Tunnekuollut?

Näitäpä samoja tekoselityksiä sitä oli pitkään itsellänikin päässä aina kun huomasin jossakin ihastuttavassa tytössä kiinnostuksen merkkejä puolin toisin.

Mutta nyt jotenkin alkaa tuntumaan paremmalta, sain hyvä työpaikan -> masennus vähentyi -> paino putosi sopivasti -> aloitin kuntoilun -> painonin on edelleen pudonnut -> intetuntoni on kohentunut.

Enään en pelkää naisia ja on tunne että olisin ihan valmis suhteeseen, haku on nyt tosiaan päällä ;)

musta tuntuu ihan samalta, mutta tänään tajusin että elämästä taitaa puuttua intohimo ,enkä nyt tarkoita "INTOHIMOA" vaan jotain tekemistä josta oikeasti tykää intohimoisesti. olemme myös vaimon kanssa jotenkin erakoiduttu omiin ympyröihin .vaimo on kaupassa töissä ja kaipaa vapaa aikana rauhaa .minulla on pieni työ yhteisö ja kaipaisin uusia naamoja ,joten ei oo helppo tasapainotella. sulle sanoisin että ehkä olisi parempi että lähtisit tapaamaan ihmisiä etkä etsisi vieläkään itsellesi uutta elämäsi naista se tulee kyllä vastaan ku tulee älä ota paineita.

Ihan sama juttu täällä. Parisuhde on aina kompromissi. Ei kiinnosta yhtään. Ensinnäkin olen huono tutustumaan ihmisiin. Sitten todennäköisyys oikeaan törmäämiseen on pieni. Ja todennäköisyys että homma toimii on vielä pienempi.

Pelkästään laskemalla voi todeta että suhdeasioihin ei ole järkevää käytää yhtään aikaa.

Mitä tuosta intohimosta puhuttiin täällä. Olen aivan samaa mieltä. Koitan keksiä jotain sellaisia harrastuksia ja tekemistä josta todella todella tykkään. Ne asiat saavat sitten täyttää elämäni.

Tietysti jos joku täällä tykkää leffoista, hyvästä safkasta ja kävelyistä ja juttelusta niin niistä minäkin pidän. Baarit, örveltäminen, jne. touhut ovat jääneet jo ajat sitten menneisyyteen.

Terveisin,
[email protected]

On aika surullista luettavaa toi sun teksti.
Olen kyllä itsekin kokenut aivan samanlaisia tunteita ja varmaan mietin niitä vieläkin, mutta en enää niin paljoa.
Hyvä kuitenkin, että puhut asiasta.
Se, että tiedostaa asian on jo aika paljon.
Sinulle jäänyt varmaan paljon huonoja muistoja erosta.
Ole onnellinen kuitenkin ku sinulla on lapset.
Jos elämässä ei ota riskiä niin mitään ei ikinä itselleen saa.
Kokeile edetä hitaasti tutustuen, älä anna lupauksia tai muutakaan. Puhu tunteistasi ja kuuntele tarkasti mitä toinen sanoo. Anna suhteelle aikaa ja älä kuvittele toisen mielipiteitä tai ajatuksia. Avoin keskustelu on kaiken a ja o. Parhaan suhteen saa aikaisiksi ystävyyspohjalta. Itse olen aikoinaan kokenut sen. Se oli aivan mahtavaa. Jos haluat jutella kanssani ja vaihtaa mielipiteitä niin laita vaikka sposoitteesi. Oikein hyvää tätä vuotta sinulle ja lapsillesi.