyvää joulua :)
ohoooh!
Eikö siitä nimenomaan ollutkin kyse alunperin, kuka on "OIKEA" bi-seksuaali? Tulimmeko asiassa johonkin johtopäätökseen? Eli onko "oikea" sitten tämmöinen "perinteinen" (mikä kumma se on?) bi-seksuaali?
Kuten olen kai aiemmin jo sanonutkin (en jaksa lukea niitä edellisiä), minuakin harmittaa, että bi-seksuaalista on käytännössä tullut melkeinpä kimppakivan ja moni"avioisuuden" synonyymi. Tämä antaa aivan liian kapean kuvan siitä, mitä on olla bi-seksuaali. Ja kuten sanot, se ei liity bi-seksuaalisuuteen, vaan ihmisen luonteeseen. Minun mielestäni.
Mutta mihinkään maineen pilaamiseen en halua uskoa. Itse ainakin koen olevani elämässäni ja tavassani toteuttaa seksuaalisuuttani niin vahvoilla, että se, miten toiset omassa elämässään toimivat, ei minun mainettani pilaa. Itse kuitenkin tiedän, mitä ja mikä olen, ja jos joku olettaa minusta jotain vain siksi, että olen (polyamorinen transgender :-p) bisse, niin vaikka se vähän harmittaakin, ei se taatusti pilaa mainettani.
Kaipa tässä on ainakin jotain ajatuksia saatu aikaiseksi johtopäätelmien tekemiseksi.
Maineesta sen verran, että uskon kyllä bi-seksuaalisuuden suuntaumisena särähtävän helposti uskollisuutta ja yksiavioisuutta kunnioittavan ja noudattavan ihmisen korvaan uuteen ihmiseen tutustuttaessa. Valitettavasti, mutta kyllä ennakkoluulot ovat bi-seksuaaleja kohtaan kovat, varsinkin lepakoiden keskuudessa.
Mulle on kyllä vain lepakot ehdotelleet kimppakivaa, ei bisset.. Enkä muutenkaan ole huomannut että lepakot olis jotenkin uskollisempia kuin muuut.
on niin ihanaa?En oo ite koskaan sitä harastanut,eikä oikeen ymmärrä.
Siksipäs en ole suostunutkaan lesbojen houkutteluihin. Ja itse kyllä olen bi, joten ei ryhmäseksi taida olla mikään bissejen erikoisherkku.
Kas kun bisset sit ovat leimautuneet mutta lepakot eivät. Ettekö nyt tajuu pointtia? Bi-seksuaaleihin kohdistuvia ennakkoluuloja täällä vaan koetetaan puhdistaa. Bisset ovat ainoa ryhmä joita pidetään vaan hauskanpitäjinä, vaik tuskin näin on.
Aika kapealla akselilla on liikuttu tässä keskustelussa...
Mikä ihmeen "oikea" tai "väärä"
en vaan jaksa ymmärtää...
jaksan kyllä ymmärtää, jos joku haluaa. jaksan ymmärtää, jos joku rakastaa. yhtä tai kahta. viittä tai useampaa. mitä siitä.
olen rakastanut (ja rakastan paraikaa) useampaa yhtä aikaa ja mulle se on tuonut kipua. kyllä, varmaan hyvyyttäkin, mutta pääasiassa kipua.
ja ei, en ole tehnyt mitään, mitä voisi luokitella pettämiseksi, en edes näiden puritaanien mielestä.
"oikeasta" bisseydestä... mun (biseksuaalinen)puoliso on mulle nainen ja mies ja mä olen mun puolisolle mies ja nainen. miten kulloinkin tuntuu sopivan. meillä saa olla sitä mikä tuntuu hyvältä.
kovin karvainen mä en ole eikä mun miehellä oo tissejä.
mut mitä siitä. mielikuvitus on hieno asia. enkä tarkoita sitä että kumpikaan kuvittelis olevansa jonkun muun kanssa - vaan sen oman kumppanin, jolle kuvittelee "toisen" sukupuolen. ja itselleen myös, toisinaan saman, toisinaan toisen.
eikös tässä olla kuitenkin biseksuaalisuuden ytimessä?
että ihminen on ihminen, ja rakastuu ihmiseen, eikä sukupuoli ole itsessään määräävä tekijä?
Kiva näkökulma tän kaiken keskelle. Kiteytät hyvin bi-seksuaalisuuden ytimen.
mutta kaikilla ei ole samanlaista puolisoa kun sulla. kaikilla ei ole tilaa olla mies tai nainen ja tuoda kaikkia omia puoliaan esiin oman puolison kanssa edes mielikuvituksen avulla. onnittelen sua!
joo ja tää keskustelu on jotenkin jäänyt junnaamaan paikalleen.
että mulla on käynyt tuuri.
aivan valtavan käsittämättömän mahdottoman upea lykästys, jollaista ei satu kuin ehkä kerran (tai kaksi) elämässä.
...mutta, väitän myöskin että on se kiinni itsestäkin.
kuinka paljon on valmis itsestään antamaan.
kuinka paljon on valmis joustamaan
stereotypioistaan siitä, millaista on olla nainen ja millaista on olla mies.
miksi muuten "biseksuaalit" kertoisi täällä, että ne haluaa että niiden "miehet on miehekkäitä" ja "naiset naisellisia"... hhuhhhh?
ja että mies ei voi olla nainen, eikä nainen voi olla mies - miten niin ei?
heteronormeja bissepalstalla???
(todellakin - heteronaisten villeimpien fantasioiden esiintymisareena??)
moninaisia tarpeita tyydyttämään tarvitaan aina useita henkilöitä? (ei niin, ettenkö mä muille hyväksyisi kaikkea, minkä ne kokee itselleen tarpeelliseksi eivätkä tekemisellään loukkaa muita - - mutta mutta mutta mitään muita mahdollisuuksia ei tällä palstalla ole kukaan koskaan edes maininnut ääneen.)
miksi yhden ihmisen moninaisuus (tai sen mahdollisuus) on tällä palstalla olemassaolematon asia?
mikä lie tabu...
nainen on nainen ainoastaan jos se meikkaa?
mies on mies ainoastaan jos se... öhhh tykkää autourheilusta eikä laske vessanrengasta?
väittäkään mulle vastaan...
sillä tämä on provokaatiota, perkele!
ps ja rauhaisaa joulua kaikille, ikään, kokoon, sukupuoleen ja suuntautuneisuuteen katsomatta!
Ja tietenkin miestäsi. Olette selvästi löytäneet sellaisen tavan elää, joka on kyllin hyvä teille. Se on hienoa, oikeasti.
Aiemmasta viestistäsi tämä kohta:
Jaan tämän mielipiteen kanssasi täysin! Juuri ihmisestä on kysymys, ei niinkään sukupuolesta.
Mutta... haluammepa tai emme, sukupuolilla on eroja. En tunne yhtään transihmistä, joten minun täytyy tyytyä kirjoittamaan niistä, joista siis tiedän; miehistä ja naisista.
Minun mielikuvitukseni ei riitä kuvittelemaan naista mieheksi (taas löysin itsestäni rajoittuneisuutta! Virkistävää!) ja päinvastoin. Minä pidän todella miehisestä vartalosta sellaisena kuin se on ja naisesta naisena. En ole kovin ulkonäkökeskeinen, joten mieheni tai naiseni saa näyttää siltä miltä näyttää, jokaisesta ihmisestä löytää kuitenkin jotain ihastuttavaa tai viehättävää, varsinkin jos hänen persoonansa on sytyttävä.
"Pikkusieluinen" voi olla kuoreltaan kuinka hyvännäköinen tahansa, mutta hän ei sytytä lainkaan, mikäli persoona on vastenmielinen.
Mutta miesten ja naisten erot... Minä rakastan sitä lihasten ja karvojen tuntua käden alla, mikä esimerkiksi miehen rinnassa ja vatsassa tuntuu. Miesten kädet ovat monesti kulmikkaammat, karkeammat, kuin naisten. Naisen vatsaa ja rintaa hyväillessä käsi tapaa useimmiten pehmeyttä, ihon tuntu on erilainen. Lähimpänä kovuutta, minkä käsi tapaa naisen rinnalta, ovat nännit.
Miehet ja naiset maistuvat erilaisilta, hyvältä molemmat.
On ikävää, että joku täällä vetäisi yhtäläisyysmerkin biseksuaalisuuden ja pettämisen/ryhmäseksin välille. Näinhän asia ei suinkaan ole.
Yksiavioisuus ei ole välttämättä mikään luonnollinen olotila ihmiselle, se on vain kulttuurisidonnaista, opittu tapa. Useammat seksi- tai seurustelukumppanit yhdellä ihmisellä ei välttämättä ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin, voivat rikastuttaa elämää uskomattoman monella tavalla.
Aluksi kirjoitit mm. näin:
"Minä satun olemaan sellainen biseksuaali, että voin haluta seksuaalisesti kumpaa tahansa, miestä tai naista, mutta tunteiden syveneminen rakkaudeksi tarvitsee vastakappaleekseen miehen."
ja näin:
"Vaikka en rakastu naisiin, enkä halua kiinteää parisuhdetta naisen kanssa, ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että kuka ja mikä tahansa nainen kelpaisi pelkästään seksiin."
Ja nyt taas toteat tämän: "Juuri ihmisestä on kysymys, ei niinkään sukupuolesta."
Hieman ristiriitaista mielestäni. Aika hyvin olet katogorisoinut että miehet sopivat sinulle kiinteään parisuhteen muodostukseen ja rakkauden kohteeksi, toisin kuin naiset, joita haluat vain sänkyysi.
En minä automaattisesti ole rakastunut kaikkiin miehiinkään, joiden kanssa olen sänkyyn mennyt. Rakkauden puute ei ole estänyt nauttimasta seksistä.
Nimenomaan ihmisestä on kysymys, minä viehätyn seksuaalisesti joistakin ihmisistä, sukupuoli ei ole siinä erityisen ratkaiseva tekijä.
Se, että olen tähän mennessä elämässäni rakastunut vain miehiin, aiheutti itselleni sellaisen arvelun, että tämä lienee pysyvä ominaisuus. En kuitenkaan ole erityisesti päättänyt rakastua vain miehiin ja olla rakastumatta naisiin, niin vain on käynyt.
Ehkä joskus mahdollisesti tapaan naisen, johon rakastun. En kuitenkaan usko, että lakkaisin silti kaipaamasta välillä miehen kosketusta.
Kirjoitit että "haluan naisia vain sänkyyni". Sen voi ilmaista noin karkeasti, mutta se ei ole välttämättä ainoa asia, jota haluan sänkyyn haluamani naisen kanssa tehdä. Kysymys ei myöskään ole siitä, etten tuntisi mitään naista kohtaan, joka sängyssäni on. Rakkautta se ei kuitenkaan, ainakaan tähän mennessä, ole ollut.
Rakkauteen ei aina sisälly seksi, eikä seksiin aina sisälly rakkautta.
>>haluammepa tai emme, sukupuolilla on eroja. En tunne yhtään transihmistä, joten minun täytyy tyytyä kirjoittamaan niistä, joista siis tiedän; miehistä ja naisista.
en ole missään välissä sanonut itseni tai puolisoni olevan transihminen. Ei tarvitse olla transukupuolinen pystyäkseen hyppäämään toisen sukupuolen nahkoihin.
...ehkäpä molemmat meistä ovat lähempänä sukupuolineutreja, tosin.
Tällä tarkoitan, ettei meistä kumpikaan ole esim. käyttäytymiseltään leimallisesti mies tai nainen.
siksi puhun ihmisistä.
miellän itseni ensimmäiseksi ihmiseksi; vasta sen jälkeen naiseksi. ymmärrätkö mitä tarkoitan?
>>Minun mielikuvitukseni ei riitä kuvittelemaan naista mieheksi.
hmmmmm. en usko että olet todella yrittänyt/löytänyt sellaista ihmistä, jonka kanssa olisit sen halunnut tehdä.
enhän minäkään miestäni katsoessani kuvittele häntä naiseksi. (tosin jos hän pukeutuisi "mekkoihin", luultavasti siihen pystyisin, sillä hän on todella kaunis :-D)
seksuaalisessa kanssakäymisessä taas on monia tasoja, joihin kaikkin et ehkä ole koskaan tutustunut.
ihmisenä olemisessa on kuitenkin kyse energiasta.
jos joku on sinut itsensä ja olemuksensa kanssa ja sillä hetkellä, siinä tilanteessa olemassa naisena, hän tuntuu naiselta, vaikka olisikin mies.
fyysiset ominaisuudet ovat pintaa.
pelkästään pintaa.
>>Minä pidän todella miehisestä vartalosta sellaisena kuin se on ja naisesta naisena.
en ole oikeastaan mitenkään eri mieltä tästä. katselen mielelläni sekä miehen, että naisen vartaloa, sen liikeitä ja ominaispiirteitä.
mutta ulkoiset seikat eivät oikeastaan liity tähän millään tavalla.
ehkäpä... rakstelu syvästi rakastamansa ihmisen kanssa liikkuu vähintäänkin aivan eri sfääreissä kuin hauskanpito bedbuddyn (anteeksi että syyllistyn anglismiin... suomenkielinen vastine olisi...sänkykamun??) kanssa.
(tämän sanon mitenkään väheksymättä hauskanpitoa!)
On vaan vaatinut aivan helvetisti uskallusta (ja monen vuoden rakastamisen) lähteä tutustumaan omiin rajoihinsa. se on ollut sen arvoista, monikymmenkertaisesti.
että suosittelen.
ei kaikki ole sitä miltä näyttää.
että
>>>Yksiavioisuus ei ole välttämättä mikään luonnollinen olotila ihmiselle, se on vain kulttuurisidonnaista, opittu tapa.
yhtälailla kulttuurisidonnaista voi olla naisen tarve saada olla "otettu" ja miehen tarve olla "ottaja".
että samalla kun homoseksuaalisuus tai biseksuaalisuus on noin yleisesti ottaen miehelle kova pala ja hankalaa hyväksyä (niin itsessään kuin muissa) samalla tavalla se on hankalaa naiselle.
siis se, että myös miehellä voi olla tarve olla "otettu". ja kuinka hankalaa voi olla naiselle olla "ottaja", kun _kaikki_
kulttuuriset normit ovat sitä vastaan?
olemme niin tupaten täynnä erilaisia ylhäältä (ympäriltä, vanhemmilta, televisiosta, oppikirjoista jne jne jne) päin tulevia strereotyyppejä ja normeja, että niitä
on aivan saatanan edes hankala nähdä....
saatika rikkoa.
...sen ottajan roolin toteuttamiseen nainen tarvitsee naisen.... koska mies on ??
luontaisesti vahvempi?
miten on? onko suurin osa biseksuaalinaisista kuitenkin heteroita, jotka tarvitsevat "miehiselle" energialleen jonkin purkautumistien, jota eivät voi/uskalla omaan mieheensä purkaa??
... että kyse on heterosta, jos nainen haluaa purkaa miehistä energiaansa naisen kanssa. Jos nainen nauttii toisen naisen kanssa rakastelusta ja tuntee intohimoa/rakkautta häneen, ei liene voida sanoa, että hän on hetero? Tai no, jos hän itse kokee niin, miksei...
Useinkin suhteissa on erilaisia tasoja. Ihmiset ovat toisilleen purkautumisteitä, rakkauden kohteita, hellyyden antajia, luotettuja ystäviä yms. Ehkä ei kannata tarttua yhteen piirteeseen ja tehdä siitä jotain johtopäätöksiä.
Eiköhän jo voitaisi myöntää, että biseksuaalisuudella on monenlaisia ilmenemistapoja.
Olet aelita, kirjoittanut kiinnostavista asioista tuolla ylempänäkin. On ollut mukava lukea.
Niin, on kai vielä yleinen käsitys, ainakin heterosuhteessa, naisen olevan se passiivisempi ja "otettava" osapuoli ja miehen se "ottava", aktiivisempi puolisko.
Nainen on tämän päivän yhteiskunnassamme melkoisen kaikkivoipa ja moneen pystyvä. Luulenpa, että se näkyy tai alkaa näkyä jo parisuhteen intiimilläkin puolella. Myös seksuaalisuudesta puhuminen on vapautunut,joten uskon senkin vaikuttavan tähän.
Kysyt:
"miten on? onko suurin osa biseksuaalinaisista kuitenkin heteroita, jotka tarvitsevat "miehiselle" energialleen jonkin purkautumistien, jota eivät voi/uskalla omaan mieheensä purkaa??"
Mielenkiintoinen kysymys, todella. Kysymyksestäsi kuitenkin tulee minulle mieleen bi-nainen, joka hakee _vain_ seksiä toisesta naisesta. Sellaisiakin tietysti on, kuten on jo aiemmissa keskusteluissa todettu. En myöskään usko, että heterosta noin vain heittäydytään binaiseksi seksin vuoksi. Mutta...
Itse uskon siihen tunnettuun väitteeseen, että jokaisessa ihmisessä on kumpaakin sukupuolta. Miten se meissä sitten "näkyy", käy ilmi, on edelleen jonkinlainen tabu.
Uskon, että niin hetero- kuin binaisissakin on maskuliinisuutensa tunnistavia. Heterosuhteessa naisella voi olla vaikeuksia toteuttaa sitä puolta itsessään, jos puoliso ei tätä ymmärrä. Heteronainen ehkä tyytyykin tähän itsestäänselvänä, naiseuteen kuuluvana asiana, sen kummemmin asiaa miettimättä.
Binainen, suuntautumistaan etsiessään, joutuu tutkimaan itseään ja myös seksuaalisuuttaan syvällisestikin. Tämän prosessin kautta hänen on ehkä helpompi tunnistaa/myöntää tietty maskuliinisuus itsessään?
Mutta se, miten tämä maskuliinisuus sitten seksuaalisesti purkautuu, on kiinni henkilöstä itsestään, kumppanista ja... ympäristöstäkin.
Minä löydän itsestäni helposti molemmat puolet. En silti toteuta itseäni etsimällä naisista vain seksiseuraa. Nais- ja miessuhteeni on sisältävä niin paljon muutakin.
>>Eiköhän jo voitaisi myöntää, että biseksuaalisuudella on monenlaisia ilmenemistapoja.
tämä kai lienee selvää.
olen vain yrittänyt kaivaa biseksuaalisuudesta muitakin ilmenesmuotoja, kuin "puritaanit" ja "heitukat"
:-DDD
tää keskustelu on on ollut niin mahottoman tympeetä ja yksisilmäistä että on ollut pakko heittää vähän hömpöttelyä peliin!
>>Olet aelita, kirjoittanut kiinnostavista asioista tuolla ylempänäkin. On ollut mukava lukea.
ja kumarrus!
>>jokaisessa ihmisessä on kumpaakin sukupuolta. Miten se meissä sitten "näkyy", käy ilmi, on edelleen jonkinlainen tabu.
niin se tuntuu olevan.
mistäköhän se saattaisi johtua?
miksi kulttuurimme vaatii niin tiukat rajat sukupuolen ilmaisemiselle? ja miksi sukupuolen ilmaiseminen on niin olennaista?
jopa siitäkin huolimatta, että suomessa nainen saa (jo sääolosuhteista johtuen) käyttää housuja ja läskipohjakenkiä.
(tosin aina säännöllisesti suomalaisilta naisilta vaaditaan "tyyliä" eli pukeutumista kuin esim. virolaiset sisaret.)
on ollut ihan _käsittämätöntä_ lukea tuolta sisarpalstalta kommentteja tyyliin:
"en voi ymmärtää, miksi kukaan nainen haluaisi näyttää mieheltä. minä haluan naiseni naisellisena eli meikkaavana, korkokengissä ja hameessa!"
ei tähän pieneen päähän mahdu, että mitenkä meikkaaminen tai korkokengät tekee kenestäkään naisen. ja miten vastaavasti niiden puuttuminen miehen.
ei ei ei ja ei.
(no ehkäpä lesbopalstallakin hengaavat vain heteromaailman kyllästämät kaappilesbot :-D)
(sitten täytyy sanoa, että vaikka seisonkin kaiken sanomani takana, kärjistän kyllä ihan tarkoituksella :-D)
Mikähän tässä on niin tympeetä ja yksisilmäistä ollut? 'Heitukat' luulevat että heitukkamaisuus on bi-seksuaalisuutta, ja tähän 'puritaanit' eivät halua ymmärrettävistä syistä leimautua. Heitukat on heitukoita, edustivat mitä suuntausta tahansa.
älä itte leimaa.
mulla oli sekä heitukat että puritaanit sitaateissa, huomasitkos? se oli kärjistys, provokaatio.
mun mielestä itseään saa toteuttaa niin kuin tykkää, kunhan ei satuta muita, eikä valehtele; itselleen eikä muille.
on tietenkin jotain, mitä en oikein ymmärrä...
se on muiden tuomitseminen oman elämäntapansa tai tilanteensa perusteella.
ditto.
Voi olla, etten ole koskaan yrittänytkään etsiä ihmistä, jonka voisin kuvitella olevan kumpaa sukupuolta tahansa. En ole kokenut sellaiseen tarvetta, olen löytänyt ihmisistä kaikki ne piirteet, jotka minua ovat viehättäneet.
Tosin kaikki viehättävyys ei ole tullut aina samassa paketissa, vaan yhdessä viehättää yksi asia, toisessa toinen...
Tämä, jos mikä, on aivan totta. Tulee olemaan varmasti seksuaalisen kanssakäymisen tasoja, joihin en koskaan tule tutustumaankaan, vaikka tiedän monen olemassaolosta.
Tässä väittämässä on jotain sellaista "spirituaalia", jota en oikein tunnista ja sisäistä.
Olen ehkä liian maanläheinen ja minusta toinen voi olla vaikka kuinka sinut itsensä sekä olemuksensa kanssa ja kuvitella olevansa vaikka kana, niin minä en varmasti jaa sitä kokemusta hänen kanssaan. Enkä kyllä harrasta seksiä.
Fyysiset ominaisuudet ovat pintaa, se on totta. Niiden miesten ja naisten välisten fyysisten eroavaisuuksien takia minusta molemmat sukupuolet ovatkin viehättäviä.
Se, kuinka monimuotoisina samat piirteet voivat esiintyä eri ihmisissä on myös kiehtovaa. Esimerkkinä vaikka taas rinnat ;ne voivat olla suuret, pienet, pystyt, riippuvat, raskaat, aivan minkä muotoiset ja kokoiset tahansa.
Ennen kuin lähdetään sille tielle, että näitä pinnallisia pinnamuodostuksia päästään tutkimaan, täytyy siinä ihmisessä olla jotain muuta kiinnostavaa, syvemmällä, kuin se pinta. Ja tietenkin, hänen täytyy tuntea kiinnostusta myös minuun, aika oleellinen seikka...
Minä en sanoisi sellaista bedbuddyksi, sänkykamuksi, määritelmällä on jotenkin kuitenkin hieman negatiivinen arvovaraus.
Yleensä yhteys sänkyyn päätyneeseen ihmiseen on laajemmallekin ulottuva, vaikkei välttämättä rakkautta.
Minäkin olen kuullut saman väittämän, itämaisissa filosofioissa hyvin tavallinen, yin ja yang.
Mutta jos kaikissa ihmisissä on molempia sukupuolia, niin miksi sitten kaksi toisistaan erottuvaa sukupuolta? Melkein kuvittelisi evoluution hoitaneen homman yhdeksi sukupuoleksi aikojen saatossa.
Mitkä ulkoisten ominaisuuksien erilaisuuden lisäksi ovat sinusta selkeimmin maskuliinisia tai feminiinisiä ominaisuuksia? Ja miksi ne sinusta ovat niitä?
"Mutta jos kaikissa ihmisissä on molempia sukupuolia, niin miksi sitten kaksi toisistaan erottuvaa sukupuolta? Melkein kuvittelisi evoluution hoitaneen homman yhdeksi sukupuoleksi aikojen saatossa."
Jos tuohon tietäisi vastauksen, niin...
Eiköhän ihmislajin ole jotenkin jatkuttava ja onhan elo mielenkiintoisempaa ja haasteellisempaa tällä perinteisellä mallilla:)? Vai olemmeko lajina niin yksinkertainen, että tarvitsemme kaksi erinäköistä sukupuolta, jotta tajuamme lisääntyä;)?
"Mitkä ulkoisten ominaisuuksien erilaisuuden lisäksi ovat sinusta selkeimmin maskuliinisia tai feminiinisiä ominaisuuksia? Ja miksi ne sinusta ovat niitä?"
Näin äkkiseltään vastaan sinulle, että mielestäni tunteiden avoin osoittaminen on selkeästi feminiininen ominaisuus. Ehkäpä vastakohtanakin tälle, pojilta, edelleenkin, vaaditaan tiettyä rationaalisuutta tilanteesta riippumatta.
Nämä(kin) ominaisuudet ovat pitkälti sukupolvien saatossa omaksuttuja ja todella lujassa. Tänä päivänä miehillekin, onneksi, sallitaan "pehmoilu"(karsea sana)ainakin jossain määrin. Tytöille poikamainen käytös on aina ollut hyväksytympää. Mutta yleensä ottaen sukupuolet ovat lähentyneet toisiaan. Tästäkin voisi käydä oman keskustelunsa.
Etkö ite ymmärrä kärjistystä ja provosointia.
Miten et ymmärrä tuomitsemista kun ehdit jo tuomita tämän keskustelunkin tympeäksi ja yksisilmäiseksi. Mutta sitähän se ei tietenkään enää ole kun tulit hömpöttelemään:-D
ehkä oli hieman asiattomasti sanottu. tuo yksisilmäinen ja tympeä.
täällä vaan aina jauhetaan yhtä ja samaa ja se on aika ankeeta.
mutta ei täällä silti juuri puhuta kuin siitä, tuliko sanottua oikein vai väärin, mitä kukin tarkoitti sanallaan tai toisellaan.
sisällöt tuntuvat olevan täysin toisarvoisia.
en ole pitkään aikaan käynyt edes lukemassa ja tuli vähän puheripuli,
kun tää on ollut itseä pohdituttava aihe viimeaikoina.
(ehkä olis pitänyt todellakin sanoa vähemmän. en tosin tiedä olisiko se tuonut yhtäkään ajatusta yhtään sen paremmin esille.
tai olisiko yksikään useampi ihminen niitä jäänyt pohtimaan. nythän pääasia on se, että mitä satuin sanoamaan tästä keskustelusta.)
noooo,
en taida taas vaivautua tänne hetkeen. :-D
ja kyllä, keskustselun taso ei muuttunut juurikaan, vaikka annoin oman panokseni...
hee he he he he he he he he he he he he
..."mun mielestä itseään saa toteuttaa niin kuin tykkää, kunhan ei satuta muita, eikä valehtele; itselleen eikä muille..."
Juuri tuo on sellainen asia, että vaikka kuinka osa kirjoittajistä selittää pystyvänsä "rakastamaan" (=naimaan) monen ihmisen kanssa yhtäaikaa päällekkäin ja peräkkäin, niin voi vain arvailla, miten he sitten tilanteiden tullen voivat olla loukkaamatta toisia?!!! Tärkeintä olisi ihmisen mennä todella itseensä ja katsoa asioita pidemmälle ja niemnomaan sen toisen osapuolen kannalta.
Iso osa ihmisistä pystyy kyllä rakastamaan monia ihmisiä yhtä aikaa, mutta myös pidättäytyy seksisuhteista usean kanssa juuri siitä syystä, että yleensä siinä joku osapuoli tulee loukatuksi/on vaarana, että tulee loukatuksi ja myös oman itsen kannalta puurot ja vellit vellit voivat mennä sekaisin.
Taipuisinpa samantyyppiseen ajatteluun kuin sinä "ei mee jakeluun". Rakastamaan pystyy useampaa ihmistä kerralla ja aivan varmasti pystyy sekä rakastamaan että rakastumaan yhtäaikaa (kahteen yhtäaikaa en tosin ole rakastunut kertaakaan, liekö sekin mahdollista jollekulle).
On sanottu, että väestöstä n. promille on sellaisia, joiden ominaisuuksiin ei kuulu mustasukkaisuus toisesta. Kuinka ihmiset klaaraavat tunteittensa kanssa, kun he pitävät useampia rakkaus- ja seksisuhteita kerralla, on minulle mysteeri. Miten he selviävät mustasukkaisuustunteittensa kanssa? Vai vainko se osa ihmisistä, jotka eivät tunne mustasukkaisuutta, jakavat kumppaninsa toisen kanssa (pystyvät/saavat olla esim.polyamorisia) ja ovat sekä itse onnellisia tai tyytyväisiä ja pitävät perheensä/puolisonsa onnellsisena/tyytyväisenä? Täysin normaalia on kuitenkin se, että ollaan yksiavioisia ja pidättäydytään muista suhteista. Se saattaa olla aivan tervettä itsesuojelua sekä perheen suojelua.
Tulimpa pitkästä aikaa käymään tällä sivulla ja täytyy typertyneenä todeta että ompa meissä monenlaista!Aelita kirjoittaa että:
"oikeasta" bisseydestä... mun (biseksuaalinen)puoliso on mulle nainen ja mies ja mä olen mun puolisolle mies ja nainen. miten kulloinkin tuntuu sopivan. meillä saa olla sitä mikä tuntuu hyvältä.
kovin karvainen mä en ole eikä mun miehellä oo tissejä.
mut mitä siitä. mielikuvitus on hieno asia. enkä tarkoita sitä että kumpikaan kuvittelis olevansa jonkun muun kanssa - vaan sen oman kumppanin, jolle kuvittelee "toisen" sukupuolen. ja itselleen myös, toisinaan saman, toisinaan toisen.
Minun yli viiskymmppisen naisen mielikuvitus ei kyllä riittäsi moiseen.Täälä jotkut onnittelevat sinua.No, jokainen taapalaa tyylillään, niinhän se on ja tärkeintä on että on löytänyt sen oman tyylinsä.Bimiehen kanssa eläminen on varmasti oman laista ja peppuseksikin kuuluu kait kuviohin.
Mutta maailmahan meitä mahtuu.
... no en ole kyllä kanoja kokeillut.
erittäin huvittava ajatus, tosin.
ennen seksi oli seksiä.
hauskaa, ihanaa toimintaa, mutta seksiä.
nykyään se on kuin... hmmmmmmm...
en ole koskaan aikaisemmin tutustunut tantraseksiin,
mutta nyt kun olen siitä lueskellut, tunnistan monia asioita.
en tiedä, tiedätkö esim, mikä on "kundalini-käärme"... mutta olen tuntenut sen heräävän ja "poksahtavan päälaesta ulos" :-DD
täähän on ihan humpuukia ja hömpötystä, enkä mä todella usko moiseen. mutta tunnen mä sen silti.
yhtäaikaiset, minuutteja kestävät orgasmit on kuitenkin aika ihq juttu. :-D tuntuu ettei toisesta voi saada tarpeekseen, eivätkä vuodet himmennä sitä halua yhtään.
erittäin maanläheinen olen itsekin, muttei se himmennä tämän "sprituaalisuuden" loistoa lainkaan.
se vaatii vain heittäytymistä.
ymmärräthän, että ei se, että mulla on jotain, ole sulta pois.
ei sun tarvitse "halventaa" mun henkisyyden kokemusta jos et sitä itse haluakaan ymmärtää.
mulla on muuten ollut muutama "petikaveri" eli ystävä, jonka kanssa olen harrastanut seksiä...
ja se oli kyllä aina aivan erittäin hauskaa. mä en saa tuosta ilmauksesta mitään negatiivisia fiiliksiä.
hmmm. mikähän sitten voisi olla parempi ilmaus?
kiva että mummelikin sai uusia ulottuvuuksia ajatteluunsa! :-D
>Bimiehen kanssa eläminen on varmasti oman laista
joka ikisen ihmisen kanssa eläminen on omanlaistaan.
eikö se mummo sitä tiennyt?
>ja peppuseksikin kuuluu kait kuviohin.
peppuseksi, hyvä mummeli, saattaa kuulua kuvioihin, olipa hetero, bi tai vaikkapa lesbo.
tai sitten ei, eihän kaikki homomiehetkään harrasta "peppuseksiä". tätä asiaa voi sitten mielessään fiilistellä...
>Mutta maailmahan meitä mahtuu.
niin mahtuu. eikö olekin hienoa?
:-D
Hienoa, Aelita, kun sekaannuit tähän keskusteluun.
En ole taas aikoihin seuraillut bi-palstaa, mutta tämän sananvaihdon olen lukenut alusta loppuun. Sinun viestisi ovat antaneet sille viehättävän piristysruiskeen. Kiva kun joku muistaa liputtaa sen puolesta, että parisuhteessakin saa ja voi olla ihminen monine puolineen, eikä vain jäykästi määritelty "mies" tai "nainen".
Kiitos ja kumarrus! Sait minut hyvälle mielelle.
Ei ole tai mähaluaisin nähdä hänet.:D
Bi-seksuaaleja on laidasta laitaan, siitä olen kanssasi sataprosenttisesti samaa mieltä. Hiiteen kaikenmaailman lokeroinnit. Ihminen on sitä mitä tuntee olevansa.
Mutta mutta. Särähtipä tekstissäsi yksi kohta korvaan: "Yhteistä kaikille biseksuaaleille on vain se, että seksuaalista kiihottumista tapahtuu molempien sukupuolien kanssa." Olen tästä itseasiassa täysin eri mieltä. Mielestäni tuokin on jo lokerointia. Seksuaalista kiihottumista ei mielestäni tarvitse välttämättä tapahtua, jos siihen on kuitenkin mahdollisuus. En ole eläessäni kiihottunut yhdestäkään miehestä noin ulkonäöllisesti. En voi kuvitella kiihottuvani, jos hyppään sänkyyn jonkun mielestäni aika seksikkään miehen kanssa. Mutta voin kuvitella kiihottuvani jos todella luotan mieheen ja rakastan häntä. Nuo ovat ehdottomat vaatimukset. Ja silti lasken itseni biiksi. Mahdollisuus riittää.
tilanne, ja olen bi.
Minulle se ei ole niin upea asia, varsinkaan silloin kun se nainen puuttuu.
Tälläinen järjestely vaatii mieheltä todella hyvän itsetunnon ja sekä naiselta. Muuten tuollainen pitää tehdä salassa.
Ongelmani on se etten halua pettää. Ihastun aina naiseen, mutta en koskaan muihin miehiin.
Olen ikäänkun valinnut sen miehen kenen kanssa elän, mutta kaipaan naista enemmän kun mitään muuta.
Ei ole helppoa olla bi.