Etsin naistuttaviani, joitten nykyisiä sukunimiä, (rouvanimiä) en tiedä. Mahtaneeko olla virastoa, joka sen kertoisi?
virastoa
kyselevä
12522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olipa hyvä kysymys
tiedon väärtti. Olen melkein varma ettei tietoja saa luovuttaa intimiteettisuojan vuoksi. Lienenkö väärässä?
asianomainen on väestörekisteriä kieltänyt (kirjallisesti) luovuttamasta henkilö- ja osoitetietojaan, silloin niitä ei saa. Itse olen näin tehnyt. (Seurauksena, ettei edes kotoa poismuuttaneen tyttäreni tietoja luovutettu osoitetta kysyneelle, ja hän sitä ihmetteli).
Olen kuullut, että jokut kieltävät tietojensa antmisen.
Ymmärrän, että siihen on vakavat syyt.
Toisalta ajattelen, että eikö siitä ole haittaakin, kuten nyt tyttäresi tapauksessa? Jos hän ei ole kieltänyt tietojensa antamista, niin onko kielto häneen nähden siis voimassa,, kuin perintönä sinulta?
Kuinka kauan tämä kielto on olemassa? Voiko sen tehdä esim. määräajaksi, tai elinajaksi?
Sukututkijat joutuvat joskus tämän eteen, että tietoja ei anneta. Silloin ko. henkilö jälkipolvineen putoaa pois sukututkimuksen piiristä.
kirkkoherranvirastoon tai maistraattiin, kyllä löytyy tietoja monen sadan vuoden takaa, sukututkimushan on muotia..
Vanhat morsmaikut löytynee sieltä, vaikka sukua ei olekkaan..
Intimeettisuoja, verotiedotkin saa, kunhan vaan soittaa tai menee käymään verotoimistossa, siinä sinulle sinihelmikki onkin purtavaa, intimeettisuojasi kanssa..
kyse, ettei ulosottomies pääse kakulle, salailu osoitteissa on salailua oikeassa elämässä..
Viranomaiset pääsee tietoihin, turhaa niitä on salata..
antamisen.Sukututkimisesta minä viis veisaan. Sehän on pelkkä juorukirja. Meidänkin (isän puolelta) suvusta joku on sellaisen teoksen väsännyt ja onnekseni minä en ole siinä millään lailla esillä. Pitäisi kieltää moinen homma kokonaan.
On olemassa syitä jokaisella, joka näin toimii.
Muutoin siitä ei ole ollut haittaa, päinvastoin hyötyä.
noin helppoa se tietojen saanti kuten kirjoitit.
Arkistojen penkomiseen ainakin julkisella taholla täytyy olla anottu lupa ja syy minkä vuoksi.
Verotietoihin ei pääse kuin juorukalenterin näyttelyaikaan.
Soitappa verotoimistoon ja kysy saatko sen ja sen henkilön tiedot puhelimella tietoosi, ei pitäisi onnistua nykypäivänä. Ei onnistunut ennenkään.
terkuin ent. verovirkailija, nyk. eläkeläinen
soita verotoimistoon anna vaan nimi ja sos-tunnus saat tiedot, mene vaikka paikan päälle tutkimaan, kaikki löytyy, verotiedot on ihan yleistä tietoa, niinpä jopa juorukalenteritkin ne sai,,
Onnea sinulle: "olet niin sanotulla ansaitulla eläkkeellä.."tuskin kuitenkaan verovirkailijan tittelistä olet päässyt nykyiseen virkaasi.. työkyvyttömyyseläkehän se on...
Väestörekisterikeskuksen osoitetoimistoon puhelin 60001000 ja kysy nykyinen osoite. Kysy myös nykyinen sukunimi. Numero on maksullinen, mutta ei tule liian kalliiksi kun et jää tyhjää jaarittelemaan vaan kysyt asiasi.
ja kerro henkilön aikaisempi sukunimi ja missä hän on silloin asunut, saat vastauksen varmasti tämän hetkisestä tilanteesta.
Etsin vuonna 1994 entistä opettajaani melkein viidenkymmenen vuoden taakaa. Tiesin hänen silloisen tyttönimensä ja ammattinsa (opettaja) ja paikkakunnan missä hän asui. Niin vain löysin opettajani. Reippaasti vain yrittämään. Muistelen kyllä, että minulta kysyttiin miksi häntä etsin. Minä kutsuin hänet luokkakokoukseen.
Onko tosiaan noin helppoa? Laki on vuoden 1994 jälkeen muuttunut. Esim. ylioppilaan nimeä ei julkaista, ellei anna lupaa. Matrikkeleja varten ei voi antaa tietoja kuten ennen.