KAIPAAVATKO JÄTTÄJÄT?

niinhän se menee =( kaipa kaiken vaan tajuaa liian myöhään ja huomaa että menettikin jotain ainutlaatuista..kannattaa vaan pitää kiinni jos joskus jollekkin sellainen kohdalle osuu..menetin omani vaik en loppupeleils ois niin toivonut koskaan käyvän.

Kyllä sitä kaipaa, varsinkin jos on jättänyt toisen ihastuksen takia ja alkaa se "arki" siinä uudessa suhteessa.

Olen jättäjä ja kaipaan exääni, vaikka erosimme jo lähes vuosi sitten. Nytkin muistelen hänen perheensä luona vietettyä viime joulua, ja kelaan kuinka paska joulu mulle tulee tänä vuonna. Ja pahinta kaikesta tekee se tosiasia, että hänellä on nyt uusi suhde. Miks sit jätin? No me ei vaan tulla toimeen, vaikka rakastetaan toisiamme (tai hän nyt ei varmaan mua enää ajattelekaan). Uuvuttavaa jahkailua ja väsytystaistelua meilläkin on takana viimeisen vajaan vuoden ajalta..

Elin sen suhteen loppuun asti, enkä jättänyt häntä kenenkään toisen takia en vaan enää jaksanut rakastaa, rakkaus oli kuollut väliltämme. Ero oli suuri helpotus, jatkan elämääni pienin askelin, toivoen, että jonain päivänä saan rakastaa ja olla rakastettu.

Itselläni oli puoli vuotta suhde erääseen mieheen, joka oli minua hiukan vanhempi. Alussa meni loistavasti, mutta 4 kk jälkeen alkoi tapahtua. Mies alkoi omistavaiseksi ja kun eräänä iltana tapasimme hänen luonaan, hän kävi minuun käsiksi. Sain mustelmia ympäri kehoani, ja juttumme meni jäihin. Mutta nyt, minä joka olin jättäjä, kaipaan häntä takaisin vaikka kaikenlaista sattuikin.

Hyvä nuori nainen!
Älä tuhlaa elämäsi ja aikaasi odottaen,toivoine,rukoillen että ollanko vai eikö olla! Toimiva rakkaus-suhde on lottamus,kompromissi,rehellistä keskustelua ja ennen kaikkea toisen kunniottamin!
Minusta te ette kunniota itseänne ettekä toisianne!
Eli,neovoni; lopeta suhde nyt,ala rakastamaan ja kunniottamaan ITSEÄSI ensiksi!
Suhteesta voi joskus kehittyä rakkaus-suhteeksi,mutta älä sitä nyt funtsaa!

kyllä kaipaan sitä ihmistä vielä tänäkin päivänä kenet jätin jo kauan sitten.Tiedän silti että hänkin
kaipaa joskus minuakin koska on myöntänyt vähän aikaa sitten että välittää minusta tosi paljon vaikka seurusteleekin toisen kanssa.Enää en edes kehtaa näyttää näkyvästi tunteitani häntä kohtaan juuri sen takia koska hän seurustelee.No eihän sitä tiedä mitä aika tuo tullessaan.
Olisi se vaan ihanaa viettää juuri tämän henkilön kanssa joulu ja uusivuosi.
Oonko tyhmä ku aattelen näin?
Mutta sen tiedän että me kumpikin välitetään toisista tosi tosi paljon vaikka ny eriteillä ollaankin mutta tuskin meistä tulis enää mitään.Niin ja tämän henkilön jätin koska.....no,en oikeastaan tiiä,en jaksanu enää ku aina vaa riideltii ja se oli sairaalloisen mustasukkanen..Joo tiedän oli väärin jättää tämä

Jätin edellisen mieheni -99 kahdeksan ja puolenvuoden yhdessäolon jälkeen, siitä naimisissa reilu vuosi. pakkasin miehen tavarat ja ilmoitin että eropaperit tulevat postissa. päivääkään en ole katunut eroa. vaikkei mikään ero ole helppo, on vain joskus ajateltava omaa parastaankin ja jatkettava vaikka yksin jos tunteet toista kohtaan ovat kuolleet. Itsekin löysin sattumalta viikon sisällä erosta miehen jonka kanssa tulee nyt 7v täyteen, naimisissa ollaan oltu 1,5v. ja tätä miestä en vaihda jos ei mies vaihda minua!! Tarkoitus ei ole lannistaa, mutta joskus täytyy tapahtua huonoja asioita että voi löytää jotain hyvää, kuten minä nykyisen mieheni! voihan se mies tulla takaisin kun huomaa mitä on käsistään päästänyt. anna tilaa ja aikaa, se yleensä selventää asioita paremmin kuin jatkuva "ahdistelu" esim. puhelimella. voimia sinulle kaikesta huolimatta!!

Luulen, että usein eroaminen on kytenyt pitkään ikäänkuin pinnan alla. Jompi kumpi tekee sitten päätöksen, kun on joku uusi "kiikarissa".

Parempi olisi lasten kannalta, että eron sijasta pidettäisiin "vuorotteluvapaa". Tällöin säästyisi omia ja yhteiskunnan varoja kymmeniä, ellei jopa satoja tuhansia euroja.

Jouduin itse maksamaan erostani 20 tuhatta euroa.
Enkä ole saanut lapsiini enää mitään kunnon kontaktia. Olen menettänyt "kaiken". Sekä rahani että lapseni.

Menee tietysti aikaa ennen kuin Rommaanin ideat saavat kannatusta.

Omasta kokemuksesta voin vain sanoa, kun jätin poikaystäväni neljän vuoden seurustelun jälkeen, niin toki kaipasin häntä, mutta en enää samalla tavalla kuin ennen, kaipasin vain ystävyyttä exään, niitä yhteisiä hyviä hetkiä mitä oli ollut jne. Tsemppiä sulle ja häntä pystyyn, jotain parempaa on sulle luvassa, vaikka nyt ei vielä siltä tuntuiskaan!!!

se loppu finaali vetää ihan sinne poliisihälyytys tilaan, ja puristaa siis viimeinenkin pisara siitä suhteesta.-meinaan,että oiken helpottaa kun partioporukka saapuu ja homma alkaa olla paketissa ja pääsees sitte ihan niinku lataan pattereita muutamia vuosikymmeniä.

meillä ei kovin hyvin mene koko ajan tapellaan ja hän on pettänytkin pari kertaa tunnusti kun sanoin vitsillä et tiiän kaiken älä enää valehtele hänen kaverit tiesi mut ei kukaan kertonut mulle en tiää et kauanko jaksaa enää menee hermot.

kaipaan vielläkin ex:ääni vaikka jätin hänet kolme vuotta aikaa. en ole laittanut mitään viestiä sille vaikka numero löytyy. vaikea olla nykysen kanssa koska rakastan entistä enemmän kuin nykyistä.

Kuule kyllä kaipaa!

Itsellä se on niin, että ei voi sanoa toiselle miksi joutuu jättämään. Kaipuun tunne voi tulla voimakkaasti hyvin pitkänkin ajan päästä. Ei normaali ihminen ole niin kylmä ettei tavattu ja koettu ihminen jotain aina sieluun jätä, jotain jää ja sitä etsii sitten ympärillä olevista ihmista ja vastaantulioista.

Kaipuu voi olla jopa syy ettei helposti mene uuteen suhteeseenkaan.

Kun tuli ero ja hän löysi toisen miehen ja heillekkin tuli pian ero niin hän palasi takaisin kotimaahansa ja nyt moden vuoden jälkeen on alkanut kaipailla takaisin kotio Suomeen mutta lentolippu on tosi kallis ei ole molemmillakaan varaa lentolippuun, joten saisin ex-vaimoni takaisin jos vaan olis rahaa mutta ehdin jo rapistua meni työkyky ja jouduin eläkkeelle ja syämään lääkkeitä olen paisunut kuin pullataikina ja kunto on nollilla ja rahaa ei ole kuin omiin laskuihin just et olis miettiny kaks kertaa lähteekö pois suomesta takasin johki erittäin köyhään maahan, missä toimeentulo äärirajoilla ja niukkuutta ja köyhyyttä ja kurjuutta

Tokihan sitä kaipaa, mutta kyllä voin sanoa et tosi harvinaista ois jos suhde toimisi tämän jälkeen, mikäli kaikki ois ollut ok ei tällaista ois sattunutkaan, jonkin verran on meikäläiselläkin kokemusta näistä asioista aina olen itkut itkeny ja takaisin yrittänyt, mutta onneksi en ole päässyt, kaikille parempi.
Aikansa surutyössä menee mutta voin vakuuttaa et parempaa on edessä.

Se tässä olennaista onkin, että jättäjät kaipaavat. Sillä ei ole juuri eroa, onko hän mies vai nainen. Jätetty on jätetty, ja hänellä on ilman kyynisyyden häivää yksi huoli vähemmän tässä lahjaksi saadussa elämässä.

me erottiin 3v sitte mä olin jättäjä.. vähä samas tilantees ku sä.. oli ollu jo 1,5v sellast on/off meininkii puolin ja toisin. lopult exä jäi kii pettämisest mikä lopulta riitti mulle ja sanoin et kerää tavaras ja lähe vetää.. meni kihloihin sen kans kenenkaa petti.. asuvat yhes.. muija on huulluuteen asti mustasukkanen..
ollaa pari kertaa exän kans puhuttu ja mietitty mix näin kävi ja se aina sanoo kuin vieläkii välittää eikä o päässy musta yli.. mulla itelläni(vaik sen jätin)meni yli vuos et pääsin siit ees jotenki yli ja pystyin kattoo elämää eteepäin..
tulee vieläkii aikoja millon muistelen niit hyvii hetkii ja aikoja exän kans ja kaipaan sen syliin takas mut joka kerta ku me on juteltu ni aina mulle on tullu vaan vahvempi tunne et tein oikeen päätöksen..
mä rakastin exää ja jollai tavalla tulen aina rakastamaa.. ystävii meist ei tuu,kummankaan tunteiden eikä hullun kihlatun takii..

Tuokin ihan riippuu suhteen laadusta ja kuinka siinä on ihmistä kohdeltu.
Itse olin avoliitossa yli kymmenen vuotta ja kompromissiero tuli siitä ja vieläkin kaipaan sitä ihmistä, mutta sitten tapahtui jotain..tapasin uuden naisen ja tuntu todella hyvälle, muutettiin yhteen ja suunnitelmia oli. Heh en voi todeta, kun että se ihminen vei mua kuusnolla kokoajan. Eli pointtini on et "ihan kiva ihminen, kun toinen on tosissaan ja toinen vaan leikkii"
Ja tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen siitä ratkaisusta minkä tein, eli häivyin vähinäänin siitä suhteesta.
Vaikka jätin sen suhteen, niin en todellakaan kaipaa sitä ihmistä ja veikkaan että kukaan meistä ei kaipaa sellaisia ihmisiä, jotka leikkii ihmis-suhteilla.

Itse jätin puolisoni pitkän suhteen jälkeen, olin kauhean helpottunut. Ja vielä joskus mietin miten hyvä on nyt ilman häntä.

VITTU ETTÄ KIINNOSTAA!!!

Tämä ei varsinaisesti kuulu aiheeseen, mutta kerron kuitenkin. Olen seurustellut kohta 2 vuotta ja kaikki toimii avopuolisoni kanssa. Hän on ihana ihminen ja arvostan häntä todella paljon, mutta se jokin puuttuu suhteesta. Välitän hänestä ystävänä, mutten rakata häntä avopuolisona tarpeeksi; en koskaan edes rakastunut häneen täysillä, kiintymys kehittyi ajan myötä. Nyt olen aika varma, etten tule viettämään loppuelämääni hänen kanssaan vahvojen tunteiden puuttumisen takia.

Mutta. Jos jätän hänet, jään takuuvarmasti kaipaamaan häntä! Suhteemme on kuitenkin sen verran hyvä ja lämmin, olemme kuin sielunYSTÄVÄT. Mitä teen? Kaipaan muita miehiä ja intohimoa, mutta menetänkö elämäni parhaan asian jos eroan?

Tiedän, että tulen kaipaamaan entistäni koko ikäni, mutta tiedän, että on silti mentävä eteenpäin.

miksei jättäjä voi kaivata entistä kumppaniaan..vaik suhde on loppunut..sen jälkeen monenrsti asiat vast selkiävät

Kyllä se tuntuu melko lopulliselta, mutta itsestäsi on kiinni mihin suuntaaan vaakasi kallistat

Minä ainakin kaipaan ajoittain. Riippuu vähän mistä syistä jätti henkilön. Jos suhteessa ei alun alkujaankaan ole ollut kyse rakkaudesta, ei kai silloin voi mitään/ketään jättääkään?

Kaipaa tai ei. Tuskinpa, koska jätti. Ollaan harvoin korvaamattomia. Hanki elämä!!!

enkä taatusti tule KOSKAAN kaipaamaan ex-äijääni ja suhdetta sen kanssa. Ei ole kaipaamisen arvosta.

3,minuutti uusia,kuin liikennelaitoksen busseja

näin minäkin olen kokenut 14,v,nöyryytyksen ja solvauksen jälkeen.

Sanoin joskus että sentti kyrpää maksaa kilon kultaa ja niinhän se tuli toisele maksamaan ja mulla vain hyvä mieli on.

Rahattomalla,hampaattomalla akalla ei tee mitään
korkeintaa suu auki punaisten lyhtyjen alle.

Suhde joko on tai ei ole. Itse jos pitäisin "vapaata" parisuhteesta se olisi sama kuin erota. En ymmärrä sitä että ollaan ja sitten ei ollakaan yhdessä. Eli neuvoksi puhukaa asia selväksi niin ei sitten kumpaakaan jää mikään asia häiritsemään.

Jättäjä,
pidä huoli,ettet jätä samaa ihmistä toista kertaa!
Lupaa se itsellesi.

Ennenmin tai myöhemmin nämä ajatukset juuri ovat päällimmäisenä. On ollut todella hyviä aikoja elämisessä. Kaikkea kivaa on antoisaa muistella.

Jätin pitkäaikaisen seurustelukumppanini lähes kuusi vuotta sitten ja toisinaan kaipaan yhteisiä hyviä hetkiämme. Näin hänet pitkästä aikaa tänä jouluna ja vaihdoimme kuulumiset. Hän on nykyään naimisissa ja vaikutti ihan onnelliselta. Kuitenkin hän saattaa soittaa silloin tällöin aamuyöllä viikonloppuna kännipäissään. Tiedän, että toisinaan hän kaipaa minua ja että minulla on aina paikka hänen sydämessään. Niin myös toisinpäin. Hän ei vain ollut minulle se oikea. Tai mistä sitä loppupeleissä tietää. Toivon tietenkin hänelle ja uudelle vaimolle kaikkea hyvää! Itse olen viihtynyt sinkkuna jo pitkään. Ei vain ole kolahtanut kukaan. Ja sitten, kun kolahtaa, niin sydän pettyy. Aina. Elämä on ihmeellistä.

Mitä teet miehellä, joka vaihtaa sut tilaisuuden tullen toiseen?
Tiedän omista kokemuksistani, että suhde ei siitä toivu enää entiselleen. Mutta jos sull eriiittää hauskanpito sillon tällöin..jatka ihmeessä..mutta enempää siitä ei tule koskaan.usko pois

selvyyden vuoksi..:Mies 42v.

Suhteesta aikaa reilu 2v, kesti reilu 8v. En kaipaa, sillä lopettamispäätös oli kauan harkittu, ja jo kertaalleen kokeiltukin. Vielä mentiin hetkeksi yhteen, ennenkuin tein lopullisen eron. Ei kaduta, enkä kaipaa takaisin. Kun ei toimi niin ei toimi.

moi! mulla oli yksi vaikea suhde, joka päättyi noin 4 vuotta sitten. seurustelimme pari vuotta ja erosimme varmaan kymmenen kertaa. ero ei kestänyt aina kuin muutaman tunnin ja itkun kans palattiin aina yhteen. lopulta hän nappasi heti eron jälkeen uuden ja asustelee vieläkin sen kanssa. minä kaipaan ja rakastan häntä vieläkin joka päivä, mutta jokaiseen ihmiseen rakastuu eritavalla ja tunteet laantuvat vähitellen. mua koskettaa tää sun juttusi muutenkin juuri nyt,koska olen tullut jätetyksi noin 3kk sitten ja en meinaa päästä tämän yli millään, kun täs on viel kolmaskin pyörä!tää hylätyksi tuleminen on rankinta mitä on minulle koskaan sattunut. mie toivon sulle paljon voimia ja hemmottele itseäsi jotenkin ja keksi kaikenlaista puuhastelua, niin saat muuta ajateltavaa. olet nuori ja rakastut vielä monta kertaa.tsemppiä lämään!!! terv. jätetty mies 41v

itselläni on tapahtunu kerran niin en ole vieläkään ihan varma tunteista.

Kaikilla naisilla on tarjota miehille suunnilleen samaa, eli pimppa ja tissit - vaihtelu virkistää silti tietty... Miehissä on enemmän eroja ja ns. alfauroksista taistellaan, ja hävityn kamppailun jälkeen heidän peräänsä kaivataan.

Kukaan nainen ei kaipaa miestä, jos ei hän lukeudu siihen parhaaseen kvartaaliin, joiden puhelinta lukuisat exät päristävät lakkaamatta.

Mullakin liikkuu aika paljon samanlaisia mietteitä mielessä kuin sullakin tekstisi perusteella.Itselläni takana n. neljän vuoden parisuhde ja tuntuu että aika loppu metreillä aletaan olemaan.Varsinaisesti emme siis ole vielä eronneet,mutta siltä se kyllä vahvasti näyttää,että ero tulee. :(

Vielä puolivuotta sitten asiat tuntuivat olevan paremmin kuin ennen (meilläkin kun on niitä vaikeita aikoja ollut) ja välillä ihmetyttääkin miten tähän tilanteeseen on päädytty.Meidän eromme on yhteinen päätös,mutta siltikkin mietin välillä olenko kuitenkin enemmän se jätettävä osapuoli,mies kun suhtautuu toisinaan niin kylmästi.Olen uhrannut tämän suhteen eteen paljon,ehkä liikaakin ja tulevaisuus yksin tuntuu pelottavalta.Kuitenkin tiedän syvällä sisimmässäni,et ero on oikea ratkaisu,mut ei ne tunteet niin vain katoa.

Itse pelkään eniten sitä jos miehellä on joku jo "valmiina" odottamassa.Eli ymmärrän tuskasi uudesta. Voimia ja jaksamisia sinulle!!!! Toivottavasti opimme molemmat katsomaan rohkeasti tulevaisuuteen! Ja toivottavasti sillä tulevaisuudella on tuotava paljon hyviä asioita elämiimme...:)

Se että epäilet hänen rehellisyyttään, vielä suhteen päättymisem jälkeen, antaa aiheen miettiä sekö suhteessanne oli vikana. Jos ei pysty luottamaan toiseen ei parisuhteesta tule oikein mitään. Omakohtaisesti voin sanoa uuden löytyvän samalla viikolla kun ei vain jää kotiin murjottamaan. Hän ilmeiseti katsoo tulevaan eikä pälyile menneisiin niin ainakin itse tein.

Jätetty.

Jokainen varmasti heti eron jälkeen kaipaa toista jos on pidempikin menneisyys yhdessä. Se on kuitenkin ihan normaalia. Mutta en ole koskaan ajatellut myöhemmin vuosien jälkeenkin että voisinpa vielä olla jonkun exän kanssa. Jos ei kerta toimi niin mitä sitä jahkailemaan ja tuhlaamaan omaa aikaa. Varsinkin näinä päivinä kun on oma lapsi niin sitä ei jaksa enää alkaa soutaa ja huopaa... Se on kerrasta poikki sit jos ei tunnu enää hyvältä..

on En. En kaipaa, en ole kaivannut hetkeäkään. Meidän tilanteemme tosin oli poikkeeava siinä mielessä ettei "onnen hetkiä" ollut parhaimpina aikoinakaan. Ero toi pelkästään helpotusta (ja pelkotiloja kostosta)niin minulle kuin lapsillekin (jonka kuulin vasta pari vuotta myöhemmin).

Meidän suhteemme kesti 25 vuotta.Joka mielestäni oli aivan toimiva ja onnellinen. Kaikki alkoi siitä kun aloimme kuntoilla ja laihduttaa minä 15 kg ja vaimoni 30kg. aloin ihmetellä kun vaimoni alkoi muuttua,hän osti teinityttöjen vaatteita ja alkoi meikata huomiotaherättävän runsaasti, samoin hänen ystäväpiirinsä muuttui paljon nuoremmaksi ja entiset perheystävät jäivät kokonaan.Pian tämän jälkeen hän halusi erota.Hän oli 17v ja minä 22v kun aloimme seurustella.Meillä on kaksi lasta 13v ja 16v. En vieläkään ymmärrä miksi hän halusi erota. Erosta on 10kk,enkä vieläkään ole toipunut entiselleen.Hänellä on toinen suhde jo menossa eromme jälkeen.Mikä tämän muutoksen hänessä aiheutti, onko kellään valaista asiaa tai omakohtaisia kokemuksia.

Kuulehan jätetty 26-v, usko minua kun sanon, että pyyhi se ex-mies mielestäsi ja suuntaa katseesi uusiin kuvioihin! Jos olette jo pidemmän aikaa olleet on-off-meiningillä, merkitsee se sitä, että suhde on ollut ohi jo ajat sitten.

Itse olen aikoinani ollut jättäjä ja kyllä minä myös silloin venytin sitä suhteen lopettamista, kun en halunnut loukata ex-miestäni. Jos olisin ollut fiksu, olisin sanonut suoraan jo paljon aikaisemmin, että ei tästä mitään tule. Ja kyllähän minäkin vakuuttelin sille exälleni, että kyllä susta välitän, mutta oikeasti olin helpottunut kun suhde viimeinkin oikeasti päättyi. Enkä ole koskaan kaivannut sitä miestä takaisin sekunttiakaan. Miehessä ei ollut mitään vikaa, hän oli oikein kiva ja kunnollinen, mutta ei vaan se oikea minulle.

Eli usko pois, ei se sinun exäsi sinua kaipaa, tiedän, että tuntuu varmasti pahalta kun joku sanoo noin, mutta mitä pikemmin jatkat elämääsi ja unohdat koko tyypin, sen parempi.

Ymmärrän hyvin, mistä puhut. En ole saanut tähän päivään mennessä selville, mitä minun exäni minusta haluaa. Lopullisesta erostamme tulee pari vuotta ja erosimme ystävinä. Hän jätti minut kerran ~4 vuoden seurustelun jälkeen ja lähestyi taas ~vuoden päästä. Soutamista ja huopaamista oli yhteensä ~7 vuotta. Yhteyttä hän on pitänyt siitä lähtien. Ja vaikka sanoo nykyään seurustelevansa, ehdottelee hän minulle kaikenlaista. Olen kaksi kertaa taistellut tunteineni hänestä irti ja oppinut läksyni. En enää anna hänelle mahdollisuutta murskata sydäntäni. Minulle hän oli se oikea, mutta ei valitettavasti toistepäin. Hän ei kai halunnut samoja asioita kuin minä (perhettä, taloa, koiraa jne). Onko ystävänä eroaminen miehille ainoastaan takaportti, jos vielä olisi mahdollista päästä vällyjen väliin? Vai miksi hän edelleen jatkaa aiheesta? Sääliksi käy nykyistä tyttöystävää, jolle yölliset tekstiviestit tulisi lähettää, ei minulle. Oman kantani olen tehnyt hänelle selväksi, etten todellakaan halua muuta kuin olla ystävä. Hän on kuitenkin minulle tärkeä edelleen, onhan meillä pitkä historia. Haluaako hän kuitenkin muuta? Asioista puhumaan häntä en ole koskaan saanut seurustelun alkuaikoja lukuunottamatta.

Kaipaan kovasti. Tuntuu, että minä kaipaan enemmän kuin mies, jonka jätin muutama päivä sitten. Itse olen itkenyt, vetänyt kännit, nukkunut huonosti, syönyt roskaruokaa.

Se vaan, että tilannekin oli hieman erilainen ja mies itse tavallaan "jätätti" itsensä. Ei kyennyt sitoutumaan kunnolla tai ajattelemaan minun tunteitani.Kaverit, oma aika, urheilu, nukkuminen - mikä tahansa - tuli hänelle etusijalle. Halusi kyllä mukamas kovasti jatkaa, mutta miten voisin jatkaa miehen kanssa, jolle riittää yksi tapaaminen viikossa? Ja joka on minulle kertomatta sopinut omat menot ilman minua Uudeksi Vuodeksi?

Toivon, että hän ottaisi yhteyttä ja pyytäisi jatkoa. Mutta ei, hän vain meilailee hyväntuulisena. Iloitsee aurinkoisesta säästä ja lounastunnin lähestymisestä, ilman, että mielessä olisi lainkaan surua tai haikeutta. Tavallaan ehkä tämä antaa vain vahvistusta, että olen tehnyt oikean päätöksen. Ei hän voinut minua rakastaa, jos suhteen loppuminen on hänelle noin välinpitämätön juttu. Siispä olen päättänyt, etten ota häneen enää minkäänlaista yhteyttä.

Yksinkertaisesti kai tiedät että, naisen tehtävä on "sitouttaa" eri menetelmin mies itseensä ja pyrkiä hänestä tekemään riippuvainen itsestään!! Jonka jälkeen sitten päättää ja määrätä hän kaikista asisoista ja tunteistakin. No tämä siksi kokska suurin vihollinen naiselle on toinen nainen joka voi pyrkiä tekemään sen saman ja siksi naiset ovat mustiksia ja valta on tärkeää suhteessa mieheen.

No kun sattuu mies joka ajattelee ja tuntee omilla aivoilla niin sitten koetetaan tehdä miehen syyksi se että hän on se "jättäjä" niin kuin eräs kertoikin että mies jätätytti itsensä hänellä.

Eli Naisella ei ole missään vaiheessa mitään osaa eikä arpaa asioiden kulkuun hänen omasta mielestään.
En usko että kyselet tai kysyt siksi että hän sinua kaipaisi tai että todella nainen kykenee oikeasti ottamaankaan jakajaksi suhteen rakentamiseksi miestä vaan että se polttaa mieltä etteikö mies kaipaakkaan! Eli ei voi nauttia siitä ironiasta minkä tyydytyksen se toisi jos mies alkaisi "parkumaan" sun perään.

Rakastaminen on sitä että, myös nainen on kyvykäs ja halukas oikeasti etsimään kumppanin ja omiinkin sekaviin tunteisiin vastuullista ja avointa sekä tilaa antavaa ratkaisua joka tukee suhdetta terveellä pohjalla . Siihen kuuluu nimenomaan erossa oleminen ja sen hyväksyminen ja sen suorastaan tarjoaminen että omat tunteet voi jäsentyä.

kaipaan erästä jonka olen jättänyt.. välillä tulee ihan väkisinkin mieleen että, entä jos.... jne.

lapseni äidin toisen naisen takia, kaduttaa niin paljon. Hän on minun elämäni rakkaus, vaikka tein hänelle paskan tempun ja satutin pahasti niin hän ei koskaan hylännyt minua meinaan ystävänä.

Itsetyydytyshän on jokaisen oma asia ja SILLÄ SIPULI!

tottakai.Sehän nyt vain on niin,et kun muistaa niitä hyviä asioita ja mukavia aikoja,niin tottakai kaipaa.Pitää kuitenkin muistaa eron syyt..Itselläni ei ole kuin 2 pidempää suhdetta,jotka molemmat kesti melkein yhtä kauan.Nämä ovatkin ne ainoat naiset joita välillä haikailen.Vaikka itse molemmat jätinkin.Toisinaan kaduttaa.Muistan kuitenkin aina ettei hyvästä ja kaikinpuolin toimivasta suhteesta tarvitse lähteä.Joten tässä ollaan..

Ensimmäisen kanssa seksi ja keskusteluyhteys ei toiminut/kohdannut oikein..ei riitelyä juuri koskaan.Tasainen arki tuli hyvin alkumetreillä.
Toisen kanssa seksi ja keskusteluyhteys toimikin jo paremmin ellei loistavasti,mutta riitelimme jatkuvasti ja kunnollista tasaista arkea ei päässyt muodostumaan.

Olenkin monesti ajatellut että voisin olla molempien kanssa tai jos heidät yhdistäisi,niin se nainen olisi täydellinen.

Meilläkin oli monta vuotta on/offia ja mies oli aina se jättäjäpuoli. Kyllästyin viimein pelleilyyn ja pistin ukonretaleen pihalle enkä päivääkään ole katunut.

Kyllähän sitä pitkän suhteen jälkeen sitä toista mietti pitkään ja jonkinlaista kaipaustakin tunsi, mutta en silti olis palannut yhteen enää. Suosittelen kyllä, että yrität päästä yli ja eteenpäin tästä exästäsi. Hyvin_harva on-off -suhde vaan lähtee toimimaan myöhemminkään.

kokemuksesta voin sanoa, että kyllä kaipaa jos ei ole kunnolla päässyt yli: pitänyt taukoa ennen uutta suhdetta.. itseeni siis exä otti heti yhteyttä kun uusi suhde kariutui.

Puoli vuotta yhdessä, puoli vuotta "erossa" ts. seksisuhteessa, jonka aikana tulin siihen tulokseen että vaikka eron alussa ajattelin että ehkä sitä vois joskus uudestaan yhtee palata ja sanoinki siitä, niin tämän puolivuotisen "eron" aikana/jälkeen en halunnut palata. Ja jatkoin sen hokemista itselleni tietyin väliajoin vielä parin vuoden päästäkin. Näinä vuosina en halunnut seurustella yhdenkään kanssa johon siinä mielessä tutustuin. Yksikään ei täyttänyt sitä tyhjyyttä. Onneksi silti jaksoin toivoa ja odottaa sillä nyt olen löytänyt uuden ja olen tyytyväisempi kuin aiemmin.

No joo... varsinkin jos on ollut rakastunut / rakastanut...

Ite kun jätin miehen, joka ei minusta välittänyt enkä jaksanut enää seurata pieleen menneitä toisten naisten iskuyrityksia, jopa minun kaverien lähentelyjä, kun ei ollut kerta edes miestä minua jättää ennen kuin uutta alkaa etsiä.

kaipaus on suuri kun rakkautensa jätti.

Aikoja sitten jätin ensimmäisen vakavasti otettavan poikaystäväni, syystä että hän halusi suhteen etenevät paljon nopeammin kuin minä. Siitä asti olen katunut... Yritin silloin perustella itselleni eroa ties millä syillä, jotka nyt tuntuvat mitättömiltä, esim. hänellä oli hassu nimi ja vääränlaisia sukulaisia... Molempien elämät ovat järjestyneet aivan toisella tapaa, mutta yhä mietin, missä nyt mentäisiin, mikäli olisimme jatkaneet yhdessä. En ole onneton tai haikaile menneitä, mutta olen surullinen, että tein silloin kuitenkin mielestäni väärän ratkaisun, vaikka se silloin oikealta tuntuikin. Olimme jo silloinkin aikuisia, mistään teini-ikäisten ihastumisesta ei ollut kyse.

Koko nimitys "jättäjä" on väärin, ketä tahansa voi sitten nimittää "jättäjäksi".
Minäkin jätin ..kai? Kun otin ikävän asian puheeksi ja vastapuoli ei ymmärtänyt
vaan otti kaiken itseensä ..veti herneet.
Oon rauhallinen, mutta hermostuin ja tuli sanottua kaikenlaista sitten vastaan mitä ei olis pitäny ..suututtiin molemmat!
Meni puoli vuotta, vain joitakin viestejä, joulukortti..
Sitten Hän soitti, juteltiin kaikenlaista oli ihan kivaa. Mietin asiaa ja ehdotin jatkamista yhdessä ..ei oikein käynyt kuulema.
Miksi hän sitten soitti ja soitti vielä uudestaankin?
Kumpi jätti kenet?

Be or not to be?

Kaipaa ne ihan samalla lailla kun jätetytkin, silloin kun huomaavat erehtyneensä tai tehneensä virheen.
Jokaisessa erossa ei edes voi sanoa kumpi se jättäjä ja kumpi jätetty on, molempien teot ja sanomiset vaikuttaa.
Joissakin eroissa ei niitä edes ole, on vain hiljainen aika jonka toinen tai molemmat tulkitsevat suhteen päättymiseksi.
Tärkeintä on mielestäni anteeksipyytäminen ja anteeksi antaminen vilpittömästi, silloin voi olla mahdollisuus alkaa uudestaan.

"Tärkeintä on mielestäni anteeksipyytäminen ja anteeksi antaminen vilpittömästi, silloin voi olla mahdollisuus alkaa uudestaan."

Niinpä.
Ja se hiljaisuuskin satuttaa, ei tullu silloin sitä ajateltua kun ei tienny mitä olis vastannu.
Nyt sen tietää kun on aikaa menny ja miltä tuntuu hiljaisuus.

Kaipaan yhtä
koskaan ei vakavan suhteen asteelle päästy, luulin että vain leikki. Myöhemmin selvisi että näin ei ollut. Vuosia on aikaa siitä, mutta silti tulee aikoja jolloin miettii että mitäs jos.....mutta ehkä parempi näin

Olen ehkä niitä harvoja ja ainoita ihmisiä, jotka on jättäneet poikaystävänsä sen takia, että koin että arvostin häntä niin paljon ja välitin ihmisenä, etten olisi pystynyt tarjoamaan niin hyvää elämää mitä hän ansaitsi. Lähdin ja pistin oman elämäni pirstaleiksi ja ajattelin että pystyisin olemaan ajattelematta asiaa. Pystyinkin hyvin: kokonaiset 4 vuotta jonka jälkeen seinät kaatuivatt päälle ja viimeiset puolitoista vuotta on menneet kaaoksessa ja sekasorrossa tunteiden puolesta. Joka kerta kun ajattelen jatkavani palaan uudestaan ja uudestaan samoihin ajatuksiin ja se tunne itsellä on vaan aivan valtava. Tuntuu että on ihan puolikas.. Väittäisin että jätin "sen oikean". Suhde ei ollut ensimmäinen ja sen jälkeen on ollut useita ihastuksia, mutta en rakastu. Enkä rakastunut suinpäin eksäänikään.

Jälkeenpäin olen miettinyt että jos olisin ollut vähemmän epäitsekäs ja ajatellut olevani arvokas ihmisenä vaikken olisi kyennyt niihin samoihin asioihin taloudellisesti.. Tän kivun kanssa sitä vaan elää jokaisena päivänä. Nyt olen sentään ymmärtänyt käsitellä asian ja kasvaa itse aikuiseksi ennenkuin alan satuttamaan ketään muuta omien tunteideni sivussa...

Sanotaan että sillan rakentaja ei kaipaa enää siltaansa kun sen on lopulta räjäyttänyt.
On suhteita jotka ovat venyineitä yhdenyön juttuja, ja on suhteita joissa on selvä tähtäin pidemmälle molemmilla yhteisesti.
Mielestäni jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen pitäisi osata päättää ihmissuhteensa arvoisellaan tavalla , tällä tarkoitan sitä että vakavat suhteet on hyvä työstää maltilla loppuun eikä niistä suinkaan kannata karata vastuitaan pakoon kuten usein kolmannen pyörän tähtäimiinsä saaneet tekevät.
Ei ole koskaan kirkossa kuulutettu että kaikki hyvätkään suhteet kestävät maailman tappiin, suhteet väljähtyvät ja aina se toinen haluaa jotain muuta elämäänsä .
Jos kaikilta viime vuonna eronneilta pareilta kysyttäisiin että käsittelittekö suhteenne päätöksen molempia miellyttävällä tavalla olen varma että vastaukset menisi fifty fifty, jätetyt vs,jättäjät.
Kysymykseen kaipaavatko jättäjät vastaisin että eivät, kysymyksen kaipaavatko jätetyt vastaisin että kaipaavat!
Näin se vaan on, ja aina tulee olemaan.

Kyllä ne kaipaa. Heräävät ja huomaavat asian.

itse jätin hänet ja hän halusi jättää hetken päästä uuden ihastuksen takia minut. Voin sanoa, että hyvä seksi auttaa unohtamaan exän, varsinkin kun en ollut kovin syvällisesti edes rakastunut häneen.

Henk.koht. en kaipaa häntä, huomattuani, että parempia naisia on vaikka kuinka paljon.

Minä en kaipaa tippaakaan eksääni koska en rakastanut häntä koskaan ja seksi nykyisen kanssa on niin paljon parempaa. Oikeastaan, en ottaisi häntä takaisin vaikka olisi viimeinen mies maailmassa ja ihmettelen kuinka kykenin olemaan hänen kanssaan *vilunväreet*

En tainnut edes tietää mitä on rakastaminen ennen nykyistä. Eksän kanssa olin koska oli kivaa mutta näin jälkikäteen ajatellen ei ollut edes kivaa, paljon pettymyksiä eikä ollut edes komea. Ihan turhaan haukut, pieleen meni arvostelusi.

Ei ole montaa huumaa ollut elämän aikana. Tylsä, vanha kaljupää oli joitain vuosia kunnes kyllästyin. Olin hänen kanssaan oikeastaan koska hän rakasti minua. Se ei riittänyt kun en itse rakastanut häntä. Nyt on elämäni paras suhde kaikissa suhteissa. Onneksi en jäänyt sen kaljupään kanssa, vuosia meni hukkaan ja yritti kusettaakin kaikin tavoin. Hyi mikä tyyppi.

itse samassa tilanteessa joskus.. ja aina uuden miehen kans sitä ajattelin. nyt sitten sankari otti vuoden jälkee yhteyttä puhuttiin paljon hieman kaduttiin ero mies oli luonani viikonlopun vuodenvaihteessa..mutta se perkele ei muistannut mainita että on varattu. nyt tuplapetetty olo

Nosto

Olen ikuisesti kiitollinen pappi Adu { S o l u t i o n t e m p l e. i n f o } {[email protected]}, hän teki jälleennäkemisen rakkausloitsun ja mieheni palasi luokseni. Puhun hänen kanssaan ikuisesti, hän on todella tuonut rauhan avioliittooni. Arvostan todella sitä, mitä olet tehnyt perheeni hyväksi...

No ei varmaankaan. Ei sitä kukaan syyttä jätä. Eli tyhmä kysymys tämä. EI KADU EI USKO JO SENKIN ONNETON NYSVÄRI