Ex:ni muhinoi eromme jälkeen (oli hankkimassa omaa asuntoa) nykyisensä kanssa minun sängyssäni ja sain asiasta tietää. Vihaan heitä molempia, enkä ikinä tule sitä anteeksi antamaan. Nyt kun en halua kummastakaan mitään kuulla, olen kuulemma hankala ihminen joka ajattelee vain itseänsä enkä ollenkaan minun ja exäni lapsia.
Mikä teitä nyksät ja ex-miehet vaivaa? Miksi kaikki pitäisi unohtaa ja anteeksi antaa? Miksen saa antaa ajan rauhassa parantaa haavoja? Miksi haukutaan kun en heti seuraavana päivänä kykene hyväksymään teitä?
Mikä teitä nyksät ja ex-miehet vaivaa? Miksi kaikki pitäisi unohtaa ja anteeksi antaa? Miksen saa antaa ajan rauhassa parantaa haavoja? Miksi haukutaan kun en heti seuraavana päivänä kykene hyväksymään teitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
nyksät kohta alkaa haukkuu sitä ex vaimoo, et tuokin on exän vika!!! Nyksät ei näe omaa vikaa ollenkaan.
Hyi olkoon, millasia ne voi olla. Nykselit on niin katkeria omasta elämästä että paras palkinto heille on tuottaa toisille tuskaa. Jos mies lähtee uuden perään, sitä ei anteeksi tarvi antaa. Sellanen mies ei ole mies ollenkaan, vaan nössö, eikä osaa arvostaa oikeaa naista vaan sille kelpaa kuka tahansa.
Minun ex muhinoi aikanaan parhaan ystävättäreni kanssa minun kotona..ja sain myös asiasta tietää. Koskaan en asiaa voi unohtaa, mutta lasten takia on pakko olla sen ex-puolison kanssa väleissä ja niin kauan kun on riidattomat välit myös lapsemme voivat suht. hyvin. En muistuttele tai muutenkaan riitele asioista. Puhun ihan asiallisesti hänen kanssaan puhelimessa lasten asioista, onhan hän lastemme isä, enkä koskaan lapsille hauku häntä. (eivät edes tiedä pohjimaista syytä miksi isä ja äiti erosivat) En halua loukata lapsiani olemalla hankala ex-puoliso, vaan yritän heille mahdollisimman tasapainoisen elämän niin että voivat luottaa niin isäänsä ja äitiinsä. Ja hyvä hedelmä näyttää tuottavan tulosta..
Olen pahoillani siitä, mitä sinulle on tapahtunut, sellaista ei kenenkään tarvitsisi kestää. Itse olen kyllä tullut kuvioihin vasta huomattavasti sen jälkeen, kun exä otti ja lähti kyllästyttyään tavalliseen perhe-elämään. Lapsetkin vei.
Osaat todella mahtavasti laittaa lapsesi etusijalle, hehän rakastavat kumpaakin vanhempaa olivatpa nämä millaisia tahansa! Kunhan lapsesi hieman vanhenevat, uskon heidän haluavan selvittää eron syyt ja sen jälkeen arvostavan sinua äitinä vielä entistäkin enemmän, olisithan ollut oikeutettu ilkeilemään exällesi kaiken pahan jälkeen. Nyt olet kuitenkin laittanut lapsesi etusijalle.
Voi kunpa mieheni ex olisi kaltaisesi. Voisi keskustella lasten asioista kunnolla, sopia yhdessä juttuja (kodin säännöt ja niiden eroavaisuudet, harrastukset, hankinnat). Nyt mikään ei onnistu. Eikä mistään informoida. Enkä ymmärrä sitä katkeruutta. Hän lähti ovet paukkuen, häntä ei petetty eikä jätetty.
Vaikka olenkin nyksä niin jos minun kohdallani tapahtuisi tuollaista niin ihan taatusti minusta tulisi se maailman hankalin eksä sekä ukkoa että ystävää kohtaa ainakin aluksi. Näin on käynytkin, mutta ei tämän nykyisen kanssa tietenkään, eikä silloin ollut kuvioissa lapsia. Tulvahtipa tutut tunteet mieleen ja muistan kyllä miten hirveältä tuntui silloin.
On hienoa, että osaat olla järkevä, harva siihen pystyisi.
alkuperäiselle kirjoittajalle. Tällä palstalla nivoutuu monenlaisia kohtaloita, ja useimmat vastinetta kirjoittaessaan peilaavat omia kokemuksiaan.
Itse olen 'nyksä' joka on pyrkinyt elämään hyvää elämää ja kunnoittamaan muita. Mieheni oli eronnut jo vuosia ennen kuin edes tapasimme, olemme aviossa kohta kymmenettä vuotta. Mieheni ex osaa vieläkään kohdistaa vihantunteitaan hänet ammoin jättäneeseen mieheeni (jota ilmeisesti vielä rakastaa, vaikka onkin uudessa liitossa). Katkerat tunteet on helpompi kohdistaa minuun, joka olen syytön kaikkeen.
Minusta se on vähän epistä. Mutta kestän sen kivan lapsen vuoksi.
Minä olen nyx. Ja tämä mieheni on sattunut tulemaan ihan samalla tavalla petetyksi exänsä taholta kuin sinäkin. Itse en ole koskaan pettänyt tai ollut toisena naisena, petetty minua kylläkin on. Sympatiani siitä, mitä olet joutunut kokemaan, mutta muistathan että kaikki nyxät eivät ole ex-miehesi tai hänen muijansa kaltaisia?
Kysyt, että sinussako vika? Sen suhteen, ettet osaa antaa anteeksi? Ei, eihän siinä ole mitään ihmeellisestä jos ei pysty unohtamaan miten on tullut loukatuksi. Et kertonut tuossa tarkemmin mistä syystä et ajattelisi lapsia. Jos on kysymys siitä, että olet hankaloittanut tapaamisia tai puhunut pahaa lapsille heidän isästään tai tästä toisesta naisesta, niin vikaa silloin on jonkin verran. Mutta vikojakin voi aina parantaa eikä se ole maailmanloppu jos haluaa edes niitä parantaa. Eikä se tarkoita, että sinun olisi unohdettava kaikki se tuska, jota he ovat sinulle aiheuttaneet - sinun on vain tietyissä, lapsia koskevissa tilanteissa, ajateltava siltä äidin kannalta eikä petetyn. Ei sinun heitä tarvitse hyväksyä, kunhan se ei lapsille heijastu ja heitä vedetä mukaan riitoihin. Ja kuten sanottu, et sanonut edes niin tehneesi, mutta kirjoitan vain sen suhteen milloin sinussa voisi olla vikaa. Eikä se vikojen löytyminen tarkoita etteikö heissä olisi vikaa.
Kyllä itseänikin joskus suututti mieheni puolesta, kun tiesin miten ex oli musertanut mieheni luottamusta ylipäätänsä muihin. Mutta luottamus ja muu tuska, se vähenee ajan myötä ja kun saa käsitellä asioita. Huomatessa, että elämässä on paljon hyvää ja yksi mätämuna ei sitä pysty tuhoamaan - miksi antaisit hänen vaikuttaa niin elämääsi? Ja niin sinun kuin meidänkin tapauksessa se ex on lopulta lapsen äiti/isä ja lapsella on oikeus häneen. Se on alussa hemmetin vaikeaa, mutta sitä on vain opittava pakolla vetämään sen äidin ajatusmaailman päälle noissa tietyissä tilanteissa ja kerta kerran jälkeen se on helpompaa. Se, että nämä kaksi olivat noin alhaisia ei tarkoita että sinun on vaivuttava samalle tasolle.
Tiedän toki etteivät kaikki (läheskään) ole samanlaisia, vaikka niitäkin varmasti löytyy.
Myönnän sen, että voin toimia väärin, mutta en kykene sanomaan ex:lle mitään, sillä näen punaista kun näen hänet! Lapsille en ole ikinä mitään pahaa isästään sanonut (enkä nyksästä), en ole paha enkä kostonhaluinen ihminen. Mutta tottakai lapseni näkevät, ettei kaikki ole hyvin ja olen vain yrittänyt selittää, että aikuisilla on välillä riitoja ja äiti on nyt todella surullinen. Ts. kommunikointi ei pelaa ollenkaan minun ja ex:n välillä. Ja minä olen kuulemma lapsellinen jne. En suostu viemään enkä hakemaan lapsia isältään, vaan hän joutuu kuljettamaan (samasta syystä).
Tiedän toki, että lasten vuoksi pitäisi olla hillitty, mutta en mahda sille mitään, että välillä sattuu niin että itketää lasten nähden. Syitä en heille tietenkään kerro. Yritän olla lapsilleni hyvä äiti. Ex:ni kertoilee lapsille kuinka typerä ja lapsellinen olen. Jos on lapsista asiaa, kirjoitan sen lapulle. Lapsellista joo, mutten vielä mahda asialle mitään. Tekeekö se minusta huonon ihmisen? Kuulemma tekee!
"En suostu viemään enkä hakemaan lapsia isältään, vaan hän joutuu kuljettamaan (samasta syystä)."
No jos tuo on kerran lapsellisuutesi peruste, niin aika hepposta on. :) Jos et mahda itsellesi mitään, niin sitten et mahda. Eikä se mikään ihmekään, jos vähän aikaa kulunut vasta tapahtumista. Tämä on nyt aika yleistävää eikä varmaan aina päde, mutta ihminen, joka on valmis pettämään eikä osaa eroa oikeammin hoitaa, on aika huono näkemään asioita muiden kannalta paitsi jos kyse virheistä(joita hänessä itsessään ei tietenkään ole).
Ja mitä niihin lapsiin tulee, nyt he ovat vielä lapsia, mutta heilläkin on tapana kasvaa. Aikusena he osaavat muodostaa mielipiteensä itse ja havannoida asioita kummankin puolelta. Silloin he arvostavat sitä, että et antanut katkeruuden vaikuttaa heidän lapsuutensa:) Ja jos mies noin jatkaa, niin kostautuu hänellekin nuo sinun haukkumisesi.
Kaiken tuon perusteella olet hoitanut asiat erikoisen hyvin. Se, että kirjoittelet lappuja tai et ole valmis vielä lapsia hakemaan, ei ole lapsellista vaan apukeino selvitä rankan vaiheen yli. Itse tiedät millaisesta ihmisestä kysymys, joten turhaa antaa hänen puheiden masentaa. Nyt vain keskityt itseesi ja lapsiisi - ihmisiin joihin kannattaa keskittyä. Eikä huolehtia, jos et osaa hyväksyä noita ihmisiä, kaikki aikanaan.
Ja täytyy vielä sanoa, että kun on lapsia ja mies lähtee toisen naisen mukaan ja joutuu itse kuitenkin vielä olemaan tekemisissä heidän kanssaan; Se on helvetillinen tilanne. Sinä olet suoriutunut siitä paremmin kuin moni muu osaisi. Vielä on hiukan matkaa, mutta kyllä se siitä taittuu eikä kiire ole, koska kuitenkin osaat olla äiti lapsille etkä petetty vaimo.
Jos äijä ei ymmärrä, että jollakulla ihmisellä voi olla tunteet niin se on hänen henkilökohtainen helvettinsä.
Ja muka huono ihminen!? Höpöhöpö! :)
Älä suotta vihaasi noin tyhmiin tuhlaa. Viha vie valtavasti voimavaroja ja kuluttaa itseäsi vain.
Ei sinun tarvitse heitä hyväksyä mutta anna anteeksi idiooteille ja ole ylpeä jos et itse ole noin ajattelematon. Ex miehesi taisi löytää yhtä tyhmän kumppanin kuin on itsekkin ja onnittele häntä siitä. Ajattele nyt vain omaa hyvinvointiasi äläkä välitä muiden mielipiteistä.
Sinulla on nyt valtti tehdä kaikki ratkaisut ja olet ns niskan päällä.
Itse et ole tehnyt mitään väärää, joten älä kuuntele mitään syytöksiä, ne ei koske sinua.
Tuollanen pilkan teko on vain sairasta ja itsensä paremmaksi kehumistä, josta piu paut, älä välitä.